Tassutellen

Oon ollut niin reippaana likkana kaiken muun suhteen koko loppu ja alkuviikon, etten oo edes tänne kerinnyt raapustamaan. Viikonloppuna tuli tehtyä töitä, mutta myös sukuloitua. Käytiin Jarkkiksen mummolassa ja vanhemmilla. Tapasin pitkästä aikaa maailman ihanimman kummityttöni ja tämän isoveikan. Ovat kyllä niin suloisia muksuja, että sydän pakahtuu.

Viikonloppuna olikin aivan ihana aurinkoinen ilma ja usko siihen, että kevät vielä koittaa alkoi kytemään sisuksissa. No tänään tuota uskoa on koeteltu aika lujaa lumimyräkän toimesta, kun viiman ja sohjon halki aurasin reittiäni äidin luo, vaan minä en lannistu. Teen kohta vaikka jonkun kevättanssin, jos ei muu auta! 

Jos ei taivaalla olla nähty aurinkoa, niin mun naamalla ainakin paistoi sellainen, kun tein kaiken maailman tarvittavia hakemuksia NewYorkin matkaa varten eilen. Perustin myös matkakansion, jossa on printattuna lentoliput ja muut. Passikin siellä köllöttää hyvässä tallessa, sai taas nauraa sille omalle passikuvalle, miten ne onkaan aina niin jäätäviä?! Niin siis niille, joille en ole vielä kertonut, niin myö lähdetään luokan kanssa viikoksi Nykiin 20.3. eli ihan pian! Nyt alkaa jännittämään. Pitää ahkeroida nyt töitä, niin sitten kerkiää lomailemaan hitusen. Lento on suora, mutta silti saan istumalihaksiani turruttaa lentsikan penkeillä yhdeksisen tuntia suuntaansa. En ole koskaan ollut noin pitkällä lennolla. Saas nähdä kuin pahasti mun polvet tykkää kyttyrää, kun nuo tuppaa vihottelemaan jo pidemmissä leffoissakin. 

Vanhuus ei tule yksin... vaan ihan älyttömän varmasti! Mulla on reilun viikon päästä synttärit. Tänä vuonna en aatellu ottaa samanlaisia ikäkriisejä kun vuosi sitten (niistä voit lukea täältä). Valmistuminen on ihan nurkan takana, mulla on ihana kihlattu ja ihana kummilapsi, kissankin menin hommmaamaan ja duunijutut luistaa, mikäs tässä on “vanhetessa” (niin kauan kun ikä alkaa kakkosella ei oo paineita!), vaikka omaa autoa, palkallisia lomia, häitä ja taloa ei vieläkään ole, hyvä se on olla jotain mistä haaveilla.

Hassua, että mun vanhenemiseen liittyvät ressit ei oo koskaan liittynyt ulkonäöllisiin juttuihin. En omista yhtään ryyppy/selluliittivoidetta ja enpä oo kauheesti pelännyt minkään roikkumisia. Kun syö hyvin ja jaksaa harrastaa liikuntaa niin luonto hoitaa kyllä meikän parasta ennen päivän pois näköpiiristä.

Jottei mene liian vakavaksi niin ryppyjään ylpeästi kantava Leon Shamrock Don Amen esittää teille nyt sulokkuutensa salaisuuden, tassuttelujumpan (sori blogger tekee näistä super huono laatuisia, seuraavat lupaan laittaa paremmalla ajalla youtuben kautta):

And the winner is...

Eli nyt on arvonnat pidetty ja suoritettu! Kiitos kaikille osallistuneille, sain hurjan paljon kivaa tietoa siitä, mitä työ haluatte mun täällä käsittelevän. Oli erittäin kiva huomata, että monia lukijoita kiinnostaa juuri mun omat duunit ja kaikki toi käsillä tekeminen. Osallistujen määrä oli myös positiivinen yllätys!
Ja nyt siis itse asiaan (tattada-tatta-taa!), nimittäin Jarkko tuossa juuri äsken toimi mun arpajaismiekkosena ja nosti hienosta arpajaiskupista kaksi nimimerkkiä, jotka ovat  ensu ja Neiti Säie! Onnea voittajille oikein kovasti! Jos laitatte mulle sähköpostiin a.polkutie(at)gmail.com teidän osottet ja tiedon, minkä printin valitsette noista, niin saadaan palkinnot voittajille kotiin. Onnea onnea!
Kiitos kovasti kaikille lukijoille, juuri teille mä tätä juttua täällä kirjottelen päivät pääksytysten ja koska tämä arvonta oli näin hurjan kivaa, aion varmasti pitää näitä arvontoja useamminkin nyt.
Olenkin jo päättänyt, että seuraavaksi keväämmällä voisin pitää arvonnan bloggaavien lukijoiden mieleen ja arpoa minun suunnitteleman blogibannerin voittajan blogille voittajan toiveiden mukaan :)! Jos kuulostaa hyvältä niin kannattaa pysyä Anselmin uutisten parissa jatkossakin! Mukavaa viikonloppua kaikille!

Kissatouhuja

Tänään rakas kissani Leon on ollut oikein super suloinen. Facebookkasin läppäri sylissä sohvalla, niin tuo höpsö änki läppärin alle, kun se pohja on tietysti lämmin. Ja kun tuo mötkö ei ole enää mikään pikku kisu vaan iso kun mikä. Komia poika.
Tänään olikin ihan viimeiset lukkarissa lukevat opiskelupäivät mun amk opintourallani. Huh, ihan hullua. Sit olis enää oppari ja yks yrityskurssi, jonka senkin saatan joutua tekemään verkkokurssina. Mihin nää kaikki opintopisteet on vaan ropissu, kun tuntuu, että vasta mä alotin ja nyt niitä on jo about 230...huh. Mutta nyt nukkumaan, että jaksaa huomenna herätä aamulla UIMAAN ja sit töihin. Jee.

Vangitsin Leonin syvimmän olemuksen tänään luennolla tämmöseen piirusteluun

Palkintoprintit vihdoin näytille!

Hei ja hou! Tässä tulee vihdoin  eilen printtaamani palkintoprintit. Ajattelin, että otan saman tien muutaman vaihtoehdon, joista voittajat saavat sitten valita eniten tarkoitusperiinsä sopivan printin. Tässä pitäisi nyt löytyä jokaiselle jotakin. Jos et ole vielä osallistunut arvontaani voit tehdä sen TÄÄLLÄ.

Ja aina voit osallistua arvontaan myös sillä periaatteella, että tuossapa mukava lahja kummitytölle/pojalle/tädille jne, eli vaikei palkinto osuisikaan juuri sinun tarkoin harkittuun sisustukseen, voit aina ilahduttaa sillä jotain muuta. Mulla toiveena on vain, että printit pääsee hyvään kotiin, missä niistä on iloa katsojilleen.

Tässä ne nyt sitten tulee:

Kummaa!

Hei vaan hyvät immeiset ja mukavaa alkanutta viikkoa! Nyt onkin luvassa aiemmin lupaamani näyttelysuunnittelun kurssin lopputuleman esittely. Eli pienoismallin kaikkine osineen olen itse omin pikku kätösin väkertänyt. Samoin juliste ja kutsu on täysin omaa designia. Taulut seinillä ovat lempi kuvittajieni kuvia eri lastenkirjoista ja ne olen itse "kehystänyt" hehe.  Ja pidemmittä puheitta, annan presentaationi puhua puolestaan:

Rakastumista & Rakastamista

Rakastuin tänään palavasti. Tuli vallan se tunne, kun jokin vieras tuntuu tutulta ja ennen kuulematonta osaa hyräillä eteenpäin kuin itsestään. Jo ensisävelistä sen tiesin, että biisi nimeltä “Me kuulutaan yhteen” tulee valloittamaan minut. Kun huolettomat kitarasoundit lipuivat radion kaiuttimista korviini heräsin piirrustusptojektini syöveristä kuin taikaiskusta: Mikä ihana biisi?

Kyseessä oli Atletico Kumpulainen nimisen pändin biisi Me kuulutaan yhteen. Biisin absoluuttisen hyväntuulinen poljento sai minut todella pysähtymään ja kuuntelemaan. Ja mikä ihmeellisisntä, tällaiselle surkastuneen nimimuistin omaavalle pololle jäi jopa sekä pändin, että biisin nimi mieleen..Ihmeiden aika ei ole ohi! Tähän aion toden totta tutustua lisää, onhan ko jampalla ollut sormensa pelissä yhden sunnuntai suosikkini Scandinavian Music Groupin meiningeissä.

Tässä se biisi olis kuultavissa nyt ihan

Päivään mahtui muutakin ihanaa rakkautta, kun kävin ottamassa ystäväpariskunnastani kihlakuvat. Tuli krrassaan  hurjan nättejä kuvia ja söpöyttä ja rakkautta niissä piisasikin. Etenkin kun alkukankeudesta päästiin eroon saatiin kyllä ihan mahtavia hulluttelukuviakin. Rakkaus on iloinen asia ja se saa mun mielestä näkyä tollaisissa “virallisemmissakin” kuvissa.

ps. Printtejä en nyt tällä viikolla vielä kerinnyt koululle ottamaan, mutta tiistaina mulla on sinne ihan asiaa, niin silloin näette. Käykääpä sillä välin vielä osallistumassa arvontaani täällä.

Mun luonnoskirjan aarteita  (suukko 2011)

Hei Helzinki!

Tässä viime aikoina on tullut käytyä Helsingissä varmaan enemmän kun ikänä ja mikäs siinä kun junamatka kestää tunnin Z:lla lepposasti körötellen. Tällä erää matka olikin melko puhtaasti duunimatka. Poikkesin kuitenkin ennen paltsua Kiasmaan katsomaan tai paremminkin kuulemaan ja elämöimään teoksen Korppiparvi - The Murder Of Crows. Pakko sanoa, että enpä ole mitään vastaavaa ennen kokenut. Ihan mielettömän hieno äänipläjäys joka sai ihan fyysisiä tuntemuksia aikaan. Siinä vaiheessa kun jättiaallot vyöryy äänimassana sua kohti, ei ole kaiketi muuta kuin luonnollista että tulee tunne, että on pakko pidättää hengitystä ja painaa päätä kohti polvia. Miten tämä kaikki sitten saadaan aikaan? No näyttelyyn ollaan rakennettu 98 kaijuttimen ja 20 vahvarin voimin äänet jotka ympäröi...kuulomoa? 30 minuuttia mahtavuutta. Mutta lisää infoa löydätte TÄÄLTÄ.

Muuten Helsinki olikin taas oma kiireinen itsensä. Toisinaan mulle tulee etenkin talviaikaan tunne, että liiankin kiireinen. Ihmiset poukkoilee sohjossa ja törmäillee. Lahen tyttö tarvii vähän enemmän tilaa ympärilleen, heh. Kesällä kyllä rakastun Helsinkiin aina uudestaan ja uudestaan. Saiskohan Helsingistä “kesämökkejä”? Siirtolapuutarhasta oma pikku mökki Annalle kiitos.

Oletteko muuten huomanneet että VR:n penkkien kuosissa on edestakaisin kulkevia nuolia, kuten junat...melko nokkelaa. Joskus tätä meidän luokan likkojen kanssa pohdittiin.

Hyvää viikonloppua kaikki!

Lepopäivän aineksia.

Tuossa viime viikolla oli yksi lukijoistani Kirsikka blogissaan Kirsikkapuisto palkinnut minut tällaisella ihanalla palkinnolla:

Ja nyt minun tulee siitä kiitokseksi paljastaa viisi asiaa itsestäni ja sitten jakaa palkinto eteenpäin! Palkinto lähteekin aiemmin täällä esitellyille Piialle, Marialle ja Mollille! Olkaa hyvä likat! Lisäksi palkinnon saa velipoikani Antsan uusi aivan ihana kuvablogi Korppi Arts, käykäähän kurkkaamassa (niin me ollaan kaikki sisarukset kiinnostuneita piirtämisestä ja muusta taiteilusta, vaan onko tuo nyt ihme, kun mummo maalaa tauluja ja äiti kuvittaa työkseen).

Ja koska tänään mulla on ollut hurjan koulu- ja duunirupeaman päätteeksi lepopäivä paljastankin teille miten Anselmi lepuuttaa aivojaan parhaiten!

1.Yksi tärkeimmistä stressinhelpottajista mulla on ehdottomasti liikunta! Kun on nukkunut oikein makoisat palauttavat kymmenen tunnin yöunoset onsyytä lähteä vähän virkistymään. Niinpä tänään päätin karistaa unihiekat kannuksista salilla. Vatsalihaksia laulatettiin kolmella eri liikkeellä ja selkää ja pakaraakin tuli pumpattua viikko sitten saamani saliohjelman mukaisesti. Voisin joku päivä tehdä pienen kuvatutoriaalin noista vatsalihasliikkeistä, ovat meinaan ihan loistavat!
Myöhemmin käytiin Jarkkiksen kanssa heittämässä myös tunnin kävelylenkki. Jalassa mulla oli nämä Salomoni talvilenkkarit, jotka ovat ehdottoman hyvät talvilenkkeilijän luottopopot joissa ei jalka lipsu, eikäkastu.

2. Salin jälkeen alkaakin usein jo hiukoa, joten lepopäivän itsehoitoon kuuluu hyvä ruoka! Tänään ei kuitenkaan tuntunut siltä, että jaksaisi ihan hirveästi alkaa kokkaamaan, niin heitin huiviin täällä jo aiemmin mainostamiani hälsakökin soijapihveroita, raejuustoa ja tomskuu sekä kurkkua (+töräys cesarkastiketta, joka on mun ihan ehdoton suosikki). Jälkkäriä tarjoilikin tänään penkkaripäivän kunniaksi Lahden lukioitten abit! Kun olin menossa salille, torilla alkoi hurjat härdellit kun penkkariautot värikkäinä pölähti kuvaan. Jäin niitä siihen ihmettelemään ja karkkia sateli niin paljon jalkoihin, että pitihän ne siitä mukaan napata, kun ympärillä olevat mummelitkaan ei napannut niitä! Ei tullut oma kamera salikassiin mukaan niin autot voit tarkastaa TÄÄLTÄ.

3. Kolmantena lepuutuspäivääni kuuluu yleinen rötväys sohvalla. Tänään tutkailin läpi kaikki ilmaisjakelut ja mainokset, mitä postiluukusta jakaja oli meille tunkenut. Yleensä kaikki vihaa ilmaisjakelujuttuja mutta pakko myöntää, että musta on oikein viihdyttävää ihmetellä mainoksia ja lukea vähän Uusi-Lahden senssipalstaa (siellä on ihan uskomattomia ilmotuksia välillä, niin hyvässä kun pahassa). No Uusi-Lahti yllätti tänään oikein makoisasti, kun törmäsin siellä mun viime kesänä työharjoittelussa suunnittelemaani logoon. En ois ikinä uskonut törmääväni tähän enää missään. Eihän se nyt mikään ihmeellinen ole, mutta mainostoimistojen kiireiset dedikset huomioon ottaen ihan passeli. Ja kyllähän se nyt erottuu edukseen tossa noiden muiden joukossa ( tuo automyyntilogo ylävasurissa)! Heh. hauska sattuma.

4. Yksi ehdottomasti parhaista tavoista lepuuttaa stressaantunutta päätä on viettää aikaa mun rakkaiden otusten kanssa. Vito läsnäolollaan pitää huolen siitä, että mami käy ainakin kolme kertaa päivässä ulkona tuulettamassa aivojaan ja Leon taas kaikessa jaloudessaan haluaa tarjota ihan kaikille läsnäolioille hyvän mielen siitä, että saa silittää hänen kuninkaallista hipiäänsä! On kovin palkitsevaa saada nuo kaksi mössykkää kainaloihin raskaan päivän päätteeksi.

5. On vähintäänkin suotavaa, ettei tällai graafikon retale ole duunin lisäksi kaikkea vapaa-aikaansa koneen äärellä blogeja ja facebookkia selaamassa vaan tekee välillä jotain muutakin. Mulle tämä muu on aivan super mukava pitkäaikainen harrastukseni eli kirjeenvaihto! Ihan rehdisti vanhalla kunnon etanapostilla mennään ja ajatuksia vaihdetaan paperin ja kynän välityksellä. Tämä harrastus on kulkenut mukana siitä lähtien kun opin kirjoittamaan (sitä ennen kirjoittamiani kirjeitä äidin kirjoittaman mallin mukaan ei lasketa). Tässä mulla onkin kiva pino kirjeitä johon olisi tarkotus vastailla nyt loppuviikon aikana. Kirjekavereita löytyy ihan kaiken ikäisistä ihmisistä TÄÄLTÄ. Suosittelen lämmöllä. Itselläni on usea kirjekaveri, jolle voin kertoa ihan kaikenlaista mitä nyt elämässä milloinkin on meneillään. Tänään posti toi mukanaan kaksi kirjettä <3.

Nyt juhlitaan niitä tärkeimpiä!

Hyvää ystävänpäivää kaikki Uutistoimisto Anselmin ystävät! Tänään on se virallinen päivä, kun kaikki ajattelee ystäviä lämmöllä, lähettelee kortteja ja antaa omille kultamussukoilleen suukkoja ja suklaata. Moni kritisoi ystävänpäivää, että eikö ystävää pitäisi arvostaa ja muistaa vuoden jokaisena päivänä, eikä vain 14. helmikuuta. Mielestäni nuo ihmiset on ihan höpöjä. Tottakai ystäviä arvostetaan 365 päivää vuodessa, mutta tämä on se päivä kun ystäviä suoraan sanottuna juhlistetaan! Eikö totta?

Mutta koska haasteen tiimoilta pohdiskelin jo ystävyyttä tekstissäni "Ystävät kalliit ja rakkaat" , en aio nyt alkaa toistamaan itseäni vaan toivotan vaan erittäin ihanaa ystävänpäivää kaikille ystäville!

Muistattehan, että kaikki ystävätkin saavat osallistua pieneen arvontaani TÄÄLLÄ.

Uutistoimisto Anselmin ihka ensimmäinen Arvonta!

Vuosi 2012 on sen verran kivasti lähtenyt lukijoiden suhteen liikenteeseen, että ajattelin hieman palkita teitä järjestämällä pikku arvonnan! Ja arvontahan menee aikas lailla näin:

Osallistu arvontaan kertomalla kommenttikentään a) Mikä on ollut vuoden alun viihdyttävin postaus Uutistoimisto Anselmin blogissa?  ja/ tai b) Mistä haluaisit lukea jatkossa Anselmin uutisoimana?
Muista mainita myös sähköpostiosoitteesi, mistä voin tiedustella postitustiedot, mikäli onni suosii!
Kilpailuaika on 12.2.-24.2.2012 klo 00:00 asti, jonka jälkeen arvonta suoritetaan. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Muistathan kirjoittaa nimellä tai nimimerkillä.

Muista myös tykätä Uutistoimisto Anselmista facebookissa ;) (ei kuitenkaan vaadita arvontaan osallistumiseen) https://www.facebook.com/UutistoimistoAnselmi

En oikeastaan halua suosia bloggaavia lukijoitani antamalla lisäarpoja blogissa mainostamisesta, mutta voithan olla hyvä tyyppi ja tehdä sen silti ;)! Omia blogeja saa muutenkin linkata kommenteihin.

Ja siis PALKINTONAHAN on kahdelle onnekkaalle minun kuvitusprintit kehyksissä (printit julkaistaan ensi viikolla jahka pääsen koululle professionaalien printteriemme pariin ottamaan laatutulosteet, vain parasta teille)! Eli mikäli mielit saada Anna Mannaa seinällesi, niin pistähän kommentoiden! Postitan palkinnoit voittajille vain suomalaisiin osoitteeisiin (eli ulkomailla asuvat lukijat voi osallistua jos taulun saa lähettää teille johonkin suomalaiseen osoitteeseen).

Onnea arvontaan!

Tällaiset kehykset olen hommannut jo teitä varten! Printit tulloo ensi viikolla näytille teillekin.

Mulla itsellä on tällainen printti kehyksissä seinällä.

Ja tämä myös, joskin siitä nyt ei näy kun lakatut kynnet tässä :).

Piirustelua ja pikku pakkasta

Tänään on ollut oikein mukava päivä. Oltiin kahveella siellä appilassa ja voi pojat taas oli niin herkkuja tarjottavia notta! Muuten tää päivä onkin sujunut ilman mitään ihmeempiä hötkyilyjä. Piirtämistä ja vähän päikkäröintiä. Ihanaa, kun saa vähän näitä tämän viikon massiivisia univelkoja kuittaukseen. Raappana (Lahen oma kotipoika) laulaa biisissään “Kun uni ei tuu" musta ihan mahtavasti, että “Idiootti ei unta rakasta, ei pidä kuoleman serkkupojasta”. Uni on kyllä niin nannaa. Tää pöhö fiilis taas päikkäreitten jälkeen ei oo ihan niin nannaa, kun jatkuu koko illan.
Vaan hei tässä muuten tulee muutamat kuvat mun piirustusvälineistäni. Jos jotain vaikka kiinnostaa millasia on hyvät tussit niin tällaset mä olen havainnut kovassa käytössä tosi käyttökelpoisiksi. Etenkin noi tummemman harmaat Staedtlerin tussit on todella hyviä, joskin hintaakin on sit se reilu kolme euroa per kynä ja yks kynä kestää tässä kulutuksessa hyvin rajallisen ajan. Nyt jatkan hetken duunailua ennen kun taas pääsee nukkumaan, heh.

Tussia on siinä monenlaista!

Voi tämä ei valitettavasti ole mun duunipiirros, ois ihana piirtää pipopäisiä eläimiä :)

Pitää olla kokoa moneen lähtöön!

Välissä käytiin Viton kanssa vähän pihamaalla haistelemassa uudet viestit.

Minnuu ei piätä palele!

Oi perjantai!

Ja taas se ois viikko kääntymässä lopulle. Voi elämä, nää viikot vierii niin kovin kovin nopeasti. Ei meinaa pysyä mukana. Meillä oli näyttelysuunnittelun kritiikki ja sain hyvän palautteen. Kuvamatskua saatte sitten ens viikolla, kun myö kasataan noista näyttelypienoismalleista näyttely ja kuvataan ne, heh. Oli kyllä todella hienoja toteutuksia ja hauskoja ideoita monilla. Meitä oli nyt aika iso ryhmä, kakkos ja nelos vuosikurssit yhdessä, eli "kakkosneloset" niiku maikka meitä kutsui, heh. On noi meidän junioritkin jo todella taitavia tyyppejä.

Kyllä käy Anselmilla opinnot vähiin ennen kun loppuu. Kääk. Toi näyttelysuunnittelu olikin vika kurssi niille meidän luokkalaisille, jotka eivät olleet vaihdossa. Mun pitää hoitaa kunnialla loppuun vielä juuri meneillään olevat markkinointiviestintä ja typedesign kurssit ja sit rykästä yrittäjyysopinnot verkkokurssina jossain vaiheessa kevättä. On se jännää.

Mun viikonloppuun kuuluu taas aika rauhallista meininkiä. Kohta lähden salille ja sitten teen vielä hitusen illalla töitä. Huomenna mennään Jarkon porukoille kahvittelemaan pitkästä aikaa ja sit loppuilta tehdäänkin taas töitä. Sunnuntaina jälleen salia ja töitä, myös kouluhommia. Onneks mun työ on kivaa, niin jaksan aherrella päivät pääksytysten ja nyt kun on tää uusi konekin, niin työnteko sujuu entistä näppärämmin. Jee.
Vaan tässä tulloo teille perjantaibiisit, joiden saattelemana mie lähen salille reenaamaan uuden saliohjelman voimin, Mirkun seurasta nauttien! Hyvää viikonloppua kaikille höpönassukoille!


Biisit: 1.Hurts - Better than Love   2.Pariisin Kevät -Saari

Mun frenditki bloggaa hei!

Tänään haluan esitellä teille parin mun kaverin blogit, joita tulee itse tutkailtua säännöllisen epäsäännöllisesti (joskus luen päivittäin, joskus kuukauden postaukset kerralla, heh). Eli mennäänpä suoraan asiaan:

Marian aivan hurmaava blogi Ponytales, kertoilee kenkäsuunnittelun opiskelijan (lähes valmiin sellaisen) arjesta opparin parissa, muodista, kauneudesta, KENGISTÄ, asusteista ja kaikesta muusta kivasta, kiinnostavasta ja kauniista. Pidän Marian tyylista kirjoitella ja siten blogi on ilo silmälle kuin myös mielelle. Varoituksen sanasena: tähän jää koukkuun ja pahasti!

Marian vinkeä Ponytales

Pipsa taas on rempseä tyttö ja blogissaan I´m firework - I´ll show them what i´m worth kirjoittelee rempseään tyyliinsä arjestaan työn ja kodin parissa, pluskoon muodista, mukavista jutuista ja mielipiteistä. Pipsa saattaakin olla monelle teille jo tuttu, sen verran suosittujen listoilla tämä blogi keikkuu. Pipsalla onkin menossa juuri kiva arvonta, käykääs osallistumassa!

Piian ihana blogi

Mollin blogi mullinmollin  on niin värikkään ihanaa katseltavaa, että tätä blogia ihmettelen ja ihastelen aina hymy huulilla. Jos aurinkoa saisi paketissa se olisi juuri tätä. Molli sanookin blokikuvauksessaan, että "Haluan levittää värien ilosanomaa myös muille, sateenkaaria ei ole ikinä liikaa." Blogi käsittelee päivän toinen toistaan värikäämpiä ihania asuja, mollin arkea, kauniita asioita ja ilmiöitä.

Molliksen väriruiske päivään

Tean sarjakuvablogi Mad Teaparty ei kaiketi esittelyjä kaipaa, mutta esittelen silti, koska tämä blogi kuuluu suosikkeihini, Teukka kun on mun luokkakaveri ja visuaalisesti todella lahjakas ja kreisi tyyppi. Blogissaan Tea käsittelee päiväkirjamaisesti elämäänsä ja milloin mitäkin. Eritoten rakastan Tean  viiltävää sarkasmia ja veitsenterävää itseironiaa, joka monelta tosikko suomalaiselta täysin puuttuu.

Tean hullut teepippalot..eiku?

Onko sulla itselläsi mainiota blogia, joka mun pitäisi ehdottomasti nähdä? Linkkaa loisto blogisi kommenttikenttään, niin pääsen kurkkimaan, mitä mun lukijat kirjottelee!

Ostan Ostat Ostaa

Kymmenes ja viimeinen haastepäivä pärähtää ilmoille että päksähtää! Ja jokseenkin hauskasti haastepäivän aiheena on "Tänään ostin", juuri kun tänään olen tehnyt ehkä tähän astisen elämäni fiksuimman ostoksen, sitten sykemittarin. Moni joka tuntee mun kaamosajan aamuvaikeudet, miettisi tässä kohtaa, että no vihdoin se on älynnyt oman etunsa ja avannut kukkaronsa wakeup lightille (se vois olla kyllä oikeesti ihan paikallaan). Vaan enpä oo, mutta sen sijaan viimein sain tilaamani iMacin kotiin omppukaupan kassan kautta! Voi mikä naantalin aurinko mun naamalla onkin paistanut sen jälkeen. Ihan uskomattoman hyvä fiilis kun saa oikeasti tehdä töitä isolta näytöltä ilman ihan armotonta tihrustamista. Helpottaa mun elämää niin kummasti ja kovaan duunikäyttöön tämä nyt on tarkoitus valjastaakin. Tänäänkin tällä jo tein jullaria näyttelysuunittelun kurssille. Aih on se vaan mukavaa.

Ja mikäs sen kivempaa tehdä töitä ja kuunnella Stam1nan uutta levyä, jonka myöskin hain tänään Levykauppa Äxästä. Joskin sen olin ostanut jo pari kuukautta sitten netistä ennakkotilauksena. Tilasin spessupaketin jossa mukana tuli ihan uskomattoman hieno Rabies- tunnistuslaatta. Näitä painettiin rajoitettu erä ja minä sain numeron 200. Ou jee.

Eli kaiken kaikkiaan oikein onnistunut ostostelupäivä. Nyt pitääkin hirttää sitten kukkaron suu kiinni ja elellä siivosti ja ahkerasti. Kiva tunne kun pystyy saavuttamaan jotain sellasta, mistä on pitkään haaveillut ja minkä eteen on saanut paiskia ihan tosissaan töitä. Väittäsin, että näin tämä tuntuu vieläkin paremmalta, kun että olisin jostain vain saanut koneen helposti ilman sitä odotusta, haaveilua ja määrätietoista puurtamista.

Ja hei Mummolle semmoset terkut, että nyt kun mulla toimii taas koneessa mikki, niin alahan virittämään ne skypet taajuuksille niin soitellaan joku ilta! Niin miettikääpä sitä, että meikän mummo osaa skypettää ja seurailee blogiakin aktiivisesti. Eipä sitä turhaan Antin kanssa sillon 20 vuotta sitten jo tituleerattu Super-Mummoksi, kun se kantoi yksin meidän parimetrisen peikonlehden pihalle sateeseen puhdistumaan. Että tällasia tarmokkaita nämä meidän suvun naiset on, hih.

ps. Haasteen aikana kivasti kasvaneen lukijamäärän kunniaksi aion hyvin lähitulevaisuudessa järjestää pikkuruisen arvonnan blogissani, joten pysykääpäs kanavalla ihmiset hyvät. Palkintona ehkä jotain tuollaista kehystettyä printin tynkää ;).