Siitä on ensi tiistaina tasan vuosi kun pieni Niilani näki ensi kertaa päivänvalon. Tai tarkemmin ottaen otti ensimmäiset henkoset elämää pimeänä marraskuun yönä kirkkaiden synnytysalin valojen häikäistessä tuoreita silmiä. Käsittämätöntä miten aika on kulunut näin nopeasti.
Vaan nyt on aika järjestää Niilalle mitä ihanimmat 1v. -juhlat ja valmistelut olenkin jo aloittanut mm operaatiolla koemuffarit! Raapasin netistä tällaisen mainion ohjeen, jota hieman soveltaen pyöräytin pellin isoja ja toisen pieniä banaanimuffiksia ja voi nams tuli hyviä!
"Kuorruteraidat" ei menny ihan ku strömsöössä, kun tomusokeri loppui kesken ja lisäsin tietysti liikaa vettä, mutta näistä tuli niin hyvät, että heitinkin (lähes) kaikki pakkaseen juhlia odottamaan. Kuorrutellaan sitten juhla-aamuna!
Ohje löytyy täältä ja on todella helppo ja nopea:
Banaanimuffinsit ♥
22.11.2014
20.11.2014
Sinisiä hetkiä
Marraskuu on yleisesti ottaen aika voimia vievä ja väsyttävä kuukausi. Hirveen pimeetä ja sähkövalot laulaa 24/7, ellei sitten jostain löydy aikaa tunnelmointiin kynttilän valossa tai takataskussa killota menolippu Mombasaan...no ei ole liiemmin näkynyt, heh.
Mutta on tässä hämäryydessä jotain loistoakin: aamut ovat olleet uskomattoman kauniin värisiä monena päivänä. Sen verran kun väsymyksen muuraamia silmiä heti aamusta auki saa, niin kannattaa tiirata ulos, saattaa löytää ihanan sinisyyden ♥.
Tein näistä sinisyyden tunnelmista samanlaisen värikartan kuin syyskuvista taannoin, vaan se meni suoraan Luovuuslabran kansioon. Pienen kuvan löytää Uutistoimiston Instafeedistä tosta oikeelta.
Esittelen kansiota täällä sitten myöhemmin.
Sinisiä unia kaikille!
Mutta on tässä hämäryydessä jotain loistoakin: aamut ovat olleet uskomattoman kauniin värisiä monena päivänä. Sen verran kun väsymyksen muuraamia silmiä heti aamusta auki saa, niin kannattaa tiirata ulos, saattaa löytää ihanan sinisyyden ♥.
Tein näistä sinisyyden tunnelmista samanlaisen värikartan kuin syyskuvista taannoin, vaan se meni suoraan Luovuuslabran kansioon. Pienen kuvan löytää Uutistoimiston Instafeedistä tosta oikeelta.
Esittelen kansiota täällä sitten myöhemmin.
Sinisiä unia kaikille!
16.11.2014
Kissa- & naperoystävälliset joulukoristeet osa 1
Rakastan joulupalloja...vaan niin rakastaa myös kissani ja Niila yli kaiken. Siispä piti kehitellä jotain millä saan palleroiset ihastuttamaan eloamme, mutta eivät kuitenkaan päädy vääriin käpäliin.
Olen nähnyt jossain lehdissä, että joulupalloja oltaisiin laitettu isoihin kulhoihin tai lasipurkkeihin. Se vaikutti kerrassaan kelvolta idealta, vaan ajattelin viedä tämän ajatuksen vielä nextille levellille ja heittää sekaan joululaatikossa pyörineer jouluvalot: Tadaa! Maan mainio pallovalopurkkikoriste! Olen niin tyytyväinen lopputulemaan. Yksinkertaista mutta todella kaunista ja valaisee kivasti omaa nurkkaansa.
Tästä ei kissat lärpi eikä pieni tahmatassu N pääse syömään palloja. Sen sijaan joka sorkka saa nauttia kauniista jouluntunnelmasta. Vielä kun saataisiin sitä lunta ja Jouluradio avaisi kanavansa niin joulutunnelmointi pääsisi kunnolla käyntiin.
Tunnelmallista sunnuntai-iltaa parahimmat lukijat!
Olen nähnyt jossain lehdissä, että joulupalloja oltaisiin laitettu isoihin kulhoihin tai lasipurkkeihin. Se vaikutti kerrassaan kelvolta idealta, vaan ajattelin viedä tämän ajatuksen vielä nextille levellille ja heittää sekaan joululaatikossa pyörineer jouluvalot: Tadaa! Maan mainio pallovalopurkkikoriste! Olen niin tyytyväinen lopputulemaan. Yksinkertaista mutta todella kaunista ja valaisee kivasti omaa nurkkaansa.
Tästä ei kissat lärpi eikä pieni tahmatassu N pääse syömään palloja. Sen sijaan joka sorkka saa nauttia kauniista jouluntunnelmasta. Vielä kun saataisiin sitä lunta ja Jouluradio avaisi kanavansa niin joulutunnelmointi pääsisi kunnolla käyntiin.
Tunnelmallista sunnuntai-iltaa parahimmat lukijat!
Kyllähän tää pikku (sose)näppi mielellään näitä palloja nappailis ja vaikka suuhun pistäis. |
11.11.2014
Luovuuslaboratorio
Mun on tässä viikonpäivät tarvinut nyt vähän purkaa päätä. Löysin nimittäin viikko sitten illalla itseni istumasta teekuppi kätösessä ja satsuma toisessa melko yllättävästä paikasta.
Olin Tuikkiksen kodissa, luovuuslaboratoriossa. Meitä istui siinä viisi naista, kukin hieman eri ikäisiä ja toisilleen tuntematonta. Vain Tuikkis tunsi kaikki jotenkin. Minut tämä ideoita pursuava naisihminen nappasi täältä, Uutistoimiston kautta luovaan ihmiskokeeseensa mukaan. Ja ah, olen niin onnellinen että nappas!
Nyt teistä moni varmaan jo miettii että mikä ihmeen Luovuuslaboratorio. En voi siihen vielä oikein antaa selkeää vastausta, sillä en itsekään tiedä vielä paljoa enempää. Vain käytännön asiat ovat vasta selvänä: ryhmämme tapaa jokatoinen tiistai vuoden ajan ja teemme erinäisiä asioita ja hankimme työkaluja kukin omalla tavalla luovaan elämäämme. Tuikkis kuvaa blogissaan asiaa selkokielisemmin täällä.
Mun kohdalla työkalut tulee varmasti näkymään niin ammatin puolella kun kotonakin. Kotona on jo alkanut tapahtua: sain vihdoin voimia ja inspistä jatkaa tätä sangen keskeneräistä pesänrakennusta. Epämääräisesti pitkin kotia pyörineet kehykset ovat vihdoin alkaneet löytämään tietään seinille, keskeneräiset projektit laitettu riviin ja niitä alan työstämään loppuun, kymmenen uutta prokkista keksitty odottamaan orrelle ja pari hassua alotettu vanhojen kaveriksi. Tuntuu hyvälle!
Tuikkiksen kotona olikin inspiroivaa ja sangen viihtyisää kun seinät ei huutaneet tyhjyytään, vaan joka puolella oli toinen toistaan suloisempia ysityiskohtia riemukkaissa väreissään (kurkista vaika ite täältä), ihan heidän näköistä siis! Tuntuu että olen etuoikeutettu kun saan kuulua tähän ensimmäiseen "koekaniryhmään" ja siten saamme olla muovaamassa koko projektia ja istua tuossa suloisessa pirtissä hörppien teetä.
Melko oleellinen osa labratyöskentelyä on oman luovuuskirjan täyttäminen, mulla se on A4 kansio täynnä erilaisia papereita. Sinne arkistoidaan kaikki. Aamupäiväkirja on ensimmäisen tapaamisen tehtävistä ehkä jännittävin. Aamuja dokumentoidaan tuonen omaan kirjaan mieleisellä tyylillä. Ei ehkä yllätä, että itse olen piirtänyt melko paljon. Saatte varmasti nähdä tämän vuoden aikana useita otteita tuosta kirjastani. Voisinkin lisätä tuohon oikealle tunnisteisiin sanan "Luovuuslaboratorio", josta sitten löytyy kaikki aiheeseen liittyvät postaukset. Myös Uutistoimiston Instassa kuvat löytyy #luovuuslaboratorio sanalla.
Mutta mitä sitten tapahtuu kaneille tämän vuoden jälkeen. Me jatkamme. Mutta koe on toivon mukaan valmis ja sen myötä syntynyt, hieno kokonaisuus, joka on valmis ottamaan seuraavan porukan pauloihinsa. Sanoin ystävälle että tämä ei oikeastaan ole edes laboratorio koekaneille vaan kaninkolo itse ja kuten Liisa ihmemaassa -sadusta tiedetään, kaninkolot voivat viedä mitä ihmeellisimpiin paikkoihin.
Olin Tuikkiksen kodissa, luovuuslaboratoriossa. Meitä istui siinä viisi naista, kukin hieman eri ikäisiä ja toisilleen tuntematonta. Vain Tuikkis tunsi kaikki jotenkin. Minut tämä ideoita pursuava naisihminen nappasi täältä, Uutistoimiston kautta luovaan ihmiskokeeseensa mukaan. Ja ah, olen niin onnellinen että nappas!
Nyt teistä moni varmaan jo miettii että mikä ihmeen Luovuuslaboratorio. En voi siihen vielä oikein antaa selkeää vastausta, sillä en itsekään tiedä vielä paljoa enempää. Vain käytännön asiat ovat vasta selvänä: ryhmämme tapaa jokatoinen tiistai vuoden ajan ja teemme erinäisiä asioita ja hankimme työkaluja kukin omalla tavalla luovaan elämäämme. Tuikkis kuvaa blogissaan asiaa selkokielisemmin täällä.
Mun kohdalla työkalut tulee varmasti näkymään niin ammatin puolella kun kotonakin. Kotona on jo alkanut tapahtua: sain vihdoin voimia ja inspistä jatkaa tätä sangen keskeneräistä pesänrakennusta. Epämääräisesti pitkin kotia pyörineet kehykset ovat vihdoin alkaneet löytämään tietään seinille, keskeneräiset projektit laitettu riviin ja niitä alan työstämään loppuun, kymmenen uutta prokkista keksitty odottamaan orrelle ja pari hassua alotettu vanhojen kaveriksi. Tuntuu hyvälle!
Tuikkiksen kotona olikin inspiroivaa ja sangen viihtyisää kun seinät ei huutaneet tyhjyytään, vaan joka puolella oli toinen toistaan suloisempia ysityiskohtia riemukkaissa väreissään (kurkista vaika ite täältä), ihan heidän näköistä siis! Tuntuu että olen etuoikeutettu kun saan kuulua tähän ensimmäiseen "koekaniryhmään" ja siten saamme olla muovaamassa koko projektia ja istua tuossa suloisessa pirtissä hörppien teetä.
Melko oleellinen osa labratyöskentelyä on oman luovuuskirjan täyttäminen, mulla se on A4 kansio täynnä erilaisia papereita. Sinne arkistoidaan kaikki. Aamupäiväkirja on ensimmäisen tapaamisen tehtävistä ehkä jännittävin. Aamuja dokumentoidaan tuonen omaan kirjaan mieleisellä tyylillä. Ei ehkä yllätä, että itse olen piirtänyt melko paljon. Saatte varmasti nähdä tämän vuoden aikana useita otteita tuosta kirjastani. Voisinkin lisätä tuohon oikealle tunnisteisiin sanan "Luovuuslaboratorio", josta sitten löytyy kaikki aiheeseen liittyvät postaukset. Myös Uutistoimiston Instassa kuvat löytyy #luovuuslaboratorio sanalla.
Mutta mitä sitten tapahtuu kaneille tämän vuoden jälkeen. Me jatkamme. Mutta koe on toivon mukaan valmis ja sen myötä syntynyt, hieno kokonaisuus, joka on valmis ottamaan seuraavan porukan pauloihinsa. Sanoin ystävälle että tämä ei oikeastaan ole edes laboratorio koekaneille vaan kaninkolo itse ja kuten Liisa ihmemaassa -sadusta tiedetään, kaninkolot voivat viedä mitä ihmeellisimpiin paikkoihin.
5.11.2014
2.11.2014
Isänpäivän kiva lahjavinkkaus
Isänpäivä lähestyä porskuttaa ja bongasin netistä tällaisen mahtavan idean lahjaksi, jonka voi lasten kanssa helposti toteuttaa. Koska Niila on vielä vähän liian pieni apuri, mutta halusin teille tämän jo esitellä, niin lainasin ystävän lapisia askartelemaan isänpäivälahjaset kanssani.
Eli kyseessä on kutistemuovista valmistetut avaimenperät iskämiehen avaimiin roikkumaan! Näistä tulee niin söpöjä, että kyllä varmana iskä ilahtuu! Muovi on aluksi ohutta ja helposti käsiteltävää, mutta nimensä mukaisesti kutistuu uunissa 1/7 kokoiseksi alkuperäisestä.
Vaan tässäpä tulee ohjetta:
Tarvitset: kutistemuovia, piirustuspaperia, tusseja jotka tarttuu muovipintaan, sakset, uunin, pellin, leivinpaperia, avaimenperärenkaita ja reijittimen
1. Laita uuni lämpenemään 130°-170° riippuen hieman uunin ärhäkkyydestä.
Meillä 170° oli liikaa ja osa muoveista käppyröityi rutuksi. 150° oli sopiva.
2. Pyydä lasta piirtämään haluamansa kuvio joko suoraan muoviin, tai ensin paperille
ja sitten muoviin paperin päällä läpipiirtäen. Muovi kutistuu uunissa 1/7 kokoon.
3. Leikkatkaa kuviot irti arkista ja pyöristäkää terävät reunat. Reijittäkää reijittimellä muoviläpyskät.
4. Nakkaa uuniin ja paista n.3 min. Muovinpalat saattaa käpristyä hieman uunissa ensin,
mutta ei hätää, ne myös suoristuvat takaisin jos uuni ei ole liian kuumalla.
Jos uuni on liian kuuma muovit menee ihan rullalle.
Ei siis kannnata heittää ihan kaikkia ekaan unnilliseen, vaan paistella pienissä erissä.
5. Nappaa valmiit muovit uunista ja anna jäähtyä hyvin. Kiinnitä metallirenkaat ja zadaaaa, valmista!
Tämähän on myös mitä mainioin joululahja, mummoille, vaareille, kummeille tai vaikka opettajille!
Ei muuta kun askartelun iloa. Kutistemuovia myydään useimmissa askarteluliikkeissä ja nettikaupoissa.
Eli kyseessä on kutistemuovista valmistetut avaimenperät iskämiehen avaimiin roikkumaan! Näistä tulee niin söpöjä, että kyllä varmana iskä ilahtuu! Muovi on aluksi ohutta ja helposti käsiteltävää, mutta nimensä mukaisesti kutistuu uunissa 1/7 kokoiseksi alkuperäisestä.
Vaan tässäpä tulee ohjetta:
Tarvitset: kutistemuovia, piirustuspaperia, tusseja jotka tarttuu muovipintaan, sakset, uunin, pellin, leivinpaperia, avaimenperärenkaita ja reijittimen
1. Laita uuni lämpenemään 130°-170° riippuen hieman uunin ärhäkkyydestä.
Meillä 170° oli liikaa ja osa muoveista käppyröityi rutuksi. 150° oli sopiva.
2. Pyydä lasta piirtämään haluamansa kuvio joko suoraan muoviin, tai ensin paperille
ja sitten muoviin paperin päällä läpipiirtäen. Muovi kutistuu uunissa 1/7 kokoon.
3. Leikkatkaa kuviot irti arkista ja pyöristäkää terävät reunat. Reijittäkää reijittimellä muoviläpyskät.
4. Nakkaa uuniin ja paista n.3 min. Muovinpalat saattaa käpristyä hieman uunissa ensin,
mutta ei hätää, ne myös suoristuvat takaisin jos uuni ei ole liian kuumalla.
Jos uuni on liian kuuma muovit menee ihan rullalle.
Ei siis kannnata heittää ihan kaikkia ekaan unnilliseen, vaan paistella pienissä erissä.
5. Nappaa valmiit muovit uunista ja anna jäähtyä hyvin. Kiinnitä metallirenkaat ja zadaaaa, valmista!
Tämähän on myös mitä mainioin joululahja, mummoille, vaareille, kummeille tai vaikka opettajille!
Ei muuta kun askartelun iloa. Kutistemuovia myydään useimmissa askarteluliikkeissä ja nettikaupoissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)