Sivut

30.7.2015

Unelmien Koiramäki

Nyt on sitten vuorossa sitä lupaamaani Koiramäki -rapsaa. Oltiin siis perheretkellä Tampereen suunnilla ja matkamme ensimmäinen etappi oli Särkänniemen Koiramäki. Olen siitä asti haaveillut tuonne Koiramäelle pääsystä kun se pystyyn pistettiin ja nyt vihdoin se haave toteutui vähän kuin sattumalta. Tarkoitus kun oli lähteä vain Nokialle Eedeniin polskimaan, mutta huone vapautuisi vasta illemmalla, niin aamuksi tarvi keksiä puuhaa. Koiramäelle tietty!

Ja vähän jopa ehkä itseäkin naurattaa, mutta taisin olla meidän perheestä eniten innoissaan tuosta paikasta. Niilahan tunnettuun tapaansa on pähkinöissään kaikesta, missä pääsee kirmailemaan ja kiipeilemään, mutta taapero polo ei kyllä tällä erää pärjännyt äidille siinä kisassa. Mun ystävät saattaa tietääkin, että kun mä jostain innostun, niin se tapahtuu isolla I:llä. En ollut pysyä nahoissani ja kierrätinkin pojat kahteen otteeseen Koiramäen ympäri hihkuen ja osoitellen, että "eikä katso nyt tuotakin ja tuolla on Herra Hakkarainen" ja "iiik, Drakkulan linna, emmä kestä!" Jarkolla tais olla vahdittavanaan kaksi lasta sinä hetkenä. Mutta hei minkä sille teet, kun ihan pienestä pitäen olen suuresti ihaillut ja rakastanut Kunnaksen kirjoja ja nyt sain itse hypätä mukaan tarinaan.

Luin netistä että Koiramäellä järjestetään myös Koiramäen Joulu! Aivan ihana ajatus. Että matkaseurahakemuksia voi laittaa mulle tulemaan, hehe!

Joku voisi sanoa, että ei se ole mikään suuri taikka ihmeellinen paikka, mutta minulle se oli mieletön!
Tässä tulee nyt pikkuinen kuvakooste, mutta vain muutamista kohdista , Koiramäki pitää itse nähdä ja kokea.














22.7.2015

Kesän syvin olemus

Taas se aika kun olen kotiutunut luovuuslaboratoriosta ja pakko vähän kirjoitella luovan intopiikin vallassa silläkin uhalla, että parempi olis vaan olla nukkumassa jo. Tästä on tullut perinne näemmä.

En ole heinäkuussa hirveemmin kerinnyt pukahtamaan täällä blogin puolella. Toisin kuin ehkä moni kuvittelee, niin kesäkuukaudet ovat meille kuvittajille ja graafikoille usein järin kiireistä aikaa. Kohtalotoverigraafikko Aino blogissaan Visuaalisesti vaativa valotti osuvasti alan työrytmin luonnetta.  Allekirjoitan täysin tuon Ainon pohdinnan, etenkin nuo viimiset aatokset, kuinka aina hetken voi harmittaa, kun muut tuulettaa lomiaan, mutta hetken päästä jo muistatkin, kuinka paras duuni mulla on. Ollaan me vaan kaks hiton onnekasta mimmiä, kun saadaan tehdä työksi juuri sitä mitä rakastetaan.

On mun kesään mahtunut kyllä kaikkea muutakin puuhaa, kuin työt vaikka se virallinen kesäloma aina enemmän ja vähemmän jää uupumaan. Heinäkuun alussa olin monta päivää mökillä Niilan kanssa, kun Jarkko lähti perinteiselle Nimettömän Kalakerhon lapinreissulle. Päivät nautittiin auringosta jumbo sikoja heitellen ja muumilaivaa upotellen, kun taas illalla karattiin itikoilta tupaan tekemään töitä läppärin äärelle ja jutustelemaan perheen kanssa. Sain mä mökkeillä vuorokauden ihan lapsivapaastikin ja täytyy sano, että sekin oli oikein mukavaa vaihtelua.

Mulle muutenkin kesässä on jotenkin tärkeintä se yleiskuva ja tietynlainen huolettomuus. Että koko kesä on tuntunut jotenkin hauskalta ja semmoselta iloiselta ja paineettomalta. Ei niinkään se kuinka monta reissua kerkiän tekemään, monta tapahtumaa kerkiän koluamaan ja että mökillä täytyy käydä vähintään niin ja niin monta kertaa, jotta loma on onnistunut.
Mä olen myös vähän sellainen, että herkästi otan paineita kavereitten näkemisestä. Oon välillä niin kiireinen, että en paljoo arkena kerkiä tapaamaan, kun on työt ja perhe ja salilla ja lenkilläkin tarvis keritä käymään, niin siinä leppoisa lattehetki kaikkien kavereitten kanssa viikoittain ei oikeen meinaa mahtua kuvaan. Kesällä tästäkään ei tarvi ottaa paineta, koska ihmiset on joko

a) itse järkännyt itselleen niin super kiireisen kesän, ettei perus leppostelut mahdu heidänkään arkeen
b) niin kiireettömiä lomaihmisiä, että iltalenkki valoisassa yössä klo 21 tai aamuiset puistotreffit äipän ja taaperon kanssa on ihan sopiva aika tavata.

Parhaat kesät syntyy niin, että suunnitellaan vaan vähän kerrallaan ja jätetään sponttaanille tupsahtamiselle sijaa. Tämä kesä nyt on säiden puolesta ollut niin surkea, että aika vähän onkaan tullut tehtyä tupsahtelua, mutta onhan tässä vielä aikaa. Pieni perheretki oli ainoa asia mikä laitettiin viralliselle kesä todo-listalle ja se buukattiinkin viime viikonlopulle. Käytiin Särkkiksen koiramäellä ja Nokian Eedenissä polskimassa. Oli tosi kiva ja huoleton reissu. Laittelen teille vaikka tällä viikolla pienen kuvareportaasin. Olin nimittäin ikuisena Mauri Kunnas -fanina hiukkasen innoissani siellä koiramäellä.

Tällaisia kesäaatoksia. Ja kuten kuvasta huomaatte, mun mökkeilyviikolla oli mahtavat kelit!










7.7.2015

Korttia pöytään

Multa on aiemmin paljon kyselty postikortteja täällä blogissa, joulukorttejahan mulla on useemmalta vuodelta jo tullut, mutta nyt olen putkauttanut maailmaan myös pari isompaa korttia. Instagramin puolella Uutistoimiston toimintaa seuraavat tietääkin jo näistä, mutta kerron nyt täällä muillekin.

Eli mulla on tapana piirtää ja julkaista pieni nopea piirustus joka ilta Instagramissa. Tätä kutsun siellä yöpiirrokseksi ja yöpiirrokset täytti keväällä vuoden. Synttäreiden kunniaksi kasasin vuoden ajalta lempparipiirrokseni A3 kokoiseksi yöpiirrosjulisteeksi, johon yleisöäänestyksellä valittiin pari hahmoa lisää. Teetin julisteet ja arvoin niitä kaksi. Vaan teetinpä kerralla myös kortit. Toinen kortti putkahti ihan vaan ensimmäisen kortin synnyttämän innostukseni jälkimaininkeina. Sen nimi on Rakkauden kesä. Nyt kerronkin teille, että näitä kortteja ja julistetta on mahdollista ostaa myös itselleen! Ihanata eikös! Kortit ovat A5 koossa ja tukevalle kierrätyskartongille painettuja, kääntöpuoli on valkoinen. Yksi kortti maksaa 5e ja kaksi korttia saa 8 eurolla. Juliste, joka sekin on painettu varsin laadukkaalle mattapaperille maksaa 25e. Hinnat sisältävät postituksen. Mikäli näitä mielit itsellesi haalia, niin nakkaa mulle sähköpostia a.polkutie(at)gmail.com.

Pari Rakkauden kesä -korttia lähetin juuri eilen uudelle omistajalle ja toinen niistä päätyy kuulemma hääparille. Tämä ilahdutti minua oikein erityisen paljon.




1.7.2015

Hyvää heinäkuuta t. rillimimmi

No mutta heipparallaa!

Saavuin aamulla vuorokauden omalomalle (lapsivapaata lomaa) äitin poppoon kanssa ja nyt oli hyvä hetki päivittää blogia ja esitellä mun uudet rillit, kun odottelen että rannassa tuuli vähän laantuu.

Tosiaan olen jo pidemmän aikaa ounastellut, että näontarkastus olisi paikallaan ja silmälaseille tarvetta ja en mä ihan väärässä ollut. Kävin tarkastuksessa ihanan Kaisulin luona ja sieltähän sitä löytyi virhettä sen verran, että lasit Anna mannalle napsahti. Ja ihanat lasit napsahtikin! Ihan on sellai pro graafikko olo kun nämä heittää nenälle. Pari ihmistä ei ole heti edes huomannut, että mulla on lasit päässä kun sopivat kuulemma niin hyvin. Pokat on Ralph Laurenit ja linsseissä on nyt kaikki herkut, kun ajattelin, että kerrankos sitä hyvät lasit sitten hommataan. Otin myös blue blocker -pinnoitteen, joka on erityisen hyvä mulle, kun teen paljon töitä näyttöpäätteellä ja silmät altistuu näytön siniselle valolle myös iltamyöhään. Hieman vielä tuntuu oudolta lasit päässä, mutta koko ajan enemmän näihin totun.

Ja nyt kun on silmien hyvinvointiin satsattu, niin julistankin alkaneeksi Annan hyväheinäkuun! Hyväheinäkuu toteutuu samalla tavalla kuin aiemmin viettämäni hyväviikko, eli hyvää oloa, nukkumista, terveellistä ruokaa liikuntaa ja ilostuttavia asioita koko kuukauden. Kakkea mistä tulee hyvä olo ja mieli. En rääkkää itseäni tietokoneen ääressä äärettömyyksiin, vaan hyvällä fiiliksellä salilla, en nuoku stressipäänä kännykän jatkeena, vaan nukun sängyssä hyvät yöunet jne. Eikö kuulostakin hyvältä? Siksipä haastankin teidät nyt mukaan! Toteuttakaa mun kanssa hyväheinäkuuta yksi hyvänolon teko kerrallan ja huomaatte, että pian olette koukussa. Mun hyväheinakuuta kannattaa seurata uustistoimiston instatilillä (#hyväheinäkuu), joka näkyy myös tossa blogin sivupalkissa pieninä kuvina (voit klikata suuremmaksi). Tästä se lähtee, hyvää heinäkuuta kaikille!