Tuntuu että ei oikein jaksa tarttua mihinkään samalla innolla kuin vielä ennen joulua...
Aurinko paljastaa pölyn ihan kaikkialla...
Tuntuu että vyötäröllä on sata makkaraa jotka näkyvät joka vaatteessa, vaikka olen juuri onnistunut tiputtamaan alkuvuodesta kuusi kiloa ja siten mammakilot miinukselle...
Ja sosiaaliset tilanteet ahdistaa helposti...
Vaan onneksi tämä on jälleen kerran ohimenevää. Pian lumet on muisto vain ja meikälikka pyyhältää uudella pyörällä pitkin maita ja mantuja. Ai että miten poltteleekaan tuo mintun värinen ihanuus tuolla parvekkeella, että pääsisi ihan oikeasti ajamaan. Testannuthan olen sen tietty jo. Ja nythän ollaan jo ihan voiton puolella tässä keväässä, että sen puoleen ei enää tarvi pitkään kärvistellä.
Joku voisi väittää että musta ei kyllä ulospäin huomaa, että olisin jotenkin erityisen väsynyt (jos kymmentä haukotusta tunnissa ei lasketa) ja monen mittapuulla olen kyllä varmasti super aikaansaava nytkin, mutta kyse ei olekaan tuloksesta vaan olosta. Olen innostuva ja puuhasteleva luonne ja jos innostun normaalin "ihan sikasuperpaljon" sijaan vain jonkin verran uusista ideoista ja juituista, on se iso muutos mun mielentilassa. Rakastan innostumista ja intoilua, niin tää vähempi innostuneisuus on mulle ihan tylsää hehe. Mutta nyt kuittaamaan univelkaa äkkiä. Kivaa viikonloppua kaikille!