Sivut

28.9.2011

Keikalla keikarointia Joutsenen tahtiin

Oltiin viime lauantaina Amorphiksen keikalla ja olihan se taas aivan mahtava. Herra Tomi Joutsen on jokaista rastaa myöten sangen sharmi mies. Tässä todistusmateriaalia:














26.9.2011

Kummilapsia ja kummallisia lapsuusjuttuja.

Viimeksi kun kirjoitin mua jännitti moni asia. No Nyt ainakin yhtä asiaa ei enää tarvi jännittää. Kummityttöni, suloisista suloisin pieni prinsessa syntyi  puolitoista viikkoa sitten täysin terveenä ja ihanaisena. Tapasin tuon pienen ihmeen viime viikolla ja kyllähän siinä sydän pakahtuu, kun niitä maailman pienimpiä varpaita katselee ja ihastelee.  Tytteliini on kaunis kuin pieni nukke. Oli ihana myös nähdä kummitytön isoveikkaa, joka on kyllä mun lempi pikkumies. Herra pian kolme vee alkaa olemaan niin mainion oivaltavassa iässä.
Luettiin pikkumiekkosen kanssa kirjaa ja yhtäkkiä hän painoi mun mahaa ja kysyi , että mitä tuolla mahassa on? (Onneks tuli alotettua jumpassa käynti taas niin ei tarvi ihan hirveitä ressejä tästä ottaa) Vastasin, vain että voi että siellä ei asu kyllä nyt kukaan! Niin siihen pieni herra tuumasi, että niin ” Siellä asuu vain napa!” Aivan ihana.
On tässä kumpparin synnyttyä tullut  muisteltua paljon viimeaikoina myös oman äiteen kertomia tarinoita niiltä ajoilta kun olin itse ihan piskuinen. Olin kuulemma ristiäisten jälkeen ollut kamalassa nuhassakin. Aika rankkaa sellaselle pienelle ihmiselle olla heti ihan nuhanenä.
Tässä tulee nyt kuitenkin hitusen hauskempi tarina:

Olin pieni. Tarkkaan ottaen lähes vuoden ikäinen. Äitini heräsi aamulla siihen kun minä, aina niin rauhallinen lapsi, olin pinnasängyssäni päättänyt nousta ylös. Olinhan juuri oppinut seisomaan. Vielä tämä mahtava lihasten työ ei kuitenkaan riittänyt herättämään autuaasti tulevasta tietämätöntä äitiäni. Sen sijaan ne suloiset värähtelyt, joita ääniaalloiksikin kutsutaan saivat äitini havahtumaan valveille. Sanoin niin ihanasti kuin kuolaa valuva, heikosti ääntävä yksivuotiaan suu pystyy suinkin sanomaan: ”kato ny!”. Äidilläni otti hetken tajuta mitä minä siinä osoittelin. Pieni pullukka sormeni osoitteli innoissaan potkuhousujen lahjetta. Lahjetta, joka nyt oli vääntynyt muhkean pullealle kaarelle. Mutta mikäs se siellä puntissa sitten niin painoi? No mikäpä muu kuin lämpimän tuoksahtava vauvan aamukakka! Hyvää huomenta äiti!




9.9.2011

100. merkintä.

Pitäisi kai olla jotain hienoo kun on nyt oikeen sadas merkintä. No jotain hienoo teille tulee tässä,
nimittäin biisi ja video, joka on jollain tapaa vaikuttanut minuun ihmisenä. Tää biisi muistuu mieleen lapsuudesta ja silti tänäpäivänäkin on ehkä yks kovimpia hittejä. Pidemmittä puheitta tässä se on:

7.9.2011

Tyttöstelyä mökkitunnelmissa







Tässä tulee kuvakooste tyttöjen mökkiviikonlopusta, johon siis sisältyi myös tutustumista Vääksyyn kaikkine mukavuuksineen. Kuvat eivät ole aikajärjestyksessä. Mietinpä vain kuinka moni voi sanoa, että mulla on maailman paras viiden flikan porukka, jonka kanssa jutut jatkuu aina siihen mihin ne viimeksi jäi, vaikka tapaamisen välissä oli aikaa vuosi? Eikä tarvi pelätä, että tää homma joskus kuihtusi kasaan, me tytöt ollaan aina ja ikuisesti kuviksen tytöt!


Espen kanssa muikeena Kunkun terdellä.

Näin glamouria se on kun nämä tytöt lähtee Vääksyyn.

Marianne esitteli kameralle Espen synttärilahjaa.

Vääksyn kovimmat kettutytöt!

Vääksyn kanavankupeessa on Ravintola Kanavan Kunkku, jonka yhteydessä on myös
aivan ihana sisustusliike. Käytiin tyttöjen kanssa ihastelemassa kaikkea nättiä.

Espe ja Kunkku. Kunkun löydät netistä osoitteesta:
http://www.kanavankunkku.com/

Loppuillasta arvauspeli oli jo melko hilpeetä puuhaa!

Maria nättimys sopi kyllä tuohon kauppaan kun nukke nukkekotiin.

Pitihän sitä tytöille esitellä Belgian Herkut. Ens kerralla ku tulee ikävä
Antwerpeniin, suuntaan Vääksyyn!

Suosittelen kaikille lämmöllä arvauspeliä! Tarvitaan vaan paperia,
kynä, teippiä ja muutama julkkiksen nimi!

Löysin sukulaisen Kontista ja päätimme antaa sen myös Espelle synttärilahjaksi.
Espe kiittää tästä infernaalista ääntä pitävästä pöllöstä, ole hyvä!

Tässä syksyn hämärtyviin tyttöjeniltoihin loisto vinkki: kynttilällä paistettuja
vaahtokarkkeja! Ihanaa ja maukasta.

Kuviksen tytöt syö aina hyvin ja maukkaasti kun porukalla jossain ollaan. Nam!

Takuuvarmat syksynmerkit on punaposkiset ruusunmarjat!

Sauruskin sen tietää, että  Caipiroska on kiva lisä möksäjuominkeihin!

Ei mikä tahansa mökkireissu

Lupasin aiemmin niitä kuvareportaaseja mökkiviikonlopuista kun molemmat on suoritettu. Molemmat viikonloput olivat aivan mahtavat ja ikimuistoiset joskin hyvin eri tavalla. No tässä tulee nyt kuvia mökkiviikonlopusta Jarkkiksen kanssa. Lupasin myös että tulee ehkä jotain yllättävää, niin tässä tulee sitäkin sitten kerta heitolla. Antaa kuvien ja kuvatekstien puhua!

Näin hyvät oli näkymät meikällä!

Löysin kylän hupsuimman portin ja kuten huomaatte säät kyllä suosi näitä.

Jarkkis senkun souteli tyyntä veden pintaa. Mökkisaari häämöttääkin taustalla.

Pitihän sitä paikallisessa käydä yksillä!

Naatiskeltiin olosta ihan kahestaan mökillä. Oli mahtavaa.

Punatukka veneellä keikkuvi

Viikonlopun kruunasi tällai pieni sormusasia <3

1.9.2011

Kun saapuu syyyyyyys!

Hei syyskuu ja tervetuloa! Olenkin jo hieman sinua odotellut, joten mukavaa kun saavuit.

Nyt ne varmaan jo siellä kuumeisesti miettii, että onko toi sekaisin, mutta en ole. Kesäni oli aivan mahtava: harjoittelu mainostoimisto Vincigatesissa meni todella mukavasti,  vapaa viikonloput ja illat teki kesän vietosta ikimuistoisen kaikkine tapahtumineen ja olenpa saanut myös oman alan hommia, kuten kuvituksia ja taittoja enemmän kuin koskaan aiemmin (siis nämä harjoittelun ulkopuolella ihan omia juttuja). Kaiken kukkuraksi kesä huipentui ja huipentuu kahteen mökkiviikonloppuun, joista ensimmäinen vietettiin Jarkon kanssa kahdestaan heidän vanhempien mökillä ja toinen tullaan viettämään mun tyttötiimin kanssa ensi viikonloppuna Essin vanhempien mökillä. Kummastakin mökkiviikonlopusta saatte tarkemman kuvareportaasin jahka tuo toinenkin viikonloppu ensin tulee vietettyä. Saattaapa olla ehkä jotain yllättävääkin tiedossa, ken tietää! 
Käytiinpä sitten eilen vielä Tallinnassakin velipoikani Antin ja serkkuni Tommin kera. Oli aivan hurjan hauskaa ja myö kolme nauraa käkätettiin enemmän kun hetkeen, oikeen sillä tavalla sydämen pohjasta. Nauraminen tekee kyllä ihmiselle niin hyvää. Täytyy sanoa, että Tallinna taas kerran hieman yllätti minut ihanuudellaan. Se on todella kaunis kaupunki kuhan satamasta malttaa kävellä vähän syvemmälle keskustaan ohi SuperAlkojen ja muiden viinamarkettien. Myö tehtiinkin oikein ihana kävelyretki vanhaan kaupunkiin ja jotenkin mieleeni tulvahti kovasti Belgian muistot. Rakennukset kaikissa väreissään ja suloiset pienet kadut muistuttivat minua hurjan paljon Antwerpenin vanhasta kaupungista. Tuli aika kova ikävä mun Belgian kotiin.
Kierreltiin ja kaarreltiin siis ympäri Tallinnaa ja hieman ostosteltiinkin. Löysin itselleni käsityöläistorilta aivan ihanan mustapunaisen ponchon, jonka aion ottaa mökille nyt mukaan ja kääriytyä siihen syysiltoja tyttöjen kanssa viettelemään.
Poikien ostokset painottuivat lähinnä tuohon alkomahooliin ja namiskuukkeliin laivalta. Itsekin ostin vähän lonkeroa. On se vaan niin paljon halvempaa!
Tämän kaiken kivan jälkeen olen kuitenkin erittäin valmis pimeneviin syysiltoihin Jarkko kullan kainalossa ja ah saan laittaa villasukat jalkaan ja muutenkin tuntuu että syksysin vaatekaappi tuplaantuu, kun voi taas käyttää lömpöisiä vaatteita. 
Tässä saatte vähän kuvamatskua reissusta ja ihan ensimmäisenä kuva mun uudesta syksytukasta:


syötii poikain kaa vähän namii salaa.


Tässä esittäytyy komiat pojat, veljeni Antti ja serkkuni Tommi

Pistin kokoajan pojat poseeraamaan eri kohteissa

Lisää näitä.



Oli hymy herkässä tällä maatuskalla

...ja pusukin

Mitä tohon ilmeesee nyt sanois Tommi...

Ihanat pienet katuset kivetyksineen vei sydämeni
takaisin Belgiaan.

Kauniit oli näkymät ylhäältä.

Oli siel sitten myös Shrek

Tervetuloa syksy, I´m ready!

Mysteeri

Käytiin myös pizzalla, nam nam

Pieni nokipoika ja joku patsas..eiku...heh.

Löydettiin sattumalta Pohjoismainen fashion illustration näyttely! Oli hieno.

Mahtavia töitä oli paljon...

Vaan parhaita oli Laura Laineen (mun kuvittaja idoli)
aivan käsittämättömän upeat työt!!

Lopuks viel kärry täyteen mehuu ja kotiin päin!