Kyllä sitä näemmä jaksaa vielä työnkin ulkopuolella taiteilla kaiken näköstä koneella. Tein toissapäivänä tämmösen vektorimaaatuskan. Portfoliostani kun ei vielä oikeen ole havainnollistunut, että multa tuo illustrator taipuu ihan kivasti jo. Mitäs pidätte? Muita duuneja voi käydä kurkkaamassa täältä KLIK, parempaa oikeaa portfoliosivua odotellessa. Mulla on työnalla myös Kuvittajien portfolio sivu, jonne päivittelen lisää töitä pikapuoliin. Se löytyy täältä KLIK!
Hyvää viikonloppua kaikki ihanaiset lukijat!
31.8.2012
30.8.2012
Mekkomeininkiä ja punaposkiomenoita
Tänään on ollut super kiva päivä siitäkin huolimatta, että mulla jatkuu pieni lämpöily ja hikoilu ilman mitään flunssan oireita jo ties kuinka monetta päivää. Äitin kanssa kotidiagnosoitiin, että mulla on kroppa ylirasitustilassa, kiitos hurjan stressaavan kesän työn ja opparin välillä ja viime viikolla ehkä vähän liiallisuuksiin äkkiseltään menneen urheilun. Nyt olenkin tämän viikon pysynyt kiltisti pois salilta ja jumpista, menen vasta sunnuntaina taas venyttelyyn. Siitä sitten ensi viikolla varovasti taas alottelee salin kanssa ja siitä sitten tolkulla myös jumppiin. Työtilanne on hitusen rauhoittunut, niin seki tietysti jeesaa toipumista kummasti.
Mä meinaan olla vähän sellainen, että kun innostun jostain, niin innostun sitten helposti vähän jo liikaa. Salin ja jumppien jälkeinen hyvänolontunne on sen verran mukava ja rentouttava, että sen kanssa helposti meneekin vähän överiksi. En varmasti ole ensimmäinen enkä viimeinen, joka innostuksissaan menee tekemään yli rajojensa. Onneksi kropalla on tällainen fiksu systeemi joka kertoo sitten että "zop zop mimmi yksi reenitön päivä viikossa ei sulle nyt vielä ihan riitä ja ne tuplatreenipäivät voit jättää bodareille! Pistäppähän vähän jarrua siihen monoon tai kohta ei liiku mono ollenkaan!"
Mutta kuten sanottu hieman hikoilevasta ja hönöstä olosta huolimatta tänään on ollut tosi kivaa. Duunit on luistanut ja portfoliohommatkin edennyt kiitettävästi. Käytiinpä Jarkon kanssa tossa illan suussa isukin luona Messilässä moikkaamassa lampaita ja hakemassa iskän kotoo vähän omppusia ja kananmunia. Iskällä ja avovaimollaan Päivillä on oma pieni kanala pihassaan ja sieltä saa ihan parhaita urheilevan kanan luomumunia. Ja saatiinpa siinä sivussa odotellessa myös oman maan perunoita suoraan maasta. Kyllä nyt kelpaa. Enää ei tarvis pihaan kun lehmän, niin sais maidotkin omavaraisesti. Hehe. Kiva kun saa tällaista ihan konkreettisia ruoka-avustusta.
Eilen kävin kauppamatkan varrella poikkeamassa kierrätyskeskus Kontissa ja ikionnekseni huomasin, että siellä oli käynnissä aarreralli! Tämähän tarkoitti sitä, että kaikista vaatteista sai valkata mukaansa kassilisen vitosella. Täydellistä sanon minä. Mukaan lähti vähän vajaa kassillinen, mutta sinnekin mahtui ihana mekko, tunika ja kaksi löysää paitaa. Pitää vissiin taas tehdä joku löytöpostaus, kun ei tähän nyt mahtunut muuta kun tuo ihana mekkkonen. Tässähän ihan tuntuu, että on joskus oikeaan aikaan oikeassa paikassa!
Mä meinaan olla vähän sellainen, että kun innostun jostain, niin innostun sitten helposti vähän jo liikaa. Salin ja jumppien jälkeinen hyvänolontunne on sen verran mukava ja rentouttava, että sen kanssa helposti meneekin vähän överiksi. En varmasti ole ensimmäinen enkä viimeinen, joka innostuksissaan menee tekemään yli rajojensa. Onneksi kropalla on tällainen fiksu systeemi joka kertoo sitten että "zop zop mimmi yksi reenitön päivä viikossa ei sulle nyt vielä ihan riitä ja ne tuplatreenipäivät voit jättää bodareille! Pistäppähän vähän jarrua siihen monoon tai kohta ei liiku mono ollenkaan!"
Mutta kuten sanottu hieman hikoilevasta ja hönöstä olosta huolimatta tänään on ollut tosi kivaa. Duunit on luistanut ja portfoliohommatkin edennyt kiitettävästi. Käytiinpä Jarkon kanssa tossa illan suussa isukin luona Messilässä moikkaamassa lampaita ja hakemassa iskän kotoo vähän omppusia ja kananmunia. Iskällä ja avovaimollaan Päivillä on oma pieni kanala pihassaan ja sieltä saa ihan parhaita urheilevan kanan luomumunia. Ja saatiinpa siinä sivussa odotellessa myös oman maan perunoita suoraan maasta. Kyllä nyt kelpaa. Enää ei tarvis pihaan kun lehmän, niin sais maidotkin omavaraisesti. Hehe. Kiva kun saa tällaista ihan konkreettisia ruoka-avustusta.
Eilen kävin kauppamatkan varrella poikkeamassa kierrätyskeskus Kontissa ja ikionnekseni huomasin, että siellä oli käynnissä aarreralli! Tämähän tarkoitti sitä, että kaikista vaatteista sai valkata mukaansa kassilisen vitosella. Täydellistä sanon minä. Mukaan lähti vähän vajaa kassillinen, mutta sinnekin mahtui ihana mekko, tunika ja kaksi löysää paitaa. Pitää vissiin taas tehdä joku löytöpostaus, kun ei tähän nyt mahtunut muuta kun tuo ihana mekkkonen. Tässähän ihan tuntuu, että on joskus oikeaan aikaan oikeassa paikassa!
Bää bää! Toi tummempi noista pötkötteli tossa heinähökötyksessä etukropallaan ja mässytteli menemään herneenpalkoja..Hieno eläin! |
Mitenni ujostuttaa olla tällä puolella kameraa? |
Tästä ei kananmunat enää paljon paremmiksi mene! |
Suomalainen omppu! Tuo kulinarististen nautintojen ehtymätön lähde! |
29.8.2012
Popsi popsi porkkanaa!
Tänäänpä oli Anselmilla porkkaneinen lounas: Porkkanapihviä ja porkkanaraastetta kera raejuuston ja leivän. Kas kun ei ollut porkkanasämpylöitäkin! Noi pakastealtaan porkkanapihvit on ihan hurjan nannaa, kuntöräyttää päälle vähän salaattikastiketta. Nams!
Tässä ihan kreisi papukaija Nakke laulaa porkkanalaulua porkkanapäivän kunniaks KLIK!
Tässä ihan kreisi papukaija Nakke laulaa porkkanalaulua porkkanapäivän kunniaks KLIK!
Eppu tuli kattoo, mitä pupun ruokaa se mami vetelee kitusiinsa. |
Juomakski piti ottaa oikee tuoppi maitoa nams! Voisin juoda maitoa litra tolkulla, |
27.8.2012
Marjamehustelut ja kihlapäivät
Olisiko parempaa tapaa päättää tyttöisyysviikkoa, kuin maiskutella ihanaa juustokakkua ja keitellä omaa marjamehua al´a Anselmi? No ei!
Meillä tuli siis Jarkon kanssa vuosi kihlauksesta täyteen (niin, siitä on jo vuosi!) ja tuo kotikondiittori pyöräytti meille aivan ihanan vanilja-suklaa juustokakun. Voi pojat oli nannaa!
Käytiin eilen marketista hakemassa sokeria ja pakastepulloja mun mehuhommia varten, niin näin siellä ne typerät lasten kolikoilla toimivat leluautomaatit (kuka muistaan äitien ja tapettien pahimman painajaisen limakädet lapsuudesta? Kyllä, niitä oli siellä vieläkin saatavilla!). Heitin Jarkolle, että voisi ostaa mulle tommosen pikkurinsessojen sormuksen näin kihlapäivän kunniaks. No sehän osti, haha! Sain viellä uskomattoman hienon ja prinsessaisen pinkin sormuksen, kyllä nyt kelpaa.
Ja tosiaan päätin sitten keitellä elämäni ekat mehut ihan tuon isäukkoni kannustamana. Isukki soitti mulle tuossa taannoin, että “Ostin mehumaijan, että tuleppa poimimaan marjoja Enonsaaresta ja teeppä mehut itelles!" No mikä jottei. Tuumasta toimeen ja pakko sanoa, että se oli paljon helpompaa ja nopeampaa mitä kuvittelin. Marjat vaan maijaan ja sitten höyryteltiin. Kahdesta ämpärillisestä marjoja sain keiteltyä 8 litraa mehua, että ei yhtään pöllömmin. Näillä pötkii Anselmi ja perhe kyllä pitkälle talveen.
Nyt mehu ja vitskut tuleekin tarpeesee - mulla meinaa pukata jotain flunssaa, joka onkin kyllä kiertänyt jo koko meidän muun perheen läpi. Pientä lämpöä, päänsärkyä ja ihan veto pois. Onneks en eilen mennyt salille vaan tyydyin vaan syvävenyttelytuntiin, joka oli muuten aivan ihana ja tulee varmasti olemaan vakkari juttu Anselmin viikkosuunnitelmassa tästä lähtien.
Meillä tuli siis Jarkon kanssa vuosi kihlauksesta täyteen (niin, siitä on jo vuosi!) ja tuo kotikondiittori pyöräytti meille aivan ihanan vanilja-suklaa juustokakun. Voi pojat oli nannaa!
Käytiin eilen marketista hakemassa sokeria ja pakastepulloja mun mehuhommia varten, niin näin siellä ne typerät lasten kolikoilla toimivat leluautomaatit (kuka muistaan äitien ja tapettien pahimman painajaisen limakädet lapsuudesta? Kyllä, niitä oli siellä vieläkin saatavilla!). Heitin Jarkolle, että voisi ostaa mulle tommosen pikkurinsessojen sormuksen näin kihlapäivän kunniaks. No sehän osti, haha! Sain viellä uskomattoman hienon ja prinsessaisen pinkin sormuksen, kyllä nyt kelpaa.
Ja tosiaan päätin sitten keitellä elämäni ekat mehut ihan tuon isäukkoni kannustamana. Isukki soitti mulle tuossa taannoin, että “Ostin mehumaijan, että tuleppa poimimaan marjoja Enonsaaresta ja teeppä mehut itelles!" No mikä jottei. Tuumasta toimeen ja pakko sanoa, että se oli paljon helpompaa ja nopeampaa mitä kuvittelin. Marjat vaan maijaan ja sitten höyryteltiin. Kahdesta ämpärillisestä marjoja sain keiteltyä 8 litraa mehua, että ei yhtään pöllömmin. Näillä pötkii Anselmi ja perhe kyllä pitkälle talveen.
Nyt mehu ja vitskut tuleekin tarpeesee - mulla meinaa pukata jotain flunssaa, joka onkin kyllä kiertänyt jo koko meidän muun perheen läpi. Pientä lämpöä, päänsärkyä ja ihan veto pois. Onneks en eilen mennyt salille vaan tyydyin vaan syvävenyttelytuntiin, joka oli muuten aivan ihana ja tulee varmasti olemaan vakkari juttu Anselmin viikkosuunnitelmassa tästä lähtien.
Nam nam <3 |
Uskomattoman hieno rinsessasormus hihi |
Luonnon vitskut talteen talven varalle |
Tässä tämä kelpo maija! Ja tuossa vasemmalla näette eilen mainitsemani kahvi rasiankin itseasiassa! |
Kummasti ne makoisat pulleat marjat vaan kutistuu höyrytellessä. |
Punaviinimarjat ja sokeria, niistä on hyvät mehut keitetty! |
Ja ilmeestä voitte päätellä kuinka hyvää oli :)! |
Myöhäisillan uutisia: Paulig kahvirasia 2012
Olen hieman myöhäisherännäinen ja tajunnut vasta nyt että haluan omistaa Pauligin aivan ihanat Juhla Mokka -kahvirasiat, joita on tullut nyt kerran vuoteen kauppoihin toinen toistaan nimekkäämpien kuvittajien suunnittelemilla kuoseilla jo muutaman vuoden ajan. Mistähän saisin nuo aiemmat ihanuudet? Kämppikselläni oli noita, joten sain nauttia niiden läsnäolosta ilman että itseni tarvi niitä ostaa, vaan nyt kun asun Jarkkiksen luona kaipailen kovasti noita nättejä purkkeja.
No onneksi uuden purkin julkaisu on lähempänä kuin arvaankaan! Uusi purkki tulee nimittäin kauppoihin syyskuussa ja aion sen kyllä heti kerätä talteen (mulla taitaa syntyä uusi harrastus tästä)! Pahinta purkkihimoani pääsinkin jo helpottamaan ostamalla Kulta Ktariinan 2012 juhla pakkauksen, jonka pintaa koristaa Aino-Maija Metsolan suunnittelema upea kuosi.
Tässä pientä esittelyä tulevasta:
No onneksi uuden purkin julkaisu on lähempänä kuin arvaankaan! Uusi purkki tulee nimittäin kauppoihin syyskuussa ja aion sen kyllä heti kerätä talteen (mulla taitaa syntyä uusi harrastus tästä)! Pahinta purkkihimoani pääsinkin jo helpottamaan ostamalla Kulta Ktariinan 2012 juhla pakkauksen, jonka pintaa koristaa Aino-Maija Metsolan suunnittelema upea kuosi.
Tässä pientä esittelyä tulevasta:
25.8.2012
Mistä on nätit lahjat tehty?
Tulin tuossa pari tuntia sitten kotiin kaveri pariskunnan tupareista ja oli kyllä niin mukavaa ja letkeetä, että viihdyin oikein hyvin ihan limulijalla, kun autolla matkassa olin (kiitos isäntäväelle).
Itse julhista en ajatellut nyt höpistä enempää, vaan esittelen teille mielestäni oikein kelpo tuparilahjamme, jonka tänään kasailin.
Mä rakastan lahjojen paketoimista ja laittamista ja usein teenkin tällasia kauniita sellofaanhässäköitä, ihan vaan siksi, että lahjoista tulee silloin mielestäni paljon kivempia, kun itse paketti on jo niin ihana, ettei sitä raaski heti edes avata. Olisi ihanaa, jos lahjojen paketointia tähän tyyliin voisi harrastaa jossain, hehe. Onneksi näitä tilaisuuksia koittaa kuitenkin aika usein. Parin viikon päästä on kummitytön synttäritkin, pääsee kummitäti paketoimaan lisää!
tämän iltainen paketti sisältää siis pienen viherkasvin emaliruukussa, 2 finmarin tuikkulyhtyä tuikkuineen, vaahtokarkkeja ja servettejä. Lahjasta saa ihan mukavalla budjetilla tosi nätin ja näyttävän. Joku taisi juhlissa kommentoidakin, että ihan kuin häälahja. Hih, miksipä ei! Tuohon vielä joku ihana skumppapullo, niin menisi mainiosti sellaisestakin.
Tärkeintä tässä lahjassa oli nimenomaan tämä lila väri minkä pohjalta lähdin lahjaa rakentamaan, koska tiesin sen sopivan isäntäpariskunnan kotiin. Siinä sitten kiertelin muutamia kauppoja ja keräsin kaiken tarvittavan :).
Tässä tulee pieni kuvaesittely:
Itse julhista en ajatellut nyt höpistä enempää, vaan esittelen teille mielestäni oikein kelpo tuparilahjamme, jonka tänään kasailin.
Mä rakastan lahjojen paketoimista ja laittamista ja usein teenkin tällasia kauniita sellofaanhässäköitä, ihan vaan siksi, että lahjoista tulee silloin mielestäni paljon kivempia, kun itse paketti on jo niin ihana, ettei sitä raaski heti edes avata. Olisi ihanaa, jos lahjojen paketointia tähän tyyliin voisi harrastaa jossain, hehe. Onneksi näitä tilaisuuksia koittaa kuitenkin aika usein. Parin viikon päästä on kummitytön synttäritkin, pääsee kummitäti paketoimaan lisää!
tämän iltainen paketti sisältää siis pienen viherkasvin emaliruukussa, 2 finmarin tuikkulyhtyä tuikkuineen, vaahtokarkkeja ja servettejä. Lahjasta saa ihan mukavalla budjetilla tosi nätin ja näyttävän. Joku taisi juhlissa kommentoidakin, että ihan kuin häälahja. Hih, miksipä ei! Tuohon vielä joku ihana skumppapullo, niin menisi mainiosti sellaisestakin.
Tärkeintä tässä lahjassa oli nimenomaan tämä lila väri minkä pohjalta lähdin lahjaa rakentamaan, koska tiesin sen sopivan isäntäpariskunnan kotiin. Siinä sitten kiertelin muutamia kauppoja ja keräsin kaiken tarvittavan :).
Tässä tulee pieni kuvaesittely:
Kasvi tässä ennen paketointia. Piti olla tarkkana etten ruttaa sitä ihan lyttyyn. Pahvista ja uunifoliosta saa nätin pohjan lahjalle. |
Kauniin lahjan ja paketin rakentamisessa yksityiskohdat on tärkeitä. Nämä lasikivet lähti mukaan eurolla, mutta antavat ihanan ja tärkeän lisän lahjaan, kun peittävät tylsän mullan. |
Karkit on kiva pieni koristetäyte lahjaan, niitä kun löytyy ihan joka lahjaan sopivia! |
Lambilla on tullut kauppoihin näin herkullisia servettejä ja mielestäni servetit onkin loisto osa tuparilahjaa, niitä kun kotona tarvitaan aina! |
Lisää yksityiskohtia, jotka viimeistelee koko juhlapaketin. Lilat lahjanarut tietysti teemaväriä mukaillen ja hopea seassa tuomassa hieman juhlaa. |
Valmista! Tässä paketti kasassa kokonaisuudessaan. |
Itse maalattu kortti on kiva ja persoonallinen ja viestii lahjan antajasta. |
Kukkaset tuo pakettiin herkkyyttä ja sitä viimeistelyä. |
Näin helppoa se on! |
24.8.2012
Viikon perjantaisin päivä
Hellurei ja hellät tunteet!
Sehän pyörähti viikko perjantain puolelle sellasella hurinalla ettei ole tosikaan. Tää viikko on ollut kyllä niin touhua täynnä, että pakko viikonloppuna vähän höllätä. Tätä hölläyssuunnitelmaa edesauttaa sunnuntaille varaamani syvävenyttelytunti ja infrapunasauna. En malta edes odottaa, tekee kyllä niin gutaa tälle päästä varpaisiin jumittuneelle ihmispololle.
Viime päivinä on ollut kyllä tapahtumarikasta. Alkuviikosta posti toi mukanaan Kuvittajat ry:ltä paketin ja sepä vasta mieleinen homma olikin. Minut on hyväksytty Kuvittajien varsinaisjäseneksi, eli kuulun nyt virallisesti Suomem ammattilais kuvittajiin. Aika kiva homma suoraan sanottuna!
Muuten olenkin sitten tehnyt töitä paljon, käynyt äiteen ja pikkuveikan kanssa lounaalla, pyörähtänyt kirpparilla (tein pikku löytöjä), ravannut salilla ja jumpissa (voi elämä voi hanurilihakset tulla kipeeks) ja hei tyttöillyt!
Ja tänäänpä tein kuulkaas semmoisen jutun, että tilata päräytin Ellokselta ihan ensimmäisen tilauksen ikinä! Tilasin aivan ihanan lämpimän hupulla varustetun ponchon pelastamaan tämän vilukissan auttamattomasti päälle jyräävän syksyn kylmyydeltä. Tämä tulee esittelyyn sitten ensiviikolla jahka saapuu! Kyllä on ollut niin syksyset sadekelit. Tää ilta taitaa olla eka oikeasti nätti ja aurinkoinen, mutta siltikin jo kylmä ilta tällä viikolla. Onneks mulla on maailman siistein sateenvarjo pelastamassa synkkiä sadepäiviä loistollaan.
Vaan nyt mukavaa perjantai-iltaa hyvät naiset ja herrat! Tää kipittää taas Mirkun kanssa salille ja saunomaan.
Kuvia viikon meiningeistä:
Tämmöset tyypit hengas meikän työpöydän reunalla :D. Ehkä väsyneimmät assarit ikinä. |
Ihania postimerkkilöitä oli paketti täynnä |
Ja näin kivalta se näytti muutenkin! |
Tässä sitä lupaamaa todistusmateriaalia mun tyttöisestä habituksesta. (huom jopa huulipunaa vähäsen!) |
Tän sotsan alla paistaa aina aurinko! |
Siitäkin huolimatta vaikka ulkopuolella sataa lähes pieniä mummoja! |
Lounasjuomaksi sain näin erikoisen tölkin! Joku kokiksen muotikamppis taas :) |
22.8.2012
Infrapunasaunaa ja hyvää oloa
Tajusin juuri, että en ole napannut teille tänäänkään yhtää kuvaa, jolla todentaa tyttöisää viikkoani, joka on lähtenyt käyntiin kyllä oikein hyvin! Eipä auta siis kuin kertoa vaan!
Tänään olen armottoman raatamisen lisäksi vähän hemmotellut itseäni kuten viikon teemaan oikein vahvasti mielestäni kuuluu! Olin nimittäin elämäni toista kertaa infrapunasaunassa! Käytiin ystäväni Ellan kanssa ensin rykäsemässä hiet pintaan pumppitunnilla ja sen jälkeen mentiin sitten infrapunahikikoppiin hikoilemaan vielä 45minuutiksi. Ekalla kerralla ko sauna ei tuottanut mulla toivottua tulosta, mutta oltiinkin sillon saunottu liian pienissä asteissa. Nyt kun asteita oli tarvittavat 60 sitä hikeä kyllä pukkasi enemmän kun laki sallii. Eka 10 minuuttia meni pikkusen nahkeana vaan, mutta sen jälkeen hikeä kyllä alkoi pukkaamaan ihan solkenaan! Kerrassaan miellyttävä kokemus. Siellä myö likat harjoitettiin sitä tyttöisyyden parhainta ilmenemismuotoa, eli puhua pälpätettiin ja haukuttiin miehiä (no ei vaa...ainakaan ihan hirveesti).
Nyt pari tuntia saunomisen jälkeen huomaan ravaavani vessassa ihan jatkuvasti, eli ei se nyt ihan puppua ole, että tuo sauna laittaa nesteet liikkeelle. Otin Zenanaan (meidän kuntokeskus) nyt vakkarikortin, niin saan käyttää tuota saunaa rajattomasti, mikä on aivan mahatava homma! Varasinkin sunnuntaille syvävenyttelytunnin ja sen jälkeen saunan. Kyllä kelpaa! Sunnuntaina tuleekin myös vuosi siitä, kun myö mentiin Jarkkiksen kanssa kihloihin, niin mennään varmaan syömään silloin intialaiseen. Sitä odotellessa.
Vähän kyllä harmittaa, etten ottanut valokuvaa edes ennen jumppaa, koska mulla oli silloin kaksi ranskanlettiä päässäni ekaa kertaa sitten sen jälkeen kun olen leikannut Belgiassa tukkani lyhyeksi! Ihanaa kun tää reuhka on jo noin pitkä että saa helposti viriteltyä jo kiinnikkin. Olin ennen jumppaa niin kiireinen, kun kuuntelin kun ystäväni Pipsa oli puhumassa plus-koon muodista radiossa, niin unohtui kaikki siinä hötäkässä. Kivaltan kyllä kuulosti!
Ja koska niitä valokuvaa ei ole saatte tässä ihailla palaa yhdestä kuvituksesta, jota olen tällä viikolla työstänyt. Ja mikäs muu kuin tyttö tietysti kuvan aiheena.
Hyvää ja parempaa yötä, kuten eräs ystäväni sanoisi.
20.8.2012
Axe for her ja tyttöisät tunnelmat
No pitihän se heti hommata, nimittäin Axe anarchy for her. Kuulin tästä jo maaliskuussa ja koska olen aina pitänyt kovin AXE:n miesten tuoksuista herätti tämä dödö suuria odotuksia. Ja pakko kyllä tunnustaa, että tuoksu on oikeen pirtsakka ja kiva ja tuntuu pysyvän hyvi iholla. Voin siis suositella tätä ilomielin. Ja koska nyt on kynnetkin taas lakattuna ja uutta tyttödödöä ostettuna, niin nythän on juuri hyvä hetki viettää Anselmin tyttöisyys viikko osa part 3! Eli tällä viikolla lupaan olla tyttöisä ja siisti, käyttäytyä, kuten kelpo tyttölöisen kuuluu ja tehdä tyttöisiä asioita.
Myös ihana aamuinen teehetkeni oli kyllä melko tyttömäisen punainen. Äidiltä saatu cupcake teesuodatinjuttunen kaikessa suloisuudessaan sopii teemaan täydllisesti ja villasukat jalassa teen hörppimien katsellen syksyä enteilevään metikköön on muuten vaan super mukavaa.
Nytpä tämä tyttö lähteekin salin juoksumatolle testaamaan miten Axe Anarchy pystyy vastaamaan erittäin hikisten olosuhteiden asettamiin vaatimuksiin.
Ihanaa alkanutta viikkoa ja tervetuloa mukaan olemaan tyttöinen!
Myös ihana aamuinen teehetkeni oli kyllä melko tyttömäisen punainen. Äidiltä saatu cupcake teesuodatinjuttunen kaikessa suloisuudessaan sopii teemaan täydllisesti ja villasukat jalassa teen hörppimien katsellen syksyä enteilevään metikköön on muuten vaan super mukavaa.
Nytpä tämä tyttö lähteekin salin juoksumatolle testaamaan miten Axe Anarchy pystyy vastaamaan erittäin hikisten olosuhteiden asettamiin vaatimuksiin.
Ihanaa alkanutta viikkoa ja tervetuloa mukaan olemaan tyttöinen!
19.8.2012
Tunnelmointia, ärinää ja hersyvää naurua
Oon viime aikoina saanut nauttia oikeen erityisen mukavista lauantai päivistä (ja illoista) ja eilen oli taas yksi sellainen. Vaikka jopa lauantaihini kuuluu työntekoa, mahtuu siihen myös paljon muuta kivaa.
Eilen puuhatseltiin kaiken näköistä, mutta illan akustinen keikka Pihatossa oli kyllä päivän kohokohta. Jules Näveri ft. Panu Wilman vetas mies ja kitara tyyliin aivan mainion keikan Lahden Seurahuoneen Pihatossa, joka jo itsessään on ihana ja tunnelmallinen paikka. Oli kyllä kiva fiilistellä livemusaa kivassa paikassa loistavassa seurassa. Biisivalinnat kaksikolla oli kyllä kanssa niin kohdillaan, mutta mieltä lämmitti eniten Massive Attacin biisi Tear Drop, joka oli unohtunut multa ajoiksi!
Pihatto suljettiinkin jo ennen puolta yötä ja lähdettiin sitten vielä vähän tanssahtamaan paikalliseen Irkkubaariin (jolla ei kyllä ole Irkun kanssa muuta tekemistä kuin siihen viittaava nimi). Mun, Janetin ja Lillin tanssikoipea kutkutteli todella pahasti siinä vaiheessa ja ko baarissa on ilmainen sisäänpääsy, sekä yleensä ihan ok kreisi tanssimeininki. Tämä osoittautui hyvin nopeasti karmeaksi virheeksi: en ole IKINÄ törmännyt noin huonoon DJ:hin missään.
Ysärin muisnaismuistolta taivutettuineen lippoineen näyttävä kaveri soitteli ensin puoli tuntia lempi biisejään männävuosilta aina SolidBasesta ja Choralen Univiidakkoon. Noh, se jotenkin nyt vielä sopi baarin tyyliin. Kyllähän kunnon ysärikimara saa 70-ja 80-luvulla syntyneet vatkaamaan vartaloitaan villisti yläasteen dicomuistojen kirvoittamana (mekin Janetin kanssa naurettiin kun Movetronin Romeo ja Julia pärähti mökämasiinasta, että tätä myö sillon nuokulla tanssittiin yhessä näin). Mutta sitä seuraavista hetkistä olikin sitten huumori kaukana. Jamppa soittaa ihan hirveää samalla tappotahdilla polkevaa "piripolkkaa" biisi biisin jälkeen ja nytkyttää lippapäätään pidellen samalla kuulokkeittensa toisesta osasta kiinni "katu-uskottavasti".
Lilli kävi pyytämässä parempaa musaa niin kaveri oli kuitannut, että ei pysty kun tääl on pitkä toivomuslista (kuka näitä biisejä muka toivoo?!?). No parin biisin jälkeen mie menin sitten siinä lopen kyllästyneenä humppaan pyytämään, että kauan aattelit soittaa tätä samaa ja et viittis soittaa jotain vähän tanssittavampaa kun me ollaa nyt vedetty tässä yli tunti tällasta juoksumaratoonia likkojen kanssa. Kaveri tiuskasee eka, että loppu illan soitan tätä samaa, mutta nokkelana poikana lisäs vielä perään, järin ivallisena, että "ai mikä sitten ois tanssittavampaa, joku Lea Laven vai?!" (juu asiakaspalvelutaidot kohdillaan). Totesin siihen sitten, että no hei miten ois vaikka Jukkapoikaa? Kaverin naama kiristyy tosi äkäiseksi ja ärähtää mulle todella rumasti, että "hei ai Jukkapoikaa kolmen aikaan?!?" Olin, että nii-in? Että kokeile ihmeessä! Tää vaa viittaa kintaalla mulle ja kääntyy nytkyttelemään taas päätä asiantuntevasti. Siinä vaiheessa dj kopissa seisoksinut vartija kääntyy mun puoleen ja koittaa pelastaa juntti työkaverinsa käytöksen sanomalla, että sielt tulee lopuks viellä hitaat, että sillon pääset sit tanssahtelee rauhallisemmin. Totesin, vaan että ei myö jäädä tänne humppaluolaan, kyllä enää hetkeksä, kiitti moi.
Tässä sen huomaa, kuinka tuokin työ on kaikkea muuta kuin summamutikassa heitettyä levyjen pyörittelyä. Nyt sitä arvostaa kummasti monen muun Lahtelaisen "tanssiravintolan" musamiehiä ja sitä kuinka yleensä kuitenkin dj:t on todella ystävällisiä ja tietävät mitä tekevät. Ja tollai pieni baari kun on kyseessä, niin siellä tietysti halutaan säästää kuluissa ja palkataan sen ammattilaisen sijana joku peräkylän pera levareitten jatkoksi notkumaan, kuvitellen ettei sillä ole mitään väliä (no ei varmaan olekaan noissa promilleissa mitä väellä tuolla oli). Eli mitä opimme tästä? Jos haluat tanssia Lahdessa, älä mene sinne ilmaisen sisäänpääsyn juottolaan, jossa aika on pysähtynyt männävuosiin. Se sisäänpääsymaksu on ihan suoraanverrannollinen työntekijlöiden palvelualttiuden kanssa!
Onneksi loppuillan pelasti yöpalareissun hulvaton meininki, joka päättyi mm siihen, että kaikki tutut ja tuntemattomatkin tilas annoksensa lisäfetalla. Siinä oli grillin henkilökunnalla ihmettelmistä. Vois irkkubaarin Dj ottaa mallia Lahden torigrillin uskomattoman hauskasta ja hyväntuulisesta henkilökunnasta. Naurettiin kyllä Lillin kanssa ihan mahat kippurassa.
Tästä tuli nyt tällainen napina postaus, mutta pakko se on vähän avautua joskus. Hehe.
Loppukevennyksenä kuvia Anselmin lauantailta:
Eilen puuhatseltiin kaiken näköistä, mutta illan akustinen keikka Pihatossa oli kyllä päivän kohokohta. Jules Näveri ft. Panu Wilman vetas mies ja kitara tyyliin aivan mainion keikan Lahden Seurahuoneen Pihatossa, joka jo itsessään on ihana ja tunnelmallinen paikka. Oli kyllä kiva fiilistellä livemusaa kivassa paikassa loistavassa seurassa. Biisivalinnat kaksikolla oli kyllä kanssa niin kohdillaan, mutta mieltä lämmitti eniten Massive Attacin biisi Tear Drop, joka oli unohtunut multa ajoiksi!
Pihatto suljettiinkin jo ennen puolta yötä ja lähdettiin sitten vielä vähän tanssahtamaan paikalliseen Irkkubaariin (jolla ei kyllä ole Irkun kanssa muuta tekemistä kuin siihen viittaava nimi). Mun, Janetin ja Lillin tanssikoipea kutkutteli todella pahasti siinä vaiheessa ja ko baarissa on ilmainen sisäänpääsy, sekä yleensä ihan ok kreisi tanssimeininki. Tämä osoittautui hyvin nopeasti karmeaksi virheeksi: en ole IKINÄ törmännyt noin huonoon DJ:hin missään.
Ysärin muisnaismuistolta taivutettuineen lippoineen näyttävä kaveri soitteli ensin puoli tuntia lempi biisejään männävuosilta aina SolidBasesta ja Choralen Univiidakkoon. Noh, se jotenkin nyt vielä sopi baarin tyyliin. Kyllähän kunnon ysärikimara saa 70-ja 80-luvulla syntyneet vatkaamaan vartaloitaan villisti yläasteen dicomuistojen kirvoittamana (mekin Janetin kanssa naurettiin kun Movetronin Romeo ja Julia pärähti mökämasiinasta, että tätä myö sillon nuokulla tanssittiin yhessä näin). Mutta sitä seuraavista hetkistä olikin sitten huumori kaukana. Jamppa soittaa ihan hirveää samalla tappotahdilla polkevaa "piripolkkaa" biisi biisin jälkeen ja nytkyttää lippapäätään pidellen samalla kuulokkeittensa toisesta osasta kiinni "katu-uskottavasti".
Lilli kävi pyytämässä parempaa musaa niin kaveri oli kuitannut, että ei pysty kun tääl on pitkä toivomuslista (kuka näitä biisejä muka toivoo?!?). No parin biisin jälkeen mie menin sitten siinä lopen kyllästyneenä humppaan pyytämään, että kauan aattelit soittaa tätä samaa ja et viittis soittaa jotain vähän tanssittavampaa kun me ollaa nyt vedetty tässä yli tunti tällasta juoksumaratoonia likkojen kanssa. Kaveri tiuskasee eka, että loppu illan soitan tätä samaa, mutta nokkelana poikana lisäs vielä perään, järin ivallisena, että "ai mikä sitten ois tanssittavampaa, joku Lea Laven vai?!" (juu asiakaspalvelutaidot kohdillaan). Totesin siihen sitten, että no hei miten ois vaikka Jukkapoikaa? Kaverin naama kiristyy tosi äkäiseksi ja ärähtää mulle todella rumasti, että "hei ai Jukkapoikaa kolmen aikaan?!?" Olin, että nii-in? Että kokeile ihmeessä! Tää vaa viittaa kintaalla mulle ja kääntyy nytkyttelemään taas päätä asiantuntevasti. Siinä vaiheessa dj kopissa seisoksinut vartija kääntyy mun puoleen ja koittaa pelastaa juntti työkaverinsa käytöksen sanomalla, että sielt tulee lopuks viellä hitaat, että sillon pääset sit tanssahtelee rauhallisemmin. Totesin, vaan että ei myö jäädä tänne humppaluolaan, kyllä enää hetkeksä, kiitti moi.
Tässä sen huomaa, kuinka tuokin työ on kaikkea muuta kuin summamutikassa heitettyä levyjen pyörittelyä. Nyt sitä arvostaa kummasti monen muun Lahtelaisen "tanssiravintolan" musamiehiä ja sitä kuinka yleensä kuitenkin dj:t on todella ystävällisiä ja tietävät mitä tekevät. Ja tollai pieni baari kun on kyseessä, niin siellä tietysti halutaan säästää kuluissa ja palkataan sen ammattilaisen sijana joku peräkylän pera levareitten jatkoksi notkumaan, kuvitellen ettei sillä ole mitään väliä (no ei varmaan olekaan noissa promilleissa mitä väellä tuolla oli). Eli mitä opimme tästä? Jos haluat tanssia Lahdessa, älä mene sinne ilmaisen sisäänpääsyn juottolaan, jossa aika on pysähtynyt männävuosiin. Se sisäänpääsymaksu on ihan suoraanverrannollinen työntekijlöiden palvelualttiuden kanssa!
Onneksi loppuillan pelasti yöpalareissun hulvaton meininki, joka päättyi mm siihen, että kaikki tutut ja tuntemattomatkin tilas annoksensa lisäfetalla. Siinä oli grillin henkilökunnalla ihmettelmistä. Vois irkkubaarin Dj ottaa mallia Lahden torigrillin uskomattoman hauskasta ja hyväntuulisesta henkilökunnasta. Naurettiin kyllä Lillin kanssa ihan mahat kippurassa.
Tästä tuli nyt tällainen napina postaus, mutta pakko se on vähän avautua joskus. Hehe.
Loppukevennyksenä kuvia Anselmin lauantailta:
Pinkkiä kynsiin <3 |
Tunnelma oli mitä mahtavin |
Pihaton ihanaiset lamppuset ja lyhdyt |
Tunnelma kuin Keski-Euroopassa! |
Tunnisteet:
dj,
Lahti,
Pihatto,
Seurahuone Lahti
17.8.2012
Tunnustelua
Sain tänään hauskan muistutuksen, siitä että teitä lukijoita siellä ruutujen toisessa päässä tosiaan on ja kokoajan enenevässä määrin (lämmittää mieltä, kiitos teille!) Ja mikäs se muistutus oli? No Nöpsö ihanassa blogissaan oli antanut mulle tällaisen hauskan palkinnon (kuva alla).
Kiitos tuhannesti Nöpsö! Minäkin lueskelen sinun kivaa blogii ja parasta on kun päivität todella ahkerasti! On niin mukavaa kun aina on jotain uutta luettavaa! Kiitos kiitos kiitos.
Kiitos tuhannesti Nöpsö! Minäkin lueskelen sinun kivaa blogii ja parasta on kun päivität todella ahkerasti! On niin mukavaa kun aina on jotain uutta luettavaa! Kiitos kiitos kiitos.
Olen saanut vastaavan tunnustuksen aiemminkin ihanaiselta Kirsikalta ja linkkaan siihen laittamani vastauksen tähän KLIK! , jota nyt käytän vastauksena tähänkin, kurkatkaas sieltä.
Anselmin lukijamäärät on viime aikoina kasvanut ja blogilistallakin olen ollut nousujohteinen, joten suuri kiitos teille kaikille ihanille lukijoille!
Pussia pinoon!
Tässäpä tulee perjantain kunniaksia kaikille teille pussikaljottelijoille (ja ihan vaan muuten arjen säilömistä arvostaville ihmisille) mahtava pikku "niksi" miten toimia tyhjän pussin kanssa kun se on jo tyhjä ja ei ole edes laukkua mukana. Ystäväni Janet mulle tämän on opettanut ja nyt haluan jakaa tätä ilosanomaa eteenpäin!
Eli kyseessä on muovikassin taittelu ihan äärettömän pieneen tilaan. Tämän kun opettelee, kiin muovikassi kulkee aina mukana, sitä kun ei koskaan tiedä milloin sitä tarvitsee.
Tämän vinkin avulla vältät myös tursuavan muovipussikaaoksen keittiön laatikossa tai siivouskaapissa.
Onko sulla mitään arjen loisto nikseja, jotka haluaisit jakaa muiden kanssa? Tässähän vois järjestää vielä blogin niksikilpailun jos monella ois hyviä ideoita :)! Pistetään hyvä kiertämään.
Elikkä watch and learn!
Eli kyseessä on muovikassin taittelu ihan äärettömän pieneen tilaan. Tämän kun opettelee, kiin muovikassi kulkee aina mukana, sitä kun ei koskaan tiedä milloin sitä tarvitsee.
Tämän vinkin avulla vältät myös tursuavan muovipussikaaoksen keittiön laatikossa tai siivouskaapissa.
Onko sulla mitään arjen loisto nikseja, jotka haluaisit jakaa muiden kanssa? Tässähän vois järjestää vielä blogin niksikilpailun jos monella ois hyviä ideoita :)! Pistetään hyvä kiertämään.
Elikkä watch and learn!
1. Laita muovipussi littanaksi tasaiselle alustalle (kun olet konkari pystyt tekemään tämän missä vaan!) |
2. Taita pussia pituus suunnassa kuvan osoittaman kaistaleenverran. |
3. Taita niin monta kertaa, että lopputulema on tämä. |
4. Sitten siirry pussin pohjapäähän ja ala taittamaan pussia kuvien ohjeen mukaisesti kolmioiksi. |
5. Taittele taittele |
6. Vielä vähän matkaa! |
7. Loppu häämöttää jo! |
8. Taittelu valmis! Vaan sitten mitäs tuolle hännälle tehdään? |
9. Se sujautetaan tuonne reunan alle! |
10. Valmis! |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)