Oltiin Jarkon kanssa heitetty siitä lähtien vitsiä kun plussa tikkuun pärähti, että jahas laskettuaika 9.7. eli juhannuksena ollaan synnytyspuuhissa. Taitaa jälkikasvulla olla yhtä hyvä huumorintaju kuin vanhemmillaan, kun synnytys alkoi torstai-perjantai välisenä yönä ja jatkui yli juhannusaaton. Juhannuspäivänä puolenpäivän pintaan ensikarjaisunsa maailmaan laski kovasti odotettu pikkuveikka. Hän syntyi raskausviikoilla 38+1, täyden kympin poika (isoveikka syntyi 38+0).
Nyt hän on jo viisiviikkoinen tyytyväinen nyssäkkä, joka syö runsaasti ja ei pieruissa pihtaile.
Mainio tapaus kerrassaan. Pelkäsin kovin, että eihän mulle nyt voi sattua toista koliikitonta lasta, mutta sain kuulemma jo huokasta kun kuukausi tuli mittariin ilman super rääkymisiä (HUH!!!). Vaan on nuo yölliset mahanväännöt ja d-vitskuitkut jo tullut näidenkin vähien viikkojen aikana tutuksi, mutta mitä teitä sellaisella jonnin joutavalla tylsistyttämään.
Kerron ennemmin, että muutkin perheenjäsenet ovat ottaneet pikkuveikan vastaan hyvin. Isoveli hoitaa hellästi ja eläimet ovat vallan ihastuneita pieninpään haisuliin. Yksivee koiruutemme Asla luulee kai olevansa varaäiti ja juoksee huonetta ympäri jos vauva itkee. Toinen katti Leon taas on osoittautunut oikein mainioksi avuksi: hän on ilomielin ottanut iltavuoron vauvan vierihoidossa. Samaan aikaan joka ilta Leon hiippailee vauvan viereen nukkumaan lähelle kylkeä, joka mahdollistaa sen, ettei vauva herää vaikka itse nousisin imetyksen jälkeen ylös puuhastelemaan. Kätevää!
Tässä kuva mahasta (ja pari muutakin) kun synnytys oli ollut käynnissä jo noin 12 tuntia. Melkonen rantapallo se olikin!
Aion tehdä lähiaikoina teille hieman erilaisten raskauskuvien postauksen. Mutta ensin väliin jotain muuta, eihän tämä suinkaan ole pelkkä mammablogi. Siispä ensi postaukseen!