Sivut

14.1.2017

Unikarhu kainalossa

Blogiyhteistyö

Tämä tässä on unikarhu eli Whisbear. Ehkä maailman söpöin lelu, mutta ei anneta ulkomuodon hämätä, se on nimittäin kaikkea muuta kuin pelkkä suloinen unikaveri. Tutustuin unikarhuun somessa ja olen niin iloinen, että minulle auksei juuri nyt mahdollisuus päästä tetsaamaan unikarhua Otson kanssa. 

Ollaan nimittäin tuon puolivuotiaan herran kanssa juuri siinä pisteessä, mistä neuvolan tädit aina pelottelee nukahtamishommien suhteen: pikkumies nukahtaa vain ja ainoastaan tissin avulla tai rattaisiin. Ei siis ikinä silittelemällä sänkyyn ja äärimmäisen harvoin hytkyttelemällä syliin (ja silloinkin on vedetty napa ihan täyteen maitoa pariin kertaan jo).

Olin jo muutamat viikot kypsytellyt ajatusta, että alettaisiin opettelemaan syönnin jälkeen sänkyyn nukahtamista Otson kanssa ja kun puolivuotisneuvolassa neuvolan täti väläytti sanaparin "lempeä unikoulu" ja "tassuttelu" alkoi nämä uniasiat pyöriä enemmänkin päässä.

Enpä siis olisi parempaan saumaan voinut tutustua myös unikarhuun. Unikarhu on älykäs unilelu, jonka sisälle on piilotettu äänisydän. Sydän humisee 40 minuuttia putkeen pehmeää huminaansa, jonka aikana vauvan pitäisi nukahtaa syvään uneen. Tämän jälkeen tuo fiksu nalle jatkaa valmiustilassa ja jos vauva herää itkemään yöllä, kiirehtii nalle jatkamaan huminaansa vielä 20 minuuttia lisää. Ääni on lempeä ja tasainen, eikä siten häiritse yöllä aikuisenkaan korvaa yhtään. Äänenvoimakkuutta pystyy kyllä myös säätämään.

Ollaan nyt muutamat yöt testattu ja tutustuttu unikarhuun ihan rauhassa. Ei siis olla vielä aloitettu silittelynukuttamista saatika tassuttelua, mutta ajattelin edetä ihan rauhallisesti kohti kokonaisia yöunia ja itsenäistä nukahtamista. Väitän että humina kyllä rauhoittaa pientä miestä ja hän nukahtaa nopeammin sen avulla. Yöheräämisiin se ei vielä tehoa, mutta kunhan yötissittelystä päästäisiin edes osin eroon, niin uskon että nallen humina saattaa riittää uudelleen nukahtamiseen. Kerron kyllä sitten kun siihen asti nallen testailussa päästään.

Täytyy vielä kertoa, että nalle on ollut myös isoveikalle tosi kiva kaveri. Siinä missä äiti hoitaa pikkuveikkaa, haluaa isoveikka laittaa nallen sen omaan "makuupussiin" ja sylitettä nallen hyristessä tyytyväisenä. Äsken vein unikarhun isoveikalle sänkyyn, jotta tämä rauhottuisi päiväunille. Tuo kolme vee kun on alkanut skippailemaan päikkäreitä ja onkin sitten illalla ihan yliväsynyt riiviö. 

Ja hei nyt arvon herrasväki seuraa ilouutinen kaikille instagramin käyttäjille: uutistoimiston instagramissa (@uutistoimistoanselmi) alkaa nyt arvonta, jossa on mahis voittaa tällainen ihana nalle. Laitan kuvan sinne ihan just kohta, eli meeppä äkkiä katsomaan osallistumisohjeet.

Hyrisyttävän kivaa viikonloppua kaikille!

Unikarhu facessa KLIK
Unikarhun nettisivut ja nettikauppa KLIK

Haluan vielä korostaa, että olen todella tarkka mitä otan blogiini testaukseen ja en ikinä suosittelisi mitään mistä en itse olisi innoissani. Tämä nallekuoma saa minulta kyllä tähän mennessä lämpimät suositukset. Ihana nalle. Ja kuulinpa että unikarhua on käytetty myös isompien erityislasten kanssa rauhoittamaan ja tuomaan turvaa - ihan mieletön juttu minusta. Uskon vahvasti, ettemme vielä edes tiedä mihin kaikkeen unikarhu pystyisikään ja siksi haluankin kiittää Unikarhu Oy:tä että saan olla mukana nallen Suomen (ja maailman) valloituksessa. Kiitos.

Tässä muutamia kuvia kun Otso karhunpoika tutustuu uuteen karhukaveriinsa:





suukko!


Hyrinäsydän piiloutuu helposti karhun sisään ja on turvallinen


Rapisevat kintut olikin aivan super kiva juttu Otsosta
Karhun oma säilytyspussi taipuu makuupussiksi käden käänteessä.


5.1.2017

Äiti kysyy Niila vastaa

Jokunen aika sitten somessa pyöri tällainen haastattelujuttu, missä äiti saa haastatella lastaan. Päätettiin Niilan kanssa toteuttaa tää nyt iltapuuhana ja katsokaas miten meiltä sujui:

1. Mitä äitisi aina sanoo sinulle? 
N:Riehumiset pois.
(Jep, näin on hehe.)

2. Mikä tekee äidin onnelliseksi?
N:Ihanaa! En mä muista.
(No kaikki ihanapa juuri :D)

3. Mikä tekee surulliseksi? 
Itkeminen.
(Äläs nyt, kyllä täällä ilostakin itketään harvase päivä kunnon hormoonihuuruissa!)

4. Miten äiti saa sinut nauramaan?
Kutittamalla. 
(Jep, näin hauska mutsi mä vissiin oon haha. Yritän kyllä aina parhaani hassutella, mutten ole selvästi tehnyt tarpeeksi mieleenpainuvia höpsöttelyperformansseja)

5. Millainen äitisi oli lapsena?
Tällainen (osoittaa itseään)
(Niila on ikäsekseen iso, reipas, touhukas ja äänekäs, kun taas minä olin kolmevuotiaana normaalikokoinen, ujo, rauhallinen ja hiljainen. Kyllä ihan samikset ollaan :D hihih).

6. Kuinka vanha äitisi on? 
Äitin ikänen (ja näyttää sormilla että neljä)
(Äitit on äitin ikäsiä, näin on :)!)

7. Kuinka pitkä äitisi on? 
Näin pitkä! (nousee itse varpaille)
(mun lapsi hahmottaa selvästi näitä juttuja nyt visuaalisuuden kautta :D)

8. Mikä on äitisi lempi puuhaa? 
Leikkiminen ja muovailuvahoilla tekeminen.
(Muovailu on kyllä yks lempparipuuhia Niilan kanssa ♡ )

9. Mitä äitisi tekee, kun et ole itse paikalla? 
Piirtää. 
(Hauskaa että tää on jäänyt mieleen, että äiti usein piirtää)

10. Missä äitisi on tosi hyvä? 
En mä oikeen muista... Jutska juttuja tekemään!
(Jutskajutut on mun spesiaali alaa!)

11. Missä äitisi ei ole kovin hyvä? 
Riehumisessa.
(Joo mä jätän sen näitten perheen asiantuntijoitten hommaks.)

12. Mitä äitisi tekee työkseen? 
Piirtää juttuja.
( äitin muru tietää ♡)

13. Mitä sinä ja äitisi teette yhdessä? 
Tanssitaan!
(jep, meil on välillä sellasetki iltabileet että :D)

14. Mitä samaa on sinussa ja äidissäsi? 
Kuunteleppas mun asiat. En mä osaa sanoa!
(Minähän kuuntelen)

15. Mitä eroa teissä on? 
No sä oot äiti ja minä oon Niila.
(mitäpä sitä hiuksia halkomaan)

16. Mistä tiedät että äitisi rakastaa sinua? 
Mä tiedän myös iskästä. Halii, suukottaa ja sanoo heippaliini.
(aww  ♡)

17. Mikä on äitisi lempipaikka, minne mennä? 
Uimahalli!
(vastaukseen saattaa inasen vaikuttaa, että tultiin juuri uimahallista. Ihan pikkariikkisen vain.)

Loppu. Kiitos, ku vastailit. 
Ole hyvä! Nyt mä alotan sahaamisen!







1.1.2017

Hernepussihengailua

Täällä vuosi vaihtui rauhaisasti kotona lasten kanssa ja Otson toinen kummisetä meidän vieraana. Otso on ollut kuumeessa (joskin tänään jo parempaan päin) niin ulkonakin käytiin vain pyörähtämässä vartin verran katsomassa kaupungin Suomi 100v. juhlatulitus.

Onneksi bongasin instagramista kuvan hernepusseista ja siitä inspiroituneena alettiin Niilan kanssa hernepussihommiin. Ei mennhyt kun hujaus ja kymmenen hernepussia vanhoista tilkuista oli valmiina ja pelit pystyssä. Niila oli aivan intona kun kilpaa heitettiin pusseja koriin koko jengi. Välillä ne kaikista yksinkertaisimmat jutut on niitä parhaita. Huomenna aamulla onkin kiva jatkaa kisailua - ilman sitä päänsärkyä heh ;).

Oikein mahtavaa uutta vuotta kaikille! En malta odottaa mitä se tuo tullessaan!