Sivut

31.10.2012

Halloween-yllärit

Käytiin tänään moikkaamassa Jakkerin siskon perhettä, eli myös kummityttöä sisaruksineen ja koska on Halloween päätettiin viedä mukanamme pienet huisin hurjat halloween yllärit!

Eli askartelinpas eilen sitten kahdelle isommalle sisarukselle pussukat, joissa oli halloween aiheisia hurjia karkkeja (matoja, lepakoita, hiirenpapanoita=salmiakkirae ja ja silmämunia, sekä kurpitsan värisiä karssuja) ja kummityttö yks veelle pussukan jossa oli pelottavia ruskeita halloween-kikkareita, jotka myös rusinoina tunnetaan ja pari silmämunakarkkia.

Kyllä voin sanoa, että herra pian neljä veen nassukka kirkastu niin paljon kun ruuan jälkeen sai halloweenhässäkän kätöseensä, että taas kerran kannatti nähdä se pieni vaiva tuon suuren ilon näkemiseksi :).

Tässä kuvia pussukoista ja idean kopiointi äärimmäisen suotavaa. Väittäisin että tällaisesta yllätyksestä ilahtuisi muksujen lisäksi myös isommat karkin ystävät, kuten poikaystävät, kaverit ja Anna Polkutiet.






30.10.2012

Kattia tauluksi

Tein tänään kissamuksista tämmöiset kuvat ja ajattelin tehdä näistä taulut <3

Eppu

Leon

29.10.2012

Maria ja José, eli hassua ja ihanaa

Ostin tuossa taannoin huutonetistä kirjan, johon rakastuin ensi kerran jo muutama vuosi sitten.
Kirja on yksi mahtavan kirjailijan Erlend Loen helmistä (voisin suositella kaikkia hänen tuotannostaan lukemiani kirjoja, kuten Super naivi ja Naisen talloma) ja nimenhän paljastinkin jo otsikossa, eli Maria ja José! Kirjan täysin vallaton ja hurmaava tarina ja mitä ihastuttavimmat kuvitukset (Kim Hiorthøy) kilpailevat lukijan huomiosta. 
En oikeastaan pysty päättämään, onko tässä oikeastaan kyse aikuisten kirjasta vai aikuisille suunnatusta kuvakirjasta. Tekstiä kun on lyhyehkösti novellin verran ja kirjan lukeekin hyvin nopeasti läpi. Kuvia on lähes joka sivulla. Ehkä siinä piileekin kirjan ihanuus, kun et oikein tiedä onko se lintu vai kala. Tarinakin on hieman hupsu ja kerrottu Loen vähäeleiseen naivistiseen tyyliin. Mutta kaikessa hupsuudessaan se onkin mitä ihanin ja koskettavin tarina. Täydellinen pieni käteen sopiva kirja!

LIKE:n sivuilla kirjaa kuvataan näin:

"Supernaiivin tekijän vallaton rakkaustarina aikuisille - ja nuorille.
José tietää ketä hän rakastaa. Tumma Maria on yhtä kaunis kuin amerikkalaisten 50-luvun elokuvien vedessä pulikoivat naiset. Teksti on hienoa loelaista virtaa ja Kim Hiorthøyn kuvitus kansainvälistä huippuluokkaa. Parivaljakko on saanut mm. Norjan opetusministeriön palkinnon.”

Tässä muutama kuva kirjasta:


27.10.2012

Voihan kolotus!

Täällä ollaan tämä päivä nukuttu enemmän ja vähemmän koko ajan. Paukkas eilen lämpöä ja tänään aamulla olikin sitten jo 38 ja rapiat, mitä se on pitänyt yllä koko illan. Olo on ku jyrän alle jääneellä, mutta burana on onneks tuonut helpotusta oloon. Ja satsumat! Niitä oonkin vetänyt tänään sitten koko kilon pussin. Hehe. Mikään muu kun ei oikeen meinaa mennä alas ku satsumat ja jäätelö, niin tällä mennään.

Rakkaat kissat onkin osoittanut tänään kaiken myötätuntonsa ja kaikessa armeliaisuudessaan nukkuneet mun viekussa koko päivän! Oikein mukavaa kun ei tarvi täällä sängyn pohjalla yksin surkutella, kun Jakkerillekin sattui nyt just tälle viikonlopulle mökkireissu (rassu sieltä viestitelly huoliviestejä mulle ahkerasti). Ihan kiva pahimmissa kuumeen nousun aiheuttamissa paleluissa kun tollai kuuma nahkapallo katti tulee peiton alle nukkumaan <3. Tykkään.

Vaan nyt valun kyllä taas tänne peiton uumeniin. Hellurei!

Oon viimeks ollu näin kovassa kuumeessa 2006



26.10.2012

Talvi alko nyt!

Hip hei talvi alkoi tänään! Mulla kun nää vuodenaikojen vaihtelut menee vähän omassa tahdissa. Talvi alkaa siitä kun ensilumi tulee maahan (vaikka se sulais sen jälkeen kymmenen kertaa pois, niin siltikin!) ja kevät alkaa tammikuun eka päivä. Hehe. Näin se vaan on.

Mutta on kyllä hirveen kiva kun tuli pieni lumi maahan ja heti on valoisampaa. Minä tykkään. Toki tuol on nytten ihan tappo liukasta, mutta siksi laitoinkin tänään mun uudet talvikengät jalkaan. On niin lämpöset ja mukavat. Olisin halunnut Sorelit, mutta ne on kyllä niin suolasen hintaset, että ei raaskinut vielä tänä talvena ostaa. No mutta ostin sitten tommoset Catmandoot, jotka on kyllä todella hyvät jalassa ja lämpöiset.

On ollut kyllä hauska seurata facebookissa, kun ihmiset ympäri Suomen päivittelee lunta ja liukkautta. Aina se ihmeellinen valkoinen aine meidät yllättää vuodesta toiseen. Tämä alkoi heti haaveilla pulkkamäestä ja aikuisten haalarista, vaan en meinaa löytää mistään muuaalta kun täältä moista. Tuo henkkamaukan haalari on vähän turhan lila ja kallis.

Lumekasta viikonloppua kaikki!

Vito aamupisulla
Vaihettii autoon talvirenkaat
Kyllä kelpaa, kun pysyy varpaat kuivana ja lämpösenä!
Ekan talvipäivän pakollinen kaakaokuppi,
mukana tällä erää myös vaahtokarkkia!
Epun tapa viettää ekaa talvipäivää:
autuaan tietämättömänä vällyjen välissä!
Kattokee nyt mun popoi!
Ja tietysti se nautitaan talvikupeista!
Radiomäen lumipeite 

25.10.2012

Ihanat pikku kupposet by Iittala

Bongasin eilen netistä nämä aivan ihanat uutukaiset, mini teema- ja muumimukit by Iittala. Siis onko suloisempaa? Pakko ehkä jossain vaiheessa hankkia nuo suloisuudet, vaan kummat? Ehkä kuitenkin nuo punaiset? Vai kummatkin?? Kääk!

Kuppeja myy Finnish Design Shop, jonka valikoimassa on kyllä kaikkea muutakin niin siitiä, että verkkokauppaan kuulkaas ihan omalla vastuulla!




Kuvat: Finnis Design Shop

24.10.2012

Mielikuvitus lentämään!

Oon oikea super haaveilija. Mulla on haaveita monen moisia, pieniä ja suuria ja uusia syntyy samaa tahtia, kun vanhoja saavutetaan. Tänään haaveilin muhkeasta nutturasta päälaella ja pitkästä ihanasta tukasta. Huomenna kenties nauruhermoja kutkuttavasta kikatteluhetkestä ystävän kanssa. Jatkuvasti jostain.

Haaveilen myös luovasti ja jopa utopistisesti. Pienenä haaveilin, että pilvien päällä voisi pomppia ja että niilä voisi ajella samalla tavalla, kuin Muumien alkutunnarissa...(vai onko se sittenkin lopussa?).
Haaveiluuni liittyy siis todella vahvasti myös lentävä mielikuvitus. Saatan sepittää päässäni pitkiäkin tarinoita, miten elelen tulevaisuudessa hurjan mahtavaa kuvittajaelämää uskomattomassa ateliéssani ihanien ja kauniiden lasteni ja Jarkon tullessa päivän päätteeksi hymyssä suin huutelemaan minua kotiin (studionihan sijaitsee kauniin talomme piharakennuksessa). Ihmisen pitää saada haaveilla ja mielikuvitella.

Eräs kaverini kertoi joskus, että hän sepittelee vastaantulijoiden ulkomuodon perusteella tarinoita heidän ympärilleen. Tilanne saattaa neidin mielikuvituksessa laukata niin pitkälle, että vastaantulija on kokenut aiemmin päivällä vähintäänkin järkyttävän tragedian ja nyt murheen murtamana raahustaa katua pitkin kohti alkoa ostamaan ensimmäistä viinipulloa, joka käteen tarttuu, vaan ei saa sitäkään ostettua, koska rahapussi varastettiin edellisissä liikennevaloissa. Tämän jälkeen ystäväni tuntee mielipahaa ja sääliä ihmistä kohtaan ja murehtuu lähes kyyneliin sääliessään tuota poloista ihmiskohtaloa. Tietysti vähät väliä mikä se todellinen tilanne on (todennäköisesti kuitenkin ihan normi päivä, ehkä vähän työstressiä, mikä vetää olkapäät kumaraan ja näin hämää ystäväni vilkasta mieltä). Mielestäni tuo on jotenkin aivan mahtavaa ja todellista arjen luovuuden juhlaa. Tosta voisi olla hyötyä kirjoittajille.

Miten oikeastaan päädyin tänään kirjoittamaan edes haaveilusta?
Eilen kadulla kävellessäni kuulin kun äiti ja poika kävi lyhyen keskustelun. Poika noin viisi vee huudahti innoissaan osoittaen torin laidalla olevaa vanhaa rakennusta (kuva täällä), että “kato linna!”, johon äiti vastasi, että “niin, on se vähän niiku linna”. Olin hyvin pettynyt. Jos äiti ei olisi ollut niin väsynyt ja miettinyt jo kauppalistaa kuumeiseti päässään (joka tietysti selittää tämän varsin ymmärrettävästi), hän ehkä olisi tajunnut vasta, että “kato niinpä onkin, onkohan siellä asunut joskus joku hieno kuningas ritareineen?”
Mielestäni oma ehdottama vastaukseni olisi antanut tilaa lapsen mielikuvitukselle ja ehkä jopa ruokkinut sitä eteenpäin, ilman että siitä olisi mitään haittaa, että totuutta vähän värittää. Mielestäni äidin vastaus oli tylsä ja mielikuvitukseton. Tai noh. Ehkä vieläkin karumpaa olisi ollut, että äiti olisi tiuskassut: “ei se ei ole linna, vaan vanha Kansallis osake pankki!”

Ja hei nyt te, jotka siel mietitte, että ootappa vaan kun saat ne omat lapset, niin tiedät! Teille sanon, että niin odotankin! Sepitän niille semmosiakin tarinoita, että satukirjatkin jää mielikuvituksessaan kakkoseksi, hehe.

Oikein mielikuvituksekasta yötä kaikille!


22.10.2012

Mango & Vito

Mikä on tämä ihana ja kummallinen valoilmiö, joka onkaan tänään meitä niin armeliaasti hellinyt. Pakko tykätä! Kävelinkin tänään äidille pulla- ja sämpylätalkoisiin ja oli niin mukavaa tepastella kirpakassa syysilmassa, kun on valoisaa ja nättiä, eikä tarvi taistella sontsan kanssa tuulta ja sadetta vastaan.

Jarkko tuli töistä hakemaan mua äityliltä ja toi samalla Viton mukanaan moikkaamaan Mangoa. Sehän meni ihan vallan mainiosti! Mango tykkäs ihan hirmusti Vitosta ja pörräs sen ympärillä ihan ihastuksesta soikeana (tätä johtuu kuvien sangen vaihdukas ilme hehe). Se jos jokin oli aitoa iloa.
Mango on kasvanut ihan hirveästi. Pitää ottaa teille ihan kunnon kuvia ens kerralla kun menen Mangista moikkaamaan.

Että tällasta viikon alkua.


21.10.2012

"Hot hot sano kana kot kot!"

Mun isukilla on oma pikku kanala ja se on ihan parasta! Oltiin Jarkon kanssa nyt viikonloppuna kahtena päivänä syöttämässä isukin kotkottimet “munapalkalla”, ja hyvä palkka tulikin: ekana päivänä kuusi munaa ja tokana yhdeksän!

Voin kertoa, että nuo on parhaita kananmunia, mitä olen ikinä syönyt. Kyllä se niiden leppoisa ja virikkeikäs elämäntapa vaan vaikuttaa munien makuun. Muutenkin ne on niin symppiksiä otuksia, ettei riemulla rajaa. Ajettiin autolla pihaan, niin eikös nuo höpsöt ryntää heti aitauksen reunaan kotkottamaan iloisina.

Olin viikonloppuna myös kaverin tupareissa Helsingissä ja voi pojat, että oli mukava reissu! Ihana oli nähdä vanhoja kavereita ja vähän relata. Nyt vaan hieman meinaa ramasta, vaikka nykäsin tossa Jarkon kainalossa parin tunnin päikkärit  ja muutenkin oon lepuuttanut kovasti. Yöunet jäi niin lyhyeks, kun hypättiin Raisan kanssa Lahen junaan jo 10:40. Raisalla ja Janetilla olikin työ ja tuska saada mut hereille yhdeksän aikaan (mä en vaan herää), kun nukkumaan oltiin luonnollisesti menty vasta pilkun jälkeen.

Konduktöörillekin ilmotin junassa vaan että “yksi opiskelija!” sit ihmettelin, kun se katto mua kysyvästi siinä. Olin vaan että mitäh? Sitte se sano, että niin mihinhän sä olet menossa? Olin ihan nolona, että ainiin Lahteenhan mä. Hehe. Vastapäätä istuva mieskin vaan nauro mulle, että on se hyvä, että ihmiset opiskelee (oliko toi joku raskaansarjan kettuilu, vai tuntuko musta vaan :D?! Samperin salkkumies). Pikkasen jumissa Polkutien tytön piä tänään.

Leppoisaa sunnuntaita kaikille!

ps. Jee tänään alkaa Walking Deadin kolmas tuotantokausi yhdeksältä FOXilta, pakko kattoa!



19.10.2012

Vesijuoksu?!

Mikä pärskii, nauraa ja hikoilee? No tietysti Anna Anselminen vesijumpassa! Olin nimittäin eilen elämäni ensimmäistä kertaa yhdistetyllä vesijumppa/juoksu tunnilla ja ihan heti kyllä totean, että olihan hauskaa ja tehokasta! Todella hyvä jumppa ja se juoksu oli kyllä niin tehokasta, että huomenna on varmaan liha(kset) ihan solmussa.

Mistä moinen idea nyt päähän pulpahti, niin Lilli ystävänsä Ninnun kanssa oli menosa jumppahan ja pyysivät mut mukaansa (kiitos tästä mimmit). Hyvä että pyysi, rakastuin nimittäin tähän lajiin kyllä täysin ja aion mennä testaamaan sitä uudestaankin! Lillihan on tässä jo ihan konkari ja pisti menemään niin, että vettä ei siinä säästelty.Veden oma vastus toimii todella tehokaasti eri lihaksien reenaamisessa ja tuo kyllä lämmön pintaan, mutta kiitos veden ei tarvi läähättää hiki otsalla.
Lisäksi osa liikkeistä on niin hassuja, että saa vaan nauraa ja hymytä, eli oikeaa positiivisuusjumppaa tämäkin!

Ja sitten niille, jotka luulee, tämän olevan vain mummojen etuoikeus, niin hus pois moiset harhaluulot. Kyllä tämäkin kohtuu ahkera kuntosalin ja ryhmäliikuntatuntien kuluttaja sai tuolla niin kädet, vatsat kuin reidetkin polttelemaan ja niin sai vieressä jumppaava mummelikin. Siellä myö kaikki sulassa sovussa tehtiin liikkeitä, kukin oman kuntonsa mukaan. Niin ja oli siellä mukana yksi urhea keski-ikäinen mieskin! Tunnelma oli mainio veden loiskiessa ja musan soidessa hämärretyssä uimahallissa. Veden alta loistavat allasvalot loi jopa pienen discotunnelman, hehe.

Lahdessa ohjattuja vesijumppia ja juoksuja järjestää minullekin männävuosilta erittäin rakas Laus, eli Lahden uimaseura. Infoa jumpista löydät täältä KLIK. Suosittelen kaikille tutustumaan oman kaupungin valikoimaan ja testaamaan, oli tää niin hauskaa. Ajattelin, että vois hommata itelle ihan vesijuoksuvyön ja käydä omatoimisesti sotkemassa ympäri hallia myös toisinaan, kunhan tuolla eka oppii lisää juttuja.

Ekana sauvakävely, nyt vesijuoksu, mitä seuraavaksi? Hehe


Ollaan Lillin kanssa sen verran vaatimattomia, että näytetään altaassa tältä:


18.10.2012

Satupäivä

Tänään ollaan vietetty Satupäivää jo viidettä kertaa Suomessa. Satupäivää vietetään Sadun päivänä 18.10. (onnea kaikki Satu -nimiset) ja tuolloin ympäri Suomen järjestetään erilaisia satuihin liittyviä tapahtumia.

Satupäivän nettisivuilla sanotaan, että:

"Sadun nimipäivänä, torstaina 18.10. Satupäivä juhlii viisivuotissyntymäpäiviään. Satupäivänä satuja luetaan, esitetään ja käsitellään kaiken ikäisten kanssa teattereissa, kirjastoissa, kirjakaupoissa, kouluissa, päiväkodeissa, vanhainkodeissa, kulttuurikeskuksissa ja museoissa ympäri maan.

Vuosien kuluessa Satupäivä on kasvanut pienestä kampanjasta valtakunnalliseksi tapahtumaksi, joka vuosittain tuo iloa tuhansille sadun ystäville. Tänä vuonna mukaan on ilmoittautunut lähes 200 tapahtumajärjestäjää yhteensä 68 eri paikkakunnalta. Satupäivän ohjelmassa edustettuina ovat eri taiteenlajit lastenkirjallisuudesta ja kuvituksesta teatterin ja tanssin kautta sarjakuvaan ja roolipeleihin. Myös eri kielet ja kulttuurit ovat edustettuina: suomen lisäksi Satupäivänä satuillaan ainakin ruotsiksi, saameksi, englanniksi, saksaksi, venäjäksi, italiaksi ja islanniksi.


Satupäivän tavoitteena on luoda lapsille, nuorille ja aikuisille yhteinen elämys keskellä arjen kiireitä. Satupäivällä tahdomme muistuttaa siitä, että saduilla, lastenkirjallisuudella ja -kulttuurilla on valtava merkitys lapsen kielen kehitykselle, mielikuvituksen mahdollisuuksien käsittämiselle ja taiteen vastaanottamisen oppimiselle. Sadut ovat ehtymätön, yhteinen aarreaitta ja satujen avulla voi kokeilla vapaasti ja turvallisesti vaihtoehtoja erilaisissa ristiriitatilanteissa. Laadukas lastenkulttuuri antaa mahdollisuuksia myös vaikeiden kysymysten, kuten kuoleman, eron tai kiusaamisen käsittelyyn. Puhumattakaan siitä riemusta, mitä yhdessä koettu, hieno tarina synnyttää! Satupäivän avulla halutaan varmistaa lasten ja nuorten pääsy elävän ja laadukkaan lastenkulttuurin äärelle."

Mielestäni on aivan mahtavaa, että tällaisia päiviä järjestetää. Olen itse perehtynyt viime kuukausina erittäin paljon satukirjoihin ja satuhetken merkitykseen lapselle oman opinnäytetyöni myötä ja olenkin saanut asiaan aivan uudenlaisen katsantokannan koko satuhetkeen.

Nyt jos teillä on siellä kotona joku, kelle kertoa satu, niin napatkaa se kainaloon ja viettäkää oikein mahtava seikkailuhetki sadun parissa turvallisesti kotisohvalta. Satuja ei suinkaan tarvitse aina lukea lapselta aikuiselle vaan satuja voi kertoa vaikka omalle koiralle tai sitten poikaystävälle ( jos se sattuu olemaan koulutettu hyvin ja suostuu kuuntelemaan kiltisti...siis se poikkis). 

Hyvää Satupäivää kaikki!

ps. Satupäivän visusta vastaa mun lempi kuvittajani Sari Airola <3



17.10.2012

Ihanat ikkunat

Olin tänään Helsingissä työtapaamisessa ja samalla reissulla tapaamassa ystävääni Janettia, josta tuli tuossa taannoin stadin ligga! Hurjan mielenkiintoinen ja kiva päivä taas kerran, vaan aina tuo matkustus hieman verottaa. Nyt jotenkin hurjan väsynyt olo ja mietinkin, että jaksanko edes tehdä tätä postausta tänään, mutta ajattelin, että on niin kiva kuvapostaus tulossa, että laitetaan nyt vielä menemään.

Satuin nimittäin bongaamaan muutamat oikeins sulokkaat näyteikkunat kun Helsingin katuja talssin. On sillä vaan ihan hurjan suuri merkitys miten ne asiat siihen ikkunaan näytille lykkää ja olenkin aina välillä miettinyt kuinka hemmetin mielenkiintoista tuo näyteikkunasomistajan (vai mikä se nimeke olisi??) työ voi parhaimmillaan olla. Pitäisköhän alkaa laajentamaan vähän tätä työnkuvaa, hehe.

Mutta tässä nyt niitä herkkuikkunoita:


Stockan näyteikkunanurkka nyt on aina ihan super hieno. Jouluikkunaa odotellessa!
Marimekon ikkunat on usein kuin irtokarkkihylly, vaan näin sen saa näyttämään entisä makeammalta
jo ennen varsinaista avaamista!

Sanoma Pro:n ikkunassa esiteltiin uutta kirjaa symppiksellä tavalla. Aivan ihana!

16.10.2012

Arvonnan voitti.....(jännittävää rummun pärinää)

Nyt on Anselmin arvonta jälleen suoritettu ja tälläkertaa hauskaa manuaalista lippulappustelua korvastikin arpojan ystävä radndom.org! Kiitos kelpo vekottimen. Kelpo vekotin arpoi tällä erää onnennumeronsa niin, että voittajaksi uutistoimiston arvonnassa ylsi nimimerkki




















Onnea tuhannseti Jenni arpaonnesta! Laitan sulle nyt heti seuraavaksi sähköpostiin tietoa voitosta ja koodin, jolla pääset noutamaan palkintosi DesignSkins -palvelusta. Tuuhan sitten meillekin kertomaan millaset skinsit tilasit.

Kyllä tää arpominen on vaan niin hurjan kivaa, että taidan joutua järkkäämään teille vielä ainakin jouluarvonnan tämän vuoden puolella! Pysykäähän siis kuulolla jatkossakin te kaikki uudet ja vanhat lukijat. Kiitos kaikille ihan hurjasti osallistumisesta ja niille ketä onni ei nuyt potkaissut, niin kenties potkaisee seuraavalla kerralla. Kiitos ja kumarrus!

Kiitos myös DesignSkins yhteistyöstä palkinnon suhteen :)!





15.10.2012

Pasta viva la avocado!

Jakkeri pakkeri sai viikonloppuna puhelun, jossa hänelle tehtiin tarjous, josta ei voi kieltäytyä! Siskonsa meinaan haastoi hänet kokeilemaan suussa sulavaa pastareseptiä, jonka oli netistä bongannut. No eihän tuollaisesta voi kieltäytyä ja niinpä Don Jarkko vetaisi mafiakokki moodinsa päälle ja alkoi pyöräyttämään meille italialaista pastaa!

Pakkohan se nyt on näin julkisesti tunnustaa, että oli ehkä parasta pastaa mitä olen eläessäni syönyt nami nams! Jotta työkin pääsette kokeilemaan niin ohje löytyypi täältä KLIK!

Resepti on siitä hauska, että tässä ei kuumenneta mitään muuta kuin spagetti, kaikki muu tulee niin sanotusti freesinä kaikkine vitamiineineen sekaan. Nam!

ps. Huomenna tulee arvonnan tuloksia, että pysykääs kuulolla!


Avokaadoa palasiksi.

Kyl on nannan näköstäkin!

Kuten kokki itse



Tässä mun työpanostus ruokaan.

Hei hou spagetti!
Mamma mia että on hyvää!

Nautitaan kuumana kylmän uutukaisen Happy Joen siivittämänä. Nams!

14.10.2012

Satsumaa naamariin ja tunnustus juttuja.


Sain aiemmin tällä viikolla taas uuden A Blog With Substance- blogitunnustuksen Lilaa lakkaa blogista, kiitos tästä paljon. Ajattelin, että voisin tämän myöhäisen sunnuntai-illan käyttää kyseisen tunnutuksen käsittelyyn.

Näissä tunnutus hommissa on aina se, että näitä pitäisi heitellä eteenpäin ja pyörä pyörii, enkä oikeastaan halua velvoittaa ketään etenkin kun olen sen jo aiemmin tehnyt, joten teen tästä nyt vähän oman version. 

Eli teen kyllä 8 tunnustusta itsetäni kuten tunnutuksen ohjeet vaatii, mutta sen sijaan että jakaisin tunnutuksia eteenpäin, kerron vain tämän hetken hauskimpia blogeja, joita on tullut seurailtua, ne tulee tässä:

rag rug - aivan hurjan nätti blogi, jossa mm ihania sisustusjuttuja
Koti 3:lle - lifestylea, sisustusta, nättejä kuvia, elämää ja perhettä. Ihana hyvän tuulinen blogi.
Intergalactic Radio Station - aivan hurjan hieno tyyli tällä neidillä ja kerrassaan makeita kuvia.
Life On Plate - herkullisen näköisiä reseptejä, päivän asuja ja kaksi ihanaa nakukissaa kuten meillä <3
Nöpsö - hauskan ja sanavalmiin likan blogi aiheet ihan laidasta laitaan. Päivittyy kivan usein!
COSITAS - graafikko tyttö kirjoittelee. Aivan ihania kuvia ja vitsi mikä tyyli!
Eilen Tein - kerrassaan suloinen diy blogi
One is not enough - suomalais tyttö Belgiassa. Rakkaan ystäväni Hannan hyväntuulinen blogi.

Siinä sitä ois. Siis kyllähän näitä tulis vaikka kuinka paljon enemmänkin, mutta tossa nyt muutamat mitkä tuli tässä ekana mieleen.

Sitten ois kahdeksan faktan vuoro, hmm. Mitähän sitä itestä turisis. Ei oo turhan helppoa osata kertoa jotain sellasta, mikä vois olla kiinnostavaa samaan aikaan ystäville ja myös ihmisille, jotka eivät mua tunne lain. No yritetään.

1. Mun jalan koko on vuosien saatossa kutistunut koosta 40 kokoon 38 ( tai sitten kenkien valmistajat on kasvattaneet kenkiensä kokoa).
2. En ole koskaan juonut kokonaista kupillista kahvia. (Enkä varmaan juokaan..)
3. En kadu päivääkään elämästäni.
4. Syön joskus niin paljon jäätelöä, että päähän alkaa sattumaan se kaikki kylmä.
5. Mulla on oma mielikuvitusvalas Igor. Igor on ryhävalas. Jarkko luuli vielä vuosi ensitapaamisemme jälkeen, että mulla on oikeasti joku wwf:n kummivalas, kun olin sille aina puhunut Igorista. Myös muutama muu ystäväni on saattanut kuulla tarinoita Igorista. 
6. Olen yrittäjäperheestä. Äitini on kuvittaja ja isä leirintäalueen yrittäjä. On mahtavaa kun saa olla jatkuvasti niin ylpeä vanhemmistaa, kun molemmat on omin kätösin rakentanut menestyksensä.
7. Puhun usein itselleni tai lemmikeilleni. Usein myö selostan tekemistäni, joka saattaa ärsyttää kanssaihmisiä. 
8. Olen erittäin pahanlaatuinen satsuma-addikti. Nyt kun satsumakausi on taas heräilemässä parhaaseen kukoistukseen raahaan satsumaa kaupasta kilokaupalla ja syödä mutustan. 


Sellaisia silakoita irtosi täältä tänään kuulkaas. Nyt haastan ihan kaikki ketkä vaan kynnelle kykenee tekemään samoin. Eli vähän listaa kivoista blogeista ja siihen perään nuo 8 faktaa. Tää oli ihan hauskaa :)!

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikki!