Kämppä se on vähän lahompiki kämppä.

Juu, eli tuossa tunti pari sitten pahaa aavistamattomana pötköttelin sängyllä kattomassa katsomo.fi:stä Salkkareita (hävettää tunnustaa mutta näin tein), niin ovelleni koputettiin. Siellä oli kämppis  hieman huolestuneen näköisenä ja pyysi minua keittiöön katsomaan jotain. Olin ihan että what, nyt en tajua mitä pitää tulla kattomaan, mutta kämppiksen otsakurttuihin luottaen lähdin suuntaamaan kohti kyökkiä.

  Keittiössä sitten odottikin ihana näky: katto oli osittain rojahtanut alas siltä kohdalta jossa mun huoneen peräosio sijaitsee. Voin kertoo et ekat 15 sekuntia oli hurjat. Kädet alkoi vapisee ja valahdin varmaan ihan valkoiseksi. Kuulin vaan jonkun usvan läpi kun kämppis kyselee, et ootko okei? No palauduttua takaisin maan päälle alkushokin jälkeen, sain muodostettua ihan oikeita lauseitakin.

  Hetken kuluttua saatiin sitten jo vuokraisäntä paikalle mukanaan pieni ukko jota kuulemma ”handymaniksi” kutsutaan. Papat ryhtyivät rempomaan siihen malliin sen katon kanssa, että alkoi ihan tosissaan pelottaa, että ruumiita tästä tulee. Katto kuitenkin saatiin juuri ja juuri pysymään liitoksissaan helekutinmoisen tunkintapaisen viritelmän kannattelemana.

  Huoneeni on kuulemma ”ihan turvallinen” mister händimankin hoki koko ajan vaan, että ”no problem no problem” kun näki mun huolestuneen naamani. Taitaa olla ainoat kaksi sanaa mitä herra osaa englanniksi. Hän kun on ranskankielinen.

  Vuokraisäntä kysyi minulta leikillään, että olenko ihan varma, etten ole noita. Talossa kun on minun saapumisen jälkeen mennyt rikki joku vesiputki ja pari päivää sitten pamahti sähköt pois mun huoneesta ja nyt sitten vielä tämä (ja händimän on korjannu kaikki, oikea arjen sankari…tai sitten vaan halvin ratkaisu). Ehkä minä oonki joku pohjoisen shamaani tietämättäni hehe.

  Että kai tässä voi jatkaa elämää entiseen malliin. Ruokaa ei kyllä uskalla alkaa tekee tossa keittiössä. Keskiviikkona on tapaaminen vuokraisännän ja kämppisten kanssa kun pitäisi kuulemma vähän puhua siivoomisesta niin luulempa, että nyt herra saa kyllä pikku kokoukselleen pikkusen uuden teemalistan. Eka kohta voisi olla vuokran alentaminen nyt kun minulla ja muutamalla muulla opiskelija pololla ei ole keittiötä. Tällä mennään.

Tässä kuvia:

Tää löyty katon sisästä. IKIvanha.

Ja siin luki melkee mun nimi...oon noita.

Shopiti-shop-shop!

Viikonloppu on mennyt rattoisasti vähän löydöstellessä. Eilen kävin tarkastamassa Antwerpenin parhaan ostoskadun Meerin ale-antimet. Ja niitähän piisasi!

  Täällä vietettiin ale-kauden viimeistä viikonloppua, joten lähes jokaisessa liikkeessä löytyi tarjouksia aina -70% asti. Väenpaljous oli myös sen mukainen. Siinä pieni lahtelainen oli ihan helisemässä kun väkeä tunkee joka puolelta kahmimaan alekamaa kouriinsa. Kaiken lisäksi nämä tapaukset täällä ottavat vielä koiransa mukaan näemmä joka paikkaan! Pullistelevien vaaterekkien välissä poukkoillessani sain ihan tosissani varoa, etten astunut kenenkään rekun päälle.

  Antwerpen on täynnä ihania liikkeitä, enkä varmasti nähnyt kun murto-osan niistä. Yksi kauppa sai kuitenkin sydämeni lepattamaan onnesta: Urban Outfitters (Heillä on myös nettikauppa, joka toimittaa tilauksia myös Suomeen: Täältä löytyy)! Ihana puoti täynnä ihania vaatteita, tavaroita, laukkuja, koruja, kirjoja…ah, kaikkea mitä pieni graafikko toivoa saattaa. En VIELÄ ostanut kaupasta mitään, koska ko putiikin hintataso on myös laadun mukainen. Katsoo sitten keväällä kuinka paljon on rahaa jäljellä ja matkalaukussa tilaa.

  Löysin muista liikkeistä ihanan huivin, villaisen boleron, mekkosen ja kaksi paitaa Jarkolle, kaikki -70%, joten hinnaksi kullekin tuotteelle jäi huimat 5e/kpl.

Sitten pyyhkäisin vielä liittymäkauppaan ja sieltä prepaid liittymä kätösessä onnellisena kämpille. Loppu ilta menikin rattoisasti parit Kriekit siemaillen ja ensimmäistä omakuvaa (piirustustuntia varten) piirustellen.

  Tänään pääsinkin sitten löydöstelemään uudestaan, kun lähdin Kachirin kanssa käymään paikallisella nuorisokeskuksella järjestettävässä kirppistapahtumassa. Tunnelma Kavkassa oli ihana. Paljon nuoria kaupunkilaisia, ostamassa ja myymässä kivoja vaatteita ja tavaroita jonkin sortin electropopin soidessa taustalla. Kirppispaikan edessä joukko nuoria myi hodareita eurolla. Ja löytöjähän sieltäkin tuli sitten tehtyä: mukaani lähti kolme rannekorua yhteishintaan euron, pieni rahapussukka kolikoille (kyllästyin etsimään sentin kolikoita rahapussin syövereistä) ja ihanat kangastennarit kolmella eurolla. 

  Olen enemmän kuin tyytyväinen löydöksiini tälle viikonlopulle. Kun esittelin ostoksiani skypen kautta Jarkkoselleni hän tuumasi, että ”tolla menolla sulla on keväällä niin paljon kamaa, ettet saa niitä ees mukaas”…hyvin mahdollista. Siispä kaikki jotka tänne tulee mun vieraaksi voikin sitten henkisesti varautua viemään mukanaan sellaiset 5-10kg kamaa Suomeen mennessään (ei koske Janettia ja Raisaa, te ostatte kuitenkin itse täältä sen 50kg kun näette nämä kaupat, hehe).

  Nyt on sitten eka viikko Antwerpenissa takana. Osaan jo liikkua täällä melko kivasti ja muutenkin elämä alkaa sujumaan ihan mukavasti. Viikkoon on kyllä mahtunut monen moista fiilistä. Riemua ja harmia. Jarkkoa ja Vitoa on ollut toisinaan kamala ikävä, samoin kaikkia muita läheisiä. Mutta joskus sitä unohtaa ihan kaiken, kun on niin innoissaan kaikesta tästä uudesta. Aika kuluu kuitenkin hurjan nopeasti.

Lopuksi taas vähän kuvaa tältä viikonlopulta

Informaatiografiikkaa parhaimmillaan

Tällainen huivi!

Onnellinen ihminen

Ai että ku on ihanat popot

löytöjä <3

Eka omakuva...hmmph

Viikko mennyt että viuhahti!

Huh kylläpä on aika mennyt täällä vauhdilla. Niinhän on, että kun puuhaa riittää niin silloin aika menee nopeasti. Täällä ei ihan hetkeen kyllä vapaa-ajan ongelmia tule. Paljon on nähtävää. Natiivi ystäväni pyysi mut sunnuntaina mukaansa, kun paikallisella nuorisokeskuksella järjestetään iso kirppis. Jos pääsisi taas tekemään jo aiemmin blogissani mainittuja löytöjä.

   Huomenna sen sijaan ajattelin mennä tarkastamaan Antwerpenin suurimman ostoskadun Meerin. Sieltä löytyy kuulemma kaikki hyvät kaupat.  Jotkut tohvelit olisi kivat, meinaa lattiat täällä on niin kylmät, että voin kohta harkita varpaitten amputaatiota (oi miksi en ottanut mummon tekemiä villasukkia mukaan!?).

  Olen tänään ja eilen lenkkeillyt lähimaastossa ihan kuntoilu mielessä ja syytä onkin, sillä tänään maistoin ensimmäistä kertaa belgialaista suklaata ja voi pojat on hyvää! Nam nam. Onneksi mun kämppän ja  kaiken siistin välillä on maksimissaan kolme kilometriä, niin tulee liikuttua pääosin kävellen.

  Oon myös alkanu törmäilee keittiössä kämppiksiin. Hirmu ihanaa väkeä on kyllä. Yhden kämppiksen oonkin nimennyt jo Pavarotiksi! Hän opiskelee lähellä sijaitsevalla konservatoriolla laulamista ja ilahduttaa minuu aina silloin tällöin harjottelemalla mahtavia aarioita täällä kotona (hauskaa kuunneltavaa). 

Koulukin alkoi sellaisella pöhinällä notta! Hommaa on paljon ja maikat on kannustavia, mutta vaativia. Eritoten pidän piirustusmaikasta, joka on niin tiukka, et puntit tutisee vieläkin. Ei vaan. Hän on ehkä maailman empaattisimman oloinen  nainen, mutta antaa tosi täpäkkää kritiikkiä. Joskin ei kaikille. Kai mun otsassa perinteisesti lukee, että kerro vain minä kuuntelen, koska mulle opettaja kävi paljonkin antamassa mielipiteitä, mutta toiselle vaihtarillemme ei juuri lainkaan. Haluan tulkita tämän niin, että olen kehityskelpoinen piirtäjä?

Mutta tunnin tasosta kertoo mun mielestä aika paljon se, että maikka kertoi mulle, että yleensä tunnin lopuks me katsotaan mitä kaikki on saanut aikaan, mutta tänään ei koska kaikki on loman jälkeen niin huonoja (!?). Eli taso on kova.

Saatiin myös ihana tehtävä: meidän pitää piirtää joka viikko omakuva peilin kautta ja tuoda maikalle aina seuraavalle tunnille.  Keväällä mulla onkin aika paljon sitten kuvia itsestä.

Graafisen suunnittelun tunneilla saatiin ihan mielettömän laaja tehtävä, jonka aiheena on utopia, mutta se on koko kevään kestävä projekti, joten en edes ala kertomaan mitä kaikkea se sisältää. Mutta älyttömän mielenkiintoinen kurssi.

Olen pähkinöinä tästä kaikesta.

 Lopuksi vielä ihmetyksen arvoiset asiat part 2 (näitä tulee varmasti vielä part 99)

-Liikenne: Lahtelaiset voi miettii Hämeenkatua. Miettikää siihen hirveä ruuhka ja 100 pyöräilijää sekaan (ai mikä kypärä), kaikille kännykät käteen ilman handsfreetä ja vauhtia sellai rapea 50km/h. Alatte pääsee aika lähelle mielikuvaa mitä se täällä on noilla pikkukaduilla ruuhka-aikaan.

- Juutalaiset: (täällä on niitä ihan oikeita millä on ne hassut hatut ja hiuspötköt ohimoilla. On oikeasti tosi vaikeaa olla nauramatta kun sateella niillä on vielä muovipussit hattujensa päällä. Täytyy joskus salakuvata)

- Mun pihalla on markkinat! Kyllä tänään astuin ovesta ulos ja tuossa edessä olevalla parkkipaikalla oli aivan hulluna kojuja. Ihanaa!

- Pesuaine. Kaikki tuntuvat käyttävän samaa pyykinpesuainetta ja ihan pihtailematta, sillä kaikki tuoksuvat hyvin vahvasti sille samalle "puhtaalle". Myös kulman takana olevan pesulan haistaa kymmenien metrien päähän.

Enpäs ookaan!

Tää oli vähän hurja "löytö"

Hämmennys ja kummennus.

Täällä on kuulkaas ihmiset niin paljon uutta ja jännää ja hoidettavaa, etten oo ihan hirveesti blogia kerinnyt päivittämään. Kaiken lisäksi olen jatkuvasti niin valtavassa ähkyssä uusien asioiden kanssa, että meinaa väsyttää hurjasti kun illalla pääsen kotiin. Mutta lyhyesti: koulussa on mahtia, luokkakaverit huippuja (mut Lahes kuitenki ne parhaat) ja opettajat on vaativia, joten eiköhän tästä hyvä tule.

Tässä  kuitenkin lista joistakin asioista jotka ovat ihmetyttäneet hyvässä tai pahassa:

- koirat saavat tulla kahviloihin (Starbucksissa oli tänää joku turre ihana)

- hyppärillä juodaan bissee (itse join kiltisti jääteetä)

- joka päivä juodaan pari bissee

- keltään ei liiemmin kysellä papereita

- ihan hurjan kivoi luonnosvihkoja kokoa A3 saa kolmella eurolla

- maito ei ole kaupan kylmähyllyssä vaan lämpimässä (ja maistuu epäilyttävältä mutta tavallaan ihan hyvältä)

- baarissa saan syödä myös omia eväitä (ei kuitenkaan omaa bisseä)

- ihmiset on käsittämättömän hyväntuulisia (kaikki) ja kilttejä

- täällä saa polttaa sisällä; kotona, baarissa melkeen missä vaan (yök)

- yksi sana: kaasu (lämmitys, hella, lämmin vesi)

Mun kulmilla on kivoi kulmia! Painappa kuvaa niin tulee isommaks,

jos et oo sitä ihan viel keksinyt:

Koti se on vähän vieraampiki koti

Täällä on alettu ihan viihtymään. Siis huoneessa. Kaupungilla oli vähän orpo olo viel kun en tunne paikkoja. On hämmentävää miten paljon alkaa väsyttämään, kun aivoille tykitetään jatkuvasti jotain uutta ja vierasta. 

Yleisön pyynnöstä pari kuvaa mun tämän hetkisestä huoneestani (mummo kullalta saatu pussilakana ei ois paljoo paremmin voinu sopii sisustukseen, heh.

(Suurin osa jullareista oli tuolla, mutta lisäsin itse oveen ja pöydän yläpuolelle muutamia kuvia, mitkä toin Suomesta mukanani. Kotoisaa.)

Anna on Antwerpenissä!

 Eli saavuin eilen aamulla Antwerpeniin 10:55 paikallista aikaa (-1h Suomen aikaan) ja lento sujui paljon odotettua helpommin. Ihan turhaan ressasin tätäkin.

Antwerpeniin tulin bussilla ja keskustasta paikallinen tuttu tuli sitten noutamaan mut ja toi kämpille. Ensimmäinen kulttuurishokki lienee tämä lumettomuus. Lunta ei yksinkertaisesti ole missään ja vihreää nurmea näkyy siellä täällä. Vaan ei haittaa kyllä yhtään.

  Kämppä on oikein mukava ja kotoisa. Oikee todellinen opiskelijaboxi, mutta kyllä tässä kodin tunnun saa itelle neljäksi kuukaudeksi. Toi kaasulämmitys on ainoa mikä mua tosissaan epäilyttää, heh. Ehkä osaan käyttää sitä myrkyttämättä itteäni tai tekemällä tonnien laskua. Hope so.

  Keittiö on aika hävityksen kauhistus, mutta jos tekisin pienen siivousiskun sinne tänään. Olisitte nähnyt kämppiksen ilmeen kun se maisto salmiakkia, heh. Vein tonne alakerran pöydälle pussillisen Halvan salmiakkeja tulkkareiks. Kämppikset vaikuttaa ihan mukavilta (oon tavannu kaksi) ja talossa onkin paljon artsuu porukkaa. Yks opiskelee vissii teatteria ja useempi on sit musaopiskelijoita.

  Tää kaupunki on kyllä uskomattoman kaunis paikka paikoin. Paljon on toki sellasta vanhaa rappioitunutta tönöä tässä munkin huudeilla, mutta jo se, että talot on rakennettu ihan ripirinnan kapeiksi pötköiksi on jotenkin uskomattoman suloisen näköistä. Saatan lähtee tänää vähän kuvailee, jos ei sada.

 Huomenna lähdenkin sitten jo koulua zekkaamaan!

Mutta tässä muutamat kuvat lennolta, muuta en oo viel kerinnyt kuvaamaan.

Suuri osa kanssamatkustajista oli Aasiasta

Lentoyhtiöllä oli uskomaton luotto mun hätätilanteen toimintakykyyn

Pilvien yllä Anna manna liitää

Mitä tohon nyt voi sanoa?

No nyt se sit alkaa!

Meinaa mun vaihtoreissu. Ou jeah. Viel ois vähän taistelemista matkalaukun kanssa ja muuta sellasta.
Eli nyt ei muuta kun heipat viel kaikille, myös niille, kenen kanssa en nyt henk koht ole kerinny vetistelemään. Nähdään sitte kesäkuussa. Siihen asti saatte ihmetellä meikän menoa näiden internetin ihmeväylien kautta. Seuraava postaus tuleeki sit Antwerpenista toivon mukaan. Hello!
Tämän tahtiin on täällä pakkailtu:

Pakkaaminen on pa…kkaamista

Oon tässä viimiset päivät pakannut kamaa laukkuun ja hyvästellyt ihmisiä. Molemmat toiminnot on ihan yhtä vaikeita. En oo ku neljä kuukautta poissa, mutta silti tuntuu että koko ajan kaikki (itse etunenässä) alkavat vetistelemään kun pitää sanoa heipat. Onneksi Janet ja Raisa ovat jo varannut lennot keväälle, niin on jo jotain varmaa mitä odottaa. Jee.

  Mutta enpä ole kyllä ikinä käynyt näin vaikeata pakkaamista läpi. 

Nyt viimeisimmän laukun purkamisen ja pakkaamisen jälkeen elopainoa sillä on 

18 kiloa (maks määrä on 23kg) Luulin ensin että mun pitää maksaa tosta rinkasta ylimääräinen 40e, mutta sen saakin niin kivaan suppuun, että menee käsimatkatavarana (maks 8kg, tällä hetkellä 7,5kg) hope so. Jippii.

  Mun tavarat ei painaisi missään nimessä paljoo, mutta kun pitää raahata mukana läppäri, wacom, kamera, objektiivi, kaikki laturit…mul on vissii joku kotistudio mukana, jolla täytän huoneeni Antwerpenissa.  Kämppä ei ole mustaa valkoista ja kromia, mutta muuten Lohko vois olla kyllä ylypee. Huh, hah, hei.

  Päivät alkaa olemaan kyllä aika vähissä tälle keväälle täällä koto Suomessa. Lauantaina Anna Manna lähtee lainasiivillä lentoon 9:15. Hurjaa.  

Lupaan kyllä heti tehdä rapsan tänne matkan onnistumisesta, kun vaan kynnelle kykenen.

Tässä ois mun tykötarpeet ens kevääksi:

Hyvä buugi

Tällä mennää

Tää peppuliini ois halunnu mamin mukaan <3

Voihan kakku!

Tänään vietetään Jarkkiksen synttäreitä ja tottahan silloin pitää tehdä kakku.

Olen jo monena vuonna hoitanut kakkukahvit helpolla ja hemmetin hyvällä metodilla:

Kääretorttu + kerma + karkkeja = kakku!

Tästä ei homma enää paljon helpommaksi pysty menemään, ellei sitten ole varaa soittaa paikalliseen leipomoon.

Kääretortusta voi vaihtoehtoisesti tehdä myös mukavia leivoksia leikkaamalla kääriksen pätkiksi, laittamalla palaset kyljelleen ja sen jälkeen koristelemalla kermalla ja sulkaarusinoilla. 

Tältä se sitten näytti (joo herran keittiöstä ei löytynyt mitään parempaa alustaa kakkulaiselle)

Löytö takaa hyvän mielen.

Löytäminen on mukavaa. Poistomyynneistä  miinus seitkytä rossalla ostettu täydellinen mekko saa suupielet hymyyn hämmästyttävän pitkiksi ajoiksi. Uskallan kuitenkin väittää, että vielä iloisemmaksi tulen, jos teen hyvän löydön kirpparilta tai kierrätyskeskuksesta. Silloin löytö on usein kaupan ainoa samanlainen ja suurella todennäköisyydellä erittäin halpa. Ja hei kierrätys on jees!

  Kävin yksi päivä ohimennen Kontissa ostamassa nappeja huulirasvapussukoihin (Lahden Kontissa on aivan ihana tuunaustori) ja tein samalla aivan ihanan löydön: täysin käyttämättömät kenkuliinit kolmella eurolla. Päältä kengät ovat aitoa nahkaa ja niin mukavat jalassa, että ei uskoisi. Näillä kelpaa käpsytellä keväämmällä Antwerpenin katuja sääret säihkyen. Talvikenkäni, nahkaiset saappaat löysin samaisesta kontista viidellä eurolla ja ovat palvelleet tämän talven hurjilla pakkasilla kiitettävästi.

En millään malta odottaa, että pääsen tutustumaan Antwerpenin kirppisvalikoimaan. Että ei muuta kun kipin kapin kirpparille tyypit!

Puikko hukassa?

Hei tyypit katsokaas, mitä olen viime päivinä pyöräyttäny!
Huulirasva-avaimenperä-pussukoita! Tai voihan sinne sujauttaa vaikka lempi huulipunan, pysyypähän aina käden ulottuvilla, niin että tiukan paikan tulleen saa sekunneissa hurma-huulet kehiin.

  Näin huulirasva-addiktina voin sanoa, että tämä pötkyläinen on kyllä paras näpertelyni hetkeen. Ei tarvi jatkuvasti ostella uusia huulirasvoja ja löytää vähän käytettyjä sohvan välistä. Miekkosenikin sai jo omansa avaimiensa jatkoksi ja totesikin, että tuohan on ihan täydellinen kalastusliiveihin kiinni.
Nyt tiedän mitä pakertelen Belgiassa aikani kuluksi iltaisin!

Hiusasiaa

Leikkautin tällä viikolla hiukseni lyhyiksi. Tarkemmin sanottuna noin leukamittaiseksi polkaksi. Enkä syytä ketään, kuka tulee sanomaan, että sunhan piti kasvattaa hiuksia. Niinhän minä kasvatinkin. Kunnes jälleen kerran kyllästyin ainaiseen ponnariin tai hiussykeröön, takkuihin ja elottomiin latvoihin.

  Olenkin tässä viime päivinä miettinyt, että ehkä en todella kuulukaan henkisesti pitkätukkaisiin ihmisiin. En käsitä kuinka joillain pitkähiuksisilla ihmisillä, miehillä tai naisilla, tuntuu aina olevan aivan upean näköinen kuontalo. Ei koskaan hätäponnaria tai  villinä sohottavaa nukku-tukkaa. Miten tämä on mahdollista? Kun itselläni oli pitkä tukka, en juuri muuta sille osannut tehdä kun suoristaa, suoristaa ja suoristaa. Ja tätäkin silloin kun halusin laittaa tukkani ”rimpsakuntoon”.  Muuten pidin hiuksia lähes aina kiinni. Nyt kun hiukseni ovat lyhkäisemmät tuntuu että siisti lookki syntyy kuin itsestään. Tukasta saa leikkisän tyttömäisen heittämällä pienen töyhdön edestä pinnillä taaksepäin tai vastaavasti asiallisemman suoristamalla jokainen suortuva tasaisen skarpiksi polkaksi. Lyhyt tukka myös kehystää kasvojani kauniimmin. 

Hei mullahan on kaula!

  En muista koska olisin viimeksi ollut jostain ulkonäköön kohdistuvasta muutoksesta näin iloinen. Vähän sama fiilis kun olisi laihtunut 5 kiloa tuosta vaan. Olen joskus aiemmin potenut huonoa omatuntoa, kun olen ”luovuttanut” hiustenkasvatus projektissa ja leikannut tukan. En enää. Lyhythiuksisena on kerrassaan ihanata!

Ja ihan tiedoksi, että kuontaloni mallin päivittämisestä vastuussa on parturi-kampaamo Helen, Lahti, johon olen ollut aivan älyttömän tyytyväinen jo useampaan otteeseen. Suosittelen.

Tässä pieni kuvanäyte tän hetkisestä mallista

Uutisbataatti!

Uutisia bataatista,eli olen löytänyt bataatin ilot! 

Bataatti on niin hyvää monella tavalla laitettuna:

-bataattisosekeitto

-paistettu bataatti

-uunibataatti

-grillattu bataatti

-bataattimuussia

...en ole kokeillut, mutta rakastaisin varmasti sitäkin.

Siispä hyvät nälkäiset uutisten lukijat, haastan teidät kokeilemaan bataattia! Ihan vaan bataatti pätkiks ja pannulle tai uuniin.

Eilen tein loistomuonaa:

-paistettua bataattia, porkkanaa ja paprikaa

-marinoitua tofua

-riisiä + viherpippurikastike

Om nom nom on helppoa ja hyvää. Tässä vähän silmänruokaa:

Its a little bit funny this feeling inside

Oon tässä viime aikoina kuullut hämmästyttävän paljon erinäisiä uutisia. Vauva-, kihla-, kämppä-, auto-, koira-, vaippa-, duuni-, (taas tuli lista)…jne-uutisia. On ihana huomata, kuinka ihmisillä menee kivasti ja aiemmin tyttöjen illoissa kiherretyt ja kirjeissä listatut haaveet toteutuvat. 
 Siinä onnellisen fiilistelyn sivussa huomasin kuitenkin myös odottamattoman tunteen; So called ”yhteisön paine” pökkäisi aivojani. Ystävä- ja tuttavapiirissä tapahtuvat muutokset pakottavat miettimään, että mites mä? Pian 25, kimppakämppäläinen, opiskelijan retku, joka vielä ennen vuotta 1975 oisi joutunut maksamaan vanhanpiian veroa (ihanaa!).  Hetkeksi pääni valtasi paine: Onkos tässä itelläki jo kiirus alkaa miettimään että minkä väriset rattaat olisi ne parhaat? Ajatuksen kulku päässäni oli kieltämättä ”kitkerän nannaa”, kuten eräs viisas ihminen sanoisi. 
  Juteltiin tästä tyttöjen rimpsareissulla (kiitos siitä likat) ja muutaman henkisen lätärin (kiitos Janet, heh) jälkeen tulin siihen tulokseen, että Anna sinä liikaa asioita pohtiva aivoilmavaivainen hupsu kaikki aikanaan ja aikansa kaikelle (puhun aina itselleni näin ihanasti)! Eli tää tyttö lähtee nyt Belgiaan ja kriiseilee sit parin vuoden päästä uudemman kerran. Ja vastaus on vihreet tai beiget.

Nyt kun päähäsi on kylvetty ajatuksen jyvä, niin katso tämä jos uskallat:

http://en.wikipedia.org/wiki/Quarter-life_crisis

ja tässä faktaa teille peppuliinit, jotka ette usko

http://fi.wikipedia.org/wiki/Vanhanpojan_ja_vanhanpiian_vero

Havainnollistava kuva aivokaasuistani

Listat

Viime päivinä arjen apureina on pitkälti ollut listat. On listaa tekemättömistä ja tehdyistä asioista, asioista joita pitäisi muistaa vielä huomennakin. Listoja asioista joita haluaisin piirtää, kauppalistaa, osoitelistaa, vieraslistaa vaikka mitä listaa.  Olen huomannut, että jo pelkkä tieto siitä, että asiat on listattuna paperille, helpottaa oloani. Silloin päälläni on ikään kuin lupa unohtaa ja voin tarkastaa asioita kymmeniä kertoja listoistani.

  Listojeni tehtävä ei siis suinkaan ole pelkästään muistuttaa minua, vaan luoda mielenrauhaa. Myös tehtyjen asioiden lista on erityisen tärkeä. Sen katseleminen saa minut tuntemaan mielihyvää aikaansaannoksistani ja toisaalta vakuuttaa minut uskollisesti uudestaan ja uudestaan siitä, että hoidettavat asiat on hoidettu, enkä ole unohtanut mitään.

  Kaikki meistä on tehnyt listoja muksuna: luokan pojat/tytöt söpöysjärjestyksessä, kaverit mukavuusjärjestyksessä jne. Miksei listoja voisi tehdä yhä edelleen ihan vaan omaksi huvikseen?

Minulla on tapana tehdä listoja tähän tyyliin. Kaapissani on listakirja, johon kirjoitan listoja mistä vain!

Tässä lista listoista joita kirjastani esimerkiksi löytyy:

-       Asiat jotka ovat aina hukassa (miksei kaikkeen voi soittaa)

-       pieniä paskoja asioita arjessa

-       hassuja oransseja asioita tässä päivässä

-       parhaita puuhia käsittämättömänä hellepäivänä

-       kirjat jotka haluan lukea (jatkuvan päivityksen lista)

  Tämä koko listahomma sai alkunsa ystäväni Marian toimesta Lahden Kansanopiston kuvislinjalla 07-08 ja on siitä sitten jatkutun.  Listoja rakastavalle ja oikeastaan ihan kaikille voisin suositella Erlend Loen kirjaa Supernaiivi (http://fi.wikipedia.org/wiki/Supernaiivi), johon tutustuin myös kuvislinjalla ollessani. Loisto kirja ja kirjailija!

Kaikki tekemään listoja, sillä listat ovat elämän suola! (pelikaanikin sen tietää)

Ps. Miettiessäni muistilistoja törmäsin mielenkiintoiseen sivuun internetin ihmemaassa. Näin uutistoimistona haluan uutisoida teille siitä:  http://tieku.fi/aivojenarvoitukset

Yhden naisen uutistoimisto

Hyvää päivää kansalaiset ja kansattomat! 
Tästä alkaa yhden naisen uutistoimiston uutisointi. Seuraavat neljä kuukautta tulen varmasti paljon käsittelemään vaihtoreissua Antwerpeniin Belgiaan, mutta eiköhän sinne sekaan muutama muukin uutinen löydy. Toivottavasti nautitte informaatiopläjäyksistä, joita uutistoimistoni verkkokalvoillenne tarjoaa. Kiitos ja hyvää alkanutta vuotta!