Lupasin eilen, että tänään laitan kuvia myös Kungsbackan kotieläinpihasta, jossa Porvoon reissullamme pokettiin ja tässä niitä tulloopi.
Kotieläinpiha oli hurjan herttainen paikka, jotenkin todella rento ja kodinomainen. Eläimiä oli monen moisia, joista mun lempparit olivat ehdottomasti nuo kaksi hupsua minipossua. He tykkäsvät kun rapsuteltiin heitä niskasta ja korvan takaa.
Tilalla oli myös kesäkarvassaan ympäri aitausta paarmoja karkuun köpötteleviä poroja, viiden kilsan kuulumalla karjuva aasi (tuli todistettua hänen karjuntansa niin että Niila pillahti itkuun polo, hehe) kaneja, kanoja, koiria, vuohia, lehmukoita, heppasia...vaikka ja mitä. Niila oli hevosaitauksen ääressä ihan ihmeissään. Himppasen isompia otuksia kun nuo meidän kissat!
Kovasti ihmeteltiin myös kalkkunaa, joka pään punertavasta väristä päätellen oli meille vähän äkäinen. Kovin hän siinä röyhisteli ja uhitteli aidan vieressä kun kopla kaupunkilaistolloja hänen korkeuttaan tollisteltiin.
Musta on aivan mahtavaa, että tällaisia paikkoja yhä on minne kaupunkilaislapset pääsevät ihan kädestä pitäen tutustumaan maalaiseläimiin ja miljööseen. Kiitos Kungsbackan poppoo kivasta paikasta, tullaan varmasti toistekin!
31.7.2014
30.7.2014
Kesäretkenä Porvoo
Kuten aiemmin kerroin oltiin Niilan kanssa (isukin ollessa Lapissa) Porvoossa käymässä kera enomiesten ja kummitädin. Kierreltiin kaarreltiin kylillä ja tupsahdeltiin herttaisiin paikkoihin: Porvoon vanha kaupunki on kerrassaan hurmaava!
Niilan kummitätylin, eli Lillin äiti olikin suositellut meille kahvilaa nimeltä Helmi ja sinne suunnattiin heti ensimmäisenä aamusumpille. Kahvila oli kaikkien suositusten arvoinen ja sieltä olisi saanut vaikka mitä muhkeita herkkusia, mutta "tyydyttiin" tällä erää suolaisiin vaihtoehtoihin. Feta-parsapiirakka oli ihanata!
Vanhaa kaupunkia kierrellessä vastaan tuli iso liuta söpöjä sisustusliikkeitä, kivoja kahviloita ja rafloja, pikku liikkeitä täynnä kaikkea pientä kivaa, käsityöpuoteja...ah, vaikka mitä! Vanha kaupunki todella yllätti vaikka olinkin siitä paljon kuullut hyvää. Olisi ihanaa mennä viettämään viikonloppu Porvooseen ja asettua majaksi johonkin lukuisissta "guesthouse" tyylisistä yöpaikoista. Ehkä jonain päivänä. Kyllä mä luulen, että tästä lähtien meidän poppoo käy kerran kesässä Porvoossa.
Samalla reissulla käytiin myös Kungsbackan kotieläinpihalla, mutta siitä lisää huomenna!
Tässä fiilistelykuvia Porvoosta.
Niilan kummitätylin, eli Lillin äiti olikin suositellut meille kahvilaa nimeltä Helmi ja sinne suunnattiin heti ensimmäisenä aamusumpille. Kahvila oli kaikkien suositusten arvoinen ja sieltä olisi saanut vaikka mitä muhkeita herkkusia, mutta "tyydyttiin" tällä erää suolaisiin vaihtoehtoihin. Feta-parsapiirakka oli ihanata!
Vanhaa kaupunkia kierrellessä vastaan tuli iso liuta söpöjä sisustusliikkeitä, kivoja kahviloita ja rafloja, pikku liikkeitä täynnä kaikkea pientä kivaa, käsityöpuoteja...ah, vaikka mitä! Vanha kaupunki todella yllätti vaikka olinkin siitä paljon kuullut hyvää. Olisi ihanaa mennä viettämään viikonloppu Porvooseen ja asettua majaksi johonkin lukuisissta "guesthouse" tyylisistä yöpaikoista. Ehkä jonain päivänä. Kyllä mä luulen, että tästä lähtien meidän poppoo käy kerran kesässä Porvoossa.
Samalla reissulla käytiin myös Kungsbackan kotieläinpihalla, mutta siitä lisää huomenna!
Tässä fiilistelykuvia Porvoosta.
29.7.2014
Koira poloisten helteen helpotusjäde
Kyl on kuuma! Vaan kuuma se vasta on kaikilla karvaisilla ystävillämme. Meidän äiti oli bongannut facebookista hauskan vinkin kuinka helpottaa koirakaverin oloa näin tukalan kuumalla kelillä ihan siististi kotikonstein. En ole kokeillut mitä meidän kissat tuumaisi, mutta vahvasti epäilen, että noi nirsoilijat eivät tällaisiin "hömpötyksiin" mukaan lähde. Mutta kaikille kellä on koirakamuja tässä tulee ohejtta koirajädeen:
Tällä tavoin varmistat myös, että koirasi saa tarpeeksi nestettä helteellä, jos ei muuten meinaa juoda riittämiin.
Tässä Peppi ja Mango vetelevät parveketerdellä koirajädeä intona naamariin lipoen. Viileää viikkoa kaikille koirille!
- maustamatonta jugurttia
- vettä
- koiran nappuloita
- purkki/muovipussi pakastamista varten
Tällä tavoin varmistat myös, että koirasi saa tarpeeksi nestettä helteellä, jos ei muuten meinaa juoda riittämiin.
Tässä Peppi ja Mango vetelevät parveketerdellä koirajädeä intona naamariin lipoen. Viileää viikkoa kaikille koirille!
24.7.2014
Viikko yh-mutsina
Jarkko on huomenna ollut viikon kalareissussa Lapissa ja me ollaan täällä Niilan kanssa pidetty huusholli kasassa. Hirmu ikävä on jo iskää kummallakin, mutta hyvin on muuten mennyt. Viikkoon on mahtunut ihan hirmusti kaikkea touhua. Ollaan mm loikoiltu rannalla, pärskitty vedessä, kökötetty mummolan sohvalla, ihmetelty Porvoon ihania katuja kera enomiesten ja kummi-Lillin, puksuteltu Perhepuistoon Puksulla, vierailtu ystävillä ja loikoiltu kotipihassa naapurit seurana.
Ihana on ollut nähdä, kuinka Niila on nauttinut tällaisesta sangen aktiivisestakin arjesta ja hienosti ollut iloinen pojan potrusta suurimman osan ajasta. Ennen Jarkon reissuunlähtöä mua jännitti, miten jaksan kaikki yöheräämiset ja muut kommellukset koko viikon ihan itse. Näin loppusuoralla voin sanoa että todella hyvin! Otti vaan semmosen asenteen, että sillä mennään mikä meistä hyvältä tuntuu ja mainiosti me pärjätään. Väitän, että juuri tämä sosiaalinen ja erittäin aktiivinen arki, unohtamatta Niilan päivärytmiä on ollut avainasemassa mainosti onnistuneeseen viikkoon.
Toki sen on tässä viikon varrella huomannut, että Niila vaatii paljon enemmän multa huomiota ja ihan likellä oloa, kun ei ole sitä toista aikuista hellyyttä ja hauskuutusta jakamassa. Onneksi hyviä varahauskuuttajia ja pään paijaajia on meillä ollut menossa mukana monta! Kiitos teille ihanaiset ihmiset, jotka viikkoamme olette ilahduttaneet. Tärkeitä olette joka sorkka!
Ja pakko mainita, että nostan hattua teille kaikille, ketkä oikesti elätte yksinhuoltajina. Niin ihanaa kun se onkin olla lapsen jakamattoman huomion kohde ja kiintymyksen multihuipentuma, niin kyllä viikkoon mahtui niitäkin hetkiä kun toivoin, että toinen olisi apuna silittämässä pientä leijonan lailla karjuvaa päätä, kun mami taas onnistui keittämään puuron tulikuumaksi.
Ihana on ollut nähdä, kuinka Niila on nauttinut tällaisesta sangen aktiivisestakin arjesta ja hienosti ollut iloinen pojan potrusta suurimman osan ajasta. Ennen Jarkon reissuunlähtöä mua jännitti, miten jaksan kaikki yöheräämiset ja muut kommellukset koko viikon ihan itse. Näin loppusuoralla voin sanoa että todella hyvin! Otti vaan semmosen asenteen, että sillä mennään mikä meistä hyvältä tuntuu ja mainiosti me pärjätään. Väitän, että juuri tämä sosiaalinen ja erittäin aktiivinen arki, unohtamatta Niilan päivärytmiä on ollut avainasemassa mainosti onnistuneeseen viikkoon.
Toki sen on tässä viikon varrella huomannut, että Niila vaatii paljon enemmän multa huomiota ja ihan likellä oloa, kun ei ole sitä toista aikuista hellyyttä ja hauskuutusta jakamassa. Onneksi hyviä varahauskuuttajia ja pään paijaajia on meillä ollut menossa mukana monta! Kiitos teille ihanaiset ihmiset, jotka viikkoamme olette ilahduttaneet. Tärkeitä olette joka sorkka!
Ja pakko mainita, että nostan hattua teille kaikille, ketkä oikesti elätte yksinhuoltajina. Niin ihanaa kun se onkin olla lapsen jakamattoman huomion kohde ja kiintymyksen multihuipentuma, niin kyllä viikkoon mahtui niitäkin hetkiä kun toivoin, että toinen olisi apuna silittämässä pientä leijonan lailla karjuvaa päätä, kun mami taas onnistui keittämään puuron tulikuumaksi.
14.7.2014
Se olis tässä ja nyt
Mietin tänään tuossa noin köntsävaipan ja päiväruuan tiukassa välissä, kun nyt jotain syvemmin kerkiän edes ajattelemaan, että oon Niilan syntymisen myötä saavuttanut elämässä ees jokseenkin "hetken". Sen hetken, mistä aina puhutaan kun sanotaan, että "elä hetkessä". Moni ehkä liittäisi tuon ajatuksen villiin ja vapaaseen yksinelämiseen vailla huolia, reppuselässä travellaten sinne minne nokka sattuu osottamaan. Mulla se on kuitenkin tässä ja nyt.
Oon tähän astisen elämäni elänyt enemmän ja vähemmän "sitten kun" -ajatuksella: sitten kun pääsen opiskelemaan, sitten kun saan oman alan töitä, sitten kun valmistun, sitten kun rakastun, asetun, saan muksun...tavoite tavoitteen perään täyttyen, tulee yhä uusia tavotteita ja kierre on loputon. Ei oikeen ole osannut nauttia siitä nykytilanteesta vaikka kaikki olisi oikein hyvin. Oon kirjoittanut joskus aiemminkin blogissa tosta tämän hetken arvostamisen vaikeudesta.
Jotain kuitenkin tapahtui kun Niilan kotiin kannoin. Kaikki on ollut enemmän "nyt" kun koskaan aiemmin. En elä suurella palolla odottaen jotain tulevaa, vaan elän täysin rinnoin (jos en hiljattain olis lopettanut imettämistä, niin tämä lausahdus saisi nyt sangen huvittavan kaksoismerkityksen, heh) tätä hetkeä. Tavallaan hieman kavahtaen tätä hirveää vauhtia millä koko arki juuri nyt etenee.
Tottakai tämä arkikin sisältää ajatuksia, että sitten kun Niila on isompi, niin voidaan tehdä sitä ja tätä tai sitten kun äitiysloma loppuu niin toimitaan näin ja näin. Paljonkin on tällaisia ajatuksia ja haaveita, mutta yksikään niistä ei ole suurempi kuin tämä hetki. Tämäkin ihana hetki, kun Niila pieni on nukkumassa ja äiti-ihminen istuu ihmettelemässä omaa elämäänsä ja nakuttelee siitä blogiin. Hemmetin ihana hetki. Hetki kuten ne kaikki hetket päivässä.
Vaan nyt lienee se vallan ihana hetki kun on aika itsekin käydä nukkumaa. Siispä hyvää yötä.
Tässä Peppi elää hetkessä
Oon tähän astisen elämäni elänyt enemmän ja vähemmän "sitten kun" -ajatuksella: sitten kun pääsen opiskelemaan, sitten kun saan oman alan töitä, sitten kun valmistun, sitten kun rakastun, asetun, saan muksun...tavoite tavoitteen perään täyttyen, tulee yhä uusia tavotteita ja kierre on loputon. Ei oikeen ole osannut nauttia siitä nykytilanteesta vaikka kaikki olisi oikein hyvin. Oon kirjoittanut joskus aiemminkin blogissa tosta tämän hetken arvostamisen vaikeudesta.
Jotain kuitenkin tapahtui kun Niilan kotiin kannoin. Kaikki on ollut enemmän "nyt" kun koskaan aiemmin. En elä suurella palolla odottaen jotain tulevaa, vaan elän täysin rinnoin (jos en hiljattain olis lopettanut imettämistä, niin tämä lausahdus saisi nyt sangen huvittavan kaksoismerkityksen, heh) tätä hetkeä. Tavallaan hieman kavahtaen tätä hirveää vauhtia millä koko arki juuri nyt etenee.
Tottakai tämä arkikin sisältää ajatuksia, että sitten kun Niila on isompi, niin voidaan tehdä sitä ja tätä tai sitten kun äitiysloma loppuu niin toimitaan näin ja näin. Paljonkin on tällaisia ajatuksia ja haaveita, mutta yksikään niistä ei ole suurempi kuin tämä hetki. Tämäkin ihana hetki, kun Niila pieni on nukkumassa ja äiti-ihminen istuu ihmettelemässä omaa elämäänsä ja nakuttelee siitä blogiin. Hemmetin ihana hetki. Hetki kuten ne kaikki hetket päivässä.
Vaan nyt lienee se vallan ihana hetki kun on aika itsekin käydä nukkumaa. Siispä hyvää yötä.
Tässä Peppi elää hetkessä
10.7.2014
Ruusutarhan Lohis
Tää viikko alko varsin hauskoissa merkeissä kun lähdettiin Niilan kanssa vähän maaseutumatkailemaan Kärkölässä sijaitsevaan Huovilan puistoon. Oltiin siellä porukalla viiden äidin ja muksun voimin nauttimassa piknikistä ja samalla vähän retkeilemässä upeissa puistomaisemissa. Huovilan puisto on englantilaistyylinen maisemapuisto, jossa istutukset ja pienet lammet, sekä ruusutarhat ihastuttavat vierailijaa upeudellaan. Puiston nettisivuilla kerrotaan puistosta näin:
"Carl Constantin Collinin perustama Huovilan puisto on Suomessa ainutlaatuinen englantilaistyylinen maisemapuisto, joka on restauroitu 1900-luvun alun asuunsa.
Puisto sijaitsee Kärkölän kirkonkylässä lehtomaisessa purolaaksossa, jonne on istutettu ja elää luonnonvaraisena lukuisia harvinaisia kasveja. Puiston osoite on Museontie, 16610 Kärkölä.
Huovilan historia on erittäin kiehtova ja elävä, se vaikuttaa edelleenkin koko kunnan alueella. Puistossa järjestetään tapahtumia ja opastettuja kierroksia."
Ekan kerran kävin Huovilan puistossa Jarkon kanssa meidän ekana kesänä 2010, vaan niin paljon tuolla tuntui olevan kaikkea uutta, että olen tainnut vaan katsella mun Jagge kultaa vaaleanpunaisten rillien läpi, enkä huomannut "mokomia vehkoja" laisin. Mielenkiintoisin näistä "uusista" löydöistä oli puiston yläreunassa sijaitseva vanhan rakennuksen kivijalka/raunio, jonka sisälle on istutettu mieletön ruusutarha. Keskellä ruusutarhaa möllötti vielä sangen sympaattinen lohikäärme, josta varmaan saisi kerrottua pienille puistoretkeilijöille hyviä tarinoita.
Suosittelen Huovilanpuistoa kaikille kivaksi kesän retkikohteeksi, aina lapsiperheestä niihin ihastuksen huumaamiin kesäheiloihin. Puistossa on myös hurmaava maalaiskahvila, josta saa sumppia ja pullaa.
Tässä parit kuvat ruusutarhasta:
"Carl Constantin Collinin perustama Huovilan puisto on Suomessa ainutlaatuinen englantilaistyylinen maisemapuisto, joka on restauroitu 1900-luvun alun asuunsa.
Puisto sijaitsee Kärkölän kirkonkylässä lehtomaisessa purolaaksossa, jonne on istutettu ja elää luonnonvaraisena lukuisia harvinaisia kasveja. Puiston osoite on Museontie, 16610 Kärkölä.
Huovilan historia on erittäin kiehtova ja elävä, se vaikuttaa edelleenkin koko kunnan alueella. Puistossa järjestetään tapahtumia ja opastettuja kierroksia."
Ekan kerran kävin Huovilan puistossa Jarkon kanssa meidän ekana kesänä 2010, vaan niin paljon tuolla tuntui olevan kaikkea uutta, että olen tainnut vaan katsella mun Jagge kultaa vaaleanpunaisten rillien läpi, enkä huomannut "mokomia vehkoja" laisin. Mielenkiintoisin näistä "uusista" löydöistä oli puiston yläreunassa sijaitseva vanhan rakennuksen kivijalka/raunio, jonka sisälle on istutettu mieletön ruusutarha. Keskellä ruusutarhaa möllötti vielä sangen sympaattinen lohikäärme, josta varmaan saisi kerrottua pienille puistoretkeilijöille hyviä tarinoita.
Suosittelen Huovilanpuistoa kaikille kivaksi kesän retkikohteeksi, aina lapsiperheestä niihin ihastuksen huumaamiin kesäheiloihin. Puistossa on myös hurmaava maalaiskahvila, josta saa sumppia ja pullaa.
Tässä parit kuvat ruusutarhasta:
8.7.2014
Puheen juhlaa
Oltiin Jarkon kanssa lauantaina meidän ystäväpariskunnan häissä ja mainiot häät olikin! Kaikki oli järkätty niin viimisen päälle, että vieraana oli kyllä ilo vaan ihastella ja makustella koristeluja ja tarjoomisia. Nämä häät poikkesi myös useimmista muista kokemistani sillä, että juhlassa oli paljon puhetta ja ennen kaikkea onnistunutta sellaista.
Kirkossa jo sai nessut kaivaa esille, kun pari puheli sormusvalansa (en pystyisi itse ikinä siltä itkun tuherrukselta kakaisemaan kun ehkä juuri ja juuri sen "Tahdon!") ja sama nessuttelu jatkui paikan päällä niin suvun, kuin muittenkin puheenvuoroja kuunnellessa. Kyseessä ei suinkaan ollut mitkään dramaattiset itkumuistelot, vaan tosi herttaisia ja välillä erittäinkin humoristisia puheenparsia. Tuoreen vaimon puhe sukunimestä luopumisesta oli kerrassaan suloinen.
Puhetta myös riitti kun kaksi kaasoa ja bestman liidasi juhlaa eteenpäin hauskalla ja topakalla tyylillään. Pakko sanoa, että tässähän tuli ihan paineita, kun itse toimitan kaason virkaa lokakuussa ystäväni häissä! Jos olen edes puoliksi noin hyvä ni homma on hanskassa.
Suomalainen kulttuuri ei ehkä tue tällaista puheen juhlaa, mutta näiden kahden onnekaan lähipiiriin on kyllä siunaantunut mainioita puhujia. Kaikki meistä on kuitenkin varmasti ollut häissä missä Pertsa setä pitää sitä noloista nolointa takeltevaa puhetta, jossa härskihtävät letkautukset johdattaa juhlatunnelman nanosekunnissa vaivaantuneeseen hekotteluun. Sitä ei soisi kellekään.
Mietin myös että usein häissä ei kuule itse juhlaparin puhuvan lähes ollenkaan, mutta nämä kaksi pääsi niin hääleikeissä, kun omissa puheissaan ääneen paljonkin. Erittäin virkistävää näin vieraan näkökulmasta. Toki siinä täytyy parinkin olla tietyntyyppisiä ihmisiä, koska ei se taas ole vieraillekaan kivaa, että super ujoa sulhasta kiusataan erinäisillä runonlausuntatehtävillä, jos toinen on ku kielensä niellyt.
Vaan tästä avattiin mun "neljät häät"-putki, seuraavat ovatkin elokuun lopussa ja silloin nokka menee kohti Seinäjokea kuulemaan kun ystävä sanoo rakkaallen Tahron!
Onko teillä kivoja/karmeita puhemuistoja? Tai vinkatkaa millainen on teistä hyvä puhe?
Tässä pari fiilistelykuvaa
Kirkossa jo sai nessut kaivaa esille, kun pari puheli sormusvalansa (en pystyisi itse ikinä siltä itkun tuherrukselta kakaisemaan kun ehkä juuri ja juuri sen "Tahdon!") ja sama nessuttelu jatkui paikan päällä niin suvun, kuin muittenkin puheenvuoroja kuunnellessa. Kyseessä ei suinkaan ollut mitkään dramaattiset itkumuistelot, vaan tosi herttaisia ja välillä erittäinkin humoristisia puheenparsia. Tuoreen vaimon puhe sukunimestä luopumisesta oli kerrassaan suloinen.
Puhetta myös riitti kun kaksi kaasoa ja bestman liidasi juhlaa eteenpäin hauskalla ja topakalla tyylillään. Pakko sanoa, että tässähän tuli ihan paineita, kun itse toimitan kaason virkaa lokakuussa ystäväni häissä! Jos olen edes puoliksi noin hyvä ni homma on hanskassa.
Suomalainen kulttuuri ei ehkä tue tällaista puheen juhlaa, mutta näiden kahden onnekaan lähipiiriin on kyllä siunaantunut mainioita puhujia. Kaikki meistä on kuitenkin varmasti ollut häissä missä Pertsa setä pitää sitä noloista nolointa takeltevaa puhetta, jossa härskihtävät letkautukset johdattaa juhlatunnelman nanosekunnissa vaivaantuneeseen hekotteluun. Sitä ei soisi kellekään.
Mietin myös että usein häissä ei kuule itse juhlaparin puhuvan lähes ollenkaan, mutta nämä kaksi pääsi niin hääleikeissä, kun omissa puheissaan ääneen paljonkin. Erittäin virkistävää näin vieraan näkökulmasta. Toki siinä täytyy parinkin olla tietyntyyppisiä ihmisiä, koska ei se taas ole vieraillekaan kivaa, että super ujoa sulhasta kiusataan erinäisillä runonlausuntatehtävillä, jos toinen on ku kielensä niellyt.
Vaan tästä avattiin mun "neljät häät"-putki, seuraavat ovatkin elokuun lopussa ja silloin nokka menee kohti Seinäjokea kuulemaan kun ystävä sanoo rakkaallen Tahron!
Onko teillä kivoja/karmeita puhemuistoja? Tai vinkatkaa millainen on teistä hyvä puhe?
Tässä pari fiilistelykuvaa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)