Pastellit & pastillit

Olin viime viikonloppuna ystäväni häissä (tämän vuoden häät 2/4 siis) Seinäjoella ja olihan tunteikas reissu! Tässä pieni lista tunteiluista:

• tikahtumaisilleen asti menevää iloa ja naurua
• liikutuksenkyyneleitä kirkon penkissä
• innostunutta tanssijalan vipatusta
• hämmästynyttä ihastelua
• haikeutta ja ikävää katsellessa kaason pientä vauvaa 
• herkkuhampaan kutkutusta tarjoulupöydän ääressä 
• ylitse vuotavaa onnea ystävää halatessa
• lapsekasta riemua juhlahumua fiilistellessä

 Ja tässä oli vaan muutama esimerkki koko päivän tunteiluista. Reissu alkoi jo perjantaina kun useaan otteeseen blogissakin tutuksi tulleet kuviksen flikat (miinus yksi kappale) hyppäsi valtion rautateiden vietäväksi (sitä yhtä kappaletta kohti) suuntana Seinis. Junamatka humpsahti nopeasti ihan hirmuisen käkätyksen saattelemana, ja pian oltiinkin jo hotellilla relaamassa.

Lauantaina piti herätä aikasin, sillä meille oli asetettu tärkeä luottotehtävä Maanan häissä: ilmapallot! Eikä mikään pari hassua ilmapalloa, vaan kaiken kaikkiaan 400 ilmapalloa! Niitä lähdettiin bestmanin ja kumppaneiden avustuksella hoitamaan juhlapaikalle. Eipä siinä nokka kauaa tuhissut kun tämä tiimi pisti heliumpullon laulamaan ja sormet napsaamaan! Parissa tunnissa pallot oli täytetty ja aseteltu pöytiin kimpuiksi, juhlapaikka oli aivan upean näköinen. Maana oli tehnyt hurjan työn häätiiminsä kanssa suunnitellessan kaiken viimisen päälle ja askartelemalla yötä myöten yksityiskohtia juhlaan!

Lähdettiin kipin kapin hotlalle valmistautumaan itse juhlaan. Kirkolle saavuttiin sangen hupaisan taxikuskin kyydissä, joka kehuskeli kuinka sorjia likkoja sitä ollaan. Viimisen päälle herrasmies sanon minä! Kirkossa tilaisuus oli äärimmäisen tunteikas. Itkeä niiskuttelin heti Maanan nähtyäni, niin upea näky tuo morsio oli! Ja jos mahdollista vielä paremmat vetistelyt lähti käyntiin kun sulhon täti lauloi kirkossa juuri vihitylle parille Disneyn Kaunotar ja Hirviö elokuvasta tutun Tyttö Sekä Hän -kappaleen. Ihan mieletön ja niin Maanaa! Kirkon portailla tuore aviopari päästi näyttävästi kaksi kyyhkystä ilmaan ja karautti hääautolla matkaan.

Itse juhlat etenivät hurjan luontevasti ja rytmi ohjelman ja vapaan välillä oli mainio. Ja en tiedä miten olen näin onnekas tänä kesänä, mutta näissäkin häissä puheet olivat aivan loistavia. Tuoreen rouvan isän puhe oli täynnä huumorinhelmiä ja kerrontatapa kuulosti hämmentävän paljon Juha Vuorisen pullopostteilta (SuomiPopin aamuista tuttuja erittäin hauskoja pätkiä, voit kuunnella täältä: KLIK)! Kyllä sai hymyillä niin leveesti ja paljon, että naamaa kramppas jo. Myös kaason & siskon ja bestmanien puheet olivat koskettavia.

Häissä oli niin paljon onnistuneita esityksiä aina yllättävistä lauluesityksistä häätanssin krebaustwistiin, että tämä postaus paisuisi loputtomiin jos kaikesta kertoisin. Näissä häissä oli todella kivaa olla vieraana ja sitä kivaahan jatkui aamukuuteen asti. Kävin kysymässä Maanalta siinä viiden korvilla, että yllättikö, että kuviksen likat on vikat heilujat tanssilattialla. Ei yllättänyt, heh! 

Eräs asia kuitenkin sai kerta toisensa jälkeen leveemmän onnenhymyn mun huulille: Todella moni vieraista kävi kysymässä, että "Oottekos te ny ne Lahden tytöt?" No ollaanhan me! Tämähän tarkoittaa vaan yhtä asiaa: Me ollaan Maanalle niin hirmu rakkaita tyttölöisiä, että se on puhunu meistä suu vaahdossa ympäri Seinäjokea ihan kaikille! Tähän loppuun haluan sanoa Maana, kun kuitenkin tätä luet, että niin säkin olet meille oikeen sellai yks hiton rakas mimmi!

Ja ettei nyt ihan taas mee tunteiluksi vaan, niin kerrottakoon vielä, että yksi Maanan kavereista tuli juttelemaan meidän pöytään ja sanoi, että "te ootte Marian sinkkuelämää porukka!" en tiedä voiko parempaa kohteliaisuutta tällainen tyttöporukka saada. Niin me kyllä ollaan! Se että kuka on kuka jääköön meidän väliseksi ♥.

Siinä niitä palloja nyt on <3

Häänamit - söpöjä, kuinkas muutenkaan!

Vieraille oli värikoodatut ruusuket riippuen kumman puolelta parin tuntee. Printti tässä mun käsialaa <3

Myös pöytä menuihin sain ojentaa auttavan käteni printin suhteen <3

Maanan itse tekemä kimppu! Aivan uskomattoman ihana!

Nää kengät kuulemma tuoksuu purkalle, aivan kerrassaan söpöset!

Ihana Maana ihan isse koko loistossaan <3

Häähössötystä

Viikonloppu vilahti ensin perjantaina sumopainin ja lasersodan merkeissä, lauantaina taas juostiin väriesteitä viiden kilsan verran. Eli kaikkea muuta kun perus viikonloppu mulla. Heh. Väriestejuoksusta pistän kuvafiilistelyjä varmaan huomenna. Oli ihan huisin hauskaa ja ensi vuonna menen varmana taas uudelleen!

Mutta nyt muuten vaan värikkäisiin fiiliksiin! Kuten moni teistä tietääkin, olen ystäväni häähulinassa mukana tärkeässä kaason roolissa ja nyt ollaan siinä vaiheessa, että häihin on alle kaksi kuukautta ja järjestelyt on vauhdissa. Pidettiin tuossa kesän alussa kolmen naisen kutsutalkoot ja nyt kun vieraat ovat saaneet kutsunsa, voin morsion luvalla esitellä aikaansaannosta teille näin päälisin puolin. Syyshäissä teemana siis ruskan värit höystettynä pienellä kullan tuikkeella, kuin kynttilöin syysillassa! Näistä tuli jo niin nätit, että en malta oottaa, että saadaan koko juhlapaikka loistamaan syysjuhlan tuntua.

Näihin lempeän syksyisiin tunnelmiin mukavaa sunnuntaita kaikille!

Puheen juhlaa

Oltiin Jarkon kanssa lauantaina meidän ystäväpariskunnan häissä ja mainiot häät olikin! Kaikki oli järkätty niin viimisen päälle, että vieraana oli kyllä ilo vaan ihastella ja makustella koristeluja ja tarjoomisia. Nämä häät poikkesi myös useimmista muista kokemistani sillä, että juhlassa oli paljon puhetta ja ennen kaikkea onnistunutta sellaista.

Kirkossa jo sai nessut kaivaa esille, kun pari puheli sormusvalansa (en pystyisi itse ikinä siltä itkun tuherrukselta kakaisemaan kun ehkä juuri ja juuri sen "Tahdon!") ja sama nessuttelu jatkui paikan päällä niin suvun, kuin muittenkin puheenvuoroja kuunnellessa. Kyseessä ei suinkaan ollut mitkään dramaattiset itkumuistelot, vaan tosi herttaisia ja välillä erittäinkin humoristisia puheenparsia. Tuoreen vaimon puhe sukunimestä luopumisesta oli kerrassaan suloinen.

Puhetta myös riitti kun kaksi kaasoa ja bestman liidasi juhlaa eteenpäin hauskalla ja topakalla tyylillään. Pakko sanoa, että tässähän tuli ihan paineita, kun itse toimitan kaason virkaa lokakuussa ystäväni häissä! Jos olen edes puoliksi noin hyvä ni homma on hanskassa.

Suomalainen kulttuuri ei ehkä tue tällaista puheen juhlaa, mutta näiden kahden onnekaan lähipiiriin on kyllä siunaantunut mainioita puhujia. Kaikki meistä on kuitenkin varmasti ollut häissä missä Pertsa setä pitää sitä noloista nolointa takeltevaa puhetta, jossa härskihtävät letkautukset johdattaa juhlatunnelman nanosekunnissa vaivaantuneeseen hekotteluun. Sitä ei soisi kellekään.

Mietin myös että usein häissä ei kuule itse juhlaparin puhuvan lähes ollenkaan, mutta nämä kaksi pääsi niin hääleikeissä, kun omissa puheissaan ääneen paljonkin. Erittäin virkistävää näin vieraan näkökulmasta. Toki siinä täytyy parinkin olla tietyntyyppisiä ihmisiä, koska ei se taas ole vieraillekaan kivaa, että super ujoa sulhasta kiusataan erinäisillä runonlausuntatehtävillä, jos toinen on ku kielensä niellyt.

Vaan tästä avattiin mun "neljät häät"-putki, seuraavat ovatkin elokuun lopussa ja silloin nokka menee kohti Seinäjokea kuulemaan kun ystävä sanoo rakkaallen Tahron!

Onko teillä kivoja/karmeita puhemuistoja? Tai vinkatkaa millainen on teistä hyvä puhe?
Tässä pari fiilistelykuvaa