Sivut

26.3.2014

Ystävää ikävä

Tänään on meillä ollut ikävä päivä kun ihanan vanhan koirapappani Viton oli aika päästä levolle. Surua ja ikävää on riittänyt, mutta sekaan on tulvinut jo ihania muistoja lähes 15 yhteisen vuotemme ajalta. Suru hiipuu ajan kanssa ja ihanat muistot jää. Kyllä tämä tästä.


23.3.2014

Voihan sieni

Virkkasin tuossa taannoin Niilalle oman pienen sienen. Tuli melko tyttömäinen, pitää äkkiä virkata kaveriksi jotain poikamaisempia. Tilasin netistä tuollaisia turvasilmiä, joissa on takana sellainen muovikanta, ettei silmä pääse irtoamaan vaikka Niila boy niitä kuinka repisi. Hirveen kätevä ja kiva homma lasten leluihin. Suosittelen! Jalkaan laitoin muovipussin sisään kissanhiekkaa niin sieni pysyy omalla jalalla pystyssä. Melko symppis eikö?

Sieni pääsi kavereitten kanssa leluhyllylle hengaamaan.

Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille!

19.3.2014

Astutaan taloksi

Tässä tuleepi vielä yksi synttärilahjoistani, joita olen tässä viimisen viikon aikana esitellyt. Kelpo mieheni Jarkko osti mulle lahjaksi Lundbyn klassikko nukkekodin! Mulla on ollut pienenä samanlainen ja tästäkös nostalgiat tuli.

Tälle olen tehnyt jo pienen pintaremontin, niin sain nukkiksesta enemmän oman näköisen. Alkuperäisestä kuosista löytyy kuva täältä. 
Tämä nukkis on täydellinen rinnakkais prokkis isommalle projekti Mannalalle: nyt maltan tehdä Mannalan pintarempan rauhassa loppuun, kun saan tätä alkaa jo sisustamaan! Jee.

En oo vielä tälle talolle keksinyt arvoistaan nimeä, mutta jotain tohon mun ukko kultaan viittaavaa sen tarvii olla, kerran hän se tän antoi.







17.3.2014

Projekti Mannala edistyy

Projekti Mannala on edistynyt maalauspisteeseen. Olen ahkerasti maalaillut Mannalan pintoja ja tänään kokeilin jo miltä talo näyttää koottuna. Vielä en kuitenkaan liimannut kiinni, pintakäsittely jatkuu yhä. Tältä tilanne näyttääpi tällä hetkellä.

Huoneissa olevat "boordit" on washiteippiä ja maalina käytän akryylivärejä.




16.3.2014

Viiden kysymyksen haaste

Sain Kirsikkapuiston Blogista kivan haasteen ja tässä sitä tulee:

1. Lempivärini sisustuksessa:
No sehän ei kellekään tule varmaan yllätyksenä että sisustussuosikkivärini on keltainen! Keltaista löytyy meiltä koko olkkarin täydeltä, mutta tässä yksi näytekuva:

2. Designesine tai -huonekalu, joka ei ikinä tule meille
Hmm, mitähän tähän sanois, pää lyö tyhjää. No mä uskoisin, etten ikinä raaski ostaa Eero Aarnion Pastilli-tuolia, vaikka siitä niin kovin tykkäänkin. Sitä siis tuskin meillä tullaan näkemään. Niisk!
Jos joskus voitan lotossa niin tää on ostoslistan ykkösenä.

 3. Hurmaavimmat henkilöhahmot tv:ssä
How I met your mother -sarjan Marshall. Aivan kerrassaan sydämellinen ihana hahmo. Suosittelen sarjaa kaikille suurella lämmöllä. Netflixistä löytyy kaudet seiskaan asti. Wuhuu!

 4. Suosikkini leivonnassa
Jarkko sano mulle taannoin, että teen ihan pirun hyviä mokkapalaoja, että ne epäilemättä sitten.
Tässä Niilan ristiäisiin väsäämiäni mokkiksia, nam oli hyviä!






5.Viisi blogisuosikkia
Mulla on ihan liikaa suosikkiblogeja ja ihan liian vähän aikaa niitä lukea, mutta kannattaa kurkkaa mun lukulista täältä kohdasta seuraamani blogit.

Haastan itse mukaan Nöpsön <3










15.3.2014

Nukku-kissat

Meidän kissathan siis tunnetusti rakastaa nukkumista. Heille ei kuitenkaan kelpaa ihan mikä tahansa leposija, vaan paikassa täytyy toden totta olla mukavuudet kohillaan: paljon lämpöä ja pehmeyttä ja paikan tulee olla mielellään vähintään 40cm korkeudessa maasta.

No Niila boy on kasvanut niin hirveällä kyydillä että hoitopöytä alkoi eittämättä olemaan jo hankalan lyhyt. Jarkon kanssa tuumasimme, että mitäs ihmettä sitä keksisi kun hoitovälineet olisi kumminkin kätevä säilyttää käden ulottuvilla makkarissa. Eipä siinä kauaa tarvinut pohtia kun keksittiin, että siirretään hoitovälineet alahyllyltä hoitotasolle ja alahyllystä tulkoon kissoille oma sänky!
Ostin Tigeristä vielä kivan uuden viltin ja eipä siinä paljoo muuta tarvittu, Leon oli onnensa kukkuloilla kun pääsi uuteen pesään nukkumaan! Ajateltiin että nikkaroidaan tuohon vielä jonkin moinen levy, että siitä tulee suojaisa pesä, mihin kissat pääsee omaan rauhaan nukkumaan.

Ei muuta ku letkeää lauantaita kaikille!



Eppu odottelee omaa kerrosta lempi vilttiinsä käpertyneenä.

13.3.2014

Kaukamaan lahja

Lupasin eilisessä postauksessa, että esittelen muitakin lahjoja, joita mulle vanhenemisen kunniaksi tupsahteli. Tässä tulis taas oikeen herkkusöpönen! Tämä ihana paketti matkusti meille aina Belgiasta asti, kun oma Belgian soul sisterini Hanna miehensä kanssa oli sen mulle lähettänyt (niiisk mul on ikävä teitä dyyds). Paketissa oli ah Belgialaista turkasen ihanaa suklaata, kaulakoru ja pinnit. Niila sai samassa paketissa myös lahjan, ihanan unilelun, joka pääs heti Niilan sänkyyn.
Kiitos Hanna nää on iihanat!



12.3.2014

M niin kuin Mummo ja Myy!

Mulla oli maanantaina synttärit. Mittariin tuli komiat 28 vuotta ja mua on muistettu tässä alkuviikon päivinä nyt ihanasti. Onnitteluja on sadellut sieltä täältä mikä on kerrassaanmieltä lämmittävää. Kiitos kaikille onnottelijoille!

Mun Mummo oli lähettänyt myös synttärikuoren ja kehotti ostamaan synttärikukkia. Tänään lähdinkin kohti kaupunkia kukkaostoksille tuonne upeaan ilmaan, vaan siinä tepastellessa sain mielestäni hauskan idean: mitä jos ostaisinkin nomination rannekkeeseeni palasen, joka toisi mulle meidän Mummokan mieleen. Se kulkisi kivasti aina mukana ja olisi pidemmäksi iloksi kuin kukkaset. Siitä sitten tepastelinkin suoraan Timanttisille katsomaan valikoimaa. Hetken pohdittua päädyin tanssahtelevaan Pikku Myy palaseen. Meidän mummo kun on pieni ja iloinen reipas, sekä hupsutteleva, sellainen ihana Pikku Myy. Siellä se nyt tanssii mun muumipeikon kaverina. Kiitos Mummo!
Pistin samalla tilaukseen myös palasen, jossa on pienet vaaleansiniset töppöset. Se komeilkoon siinä ranteessa Niilan syntymän kunniaksi.

Sain myös muita ihania lahjoja joita esittelen seuraavissa postauksissa.

Huh että osaakin olla ihana päivä, sääli vaan että se meinaa kuulemma pukata takatalvea heti viikonloppuna. Ou nou!




4.3.2014

Keikkapersoonat

Oltiin tuossa taannoin Amorphiksen keikalla Jarkon kanssa viettämässä hieman mamin ja dädin laatuaikaa ja olihan aivan hemmetin hyvä keikka! Siellä suht eturivissä heiluessani tein pieniä havaintoja kanssakeikkailijoista ja haluaisinkin tässä teille vähän listata keikkakansan ihmistyyppejä:


Rehellisyyden nimissä esittelen ensimmäisenä ryhmän johon itse kuulun eli

A) HimoHilluja:

Tämä tyyppi ei pysy keikalla sekuntiakaan paikallaan vaan hyppii pomppii ja taputtaa käsiä yhteen jo ennen ku pändi on lavalla. Kun pändi vihdoin saapuu, alkaa ihan armoton intoilu. Ja tottakai jokainen biisi minkä pändi soittaa on kyseisen henkilön ihan lemppari. Kännykkäkamerat laulaa ja jos eturivissä ei oo enää tilaa, niin sitten puikkelehditaan ihmisten välistä väen väkisin ainakin ihan niin eteen, kuin mahdollista. Kyseinen hilluja useimmiten osaa kaikkien biisien sanat (tai ainakin luulee osaavansa) ja tottakai laulaa mukana, niin ettei keikan jälkeen äänestä ole kuin surkea pihinä jäljellä.

B) Kännivyöryjä:

Tämä keikkakansan ehkä ärsyttävin hahmo vetää ittensä ihan hirveeseen tuubaan jo ennen keikkaa ja tulee sitten heilumaa ihmismassan sekaan kännissä ku käkkärä, jyräten kaiken alleen hoippuvalla olemuksellaan. Tämä vyöryjä tönii ja tuuppii mennessään muita ja ottaakin useimmiten törmäyksestä mahtavan kimmokkeen aina uuteen suuntaan vyöryen seuraavan pahaa aavistamattoman keikkafiilistelijän niskaan. 

C) Pakara-Pate:

Useimmiten keski-iän saavuttanut mies (keikasta riippuen), joka väenpaljouden turvin salavihkaa taputtelee ja nipistelee nuorten naisten pakaroita. Samassa yksilössä saattaa esiintyä tyypit B ja C, jolloin salavihkainen taputtelu saattaa yltyä törkeäksi puristeluksi ja pakaroiden kimmoisuusasteen kommentoinniksi. Tällä yhdistelmäyksilöllä on suuri riski joutua poistumaan keikalta silmä mustana tai käsilaukun kuva poskessa.

 D) Bailauspirkko:

Bailauspirkko on useimmiten erittäin viehkeä nuorehko naisihminen, joka vähät välittää musiikkigenrestä, hän haluaa bailata! Vaikka illan bändi olisi raskasta metallia soittava räyhäpändi, niin Pirkko se pistää jalalla koreasti ja keikuttelee lanteitaan iloisen notkahtelevasti. Yleensä Pirkolla on myös uskomattomat käsikoreografiat ja hän fiilistelee keikkaa silmät suljettuina. Bailauspirkko on todennäköisin tyypin C uhreista, koska pakaroitten liike kutsuu C:tä kuin seireenit konsanaan.

E) Jäkittäjä:

Tämä tyyppi seisoo keskellä vellovaa muuta yleisöä jäykkänä kuin tikku pas... erittäin jäykkänä, eikä ilmein tai kehon elein mitenkään viestitä että nauttisi keikasta laisinkaan. Hämäävästä ulkokuoresta huolimati tämä tyyppi on kuitenkin yleensä se,  joka tarkkailee keikkaa valppaimmin! Hän kuuntelee tarkkaan kaikki sointukierrot ja kompit, sanat, ihan kaiken ja huomaa varmana joka ikisen virheen. Tämä tyyppi on yleensä myös ainoa, jolla löytyy järjenhiventä käyttää korvatulppia seisoessa viiden metrin säteellä lavan mökämasiinoista.

F) Anniskelu Aatu:

Keikka kun keikka tämä tapaus ei hievahda anniskelualueelta, ei sitten kirveelläkään, keikallehan ollaan ensisijaisesti tultu juomaan!



Tässä lienee ne yleisimmät pääyksilöt, joiden välimaastosta ja hybrideistä löytyy sitten koko keikkakansan mahtava kirjo, joka tekee livemusaelämyksestä parhautta!

Millainen keikkatyyppi sä olet? Lopuksi fiilistelykuvia sieltä lähes eturivistä ja milläs muulla kun kännykän kameralla otettuja, hehe.