Sivut

27.3.2015

Vauvateatteria vai yhden taaperon temppushow?

Olen viime aikoina ottanut oikein asiakseni etsiä tapahtumia ja puuhasteluja joihin voisimme osallistua enenevässä määrin virikkeitä kaipaavan jälkikasvuni kanssa. Kun huomasin netissä ilmoituksen, että Lahden Kaupunginteatterissa järjestetään vauvateatteria sylilapsille innostuin ikihyviksi, sinne oli pakko päästä.

Mukaan lähti vielä ystävä oman taaperonsa kanssa, niin ilo oli ylimmillään ja äidillä kiva kutkutus mahan pohjassa, että mitä tuleman pitää, pelottaisiko Niilaa vai istuisiko ihastellen lauluja kuunnellen. Ehkä kuiskuttelemme hiljaa, että kato ja ooh. Käväisi se mielessä, että mitä jos N ei jaksaaan istua ja katsella. Tuudittauduin kuitenkin siihen, että ensimmäinen teatterikokemus on sen verran jännittävä paikka, että äitinä saan olla se tuki ja turva, suukottaa poskelle silmät lautasina laulavaa joukkoa tuijottavaa lasta ja jännitellä yhdessä.

Saatoin kuitenkin unohtaa yhden seikan. Lapseni ei vierasta tai pelkää ketään. Ei nyt, eikä ole koskaan pelännyt. Ei edes silloin kun kaikki muut samanikäiset vierasti. Siinä missä monen kaverin lapset ovat huutaneet jo varmuuden vuoksi pienet huutokarjunnat, kun olen sattunut heille ehkä jotain erehdyksissäni liian aikaisin sanomaan, niin Niila on se ipana, joka huutelee ostoskärryistä ohikulkijoille ja koittaa tarttua vieressä pahaa-aavistamattoman tädin niin kovin ihanasti hulmuavaan tukkaan. Jos joku hänelle puhuu saattaa hetken kasvoilla viivähtää ujo virne ja ehkä pää painua jopa äidin syliin nanosekunniksi, mutta kohta taas mennään ja höpötetään vailla pienintä epäilystä tai estoa. Niila on seikkailija, joka kiipeilee ja vilistää uusissakin paikoissa taakse katsomatta ja haluaa kokea kaiken käsillä ja jaloilla.

Tosiaan tämän lapsen olin sitten vienyt teatteriin istumaan 30 pitkäksi minuutiksi paikalleen ja ehkä vielä hiljaa jos suinkin mahdollista. Esityksen alussa kyllä kerrottiin, että täällä ollaan lapsia varten ja lupa on elää sen mukaisesti ääniä kaihtamatta.  Esitys alkoi ja vaikka se äidistä vaikutti mitä hurmaavimmalta, huomasin hyvin nopeasti, että tästä ei tulla siivosti selviämään ilman lahjuksia. Olin vielä onnistunut hakeutumaan istumaan keskelle riviä, josta mun sarvikuonon sulavuudella ei  gasellin tavoin pois hiippailtukaan.

Niilan jalkojen vipattaessa kaivoin esityksen ensiminuuteilla jo viinirypäleet esiin ( ja samalla kiitin ja ylistin älykästä aivokoppaani, että olin ne äkännyt pakata matkaan). Niillä päästiin kivasti eteenpäin ja Niila malttoi mutustella palasia sylissä siivosti istuen. Kauhukseni kuitenkin sain huomata, kuinka viinirypäleitten viehätysarvo alkoi kuivahtaa ruikkuiseksi rusinaksi ja kohta alkoi taas yhden taaperon show saada hyvää tuulta töppösiin. Niila kiipeili ja laulaa loilotti omia laulujaan, joista tavallisemmin saa nauttia lähi Prismamme asiakaskunta.

Muutamien lähellä istuvien äitien myötätuntoa viestivien katsahdusten saattelemana otsasuoneni alkoi esittää kiristymisen merkkejä ja oli aika ottaa kovat aseet käyttöön: kaivoin vaivoin toisella kädellä laukun pohjalta todellisen arjen sankarin, Fruit hero taatelipatukan! Pelastus! Lapsi istui taas kiltisti sylissäni taatelia tahmaisilla tassuillaan rutistellen. Seurasimme jälleen esitystä. Naiset lauloivat ja huojuivat ipanoita innostavasti. Äänet ja ilmeet oli todella vauvakatsojaa ihastuttavia, mutta silti kaiken sen vauvaisuuden sekaan oltiin saatu ujutettua kerrontaa, josta äiti saattoi poimia samaistumisen hermoheikkoja hetkiä. Oli lupa nauraa turvallisessa päivänvalossa yön pitkille tunneille pinnasängyn vangin oikein oikutellessa. Se oli virkistävää!

Nauratti ja vielä ihan ääneen. Rapinaa. Fruit hero oli lopussa ja esitystä jäljellä ainakin kymmen minuuttia, ehkä enemmänin. Tuskanhiki sinkoutui taas ohimoon. Loppu esitys menikin sitten selviytyessä. Ystävä jo osallistui seikkaulumieheni viihdytykseen kutittamalla tätä, samalla kun oma napero ihmetteli ymmyrkäisenä lavan tapahtumia rauhassa sylissä nököttäen. Tarinan loppu jäi kutakuinkin pimentoon osaltani, mutta loppukumarrukset kuin koitti huokaisin helpotuksesta ja kiiruhdin katsomosta vapaille vesille ilakoiva ipana kainalossa. Esityksen jälkeen koittikin Niilan melestä se paras hetki: sai ihan luvan kanssa mennä näyttämölle kiipeilemään ja seikkailemaan, kokemaan koko komeus omin sormin ja varpain. Vauvateatteri sai siis tyydyttävän lopun: yhden taaperon temppushown.

Huomasin kyllä hieman kaihostuvani kun monet muut äidit istuivat somasti pyöreän pöydän ääressä esityksen jälkeen vauvakahvilassa hörppimässä sumppia taaperot yhä lähellä istuen, eikä mun tarvinut edes kahta kertaa harkita koitanko istua alas. Toinen näyttelijöistä tuli kiittämään Niilaa kuinka hienosti tämä jaksoi voimistella näytöksen aikana heidän mukanaan, oli kuulemma tehnyt mieli ottaa hänet mukaan lavalle näytökseen. Siinä meinasi ilon itku äidiltä päästä, enkä oikein saanut sanaa suustani.  Tajusin vain itsekin sortuneeni turhaan kaavamaisuuteen ja anteeksipyytelevään asenteeseen kun rohkea taaperoni ei malta "käyttäytyä siivosti" ja olla aloillaan. Yksi vuotta ja neljä kuukautta oleva taaperoni. Lupaan itselleni etten enää ikinä stressaa siitä, että ipanaiseni tuntee olonsa niin turavlliseksi, että hän vailla huolta haluaa lähteä kokemaan maailmaa ihan omin näpein luottaen, että äiti pitää huolen vaikei itse pitäisi äidistä kiinni. Päinvastoin ajattelin olla siitä erityisen ylpeä joka kerta tästä eteenpäin.

Ehkä jatkossa silti on parempi tarjota Niilalle aktiviteetteja joissa olisi otollisemmat olosuhteet tutkiskelulle ja hieman sille hutkikskelullekin.  Tänään oltiinkin taas uimassa aamulla ja uinnista on muodostunut jo vähitellen meidän kiva perjantaiperinne. Mites, onko siellä ruutujen ääressä muita äitejä kellä aktiivinen ja rohkea taapero vaatii jo vähän enemmän aivonystyröitä, jotta saataisiin tarpeeksi uutta ja mielekästä toimintaa, jos on niin kaikki puuhanvinkit vaan jakoon kommenttiboxiin. Saa myös kertoa omia hikikarpalohetkiä.

Suosittelen kyllä vauvateatteria lämmöllä kaikille vauvoille ja taaperoille, joiden äidit ei turhia stressaa. Sekaan vaan nauramaan ja nauttimaan ken kynnelle kykenee. Näytökset löydät täältä: KLIK



Olispa kotonakin tällaiset portaat tuumasi N

Seikkailija itse!

Nämä aulan Muumit teki kyllä pienen fanin niin onnelliseksi, että ihan jo näiden takia koko reissu kannatti





26.3.2015

Neilikkaa pukkaa

Tässä lupaamani kuvareportaasi kukka-asetelmistani olkaapa hyvät. Tänäänkin vielä nuo samat kukat yli viikon takaa jaksaa pysyä hengissä ja ilahduttaa meidän huushollin väkeä. Nyt jopa kaikki nuput ovat avautuneet ja kukkaloisto on entistä ehompi jos mahdollista.

Kiitos vielä Rouva Neilikalle ja Tuikkikselle tästä mahti mahdollisuudesta.

Nämä kuvat ovat viime viikonlopulta:







25.3.2015

Tyttöisät kukkasynttärit

Viikko sitten olin jännittävässä illassa, oli nimittäin ystäväni Tuikkiksen synttärijuhlat ja niitä vietettiin elämäni ensimmäisessä kukka-asetelmatyöpajassa Rouva Neilikan luona Kukka - ja sisustus Neilikassa. Pääsimme Rouva Neilikan opastuksella tutustumaan kukka-asetelmien saloihin ja tekemään kaksi omaa asetelmaa. Kuulimme ja näimme illan aikana pähkinänkuoressa mistä kukka-asetelmien teossa on kyse. Lopuksi saimme lunastaa tekeleemme varsin sopuisaan hintaan ja näin viikon jälkeenkin asetelmat ovat yhä täysin freesit ja ilostuttavat päiviäni olohuoneen pöydällä. Aivan kerrassaan mahtava sukellus kukkien maailmaan ja täytyy sanoa, että olihan jotenkin hirmuisen terapeuttista puuhaa. Tämä oli ehdottomasti pitkästä aikaa mukavin synttäritapahtuma ja minä en ainakaan edes tiennyt, että tällaisia voidaan järjestää. Tässä siis kukkaisa vinkki kaikille päijät-hämäläisille tuleville synttärisankareille tai rauhallisempien polttareitten suunnittelijoille. Mehän alettiin synttäriväen kanssa jo kovasti haaveilemaan myös kimppuillasta, joskin se on kuulemma paljon paljon vaikeampaa ensikertalaiselle nakkisormelle.. onnistuisikohan paremmin hermoin jos se olisi kimppu & skumppa -ilta hehe.

Tässä postauksessa kuvia työvaiheista ja huomenna teen uuden kuvareportaasin molemmista valmiista kimpusta päivänvalossa meillä kotona.

Tärkeät opit joita illasta sain leikkokukkain kanssa eleleville:
  • leikkaa leikkokukkiin uusi imupinta ennen maljakkoon laittamista
  • älä koskaan leikkaa yllä mainittua imupintaa saksilla vaan aina veitsellä
  • muista lisätä vettä ahkerasti, kukat imuttelee hirmuisen paljon vettä

Alla kuvatekstein pientä selontekoa vaiheistani ensimmäisen asetelman kanssa.

Tässä työvälineet. Tämä saattoi olla ensi kosketukseni oasis sieneen näin aikuisiällä ja vielä kädet kukkia täynnä

Aloin rakentelemaan viherpesää jahka imupintojen veistely alkoi sujumaan riittävän hyvin.

Tässä valmis viherpesä..sitten itse kukkien kimppuun.

Ensimmäiset kukat laitettu ja voi pojat oli jännittävää.

Valmis asetelma! Voi miten ylpeä olinkaan. Olisi se voinut mennä paljon huonomminkin!

24.3.2015

Väri(nä)

Täällä on ollut melko värikästä menoa taas viimeaikoina. Puuhaa on riittänyt enemmän kuin vuorokaudessa riittäisi hetkiä niitä toteutella ja se aiheuttaa taas lähes fyysisiä tykytyksiä. Välillä päänuppi käy innosta niin kierroksilla, ettei ajatuksista meinaa löytää selkeää päätä eikä häntää. On niin omia projekteja kuin työhommiaa, ammatillisia askeleita ja harrastuksellisia hurmostiloja. Viime viikot paljolti myös uhmakasta taaperoa ja hermostuttavaa hampomista. Tämän kaiken keskellä on ollut hirveen vähän aikaa tylsistyä. Tarvisin tylsistymistä, josta luovuuslabrajohtajatar Tuikkis jo aikojemme alussa puhui. Ajattelinkin, että kun pääsiäinen koittaa, niin vietän kyllä yhden tylsyysruhtinatarpäivän, jolloin maataan Niilan kanssa pitkin lattioita, selataan samaa kirjaa ees taas vailla mieltä ja suuntaa, kävellään pihalla minne ne kengät nyt sattuu viemään, ehkä jopa ympyrää ja syödään pakastevihanneksia. Tai sitten ei tehdä näistä mitään jos ei huvita. Kuhan ei suunnitella. Suunnittelen siis olevani suunnittelematta yhtään mitään.

Sitä ennen kerkiän kuitenkin kertomaan teille päivistäni täynnä suunnitelmia. Menneistä ja vielä tulevistakin. Aloitan heti huomenna kertomalla aivan ihanasta kukkailupäivästä viime viikolta. Olkaapas siis kuulolla. Huomenna mennään Niilan kanssa myös vauvateatteriin (johon myös taaperot saa mennä hei), josta ihan varmana kerron fiiliksiä tulevina päivinä.

Tänään oli taas luovuuslaboratorio ja huomaan, että tämä ilta on muodostunut vakiopostauspäiväksi. Syy on selvä. Labra antaa mulle mielettömän paljon intoa, jopa niin paljon, etten pysty heti menemään nukkumaan vaan kaikki se hurja innostelu tarvitsee tasoitella nakuttelemalla näppäimistöä rytmikkäästi. En ole kuulemma ainoa, muutkin labrakanit ovat huomanneet samat tärinät tapaamistemme jälkeen. Tämän postauksen toinen kuva onkin tämän päivän labrasta, siellä tapahtui värikkäitä asioita, joista saatte kuvia parin viikon päästä seuraavan labran jälkeen.

Nyt hyvää yötä teille jotka yhä valvotte, te jotka luette vasta tämän aamulla teille...hyvempää huomenta!










15.3.2015

Sisukasta menoa

Noniin nyt tarvisin taas teidän tukeanne, olen nimittäin jälleen vähän osallistunut suunnittelukilpailuun. Monelle varmaan onkin jo töllöstä tuttu tämä sisurasian tuunauskilpailu ja siihenhän oli aivan pakko osallistua.
Oma disainini löytyy alla olevasta linkistä, siispä pistäkää ystävät äänestäen, jos tämä on teidän mielestä seuraava Sisu -aski. Vain kymmenen eniten ääniä saanutta rasiaa pääsee finaaliin, siksipä joka ikinen äänen poikanenkin on tärkeä. Kiitos paljon tyypit!


TÄSTÄ ÄÄNESTÄMÄÄN


12.3.2015

Viiden pisteen haaste.

Kuva ei liity millään sorkkaa postaukseen, mutta tulin siitä hyvälle tuulelle,


Sain Siamese Lipstick-blogista kivan haasteen ja koska en hetkeen olekaan haasteita saanut niin tartun tähän innolla.

Haasteen säännöt ovat seuraavat:
Haastaja kertoo sinulle viisi aihetta
Haastetun tulee kertoa top5 listansa jokaiseen aiheeseen
Haastetun on keksittävä uudet 5 aihetta
Haaste on annettava viidelle eri blogille (ei takaisin haastamista).


1. Luettele viisi asiaa mitkä teet heti ensimmäisenä aamulla herättyäsi.
  • Käyn vessassa.
  • Hoidan Nipen aamutoimet.
  • Zekkaan somen. 
  • Vaihdetaan yökkärit päivävaatteisiin.
  • Syödään Nipen kanssa aamupala.
2. Viisi maata jossa olet vieraillut? 

 Onhan näitä tullut koluttua jo enemmänkin, mutta tässä ehkä suosikkikohteet:
  • Ranska > Pariisi (tyttöjen reissu)
  • Belgia > Antwerp (olin vaihdossa 5 kk keväällä 2011)
  • USA > NewYork (opintomatka kun opiskelin Muotsikassa
  • Tanska > Köpis (tyttöjen lomareissu 2013)
  • Espanja > Barcelona (kulttuurimatka lukiossa)
Uusi reissu Berliiniin on jo buukattu toukokuulle!

3. Viisi vahvuuttasi? Nyt pääsee kehumaan itseään!

  • Olen tosi positiivinen ihmispolo ja koitan löytää asioista hyvät puolet
  • Olen todella ahkera ja teen sen mihin tartun hyvin
  • Olen hyvä kuuntelemaan
  • Osaan ratkaista pulmia hyvin (omien lisäksi myös muiden hehe)
  • Innostun helposti ja kun innostun niin olen Innostunut isolla i:llä

4. Viisi asiaa mitkä tekisit jos voittaisit lotossa paljon rahaa?

  • Ostasin omakotitalon
  • Palkkaisin Niilalle maailman herttaisimman hoitajan meille kotiin (sinne isoon omakotitaloon, missä mulla olisi myös oma työtila yläkerrassa) tekemään paria päivää viikossa, niin saisin alkaa tekemään unelmieni lastenkirjoja. Hoitajalla vois olla pari muutakin hoitolasta Niilan kaveriksi.
  • Kysyisin perheeltä miten voisin heitä auttaa ja pakottaisin ne hupsut kertomaan mitä ne haluaa saada lahjaksi.
  • Alkaisin tekemään niitä unelmieni lastenkirjoja. Ideoitahan on jo noin miljoona. Että lottokeiju miten olis, oisko jo mun vuoro.
  • Ostaisin Vespan ja siihen mätsäävän kypärän.

5. Viisi suosikki-kosmetiikkatuotettasi?

 En oo koskaan ollut mikään kovin kosmetiikkahifistelijä, mutta on sitä jotain suosikkeja syntynyt:
  • Aina kun värjään hiuksia niin käytössä on ColorMask värin ylläpitoon.
  • Lumene Natural Code meikkipuuteri. Halpa ja hyvä ja nopea.
  • Batiste kuivashamppoo. Kiireisen mutsin pelastus. Tällä hetkellä käytössä tuoksu Cherry.
  • SP Luxe oil shamppoo, hiusnaamio ja seerumi hiukset on ku silkkiä näiden kanssa ja tuoksu on arjen luksusta.
  •  Lumene Vitamin C - päivävoide. Naama imee tätä innolla ja tuoksu on ihana.


Viisi aihetta eli TOP5:

1. Keinot/tekosyyt vältellä tylsiä mutta pakollisia toimia
2. Elämän suola
3. Pääsiäismunat 
4. Parhaat ja kliseisimmät neuvot surevalle kaverille
5. Suunnitelmat uskomattomalle kesälle 2015

Haastan ihanat immeiset eli luottobloginaiseni Nöpsön, hiljattain blogini löytäneen Stormiinan (kiitos ja tervetuloa lukemaa), kaimani kotikaupungista eli Annan Lahest, Bloginsa synttäreitä para aikaa juhlivan Tiian (zekatkaa arvonta Tiian blogissa) ja viimisenä haaste pompahtaa Kari Grandin Kaverille, jonka blogiin olen itse hiljattain tutustunut. Olkaas hyvä naikkoset ja pistäkää vastaten ;).




4.3.2015

Kukkiin voi hukkuu ja hullaantuu

Luovuuslaboratoriossa oltiin eilen askarreltu kukkamandaloita. Minä polo olen taas flunssassa (taitaa olla näitä äitiyden lisämausteita tämä), joten en paikalle päässyt. Siispä kävin äidin luona noukkimassa viime viikonlopun synttärikukat ja pistin tuhannen palasiksi.
Tuikkis oli mua varoittanut, että tämä on sitten hurjan koukuttavaa puuhaa ja niinhän se olikin ja kaiken lisäksi hirmu terapeuttista.

Eli jos teille joku ihana sunnuntain naistenpäivän kunniaksi tuo kukkia tai olette itse se ihana kukkalähetti, niin nuupahtaneet rehut voi pistää terapiakäyttöön ja ikuistaa vielä kameralla ikuiseksi iloksi. Tulisi muuten aika siisti jullari tuosta mandalasta.

Tässä otteita mun tuotoksesta, hyvää yötä!