Sivut

30.4.2011

Viimesiä vieraita viedään!

Oonaseni, eli kämppikseni, luokkakaverini ja luotto ystäväni Suomesta tuli tervehtimään minua tänne Antwerpeniin lauantaista tiistaihin. Onde kun on itse Köpiksessä vaihdossa, niin pieni reissaaminen Belgian maalle onnistui oikein mukavasti. Meillä oli ihan hurjan kivaa kyllä. Henggailtiin yhdessä, käytiin kirpparilla ja piknikillä ja myös leffassa!
  Kirpparilta meille molemmille mukaan tarttui ihanat retro View-Masterit., minulle punainen ja Oonalle ruskean harmaa. ”Filmejäkin” ostin neljä: E.T., Flipper , Viidakkokirja ja kuvasarja Pariisista. Pariisin ostin ihan vaan sen takia, että siinä näkyi lähes kaikki nähtävyydet mitä kierrettiin Raisan ja Shanetin kanssa likkojen reissullamme, heh.
  Leffassa meillä oli mukana Hanna. Kolmistaan mentiin eka terdelle juomaan yhdet mojitot ja sen jälkeen käytiin katsomassa elokuva Black Swan. Täytyy myöntää, että leffa itsessään oli hieman pettymys kaiken sen valtavan suitsutuksen jälkeen, mitä monilta olen kuullut. Tarina oli hyvä ja leffa visuaalisesti kaunis, mutta ah, niin jenkkiläiseen tapaan sokerikuorrutettu . Lisäksi ns. psykologiset  pelottavat kohdat oltiin vedetty jo lähes kauhun puolelle, joka myös pilasi leffan herkkää tunnelmaa. Sama leffa vaikka ranskalaisten tekemänä olisi varmasti paljon parempi. Nyt puolet leffasta kului Annalla käsi suun edessä ja Oonalla käsi silmien edessä ja molemmat ihan hätäsenä, että koska tulee seuraava säikytyskohta (Hannalla oli viihdettä kerrakseen meitä seuratessa). Mutta oli se silti siis ihan hyvä. Ja olihan tuo nyt kiva elämys käydä tälläkin leffassa. Aluksi oli pieniä vaikeuksia raska-tekstitysten kanssa, mutta äkkiä niitäkin osasi olla seuraamatta.
  Tiistaina otinkin Oonan mukaan kouluun, sillä piirustustunneilla luvassa oli luonnostelua eläintarhassa. Päästiin sisään ilmaiseksi, joten sehän oli Oonankin kannalta ihan huippu tilaisuus. Siellä kierreltiin ja piirreltiin vaikka ja mitä eläintä. Oona oli ihan hurmiossa okapeista ja vyötiäisestä. Itse revin eniten wau-elämyksiä lepakoista.
  Tiistaina illalla kun Oonan piti lähteä tuli jälleen kyllä ihan hurjan haikea olo. Joka kerta sama homma, kun joku täältä lähtee niin iskee haikeudet. Mutta tällä kertaa iski myös muulla tavalla hassu tunne. Oona oli nyt nimittäin viimeinen vieras, jonka joudun hyvästelemään täällä. Seuraavien vieraiden mukana lähdenkin sitten itse myös kotiin (tarkkaan ottaen 30.5. illalla tyypit hei!), sillä velipoika Antti ja kauniimpi puoliskonsa Julia tulee mua hakemaan (ootan teitä tyypit jo innolla, tulee niin kiva vika viikonloppu). Vähiin alkaa käymään päivät ennen kuin loppuvat, enää jäljellä 31 päivää. Koulun kanssa tulee kyllä sellainenkin loppurutistus , ettei mitään rajaa. Että anteeksi nyt jo etukäteen jos blogi meinaa elää pientä hiljaiseloa tässä toukokuun alkaessa. Yritän heittää vaikka kuvapostauksia, jos en muuten kerkiä. Nyt voinkin tässä samassa ilmoittaa, että bloggaaminen ei tule loppumaan tähän. Aion jatkaa hyvin alkanutta bloggaajan uraani täältä palattuanikin. Sen verran moni tätä kuitenkin lukee. Että pysykäähän jatkossakin kanavalla tyypit ja kiitos kiinnostuksesta.

Ja oikein ihanaa vappua kaikille tasapuolisesti. Itse aion juhlia sitä Hannan ja Angelon kanssa Suomalaisittain. Ansku kuulemma hoitaa grillaamisen (thank you very much :D), niin me likat voidaan keskittyä sitten olennaiseen. 

Onde jädekiskalla
E.T. wants to go home..ja välil Annaki



Stadparkin lampi on ihan pikkasen täynnä kaloja...hmm

View-Master Oona!






Tarviiko kertoo et oli hyvää ja kivaa?


Hyvä buugi ja mohito!



Sit vähän karssuu ja leffaan.
Eläintarhan eksoottisin ja erittäin uhanalainen laji Onnakonna!

21.4.2011

Uusi tukka, banneri ja kesä

Täällä alkoi nyt ihan virallisesti uusi aika nimittäin KESÄ. Kunnon helleaalto meinaa pyyhkäistä ihanan Antwerpenin yli ja siitä intautuneena päätin päivittää itseni myös kesälookkiin! Leikkautin hiukset maanantaina ja eilen käytiin vielä Hannan kanssa katsastamassa Hannan lähellä oleva ostoskatu (tytöt onneksi en tiennyt tästä aiemmin, Raisa olisi saanut helposti mukaan kahdeksan paria niitä kenkiä, jos oltaisiin tuolla käyty/ Julia ota iso matkis mukaan kun tulette tänne :D). Sieltä mukaan löytyi aivan täydellisesti tukkaan sopivat korvikset. Kivaan kesäluukkiin pisteen i:n päälle toi vielä kunnon lekottelu aurinkoisilla rappusilla ja täytyy sanoa, että ihoni alkaa näyttämään jo enemmän ruskealta kuin siniseltä! Ihanaa. Ja tokihan se blogikin piti päivittää kesälookin mukaisesti! Tadaa, tässä sitä nyt tulee:

Hanna bongasi mulle uuteen lookkiin sopivat korvikset


Tämä lähti mukaan kahdella eurolla viime viikolla veromodasta!

Ah, saan taas käyttää ihanan tuoksuisia hiusvahoja <3

Uuden tukan onnellinen omistaja.
Paljon puhumani ihana Hannahan se siinä!

Todistusmateriaalia kesän olemassaolosta

Voihan Vesi!

Olen tässä yhden kouluprojektin yhteydessä joutunut miettimään ympäristöasioita koko kevään oikein urakalla ja ajattelin, että olisi kiva jakaa niitä hituisen teidänkin kanssa. Puhunpa siis hieman niinkin arkisesta asiasta kuin vedenkulutus.
  Sitä ei tule ihan liian usein ajatelleeksi Suomessa eläessä, että puhdas juomavesi on ehtyvä luonnonvara. Kun me pesemme pyykkimme ja vedämme vessamme juomakelpoisella vedellä, ajatus veden säästämisestä haperoituu väkisinkin päässämme hieman oudoksi käsitteeksi.
Makean veden osuus maapallon vesivaroista on vain muutaman prosentin luokkaa ja joidenkin arvioiden mukaan puhdas juomavesi tulee loppumaan maapallolta kymmenen vuoden sisällä. Aika hurjia faktoja sanon minä.
  Suomalainen kuluttaa päivässä noin 155 litraa puhdasta vettä perustarpeisiinsa. Joka on jo itsessään aika karmaisevan suuri määrä. Mutta entäs sitten veden piilokulutus?  Mitä se edes on? Piilokulutus syntyy, kun ostamme ja käytämme tuotteita, jonka valmistukseen on käytetty vettä. Eri ruoka-aineiden sekä esimerkiksi puuvillan kasvatus kuluttaa huomattavia vesimääriä. Yhden lihakilon valmistamiseen tarvitaan kymmenentuhatta litraa vettä.
  On hurjan vaikeaa ajatella kuinka paljon sitä sitten oikein kuluttaa, mutta apu on lähellä! Käykääpä kurkkaamassa millainen vesijalanjälki teiltä syntyy TÄÄLTÄ.
Omani näyttää TÄLTÄPaljonhan tuo näyttäisi minullakin olevan. Eli mitäpä ihmiset jos ryhdyttäisiin vesitalkoisiin? Ei puolentunnin suihkuja (nyt kun mulla on lyhyt tukka niin tuo pitäisi puhdistua viidessä minuutissa) ja täytetään ne pesukoneet ihan täyteen. Hampaiden pesuun riittää mukillinen vettä ja jos et omista tiskikonetta niin älä tiskaa juoksevan veden alla. Multa voi kysyä myös jotain kivoja vinkkejä, jos haluatte pitää esimerkiksi yhden lihattoman päivän viikossa (yksi lihaton päivä viikossa tekee ihmeitä, katso täältä), ollaan Jargonin kanssa sellaisiakin vegekokkeja nykyään notta!

Tein teille havainnollistavan kuvan, miltä näyttää 155 litraa litran pulloina eviania.

18.4.2011

Pariisin kuvat osa yksi

Tässä teille kuvaa Pariisin meiningeistä. Ei millään jaksanut tehä slideshowta kaikesta niin osa kaks julkaistaan todennäköisesti huomenissa, tulkaa sitten kurkkaamaan uudemman kerran, kiitosta!


Klikkaa kuvaa (jokaisesta lähtee liikkeelle oma slideshow) ja odota hetki niin alkaa slideshow pyörimään.






16.4.2011

Pariisi, sinä senkin ryökäle, veit sydämeni!

Olipa ihana reissu! Pariisi oli suoraan sanottuna tosi jees ja voin kertoa, että käytettiin aika siellä melko tehokkaasti: ekana päivänä Montmartte, Amelié kahvila, Moulin Rouge, Eiffel-torni, Aquarium Paris ja riemukaari. Tokana päivänä Louvressa kolme tuntia, Las Halles shoppailua ja kuvausreissu Moulin Rougelle ilta-aikaan. Kolmantena päivänä Notredame ja Katakombit. Eikä missään vaiheessa tuntunut, että olisi ollut liikaa ohjelmaa. En kyllä tiedä mistä myö saatiin kaikki tuo virta, mutta kai se on vaan tämä meidän hyvä tiimi ja tekemisen meininki, kun vie eteenpäin! Kuvia reissusta tuli sellainen nelisensataa (teen kuvabloggauksen myöhemmin, kun on paremmin aikaa, nyt nautin hyvästä seurasta). Meidän hostelli oli tosi jees (Vintage Hostel), edullinen ja siisti, mitä nyt pikkasen kylppäri oli homeessa. Tulee kyllä varmasti olemaan yks elämän muistettavimpia reissuja. Päätettiin tyttöin kanssa, et aletaan tekee tällaisia hyviä reissuja kolmisteen ainakin kerran viiteen vuoteen seuraavana vuorossa sitten joku rantakohde (että tiedoks vaan meidän miekkosille).
  Henkilökohtaisesti Pariisin reissun paras osuus minulle itselle oli tuo katakombit. Parin kilometrin tunneli syvällä maan alla täynnä ihmisluita ja pääkalloja (tarkkaan ottaen kuusi miljoonaa luurankoa)  kauniisti pinottuina rakennelmina oli aika pysähdyttävä näky. Siinä veti näidenkin kolmen kalkattimet suut aika suppuun kun astuttiin oviaukosta sisään, jonka päällä oli kiviseen laattaan kirjoitettu teksti ”Arrête! C´est ici l´empire de la mort.”  (=Pysähdy! Täällä on kuoleman valtakunta.) Ainutkertainen kokemus.
Takaisin tullessa pysähdyttiin muutamaksi tunniksi Brysseliin pyörimään ja syömään, että tulipa sekin nyt nähtyä, vaikka ei se kyllä Pariisin jälkeen tuntunut oikein kovinkaan kummoiselta.
Mutta jää nyt tämä bloggaus vähän tyngäksi, kun pitää lähtee tyttöin kanssa nyt yöpuulle, koska huomenna on luvassa meidän rimpsa ilta ja silloin pitää olla hyvässä vedossa. Guud nait!

Otettii passikuva elokuvatyyliin

12.4.2011

Pariisi-mekot ja muut shoppailut

Tänään aloitettiin tyttöjen kanssa aamu ihanasti brunssilla yhdessä aseman aukion kahviloista.  Mikäs siinä oli paistatellessa päivää terassilla aamusumppien ja panini-leipien hivellessä makunystyröitä lämpimän aamupäivä auringon helliessä hipiää. Päivä kuluikin sitten oikein rattoisasti shoppaillessa. Otettiin oikein tavoitteeksi, että löydetään mulle ja Janettille Pariisi-mekot kun Raisalla sellainen kerta jo oli. Mun Pariisi-mekko löytyikin jo ekasta kaupasta, kun taas Janetin musta unelma löydettiin ihan viime tipassa. Täällä kun jokainen kauppa tuntuu menevän kiinni naurettavan aikaisin kello kuusi (joo me shopattiin aamusta iltaan). Siinä mun ja Janetin mekkojen välissä tyttölauman mukaan tarttui lukuisia pareja kenkiä, ihania laukkuja, rahapusseja, leggareita, toppeja ja huiveja. Sanoisinko että äärimmäisen tehokas shoppailupäivä. Olin onneksi osannut ounastella moista ostosmenestystä tälle viikolle ja olen ihan tosissaan säästellyt ostoksissa, etten ostaisi enempää tavaraa mitä itse täältä pystyn kotiin kantamaan. Että jos en sinä viikonloppuna, kun pojat oli täällä ostanut juuri mitään, niin tämän viikon jälkeen olen varmasti ostanut senkin edestä.
  Mutta huomenna lähdetään tosiaan Pariisiin. Herätys on aika hurjan aikaisin, mutta kyllä myö tytöt siitä selvitään, kun ollaan kuitenkin niin innoissaan Pariisista. Katseltiin netistä, että mennään ainakin Louvreen, katsomaan riemukaarta ja Eiffel-tornia ja sitten mennään käymään Montmartren kukkulalla, joka voi olla monelle tutu elokuvasta Amelie! Voi ollaan niin innoissaan! Mutta nyt pitää lähteä nukkumaan, että jaksetaan herätä. Pariisi täältä tullaan!

Shoppailupäivän tulos


Onnellinen uuden kirjan opistaja!


Ei päästy passikuvaan ni piti tyytyy tällaseen.
Pitihan tytöt heti tutustuttaa paikallisiin
kulinaristisiin makuelämyksiin!

10.4.2011

Odottelua ja odottelua

Tyttölöiset saapuvat noin tunnin päästä Antwerpeniin ja täällä alkaa olemaan jo jännät paikat. Tätä on suoraan sanottuna odotettu koko kevät!  Ihan huippua, oon jo suunnitellut meille vaikka mitä touhua ja mikä parasta PARIISI kutsuu heti tiistaina. Huomenna pitää käydä vähän juna-asemalla tiedustelemassa noista meidän netin kautta ostamista junalipuista, että miten se homma nyt menikään, kun kuvittelin, että juna Antwerpenistä Brysseliin olisi sisältynyt hintaan (näytti ainakin kalliimman hinnan Antwerpen-Paris välille kuin Brussels- Paris), mutta tarkasteltuani junalippuja huomasin, että lippu onkin välille Brussels-Paris. Pitää mennä selvittelee, ettei sitten olla tiistaina aamutuimaan aivan väärässä paikassa ja väärään aikaan.
  Haluan tässä myös linkata teille rakkaat lukijat tällaisen mättömetallilinkin koska rakas Jarkkoseni on miksannut ja äänittänyt kyseessä olevat biisit lopputyönään. Kuunnelkaapa ja ihastelkaa TÄÄLLÄ.
Nyt alan valmistautumaan lähtöön tyttöjä vastaan. Ajattelin mennä ihan apostolin kyydillä kun täällä on niin ihana ilma! Voipi olla, ettei ole aikaa ihan hirveästi päivitellä blogia seuraavina päivinä, mutta koitan nyt aina jotain kuvia tänne heitellä meidän meiningeistä.
Hellurei!

8.4.2011

Lomatunnelmia, odottelua ja onnitteluja!

Tänään on hyvä päivä! Aurinko paistaa ja nyt jo on +14 ulkona ja kokoajan nousee. Ollaankin tyttöjen kanssa lähdössä veden äärelle nauttimaan auringosta ja alkaneesta lomasta! Eli nyt olisi edessä kaksi viikkoa lomaa. Sunnuntaina tänne pyyhältää Raisa ja Janet vihdoin ja ovat reilun viikon. Aivan ihanaa nähdä rakkaita ihmisiä. Seuraavalla viikolla sama teema jatkuu kun rakas Oonaseni saapuu Kanadan vahvistuksen kanssa zekkaamaan Antwerpenin meiningit ja silloinhan meininki on tietysti kova. Eli tosi paljon hauskaa nyt lomalle tiedossa. Missähän välissä minä hoidan nuo kouluhommat, hehe. No reippaana ihmisenä teen niitä sitten ahkerasti  tyttöjen visiittien välissä. Itse asiassa reippailun aloitin jo eilen tekemällä omakuvan ihan loman kunniaksi alta pois. Anteeksi, en ole niitä nyt tänne muutamiin viikkoihin lisännyt, mutta suurin osa on tällä hetkellä opettajalla näytillä. Lisäilen sitten, kun hän niitä palauttelee.

Tämä on hyvä päivä myös monelle muulle kun minulle. Esim tuo appiukko täyttelee tänään vuosia, joten paljon onnea sinne koto Suomehen!

Nyt kutsuu aurinko!


7.4.2011

Ja sit Anselmille ääntä kiitos.

Noni, eli nyt ois aika jeesata ja äänestää Anselmin postimerkkiä. Tässä lainaus futurecity:n sivuilta:

“Itella Posti Oy:n / Postimerkkikeskuksen verkossa järjestämän postimerkkien suunnittelukilpailussa palkitaan ja toteutetaan kahdeksan postimerkkiä, jotka ilmentävät ”World Design Capital Helsinki 2012” -hankkeen arvoja ja visioita. Merkeistä kootaan postimerkkivihko, joka julkaistaan vuonna 2012. 

Kilpailun tavoitteena on myös edistää postimerkkien suunnittelua yhtenä muotoilun näkyvänä osa-alueena, hakea uusia innovatiivisia toteutusratkaisuja sekä löytää tulevaisuuden suunnittelijalupauksia postimerkkihankkeisiin.”

Eli postimerkkiehdotukseni löydät sivulta http://www.futurecity.fi/
Mene osioon “NIMIMERKKI” ja selaa hieman alas päin ja löydät nimimerkkini “AnnaP” ja tekemäni postimerkkiehdotuksen “joutsen”. Klikkaa kuva suureksi ja anna kuvalle ääni painamalla peukkua kuvan alareunasta. Kiitos!

Tältä postimerkkini näyttää:


5.4.2011

Terveisiä!

Ajattelin tässä aamulla, että on muutama ihminen kelle erityisesti haluaisin lähettää terveisiä ja mikäs sen parempi keino kun tässä kirjoittaa terveiset sitten!

Terveisiä mummolle!
Kuulin jo tuossa pari viikkoa sitten, että koneesi sanoi kaput, eikä olla nyt voitu soitella skypellä. Toivottavasti pääset lukemaan tämän jossain. Soitellaan pian kun saat uuden koneen.

Terveisiä Marialle, Essille, Mariannelle ja Annille, että alkakaahan jo nyt miettii mikä viikonloppu mentäisi mökille kesällä. Tänä vuonna voitaisi mennä kolmeksi
päiväksi kun viime kesänä jäi väliin. Voitasi myös mennä mahdollisesti meidän mökille, joskin silloin ollaan sidoksissa meidän viikonloppuihin. (Iskä tai Antti jos luette tätä niin lähettäkääpä mullekin se lista niistä saariviikoista). Essi täältä löydät meidän saaren googlesta niin voit nyt kattoa kuinka kaukana silloin veneellä oltiin.

Terveisiä kaikille belgialaisille lukijoille. Olisi kiva tietää keitä teitä on, kun tilastoista näen että Belgiasta on lukijoita (kommenttia rohkeasti). Belgian Hannalle myös terkkusia, tiedän että sinä siellä luet ahkerasti.

Terveisiä myös  Suville Puolaan ja Saaralle Unkariin, näkyy olevan myös ko maista muutamat katselut per päivä, niin oletan, että saatatte olla noiden joukossa, ihanaa tytöt.

Sit tietysti terveisiä ihan kaikille ystäville jotka tätä blogia lukee. On ollut tosi kiva seurata kuinka montaa ihmistä oikeasti kiinnostaa mun reissu ja oleminen täällä. Kyllä lämmittää mieltä.

Nyt voitte itse jättää terveiset kommenttikenttään, kiitos.


Think Before You Throw.

Tässä postauksessa esittelen kurssin ExtraMuros projekrin minun osaltani.
Eli kyseessä on graafisen suunnittelun kurssi ja tehtävänä oli luoda julkaisu paikallisen taideinstituutin oppilaan näyttelystä. Me kun Veerlen kanssa vaihtareina tultiin tähänkin kurssiin vähän kesken kaiken, niin eihän meille ollut enää tarjolla taideopiskelijaa, jonka näyttelystä julkaisu oltaisiin voitu suunnitella.
   No päätettiin sitten tarttua härkää sarvista ja tehdä oma näyttely. Idea kuulosti aluksi hurjan hauskalta, mutta matkan varrella osoittautui hurjan vaikeaksi. Maikka olisi todella halunnut meiltä ihan oikean kunnon näyttelyn ja me kun oltaisiin vaan haluttu pitää näyttely yksinkertaisena ja panostaa julkaisun suunnitteluun. Saimme ideoistamme muun muassa palautetta ” tyhjä huonekin olisi mielenkiintoisempi”. Kyllä oli itku  monta kertaa tuloillaan tämän tytön silmäkulmasta. Vaan ei auttanut alkaa pillittämään. Uudestaan ja uudestaan yritettiin mutta mikään ei tuntunut kelpaavan opettajalle. Kirosin siinä jonain päivänä, että en opi tästä yhtään mitään kun maikka vaan sanoo, että ”ei ole mielenkiintoista – tehkää parempi” eikä perustele mitenkään!
  Tuossa vaiheessa projektia ja Annan turhautumiskäyrää ei opettajan kanssa enää ollut tapaamisia jäljellä ja näyttelyn olisi syytä olla pystyssä seuraavalla viikolla. Samaisena iltana sain kaikkien aiempien ideoidemme pohjalta tämän lopullisen idean ja siitä se sitten syntyi reilussa viikossa: kamppis roskaamista vastaan! Teimme fontin kadulta keräämistämme roskista ja tällä fontilla kirjoitimme hauskan iloisia ja naiiveja runoja roskaamista vastaan ja printtasimme ne A1 julisteiksi. Lisäksi valmistimme siemenpommeja (ks.wikipediasta) ja niille suloisen pussin. Samalla fontilla ja runoilla teimme tarraetiketit pusseihin. Nämä pussukkaiset jaoimme näyttelyvieraille avajaisissa.
Eli koko homman periaatteena on, että ihmiset miettisivät mitä kadulle heittävät. Julisteemme kehottavat roskien sijasta heittämään siemeniä ja antaa niiden kasvaa ja näin vieraat voivat nyt toimia omien siemenpommiensa kanssa. Laitoimme pussin sisään myös pienen informaatiolappusen mitä siemenpommit ovat ja kuinka niitä tehdään.
    Näyttelymme sai lopulta hurjan paljon kiitosta ja ihmiset oli todella kiinnostuneita ja innoissaan siemenpommeista. Myös opettajamme lopulta kehui meitä kovasti ja oli omien sanojensa mukaan todella yllättynyt, kuina positiiviseksi ja iloiseksi koko näyttelyn sanoma oli reilussa viikossa muuttunut.
Hän sanoi, että juliste, jossa lukee ” If you have the need to throw, take the seeds and let them grow” sisältää itse asiassa paljon isomman viestin. Ettei kyse ole siinä enää pelkästään roskaamisesta vaan sen voi ymmärtää monen muunkin asian kannalta. Tuo oli mielestäni ihana uusi näkökulma. Juuri tuota toivoin näyttelyltä, että ihmiset löytäisi viestistä myös jotain itselleen. Oma henkilökohtainen tavoitteeni projektin suhteen olikin saada ihmiset hyvälle tuulelle ja sen kautta ajattelemaan roskaamisasiaa uudelta kantilta ja luulen onnistuneeni siinä. Olen tyytyväinen.

Siemenpommien ohje:

5/10 savea
2/10 kukan siemeniä
3/10 multaa

vettä

Sekoita kaikki ainekset keskenään hyvin ja muotoile massasta noin euron kolikon kokoisia palleroita. Anna kuivua 1-2 vuorokautta. Heitä sinne missä tarvitaan luonnon kauneutta. (Lähde: Guerilla art kit)

Ps. Ja se oli ihan valetta, etten muka oppisi tästä mitään! Opin paljonkin!

Kutsuja valmiina jaettavaksi


Pienet siemenpommit

The näyttely Veerlen kotona

Lopulliset jullarit. Oikealla on mun suunnittelema jullari.


Meillä oli paljon vieraitakin!

huojentuneet artistit itse