Mustaa hopeaa

Voi tätä onnenhetkeä! Sisäinen karkkihiireni oli haljeta ilosta kun kuulin taannoin, että hopeatoffeet, eli kavereiden kesken hoplarit palaa kauppoihin. Nams! Oliskohan tästä vuosi kun etsin näitä ihania hampaisiin tarttuvia läyskytyskarkkeja pitkin kauppojen karkkihyllyjä, kunnes internetin ihmemaa kertoi, ettei hopeatoffeeta ole enää saatavilla. Siinä tuskissani allekirjoitin jopa nettiadressin hopeatoffeen tuotantoonpalauttamisen puolesta (kyllä näin paljon näistä tykkään), joskin en hetkeäkään silloin uskonut toissapäiväisen koittavan:

Torstaina illalla siinä Siwan hyllyjen välissä, pienen pienessä korissa ne lepuutti. Olin mennyt hakemaan vaan kurkkupastilleja karhean kurkun lääkitsemiseen, stydimmät lääkkeet kun on tän mun eturepun takia tällä hetkellä pannassa. Äkkiarvaamatta lähestyessäni kassaa silmäni katsahtaa vähäpätöistä koria: HOPEATOFFEETA! Vaan senhän piti tulla kauppoihin vasta ensi viikolla! No siinä sitä nyt oli ja jo vartin päästä maistelin puhdasta nostalgiaa omalla kotisohvalla. Namskis ja maiskis! Pakko kertoa, että maistuivat juuri niin hyvälle kuin muistelinkin. 

Taidan olla aika rankka toffeen ystävä, kun toinen nami, jonka paluuta vielä odottelen on Toffo-pötköt. Kuka muistaa?

Pahoitteln jos aiheutin jollekulle "kaameen namihimon", kuten eräässä mainoksessa sanotaan. Vaan kerrohan, oliko ikävä näitä ihania mustia mäyhäkarkkeja?

When in Rome...

Muistatte kenties, että vietin heinäkuussa lomaviikkoni Rooman lämmössä, vaan en ole vielä tainnut laittaa kuvan kuvaa näytille muuaalle kun Uutistoimiston facebook sivulle. Tämä vääryys korjattakoon nyt!

Rooman matkakertomuksia on netti pullollaan, joten säästän teidän pasta-, pizza-, gelato - hehkutuksilta, tarinoilta Colosseumin muurien sisäpuolelta ja huokailevilta nähtävyyksien hypetykeltä. Tyydyn vaan kertomaan, että Rooma oli suuri, upea, nähtävää ja maisteltavaa joka nurkalla pursuava elämyspaketti, josta löytyy kyllä jokaiselle jotakin. Uskon, että tässäkin kuvat puhuu parhaiten puolestaan ja nyt niitä tulee.

Tässä olis Annan Rooma kuvina, olkaapa hyvät!

Mikä on pieni ryppyinen ja maukuu?

Voihan kissan pissat sentään mitä söpönassuja ne olivatkaan, nimittäin meidän Eppusen pennut. Käytiin niitä katsomassa maanantaina. Ihan säälittävän pieniä puolenkilon rääpäleitä honteloine jalkoineen hyö olivat yhä, mutta kyllä niillä silti jo ihan kissat elkeet löytyi. Vaaviaitauksessa hyppelehdittiin, painittiin, kiljuttiin ja mauttiin, pötköteltiin, venyteltiin ja söpösteltiin, kuin aika kissat konsanaan.

Samaan aikaan tuntui ihanalta hypistellä pikku kissaliineja, mutta toisaalta aivan kamalalta: näistä söpönaamareista yksikään ei ole tulossa meille asumaan! Voi surkeus! Olisin ihan valmis ottamaan meille kolmannenkin kissan, mutta ei meilläa taida olla tilaa kahdelle uudelle vauvalle joulukuussa. Uskallan epäillä, että näille meijän isoille poitsulle on muutenkin ihan tarpeeks iso shokki, että joutuvat jakamaan kainalosta tilaansa tän meidän tulevan ihmisvaavin kanssa. Onneksi meillä on täällä kaksi isoa syliä, johon kaikki mahtuu ihan varmasti.

Donsfinx on rotuna niin sylirakas kyllä, etten toista näin hellyydenkipeää rotua tiedäkään. Jos teillä jollain siellä ruutujen toisella puolen on sfinxin mentävä aukko kainalossa ja aito kiinnostus rotua kohtaan kannattaa vierailla näiden palleroitten kasvattajan sivuilla täällä ja kysellä pennuista ja rodusta ylipäätänsä. Myös mulle voi esittää kysymyksi nahkakatteihin liittyen kommenttiboxiin tai sähköpostilla.

Ja saanen esitellä herrasväki nahkapylleröt:

Myö osataan lekotella missä vaan!

Eihän noi Jarkon kädet mitkää pienimmät ole, mutta silti kattokaa mikä rääpäle tuo katti <3

Tätä on kenties odotettu...arvontahommiksi siis!

Noniin, olen ollut hirmu julma ja pitänyt teitä jännityksessä arvonnan suhteen. No nyt arvonta on suoritettu ja onnelliset voittajat tiedossa. Pidemmittä puheitta, arpaonni suosi tällä erää näitä onnen tyttölöisiä:

Matkatar, Nova Melina ja Sanja

Onnea tyttöset! Pistäkäähän osotetietoja mulle a.polkutie (at) gmail.com, niin saan paketit postiin pian. Pakko tuumata että hitusen nauratti Nova Melinan kohdalla, kun moni teistä vakkarilukijoista tietääkin, niin edellisessä postauksessa juuri esittelin ihanan kangaskassin, jonka olin voittanut Nova Melinan blogista. Tässä nyt tuntui muutenkin olevan isommat voimat pelissä, sillä Sanjan arvontakommenttihan kuului näin:

"Mulle tuli äsken sellanen olo että ootte saamassa vauvan ja oli pakko tulla kurkkaamaan tänne! Sekö on siis totta? oon viimeaikoina aistinut tosi monta tällaista vauvauutista! Onnea ihan hirmuisesti teille! ootte astumassa kauniille polulle <3 osallistunpa samalla siis tähän arvontaankin! Sieni nappi on minunkin lemppari vaikka yhtä ihanilta näyttävät kaikki :) laitan blogin sivupalkkiin mainosta kun pääsen koneelle"

Kummia juttuja tapahtuu tässä blogissa, uskokoon ken tahtoo, hehe.
Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille ja pysykäähän kanavalla, kyllä näitä täältä lisää aina tulla tupsahteleepi sillon tällön, eli jos ei onni suosinut nyt niin ensi kerralla sitten!

Siistei juttui!

Voitin tossa taannoin eräästä blogiarvonnasta (kyllä, taas!) aivan ihanan uniikin ja käsintehdyn kangaskassin. Kassi arvottiin tovi sitten suosittelemassani Novamelinan blogissa. Nova Melina on hurjan taitava ompelija ja bloginsa pusruaakin toinen toistaan söpömpiä tekeleitä. Blogista löytyy myös osoite hänen etsykauppaan. Käykää ihmeessä kurkkimassa, mitä ihanuuksia sieltä löytyisi kotiutettavaksi.

Kiitos siis Nova Melina, tätä on tullut käytettyä jo todella paljon ja se saa kyllä ihailevia katseita tuolla kun pistän tää olalla ja maha edellä menemään!

ps. Ilmoitusuutinen: Lotus Emilia Design by Anna Polkutie on nyt kauppojen hyllyllä (jeeee!!) Tästä tulee ensviikolla postaus.

Näin söpösen paketin sain postissa

Ja paketin sisältä paljastui siistei juttui!

Tässä se on koko komeudessaan, eikö ole mitä mainioin!

Täältä löytyy tärkeitä osotteita

Söpöisiä yksityiskohtia

Kun saapuu elokuun yö...

Illat pimenee ja päivä lyhenee. Aika tuoda iltoihin vähän lisävaloa ja sehän onnistuu kynttilöillä ja lyhdyillä. Esittelenkin teille tässä omituisten ihanien lyhtyjen katraan, jotka ovat äitylini kädenjälkeä.

Äiti on maalaillut pitkin kesää kaiken näköistä aina kun työkiireiltään kerkiää, vaan nyt esittelyvuorossa on nämä lyhdyt. Äiteetä inspiroi sirkusteema ja steampunk ilmiönä. Osa lyhdyistä on söpöisiä kun karkkikauppa, toiset taas hieman jopa kauhukabinetti -kamaa. Yhteistä näille kaikille on se, että ne ehdottomasti on mun makuuni. Enkä suinkaan ole ainoa, joka näihin on ihastunut, vaan äidille on sadellut pitkin kesää lyhtytilauksia ja mammis joutuu jo vähän toppuuttelemaan, että tekee kun leipätyöltään, kuvittamiselta kerkiää. Mahtava harrastus ja taito sanon minä! Sanoin äidille, että hänen pitäis alkaa miettimään jotain näyttelyä näille maalausjutuilleen. Esittelen sitten myöhemmin (pian kuitenkin, ei hätää) teille ne kaapit mitä äitsykkä on tässä maalaillut myös. Ne ne vasta upeita onkin.

Tässä teillekin ihasteltavaa. Vai ihastuttaako vai pelottaako, hehe?

Näihin lyhtyihin asukeiksi on kynttilän sijaan päässyt ABJ-nukkeja.

Väsyttää

Viime päivinä on ollut hieman väsynyt olo. Mites teillä?

Piirustusta ja ajatusta kropasta.

Tänään piirsin ensimmäisen raskausaiheisen kuvan.  Oletan että näitä syntyy kyllä lisää. Raskaana olevat naiset kun mielestäni ovat niin kauniita olentoja. Odotan sitä aikaa kun oma pötsikin on niin iso, että siitä saa oikeasti meheviä kuvia. Sitten kyllä kamera laulaa.

On muuten erikoista, miten olen eniten sinut kroppani kanssa pitkään aikaan ulkonäöllisesti, mutta samalla mun on ollut kamalan vaikea myöntää itselle, etten enää jaksa ja pysty liikkumaan samalla tavalla kuin ennen. Ulkonäöllisesti olen siis hyväksynyt todella kivasti oman kropan muutokset, mutta tämä fyysinen puoli raahaa perässä. Pää ymmärtää järjellä, että tottakai kroppa hidastaa tahtia, jotta pienellä ihmisen alulla olisi turvallista kasvaa, mutta sitten se innokas jumppaaja mun pään sisällä on samalla pettynyt, kun zumban jälkeen ei enää tunnukaan ihanan bailanneelta, vaan lähinnä läähätyttää ja kiristää. No tänään kuuntelin sitä järki-Annaa ja jätin menemättä zumbaan ja sen sijaan heitin ystävän kanssa pienet salireenit kevein painoin. Ajattelinkin kokeilla seuraavaksi kuntosali ja uimahalli yhdistelmää ja kroppaa kuunnellen mennä niillä niin pitkälle syksyyn kun pystyy.  Tarkoitus olisi ilmottautua myös mammajoogaan.

Kaikki mammalukijat, vinkkejä hyvistä mammaliikuntamuodoista otetaan vastaan!

Juhlia ja ajatuksia elämästä

Heippis ja hyvvee synnuntaita!

Täällä on taas juhlittu ja isosti! Tällä erää mun isukin lapsuudenkodin sadan vuoden ikää nimittäin. Kyseessä oli siis enemmän ja vähemmän sukujuhlat ja todella mukavat juhlat olikin. Tarjoomiset, puitteet ja kaikki oli (once again) todella hyvin suunniteltu. Isäntäväki alkaa olla jo kuulu näistä todella mukavista "kesteistään".

Juhlien pukukoodi oli "menneet vuosikymmenet ja itsehän olin valinnut pukuni teemaksi 50-luvun.
Omalla kameralla ei ollut "päästävarpaisiin kuvaa" musta, mutta saan varmaan muiden vieraiden kuvia, niin ei jäänyt tämä fiftarimama kokonaan ikuistamatta. Kännykällä kotona napattu räpsy löytyy blogin facebooksivulta.

Ja osa teistä varmaan jo huomasikin, että sen tukka on kynitty. Heh kyllä näin pääsi käymään. Mun piti kasvattaa häätukkaa, mutta tän vauva-asian myötä on yhä enemmän kiteytynyt ajatus, että elämä on juuri tässä ja nyt, eikä siellä täydellisessä tulevaisuudessa jotka kohti kokoajan pyritään. Mun lempi tukkka on aina kuitenkin ollut tämä hieman poikamainen lyhyt, niin tuli tunne, että miksi kasvattaisin hiuksia yhtä ainoaa päivää varten jossain tulevaisuudessa, kun voin nauttia lempitukasta 365 päivää vuodessa. Eikö ole aika avartava ajatus kun jostain se päähän napsahtaa? Kaksi pientä suurta sanaa "tässä & nyt". Mutta juu lopputulos näkyy tuossa alempana. Pistän teille tarkemman esittelyn tulevalla viikolla uudesta mallista.

Pidemmittä puheitta tässä juhlahumustelua:

Mun sedän tekemää pullaa ja tädin tekemää kakkua, kyllä suku osaa! Nams!

Jarkolla on mun Costo Jair-hattu ja ai että kun on passeli ton komiaan kalloon tuo hattu.

Näin paukkuu henkselit velipojan ja Jarkon toimesta.

Puutarhaan oltiin pystytetty valtava juhlateltta ja elokuun pimeneviä iltoja valaisi kivasti lyhdyt.

Nams!

Suomineito Lilli