Sivut

29.3.2012

Home sweet home


Kotona ollaan!
Olipahan mahtava viikko NewYorkissa, ei meinaa vielä jetlag päissään edes tajuta, että on pompsahtanut tuhansien kilometrien päästä takaisin kotiin. Mulla heitti eilen illalla vielä ihan kuumeenkin, niin se ei ainakaan vähennä tämän mun piä paran sekavuutta. En päässyt siellä päivittämään blogia, kun tekemistä oli muutenkin ihan riittämiin, mutta mukavaa, että olette jaksaneet odotella täällä kuulumisia.
Tähän väliin kirjottelen vaan yleisiä paluufiiliksiä, mutta tarkempaa kuvapostausta ja kertoilua saatte lähipäivinä, kun en ole näin heikossa hapessa.

Niin matka oli kyllä oikein onnistunut, meillä oli ihan hurjan hauskaa yhdessä. Matkaseurana mulla oli siis meidän luokan tytöt melkein kaikki ja yksi osaston opettajista.  Käytiin tietysti katsastamassa kaikki must see jutut, mutta tuli kyllä nähtyä paljon sellaista mitä en olisi uskonut näkeväni. Vapaudenpatsas näytti livenä ihan yhtä suurelta kun telkassa ja Ground Zero oli kyllä kaikessa synkkyydessään vaikuttava, tunteita herättävä paikka.  Myös Empire state building tervehti meitä joka päivä läsnäolollaan, kun hotellilta jonnekin päin vain lähti ja Time square oli vieläkin väriloistokkaampi, kun mitä osasin kuvitella.

Kulttuuria tuli nautiskeltua Moman ja Museum of natural historyn antimilla, sekä NewYork Comedy Clubin toimesta. Varsinaisia opiskeluun liittyviä asioita sitten taas makusteltiin tutustumiskäynnillä Type Directors Clubilla, typografiaa käsittelevällä luennolla ja vierailulla aivan mahtavan pariskunnan luona joista mies oli ison kustantamon pamppu ja  vaimo fonttisuunnittelija. Heidän luona vierailu oli kyllä arvossaan korvaamatonta monesta syystä. Saatiin katsella heidän tuhansien kirjojen kirjakokoelmasta sellaisia typografia- ja kuvituskirjoja, joita tuskin kovin moni tällä pallolla tulee näkemään. Eikä asian epätodellisuuden tuntua vähentänyt yhtään se asia, että näitä kirjoja ihailtiin hulppeassa asunnossa, jonka olohuoneen valtavista ikkunoista oli näkymä suoraan Manhattanin valoriemuiseen siluettiin.

Ruokakulttuuri Jenkkilässä on kyllä ihan omaa luokkaansa. Kaikki on aivan valtavaa ja kaikki on aivan valtavan epäterveellistä, mutta ah niin hyvää. Ihmettelen vahvasti, miten tuolla matkalla mun vaaka oli heilahtanut hitusen miinukselle, eikä kilokaupalla plussalle, heh. Valtavat baagelit ja paannukakut heti aamusta, tuntui kyllä aluksi todella oudolle vaihtoehdolle, mutta loppuviikosta alettiin syömään puoliksi aina jonkun kanssa noita annoksia, niin uppos jo paremmin.
Hotellin nurkilla riitti vaikka kuinka ihania pieniä ruokapaikkoja, joista ehdottomaksi suosikiksi kuitenkin nousi Didi Dumbling niminen paikka. Nämä Dumblingsit olivat mulle aivan täysin uusi aasialaisen keittiön herkku, mutta vei kyllä kielen mennessään! Mistähän näitä saisi Suomessa, tietääkö joku?

Shoppailtuakin tuli ihan riittämiin, mutta vaatteita en hirveemmin ihme kyllä ostanut. Tuntui, että kaikki kaupat oli täynnä enemmän ja vähemmän sitä ihan samaa perus kolttua, kun olisin halunnut löytää jotain sellasta spessuhienoo, mitä ei lahdessa kävelis vastaan ihan joka nurkassa.
Sen sijaan ostin mulle ja Jarkolle aivan turkasen halvalla Conversen All Starsit. Jarkolle varrella ja mulle varrettomat, mutta molemmille se uudempi  sirompi malli. Muuten mä sitten ostin pari kirjaa, luonnosvihkoja, korun, hatun, siveltimiä jne. Karkkia toin tuliaisiksi kanssa ihan kiitettävän määrän. Siellä kun on ihan uskomattomia maapähkinähässäköitä.

Vaan nyt alkaa tekstiä olemaan sellainen määrä, että taidan jättää loput seuraavaan postaukseen. Kiva jos jaksoit lukea tänne asti. Minä taidan mennä nyt takas makuulle parantelemaan tätä mun flunssajetlag yhdistelmää. 


Näkymä vieraulukohteemme olohuoneesta ja parvekkeelta.

19.3.2012

Vähän ois taas uutisia tarjolla

Nyt on hyviä uutisia ja huonoja uutisia. Huonot uutiset ovat ne, että en vieläkään kerro teille synttäreistäni tai muista jännistä jutuista, mitä on tässä tapahtunut. Vaikka eipä tässä nyt oikeestaan niin oo tapahtunutkaan mittään. Olen ollut vaan työmyyrä ja uninen vuoron perään jälkimmäinen johtuen kaiketi ensimmäisestä. Töitä ja salia lähinnä. No olin mä viime viikonloppuna Helsingissä äitylin ja poitsujen kanssa yhdistetyllä työ ja lomareissulla. Oli kerrassaan kutkuttavan ihanaa möllöttää hotellin sängyssä ladaten vähän akkuja. Se oli kyllä hyvä uutinen, eikö. Kiitos vielä äitylille, oikein ihana viikonloppu oli kanssanne Helsingissä. Hyvää ruokaa, pehmee tyyny ja hirmusti hömppää huumoria. Mitä muuta sitä ihminen kaipaa?
Toinen hyvä uutinen on, että rakas kissani, tuo karvaton pallero vailla vertaa, joka Leoninakin tunnetaan on parantunut pienestä operaatiostaan oikein hyvin. Eli on taas oma vilkas itsensä. Se jos jokin on hyvä uutinen. Minua hirmuisesti huoletti etukäteen ja vielä leikkauksen jälkeenkin Leonin tila ja huomasin, että tuo ylimääräinen stressi vei multa ihan hirveästi voimia. No mutta loppu hyvin kaikki hyvin!
Hyviä uutisia on myös se, että sain tänään tehtyä loppuun kaikki työt, mitä pitikin ennen reissuani tehdä. Hyvä minä. Rutistin viikonlopun aikana yhteen suloiseen lastenlehteen kuvituksenkin ja siitä tuli vallan sulokas (pitää napata teille kuva, sitten kun saan itse lehdestä joskus kuvittajan kappaleen).
Nyt voin siis hyvin mielin huokasta siirtyessäni kolmanteen hyvään uutiseen eli New Yorkin reissuuni, joka koittaa huomenna! Kääk! Aivan ihana lähteä, kun tietää että ohjelmassa on kaikkea siisteistä siisteintä. Museoita, kauppoja, katuja, paikkoja, patsaita, jopa vähän alaankin liittyviä paikkoja, onhan kyseessä opintomatka! Jopa meidän hotelli on cool. Sielä on jokainen huone maalattu erilailla! Voi pojat mahan pohjassa jo kutkuttaa. Otan teille paljon kuvia!
Vaan koska oon ollut niin työmyyrä niin pakkaaminen on jäänyt ihan viime tinkaan. Miten ihmeessä voi olla näin tuhannen vaikea pakata matkalle, jossa on viikon? Olenhan onnistuneesti pakannut samaan matkalaukkuun tarvitsemani viideksi kuukaudeksi kun lähdin Belgiaan. Pakkaamista erityisesti vaikeuttaa se, että Nykiin on luvattu seuraavaksi viikoski kaikkea +12 ja +27 asteen välillä...jooh. Onko sulla jotain hyvää niksiä pakkaamiseen yleensä? Heitä ihmeessä kommenttikenttään jo on, sillä tää on mulle joka ikinen kerta yhtä vaikeeta. Nyt lienee parasta lähteä nukkumaan. En usko, että päivitän kännykällä viikon aikana tänne välttämättä mitään (vaan ken tietää), joten oletuksena sanottakoon, että tavataan viikon päästä mikäli selviän jet lageista kunnialla! Bye Bye, tää lähtee katsastamaan miltä se suuri Jenkhilä näyttää! Mukavaa viikkoa teille tänne koto Suomehen parhaat lukijat!

Vapauden Anselmi

16.3.2012

Perjantaihan on tanssipäivä!

Hotellihuonehuumoria parhaimmillaan, eli saletisti on taas hauskaa Helsingissä. Tällä kertaa huikean animaation teossa mukana pikkuveljeni Antton. Tällä saattaa olla sitten hypnotisoiva vaikutus, ei kande testata.

13.3.2012

Vipinää kinttuun ja muuta kiirusta

Klikkaa kuvaa nähdäksesi se isompana


8.3.2012

Vaiheilut on vaiheiltu, nyt tulee asiaa.

Luin tuossa kaverini blogista ajatuksia siitä, kuinka hän koki elävänsä odottaen kokoajan tulevaisuudelta valmiimpaa elämää, missä on aikaa ja mahdollisuus toteuttaa itseään ja elämäänsä jollain ihanalla optimaalisella tavalla (sielläkin opparipaineet). Aloin sitten pohdiskelemaan asiaa enemmänkin ja huomasin myös itse eläväni jatkuvasti "sitten kun mulla on aikaa ja rahaa ja oon täysin riippumaton esim koulun sijainnista niin..." -ajatusta. Tämä on melko merkillistä, koska toisaalta kun mietin, niin nythän mä elän ihan just ihanaa ja loistavaa aikaa. Opiskelujen viime metreistä otan ilon irti ja nautin kun elämä tuntuu avaavan kokoajan jotain uusia jännittäviä ovia. Hirmuista muutoksen ja jännityksen aikaa siis! Tuli oikein sellainen ahaa-elämys, että no voi hitsi. Ja vaikka haaveissa onkin paljon mukavia asioita, niin tämä hetki tuntuikin yhtäkkiä oikein makoisalta. Mulla ei ole mikään kiire pois näistä hetkistä, kun saan vielä tavata koulun puolesta ihan loisto tyyppejä tai että voin lauantaina aamulla torkkua lemmikit kainalossa sohvan nurkassa puolille päivin, istua keskellä yötä piirtämässä innolla jotain kuvaa tai  venyttää työpaltsumatkaa parin päivän Helsinki-lomaksi. Ehei, nyt aion vaan ottaa ilon irti tästä!


Tässä loistobiisi, minkä tahtiin täällä työt on kulkenut lepposasti viime päivinä:




Kaks aamu-unista. Leon haluaa aina tulla mun peiton alle aamulla.

6.3.2012

Kultsi on kelpo apuri!

Kerroin eilisessä kuvapostauksessa korvaamattomasta työapulaisestani Kultsista. Kultsi on siis puinen luonnostelunukke, jonka avulla pystyn piirtämään paljon helpommin luonnollisen näköisiä ihmisiä erilaisiin asentoihin. Sen taipuvat nivelet pystyvät luomaan lähes asennon kuin asennon ja se seistä tönöttää kiltisti samassa asennossa, kunnes luonnios on valmis. Sen lisäksi, että Kultsi on loistava ja ahkera apulainen, on hän mielestäni myös kovin kaunis ja tuo iloa työpöydälleni. Suosittelen kaikille piirtäjille, oli se sitten harrastus tai ammatti, luonnostelunuken hankintaa. Olkaa kuitenkin tarkkana oikean nuken valinnassa kaikki nuket eivät ole yhtä reippaita ja kuuliaisia kuin Kultsi!

5.3.2012

Hei hou hyvä fiilis!

Viime päivät on taas ollut niin töitä ja tapahtumaa täynnä, että ei oo oikeen löytynyt aikaa paneutua kirjoittamiseen tänne teille hyvät lukijat. Haluan kuitenkin kertoa teille jotain menneistä päivistä ja raikkaana visualistina uskon, että kuvat kertoo enemmän. Siispä tässä tulee pieni kuvapostaus. Valitsin kuvat niin, että ne välittää fiiliksiä viimepäivistä, ei niinkään kerro yksittäisiä tapahtumia. Keskeistä useassa kuvassa lienee kuitenkin tuo ihana valoisuus ja auringon paiste! Kevät taitaa sittenkin saavuttaa myös tämän pimeän kylmän pohjolan!

Nautiskeltiin Leonin kanssa aamupäivän auringosta sunnuntaina <3

Ollaan koko poppoo myös syöty maukkaasti viime aikoina. Nam nam, Vito maiskuttaa!

Tässä Kultsi, ehdottoman tärkeä duuniassarini, joka ei valita vaan paiskii urheana
mun kanssani hommia. 

Lippu Stam1nan Lahen keikalle NIIN takataskussa! Hyvä fiilis, tätä odotan innolla!

Välillä on myös väsyttänyt itse kutakin niin paljon, että ihan kiukuttaa.

Ihanat ilmat on kyllä piristäneet, vaikka väsyttäisikin.

Meillä eläimet toden totta osaa ottaa ilon irti lekottelusta!

Valokylpyjen kuninkaat <3

1.3.2012

Kevään lapsoset ihanat.

Maaliskuu pyörähti käyntiin ja voi pojat heti tuntuu enemmän keväälle kun eilen helmikuun puolella! Tänään on ollutkin super keväinen ilma. Aurinkokin on paistellut koko päivän ja ulkona ollut plussaa niin, että alkkuviikon lumimyräkän tuomat kinokset saa kyytiä, että lorisee. Ja tänään onkin kuulkaas siitä hieno päivä, että äiti kullalla on synttärit! Paljon onnea äityli!
Mummon kanssa tuossa juteltiin ja todettiin, että onpa hassua kuinka paljon meidän suvussa on tässä helmi- maaliksuussa syntyneitä. Äidin siskolla oli pari päivää sitten syntskät, äidillä tänään, mulla viikon päästä ja enolla ja äidin siskon pojalla eli serkkusellani sitten seuraavalla viikolla. Eli mummon kaikki kolme lasta on horoskoopiltan kaloja ja lapsen lapsista vielä kaksi. Tähän joku vois heittää jotain juhannustaika juttua, mutta ei siitä sen enempää.
Oikein paljon onnea äitille, tädille, enolle ja serkkuselle eli meille ihanille kevään lapsosille!