Oi katoava nuoruus!

Tässä muuton temmellyksessä on vastaan tullut kaikenlaista tavaraa. Kierrätykseen olen raahannut ihan säkkikaupalla rompetta ja roskiin on lentänyt myös hirveitä määriä iha sitä ihteään. Ihanan puhdistavaa pistää kaikki ylimääräinen pois nurkista. Tätä pitäis harrastaa ihan ilman muuttoakin! Hus pois vaan kaikki roju pyörimästä nurkista. Kontti kun on vielä spr:n kiertsi niin menee sitten tuottohyvään tarkoitukseenkin. Mieltälämmittävää etten sanoisi.

Kaappien kätköistä löytyi myös paljon hupsuja vanhoja valokuvia ja tässä tulee niistä muutamia iloksenne. Itse revin näistä melko paljonkin riemua, oon mä kyllä ollu muksuna aika hönöppä!

Ps. Kävin tänään katsomassa Eppu Heppua ja onhan se nyt silkkaa suloisuutta koko höpsö kissa. Aivan ihana tyyppi. Ensi viikolla hän saapuu sitten meille asumaan :). Kuvia vierailusta tulossa myöhemmin.

Anna about 14v ja pikkuveikka Antton jotain yhen ja kahen väliltä.

Sofi ja Anna...onneks ollaa oltu jo pienenä tosi kauniita ja rohkeita!

Mihin tää ihana blondi tukka on vaan kadonnu? No Sama pepsodentti irtoo onneks vieläkin! (tää on Maria mun muppetti ilmeen ensimmäinen ilmestyminen)

4v. ja aievan hirveeen muodikas jo silloin!

Onneks osattii Sohvin kanssa olla oikeesti ihan sieviä. Vitsi mitkä ruuhkatukat!

Suurin osa ajasta kuitenkiin aina oltu vähän tärähtäneitä.
Zekatkaa noi ihanat ysärifarkut!

Ripari Anselmi 15v. 

Kattokaa nyt tota pientä Antton ujoliinia, IHANA :). Sama jäbä on mua päätä pidempi nykyään...

Antton pieni hörökorva punaposki oli kyllä niin siskon kulta pienenä notta!
Anna 13 v, ehkä?

Mitä tähäm voi ees sanoo :D?! 

Kellä muulla on ollut tollai paita pienenä huutaa hep!

Vaiheilut on vaiheiltu, nyt tulee asiaa.

Luin tuossa kaverini blogista ajatuksia siitä, kuinka hän koki elävänsä odottaen kokoajan tulevaisuudelta valmiimpaa elämää, missä on aikaa ja mahdollisuus toteuttaa itseään ja elämäänsä jollain ihanalla optimaalisella tavalla (sielläkin opparipaineet). Aloin sitten pohdiskelemaan asiaa enemmänkin ja huomasin myös itse eläväni jatkuvasti "sitten kun mulla on aikaa ja rahaa ja oon täysin riippumaton esim koulun sijainnista niin..." -ajatusta. Tämä on melko merkillistä, koska toisaalta kun mietin, niin nythän mä elän ihan just ihanaa ja loistavaa aikaa. Opiskelujen viime metreistä otan ilon irti ja nautin kun elämä tuntuu avaavan kokoajan jotain uusia jännittäviä ovia. Hirmuista muutoksen ja jännityksen aikaa siis! Tuli oikein sellainen ahaa-elämys, että no voi hitsi. Ja vaikka haaveissa onkin paljon mukavia asioita, niin tämä hetki tuntuikin yhtäkkiä oikein makoisalta. Mulla ei ole mikään kiire pois näistä hetkistä, kun saan vielä tavata koulun puolesta ihan loisto tyyppejä tai että voin lauantaina aamulla torkkua lemmikit kainalossa sohvan nurkassa puolille päivin, istua keskellä yötä piirtämässä innolla jotain kuvaa tai  venyttää työpaltsumatkaa parin päivän Helsinki-lomaksi. Ehei, nyt aion vaan ottaa ilon irti tästä!


Tässä loistobiisi, minkä tahtiin täällä työt on kulkenut lepposasti viime päivinä:

Kaks aamu-unista. Leon haluaa aina tulla mun peiton alle aamulla.