Sivut

28.2.2013

Tulos(tus)

Nyt eletään kuulkaas ihmiset hyvät niin jänniä aikoja että! Kävin tänään koululla printtaamassa mun opparia ulos sehän tarkoittaa sitä, että sisältö on nyt opinnäytetyön osalta sinetöity. Totta maar aion vielä kehitellä kirjaa eteenpäin omalla ajalla, mutta se olis nyt tää koulu aika seminaaria vaille paketissa.  Tai no huomista kirjojen viimeistelyä myös. Eli tänään printtasin ja tein liimasidonnan kirjoille, huomenna menen liimaamaan kannet.

Meillä on koulussa graafisen osastolla ihan mahtava labramestari, jonka apua ja sydämmellistä asennetta meitä opiskelijoita kohtaan tulee niin iso ikävä, että. Tänään ois kyllä mulla ollu monessa kohtaa aika sormi suussa, ellei herra K olis vähän palautellu mieleen, niitä Multipurpose tray ja Secured print hommia, hehe. Kivasti hän kyllä tänään sanoi, että saa sinne mennä jatkossakin apua kysymään, jos on probleemaa. Tollassia ihmisiä lisää kiitos!

Kyllä mulla vaan on haikea olo kun koulu loppuu. Toisaalta helpottunut, mutta toisaalta haikea. Tänäänkin kun siellä olin, niin juttelin ihan kerrassaan ihanien ihmisten kanssa printterin ääressä jonotellen, ihmisten ketä en ollu aiemmin ees tavannut. Kyllä se vaan niin on että visuaalisen alan oppilaitoksissa porukka on niin avointa ja rentoa. Tuun just kaipaamaan tota pöhinää niin paljon. Hyvää henkeä ja ihanan inspiroivia ihmisiä ympärillä. Pitää varmaan kysyy saanko perustaa osastolle johki nurkkaa oman työhuoneen. Siinähän oiski koululle hyvä lisäbisnes! Valmistuvien graafikoiden oma siipi työhuoneille sopuvuokralla. Harmi vaan, et tosi moni lähtee opiskelujen jälkeen pois Lahdesta, kun eivät alun perin olleet täältä. Mä olin esim meidän luokan ainoa "kiintiö lahtelainen" hehe.
Mutta juu. Tää tyttö lähtee suihkuun ja sitten järjestelee vähän huonettaa. Silmistä on taas katkennu yks sata verisuonta ni tää näytön tuijotus ei oo paras idea. Palataan astialle!


Siinä sitä nyt olis printtiä odottamassa liimaa.





Seuraavan viikon aion olla näin! Yeah right, ihan kun osaisin. Kyllä se on koti mikä nyt laitetaan seuraavaks kuntoon :).

25.2.2013

V-A-L-O-!

Täällä on taas tänään ollut ihan upean valoisa päivä. Aurinko paistaa, niin että tekis mieli kirmata pitkin pihoja tuonne mettään. Viton kanssa aamulenkillä kuulin jopa, kun kaksi tikkaa nakutteli toisilleen eri puolille tietä. Ihanaa! Oon niin rakastunut tähän luontoon, uuden kotimme ympärillä. Vitonkin kanssa on paljon kivempi lenkkeillä kun saa mennä ihan rauhassa. Vito vanhana herrana kun tarvitsee vähän tilaa.

Kotona oli muutenkin niin ihanan valoisaa, että päätin napata ihan kameran kätöseen ja ottaa teille parit isommat pienet kuvat kodista (ette arvaa miten tekis mieli esitellä jo koko koti, mutta täällä on vielä kaikki niin kesken. Malttakaa malttakaa).

Jarkko asensi meille eilen keittiöön tauluhyllyn ja sen alle koukkutelineen ja siihenpä sitten somasti asettelin meidän muumimukeja ja Clipperin teet (tervetuloa kupposelle, meillä on nyt mistä valita).
Mukitelineidea on napattu Jarkon siskon aivan ihanasta kodista, mutta tauluhylly teepaketeille oli ihan allekirjoittaneen omaa ajatustyötä, melko somaa eikö?

Jakkeri asenteli myös omaan huoneeseensa jo cd-hyllyn ja minä tyrkkäsin mun pääkalloprintit, jotka vanhalla asunnolla oli eteisessä, niin Jarkon hyllyn päälle. Katsoo nyt jääkö ne siihen vai muuttavatko vielä. Ei meidän koti ihan pelkästään yhtä riemunkirjavaa väriä tuu olemaan. Nää on yksityiskohtia. Vaan ei tää kyllä mikään pelkistetty skandinaavinen vaaleakaan ole.

Nyt oikolukemaan opparia!


Ostin tuon pinkin rakkaus mukin Jarkolle (=meille) ystävänpäivälahjaksi <3
Leon: Mami täällä uudessa kotona paistaa niin ihanasti aurinko!
Lisää näitä mun hupsuja koreja. Oottakaas vaan kun neiti virkkaaja pääsee irti, kun aikaa vapautuu lisää.



23.2.2013

Piano

Tässä teille pieni lauantainen video, koska pianon ääni on vaan niin uskomattoman kaunis ja koska olen täällä tänään tehnyt töitä tämän tahtiin. Hyvin luistaa!


22.2.2013

Etiäpäin, sano Anna lumessa!

Se ois perjantai vaan tänä perjantaina ei hölläilläkään, kuten tuossa eräässä tv-mainoksessa onnellinen ydinperhe loilottaa. Ehei täällä on tänään(kin) muuteltu, käyty vanhalla asunnolal vähän siivoilemassa ja kantamassa viimesiä kamoja pois ja tätä iloahan jatkuu koko viikonloppu.

Samalla jatkuu myös työt ja opparin viimeistely. Koskahan sitä ihmispolo sais levätä? Viikon päästä kun olen palauttanut opparin, toivon mukaan tehnyt suurimman osan duuneista ja saanyt näitä laatikoita järjestykseen mä aion niiiin nukkua. Ens viikonloppu on pyhitetty nukkumiselle (että Janet kun tuut kylään ni mä tod näk nukun hahaha, ei vaan, saatan valvoa pari tuntia ja keitellä kaffet, mut sit nukun, hehe).

Mutta arvatkaas mikä on ihanaa? No tietysti se että maaliskuu koittaa ja maaliskuuhan on jo ihan kevättä eikö? Maaliskuun lopussa virtailee kaduilla jo iloisesti ekat kevätpurot ja räystäistä tipittää vettä. Maaliskuussa ollaan myös virallisesti ohitetty kevätdepiksen vaara-aika, ja ollaan menossa ilolla kesää kohti.

Kevään paras juttu mun synttäreitten lisäks on tietysti pääsiäinen. Rakastan pääsiäismunia, jopa niitä turhaakin turhempia leluja mitä niistä tulee. Mun pari kaveria käytti viime vuonna useita kymmeniä euroja, että sai kerättyä kaikki Barbababat Kindereistä. Voi elämä sanon minä. Tarjouduin syömään ne suklaat niiden puolesta koska sitä oli PALJON, mutta ei herunu.

Eniten pääsisäisessä rakastan kuitenkin sitä iloisuutta ja värejä. Joka puolellella on pääsiäiskukkia ja pääsiäisruohoa, tipukoristeita ja muuta hömppää. Tänä vuonna voisin askarrella vaikka tonne meidän parvekkeelle muutamat virpomisoksat, nyt kun on ihana lasitetu parveke (kerroinko jo että sellai on?) niin ne pysyy kissoilta turvassa, mutta näkyy sieltä ihanasti olkkariin. Tai vielä parempaahan olis jos joku ihana pieni kaverin poika tai kummityttö sisaruksineen, tulis meille virpomaan (vink vink, tervetuloa!).

Ohran siemenet on jo ostettu ja ne aion kasvatella pikimmiten. Se kun on ihan kissoille syötäväksikin tarkoitettua, niin ei oo niin vaarallista, jos meidän katit menee vähän "trimmaamaan" mamin kasvatuksia. Mutta nyt on ihan pakko mennä kyllä lepuuttamaan, että jaksaa huomenna painaa taas eteenpäin. Ihmeen paljon tuli tätä juttua taas. Hyvää viikonloppua!

Tässä parit kurkistukset taas meidän kodin yksityiskohtiin, niin jaksatte sitten odottaa sitä isompaa kuvapostausta, koko huushollista, heh.
Lamput on asenneltu jo kattoon ja moni onkin kovin pyöreä <3


1. mun työhuoneen villin värinen räsymatto 2. kaitaliina 3. paneeliverho

19.2.2013

Pikku näkymiä

Tänään oli ihan mahtavan upea päivä. Kävelin ihanassa kevättalvisessa säässä kaupunkiin entisen luokkakaverin ja nykyisen naapurini Miian kanssa, katsomaan näyttelyä "Kuin silloin ennen — lasten elämää Rudolf Koivun kuvittamana". Näyttely on siis Lahden Historiallisessa museossa. Koivun originaalit maalaukset oli aivan upeita ja näyttelyn vanhanajan esineistö kerrassaan mielenkiintoista. Suosittelen kaikille, ketkä vaan kynnelle kykenevät.

Näyttelyn jälkeen hilpasin koululle pieneen opparipalaveriin ohjaavan opettajani kanssa ja sekin meni odotettua vielä paremmin. Sain kannustavaa palautetta ja sen siivittämänä tunnen, että selviän tästä loppurutistuksesta ihan hyvin. Jes.

Ihania zemppikommentteja teiltä onkin tullut tohon mun eiliseen postaukseen, KIITOS! Olette te lukijat vaan ihan mahtavia. Mitähän kivaa mä teidän pään menoks taas keksisinkään. Pistetäänpä harkintamyssyyn ;)!

Tässä vähän näkymiä täältä
Tämmösten vällyjen välistä tämä tyttö heräsi tänä aamuna. Kun päivä alkaa värikylvyllä se ei voi alkaa huonosti.
Ihana kevätaurinko ja sinitaivas

Meidän makkarin päätyseinässä olis tällanen kuosi <3


Mutta mikäs bambu se siinä versoo?


Virkkasin vessaan paperirullille oman korin johon mahtuu myös vessalukemiset, hihi


Ja täällä paikan löysi myös aiemmin blogissa hyppinyt matto


Keltainen onkin uusi tulokas tähän huusholliin!


Vaan mikä se tämä ihana on?

Lisää pikku koreja. Näitä riittää, voin kertoa!

18.2.2013

Jos ei se tapa, niin se vahvistaa!

Huh, no olen ainakin ihan rättipoikki. Kellehän tässä just sanoin, että tästä kuusta kun selviän, niin selviän taas mistä vaan! Eli täällä sitä ollaan uudessa ihanassa asunnossa, sekasorron keskellä ja kynsiä purren paineillaan ensi viikon opparin palautusta ja kaiken maailman muita hommia. Huh huh.

Että jos ihmettelette, että missä päivitykset, niin täällähän meni koko viikonloppu iloisesti muuttaen. Ja kun viikonloppuna en kerinnyt työpöytään päin katsoakaan, niin tänään onkin ollut sitten aevan hirmuinen kiirepäivä töiden kanssa ja tavaroiden järjestely on saanut taas oottaa hetken.

Yllä mainitusta syystä ette nyt näe vielä kuvia kodistamme. Ei tässä viel ole mitään näytettävää, kun joka nurkka on täynnä laatikkoa ja nyssäkkää. Mutta voin kertoa, että ollaan kyllä päivitetty vähän verhoa ja pöytäliinaa ynnä muuta, niin tästä tulee kyllä niin ihana kevätkoti, kun vaan kaiken saa paikalleen.

Huomaan kyllä nyt, että viikonloppu meni aamusta iltaan muuttaessa, kun tuntuu että veto on ihan pois. Harmittaa kun sellainen perus arki on kyllä nyt loksahtanut ihan pois paikoiltaan. Kai se sieltä loksahtaa takaisin pian. Ja jos jostain revin riemua tähänkin erittäin stressaavaan ajanjaksoon, niin siitä, että kevät se vaan tekee tuloaan!  Täällä uusilla kotihuudeilla jo linnut laulelee aamusella ja isoista ikkunoista tulvii päivällä sisälle valoa niin, että ei siinä vaan pysty näyttämään nyrpeää naamaa. Näin on näppylät! Mutta nyt on pakko lähteä lepuuttamaan tuonne meidän ihanaan uuteen sänkyyn.

Malttakaa vielä viikko pari, niin täältä alkaa taas tulemaan postausta harvase päivä. Loppuu tää karmaseva ressi! Hyvää yötä!

Nyt pieni lista huomioista, joita muuttoviikonloppu minussa herätti:
  • Jos on näin onnettoman pienet kädet, niin on kovin vaikea nostaa isoja esineitä, vaikka voimat muuten riittäisikin. Näillä kun ei saa kunnon otetta.
  • Pienilläkin käsillä pystyy nostamaan yllättävän painavia asioita, jos vaan uskaltaa yrittää. Esim sohva nousi neljällä pienellä naisen kädellä ja kulkeutui 5:stä kerroksesta rappuaj pitkin alas kuin itsestää!
  • Ei kannata muuttaa tyhjällä vatsalla
  • Muutto on aina raskaampaa kun mitä muistaa. Monta kertaa pitää muuttaa, että se tuntuisi kevyemmältä kuin aikaisemmin?
  • Muutossa olisi hyvä olla jalassa housut, joissa on taskut -> ei tarvitse muuttaa ulkotakki päällä ja hikoilla kuin pieni possu.
  • Jos et keksi mitään muuta hyvää syytä raahata peppuasi salille tai jumppaan, niin tässä yksi: muutto on huomattavasti helpompaa!
  • Muutto on lopulta kuitenkin ihanaa.
Paloja viime aikojen duneista. Ylin rivi on opparista, jonka senkin esittelen teille pian!

14.2.2013

On Anselmilla ystävää monta,kaveria, tyyppiä korvaamatonta!









Hyvää Ystävänpäivää teille rakkaat lukijat ja ystäväiset! Ystävää on ihana muistaa muutenkin, mutta tällainen erityinen päivä on mielestäni hyvä muistutus siitä kuinka hyvät ystävät ovat kultaakin kalliimpia. 

Mulla on lauantaina tulossa muuttoavuksi kiva kööri rakkaita ystäviä ja voin kertoa, että tuskin tuosta selvittäisikään ilman heidän avustusta. Eli kiitos jo etukäteen!

Tänä vuonna en itse kerinnyt millään laittamaan kortteja matkaan, mutta sainkin silti kaksi aivan ihanaa korttia:




Ystäväpariskuntani iihana kortti, joka on heidän perheen miehen käsialaa, wau sanon minä!


Entiseltä opettajalta Lahden Kansanopistosta oli lähtenyt mulle ja muille "kuviksen likoille"
(tämä moneen erään blogissani esiintynyt iloinen kööri) tällaset aivan ihanat kortit! Kiitos Jartsa oot ikuisesti meidän
paras taideopettaja!

12.2.2013

Kipin kapin

Noniin tänään se päivä taas koitti, että pitihän se luunsa raahata sitten Ikeaan! Oon juossut ympäri kyliä siis aamu kahdeksasta ja aika lailla vasta pari tuntia sitten pääsin kotiin kunnolla.

Ikeastahan piti käydä hakemassa vähän tykötarpeita uuteen kotiin aina roskiskiskoista vessapaperirullatelineeseen. Isoin sijoitus oli mun uusi työpöytä, mutta kaikki muu oli enemmän tai vähemmän aika pientä tarpeellista tavaraa tai sitten sisustushommia. Kehyksiä ja sen sellaista.

Nauratti vähän toi mun eräsonnustautuminen (huomaa peilistä heijastuva mini kånken), vaikka onhan toi Ikea sellainenkin tavarapaljouden viidakko, että kyllä siel pitääkin olla varusteet kunnossa, että selviää siitä maratoonista. Ja kyllä tollai hyvä hengittävä takki ja joustavat housut osottautu erittäin käyttis matskuks siinä vaiheessa ku puskettiin kaksistaan Jarkon kanssa meidän uutta aiemmin viime viikolla hankittua sänkyä rappukäytävässä kakkoskerrokseen. Olisitte kuullu sen voivottelun määrän "ei oo näin pientä ihmistä tarkotettu näin isojen tavaroiden kantamiseen!" No mutta oon ylpeä miten hyvin oon jaksanut kantaa. Painavin osa mun töpistettä laatikkoineen paino 62 kiloa. En siis suinkaan ole mikään tumput suorassa seisoja tyyppiä, vaikka välillä (lue: aina) onkin kiva esittää, että kauppakassi on niin hirveen painava, että Jarkon on vaan ihan pakko kantaa se.

Vaan voin kertoa, että näin häsläys päivän päätteeksi vielä dancebody tunnin vetäneenä, olen sekä henkisesti ja fyysisesti tosi pahasti ton sängyn tarpeessa, joten nyt good night!

Erä Anselmi


Aamupalaks keksiä, nam!

10.2.2013

Kiireisen naisen laskiainen

Täällä ollaan niin tohinoissa ton muuttamisen kanssa, että en todellakaan ole kerinnyt ajatellakaan mitään leipomista tähän väliin. Siispä laskiaispullatkin tähän perheeseen syntyivät kuin itsestään kaupan Pullava -viipaleista (kyllä, nyt ainakin puolella lukijoista käy samalla tavalla kun mulla ja lopun illan päässä soi "Pullava, pullava, pulla-pullava, pulla-pullava!" haha), kermapursotinpurkista ja hillosta. Nam! Oli kyllä turkasen hyvää, vaikken itse niitä leiponutkaan. Mietin että nämähän olis ihan täydellisiä jäliruokaherkkuja joskus kun kutsuu kavereita syömään. Tuohon vaan ripaus nompparelleja tai muita koristamaan vielä. Ehkä jopa kiireisen naisen synttärikakun korvike? Hehe.

Tällaset jälkiruokahömpötykset saa muuton takia jäädä vähemmälle huomiolle, mutta varsinainen ruokahan on täysin toinen juttu! Loihdittiin nimittäin jälleen kerran Jakkerin kanssa tuota aivan turkasen ihanaa avocadopastaa. Ja itseasiassa nyt kun oikeen mietin, niin sehän on todella muuttoystävällistä ruokaa! Syntyy käden käänteessä, eikä tiskiäkään synny juuri lainkaan, kun mitään ei tarviste paistaa.

Mutta nyt ei ole aikaa pidempiin jorinoihin, pitää alkaa tekemään vähän töitäkin, ettei ne olisi ihan retuperällä tän muuton takia. Mukavaa sunnuntain jatkoa kaikille teille ihanille ihmishupsukoille.

Huomiselle muuton osalta luvassa mm. mattojen pesulaan kiikutusta, muuttoilmoitusta, pakkausta, pakkausta, pakkausta, avaimien saanti uuteen kämppään (?)... Touhukas päivä tiedossa!




8.2.2013

Merkkaria kurkkuun...eiku

No nyt tuleekin sitten ylityslaulu merkkareille! Noille viheliäisille karkeille, jonka mutustelu saa leukaluut kipeäksi ja joista jokaisella löytyy ainakin yksi "menasin/ystäväni meinasi tuhketua" -tarina. Näiden nostalgisten karkkihirviöiden paluu on saanut sosiaalisen median tursuamaan puolesta ja vastaan postauksia, vaan eniten innoissaan tuntuu olevan juurikin mun ikäiset naiset.

Monessa blogissakin näitä on jo mutusteltu ja pohdiskeltu. No miksi minä haluan kantaa korteni tähän merkkareitten somekekoon? Siihen löytyy ihan hyvä syy. Olen nimittäin silmittömän rakastunut näihin koviin melko mauttomiin karkkeihin, jotka lapsena jäi köllöttämään pussin pohjimmaiseksi, kunnes kaikki muut namit olivat syöty.

En käsitä mistä mieltymykseni tällaisiin hyvin epäaidon makuisiin, kovaa kumia muistuttaviin nameihin johtuu. Ihan sama kumma, ihan villi mieltymys minulla on Snöre lakua kohtaan ja NYCissä ensi kertaa maistamaani mukalakua (kuten me tuon kumman Twistler kumilakun nimesimme. Sitä saa muuten ainakin Cittarin ja S-marketin jenkkihyllystä) kohtaan.

Onneksi uudet merkkarit ovat sentään paljon pienempiä kuin ne isot alkuperäiset. Tukehtumisriski ei siten ole ihan niin suuri, kun valtava kolikko ei limpsahda kurkkuun. En mä silti näitä muksuille syöttäis vieläkään. Söisin kaikki itse! Hehehe!

Mites, joko ootte itse näitä maistaneet taas?








6.2.2013

Anna sydän Jagge

Siitä on tänään kolme vuotta kun ensimmäisen kerran tapasin tuon Jakkerin ja olin myyty heti (no viimeistään siinä vaiheessa ku näin, sen upean kodin ja kolme skebaa = sisustussilmällä varustettu rokkari). Kolmessa vuodessa ollaankin sitten keritty hommaamaan kaksi ihanaa kissaa, menty kihloihin, saatu yhteinen rakas kummityttö ja nyt ostettu vielä kotikin. Ihan mukavasti pyyhkii ja asiat on edenneet aika vauhdikaastikin. Sopii minulle!

Etenemisen lisäksi tärkeänä pidän sitä, kuinka ollaan osattu olla myös paikallaan ja paikalla kun toinen sitä on tarvinut. Pitää osata pysähtyä kuuntelemaan mitä toisella on sanottavana. Ja välillä pitää pysähtyä kuulostelemaan sitä itse suhdetta, että mites meillä menee ja miten tässä edetään.

Kolmeen vuoteen on mahtunut ihan hirmuinen määrä iloa ja naurua, tuhansia suukkoja, liuta ovien paiskomisia, itkua niin ilosta kun surusta, hömppäilyä, herneitä nenässä, juhlissa tanssittuja öitä, kainalossa nukuttuja päiviä...niin paljon kaikkea, ettei edes pysty käsittämään, että mihin se yhdessä vietetty aika on oikein hurahtanut.

Tämä ilta vietetään (heti pakkaamisen jälkeen) rakentaen lisää muistoja lokeroon "kainalossa katsotut leffat".

Rakkaus on pesti hulluuteen (klik)

5.2.2013

Oodi työvälineille

Kuvittajan ammatissa tarvitsee jos jonkin näköistä tarpeellista tavaraa. Olenkin täällä joskus esitellyt tietokonetta ja piirtopöytääni, vaan harvemmin tulee esiteltyä näitä pieniä perus välineitä. No otin tuossa opparin kirjallista varten vähän kuvia työvälineistä ja koska niistä tuli niin somia, niin ajattelin heittää kuvia teillekin tänne näkyviin. Tässä ei siis suinkaan ole kaikki, mutta parhaimmistoa.

Kuvissa löytyy siis lyijäreitä, kaksi erilaista kynää mun wacomilleni (piirtopöytä), terotin (samanlainen ku ala-asteella), lisää lyijäreitä, kumi ja akvarellitekstuureita.

Opparin kirjallisen taittaminen on mulla tässä nyt aika ajankohtainen asia. Luulen, että te kaikki kyllä saatte sen nähdä kunhan valmiiksi tulee. Olen itse siihen kyllä tähän mennessä jo todella tyytyväinen. Tekstipuoli on hyvin pitkälti hanskassa, nyt vaan kaikki osat paikoilleen nätiksi kirjaseksi ja printtaamaan. Valmistuminen alkaa olemaan niin lähellä että ihan hirvittää. Ihanaa!































4.2.2013

Huiveja, vilttejä ja muuttolaatikoita

Heippati hei!

Täällä ollaan oltu vähän kiirusjalalla taas, ei ole kerinny kirjottelemaan teille mitään kivoja hömpötyksiä. Olin viikonloppuna pyörähtämässä Helsingissä ja mun iPhone lähti viime viikolla vähän huoltovaihtoon, niin en sitten oikeen millään pystynyt sieltä päivittämäänkään. Eilen oli muuten vaan sitten niin paljon puuhaa.

Täytynee muuten kiitellä, että kyllähän pelittää applella huolto hyvin. Kännykän virtanappi jumittu pohjaan, vein sen ElisaShopittiin keskiviikkona, niin perjantaina tuli viesti päivällä, että puhelin on noudettavissa liikkeestä! No olin silloin jo Helsingissä, mutta silti! Ihan hurjan nopeaa toimintaa ja sain vielä ihan uuden puhelimen, eivät alkaneet korjaamaan vanhaa. Kelpaa.

Meijän äityli osti mulle Helsingistä aivan ihanan huivm, josta on tuossa alla nuo pari kuvaa. Himoilin tota huivia jo aiemmin viime viikolla Monkissa alessa, mutta nyt mun ei tarvinu enää jättää sitä hyllyyn! (Kiitos äitee ♥!) Kissoille ostin myös tosi kivat beibiviltit H&M home:sta, ettei iho suotta hikoa kuuman fleecen välissä niin paljoo. Eppu esittelee niitä teille tuossa alempana.

Ja sitten uutisista se ihanin: me löydettiin koti! Tai oikeestaan löydettiin se jo ennen joulua, mutta tänään käytiin allekirjottamassa paperit! Muutto on viimeistään ensi viikolla, joten voin luvata että blogissa on luvassa tulevaisuudessa paljon sisustuskuvia ja muuta muuttostressiä, hehe. Ihan mahtava tunne kuulkaas muuttaa ihanan isoon ensimmäiseen omaan kotiin ♥.

Vaan nyt tän ilopepun täytyy kiiruhtaa taas kohti maanantai zumbaa.  Jos teillä on kivoja diy sisustus vinkkejä omissa tai seuraamisssanne blogeissa, niin linkkivinkkiä kommenttiboxiin kiitos!

Mukavaa alkanutta viikkoa! Mulla se ainakin alkoi mukavammin kuin koskaan.

Oiskohan tää tää se Sanna Raipen 2000 lukulainen serkku Anna Raipe?

Pehmohuivi kaulalla on hymy herkässä :)
Myös Eppu rakastaa omaa pikku peittoaan....ja samalla puree vähän mamin sormia.

Tämmönen toppinen tarttui viidellä eurolla haaviin yks päivä kun tajusin, etten kerkiä ennen zumbaa kotiin ja pakko oli
joku toppi sinne hikitunnille päälle saada. Hehe, eli ihan mainio kiirelöytö.
Eppu näkee unta, että ajelee kylillä avoautolla luu ulkona...hehe
Tämmösiä laatikoita alkaa pyörimään täällä nurkissa jo melko paljon.





1.2.2013

Ai että liukuvärjätty?

Tän viikkoiseen shoppailupostaukseen ystäväni Hanna oli tuumannut että mun hiukset on kasvaneet ihan hirveästi. Aloin pohtimaan asiaa ja juu-u, on se myönnettä, että nehän alkaa olemaan jo pitkät. Ihanaa! Ei aikaakaan kun saan nämä jo jättinutturalle ja se jos jokin on ihanata ♥!


Mulla on myös aivan uusi tukkaidoli: Venla Kokkonen, joka on siis ylex:n juontaja ja tätä nykyä tuttu myös Iholla -sarjasta. Oon aiemmin ihastellut sen ihmisen ihanan käheää ääntä radiosta, mutta nyt kun näin telkkarissa, niin vöi jösses sitä tukkaa. Aivan ihana pitkä liukuvärjätty kuontalo.  Siinä mulle vähän tavotetta, että tätä harakanpesää ei leikata (paitsi vain latvoja), ennen kun hiukset on yhtä pitkät.

Ja nyt sitten sitä näytettä mun tukasta. On muuten aika hauskaa, että tosi moni on kysynyt, että oonko liukuvärjänny hiukset, ei en ole mulla on vaan niin pitkä juurikasvu kohtuu smoothilla liukumolla, kiitos  blondiraitojen ja auringonpaahteen viime kesänä, hehe. Eli tuo on mun oma väri mikä tuolta juuripäästä pukkaa. Nyt ei olekaan pienintäkään aikomusta värjätä tukkaa varmaan seuraavaan pariin vuoteen. Ainoa millä välillä piristelen ilmettä on noi colormaskin sävyttävät hoitoaineet.

Nyt ihanaa viikonloppua tää suihkasee taas kohti Helsinkiä, vaan tälläkertaa ihan vapaa-ajan merkeissä.


Tässä sitä olis kuontaloa kerrakseen

Kyl velipoika saa olla taas ylpee! 

Siinä se roikkuu! Huom! uudet korvikset käytössä, ihanat!