Luukku 22: sarjista pukkaa

Luukku 22 auki ja sieltä pätkähtää mun joulusarjikset Sfinxit ry:n Nakulehteen ja Heeleriharrastajien lehteen. Tähtinä ketkäs muutkaan kun meidän tyypit.

Viikonloppua pukkaa

Se on kuulkaas viikonloppu ihan korvilla, eikä mikä tahansa viikonloppu, vaan kesän ehkä eka ja vika helleviikonloppu! Siitä siis nauttimaan. Itse lähden Seinäjoelle tapaamaan ystäviäni (kuviksen likat kokoontuu jälleen) ja tuoretta kummipoikaa. Minusta tuli siis kesällä kolmannen kerran kummi pienelle ihanalle poikaliinille. Ihanaa päästä nuuskimaan vauvaa.

Mutta näihin kuviin ja tunnemiin Leon ja Eppu toivottaa aurinkoista viikonloppua!

Huomenta!

Noniin nyt on asiat niin, että Uutistoimiston on taas aika hieman herätä ja se tapahtukoon heti huomenna, tänään sataa ja on harmaata ja kissat näyttää mallia miten tänään toimitaan, mutta heti huomenna olkoon päivä uusi ja täälläkin taas alkaa tapahtumaan asioita. Olen erittäin iloinen, että olette jaksaneet pysyä matkassa tämänkin hiljaiselon läpi. Elämä vaan on ihmeellinen asia ja toisinaan se pysäyttää.

♥: Anna

Luukku 19. Kattia kanssa

Heräsin juuri kahden tunnin vahinkopäikkäreiltä ja nyt väsyttää kyllä niin, että aion mennä jatkamaan yöunia, niin jaksan huomenna olla ilonen beibi pikkujouluissa (tän vuoden ekat ja vikat).

Mutta luukustahan putkahtaa meidän joulukatteja! Leon oli meidän joulukuvauksissa niin mallikkaasti tonttupuku päällä, että tuo toka kuva pääsi aina Sfinxit ry:n lehden kanteen. Eppu sen sijaan ei suostunut astumaan koko kuvauspaikalle ilman ruokakuppia...että sillä lailla. Tässä meidän kattiset toivottaa siis oikein ihanaa joulun aikaa teille hyvät lukijat.

Eppu ja Lemppu

Aiemmin syksyllä ilmestyneessä Sfinxit ry:n lehdessä julkaistu Eppu ja Lemppu sarjis:

Eppu ja Lemppu sunnuntaipuuhissa

Asennot haltuun

Nyt kun kesä tulla päräytti tänne Pohjolaankin, niin Leon "Aurinkokuningas" DonAmen halusi tässä esitellä teille parhaat aringonottoasennot. Tänään on roikottanut vettä taivaan täydeltä, mutta huomenna taas paistelee, siispä olkaa hyvä:

Vastustamattomat tassukat ja nassukat!

Meidän Epusta tuli taas tuossa muutamat viikot sitten isipappa toiseen otteeseen ja käytiin tämän viikon tiistaina taas katsomassa vauveleita kasvattajan luona. Voi hyvät hyssykät miten suloisia hyö ovatkaan! Karmeeta käydä katsomassa tällaisia söpöisyyksiä, ilman että niistä yksikään olisi meille tulossa. Sanoin leikillä (ja kuitenkin puoli tosissani) Jarkolle, että mulla olis just yhden eläimen mentävä aukko nyt sydämessä kun Vito rakas on poissa.

Siitäkin huolimatta nyt ei valitettavasti kuitenkaan ole se paras hetki ottaa uutta riehukallea meille kun Niila makoilee vielä paljon leikkimatolla lattialla ja on siten aika tulilinjalla jos pentukissa tulisi näitä meidän kahta isompaa vielä entisestään villiinnyttämään. No haaveilla saa aina.

Tässä teillekin parit ihanat haavekuvat...Ne on niin söpököitä etten kestä!

Nukku-kissat

Meidän kissathan siis tunnetusti rakastaa nukkumista. Heille ei kuitenkaan kelpaa ihan mikä tahansa leposija, vaan paikassa täytyy toden totta olla mukavuudet kohillaan: paljon lämpöä ja pehmeyttä ja paikan tulee olla mielellään vähintään 40cm korkeudessa maasta.

No Niila boy on kasvanut niin hirveällä kyydillä että hoitopöytä alkoi eittämättä olemaan jo hankalan lyhyt. Jarkon kanssa tuumasimme, että mitäs ihmettä sitä keksisi kun hoitovälineet olisi kumminkin kätevä säilyttää käden ulottuvilla makkarissa. Eipä siinä kauaa tarvinut pohtia kun keksittiin, että siirretään hoitovälineet alahyllyltä hoitotasolle ja alahyllystä tulkoon kissoille oma sänky!
Ostin Tigeristä vielä kivan uuden viltin ja eipä siinä paljoo muuta tarvittu, Leon oli onnensa kukkuloilla kun pääsi uuteen pesään nukkumaan! Ajateltiin että nikkaroidaan tuohon vielä jonkin moinen levy, että siitä tulee suojaisa pesä, mihin kissat pääsee omaan rauhaan nukkumaan.

Ei muuta ku letkeää lauantaita kaikille!

Eppu odottelee omaa kerrosta lempi vilttiinsä käpertyneenä.

Joulukissat

Meidän joulukissat halusi toivottaa teille  hyvää joulun aikaa näin muutamalla joulurauhaisella valokuvalla:

Kissanviikset sentään

Heippa rakkaat kansalaiset. Täällä ollaan ihan kunnossa ja yhtenä kappaleena yhä, kiirettä on vaan pukannut niin paljon, ettei ole kerinnyt ja jaksanut istua koneella yhtään pakollista enempää (selkäpoloni on täysin samaa mieltä). Ja sitä pakkoahan on ollut hurjasti. En malttais millään odotta, että pääsen esittelemään teille kaikkia valmistuneita työprojekteja. Julkaisupäiviä odotellessa siis!

Pienemmistä duuneista voisin tehdä jonkin sorttista koostetta tässä jossain välissä. Kommenttiboksiin onkin tullut toiveita, että esittelisin enemmän töitäni. Mammalomalla lataan teille tänne semmosetki galleriat mun töistä että. Hehe.

Niin paljon kun työtäni rakastankin on onni, että elämässä on myös hurjasti kaikkea muuta mieleistä. Eilen esimerkiksi istuttiin kaverin kanssa pitkä ilta Amarillossa, syötiin hyvin ja lärpätettiin vaikka ja mitä. Nam! Myös tämä pallomahaisuus on joka päivä suuri ihmetyksen aihe. Mahassa tapahtuu niin kummia juttuja, että en lakkaa ihmettelemästä niitä kaiken maailman hikkoja ja muita tutinoita ja tömpsötyksiä. Myös perhe- ja synnytysvalmennukset ovat tuoneet oman pikantin lisänsä tähän ihmetysten tyyssijaan. Nyt on paljon valaistuneempi olo, mitä tuleman pitää noin pääpiirteittäin, kun h-hetki koittaa.

Ihastuttavia vauvoja on elämässä nyt muutenkin ympärillä. Niistä ruttuisimmat lienee nämä pienet kaverit, joita käytiin Jarkon kanssa eilen vielä moikkaamassa ennen kun hyö lähtevät uusiin koteihin.  Eli kyseessä on blogissa aiemminkin vilahtaneet (täällä ja täällä) meidän Epun pennut <3. Kaikki viisi saivat ihanat kodit ja kotiutuvat niihin lähipäivinä (voi haikeus). Tuli niin haikea olo, että näistä murusista ei nyt kukaan tullut meille asumaan. Luulen, että joulukuussa olen kyllä vähintäänkin helpottunut, ettei meillä ole kahta uutta tulokasta talossa samaan aikaan. Kiitän vielä itseäni (ja Jarkkoa), että päätös pysyi loppuun asti.

Vaan nyt mun pitää hetki tehdä niitä paljon mainittuja töitä, ennen kun lähdetään kaverin kolmekymppisille illalla. Olkaahan huomenna kuulolla kun julkaisen ARVONNAN voittajan!

Terkkuja!

Hellouta!

Täällä ollaan elelty kiireisenä ja siksi blogissa on ollut todella hiljaista. Mulla alkaa mammaloma kuukauden päästä ja sen kyllä huomaa. Kaikkien mahdollisten töiden deadlinet lähestyy ja siten työkiirettä pukkaa ihan valtavasti.

Samalla tietysti tän pienen ihmisen kovaa vauhtia lähestyvä syntymä teettää omat kiireensä ja väsymyksensä. Vapaa-aika tulee käytettyä harkiten oman ja pikkaraisen hyvinvoinnin edistämiseksi. Maanantaina olin taas neuvolassa ja tänään Jarkon kanssa yhdessä perhevalmennuksessa. Kävin myös uimassa tuossa yksi päivä ja tekipäs hyvää! Hassua kun maha tuntuu kelluttavan mua aika kivasti, hehe.

Tää viikko on muutenkin ollut ihan super jännittävä, vaikka vasta keskiviikkoa eletään. Eilen pääsin vähän esittelemään kotiani eräälle taholle, josta kerron lisää, kun juttu tulee ulos ja tänään sain kuulla, että tulin toiseksi Metsolan kuosisuunnittelukilpailussa, jee! Esittelen kankaan kunhan saan sitä käsiini. Kyllä hymyilyttää voin kertoa!

Toivottavasti epäsäännöllisestä hiljaiselosta huolimatta maltatte pysyä kyydissä. Blogi on mulle kuitenkin erittäin rakas ja teidän ihanat kommentit todella tärkeitä. Pitää ladata tuohon meidän ipadille nyt blogger hetimiten, niin saan sitten päiviteltyä kuulumisia sillä kätevästi vauvankin kanssa.

Muistakaahan ihanaiset käydä osallistumassa mun blogiarvontaan täällä. Aikaa on sunnuntaihin asti.

♥ Anna

Tässä pari kuvaa meidän pojista viime viikolta. Pitkästä aikaa tuli napattua niistäkin kuvia kunnolla.

Mikä on pieni ryppyinen ja maukuu?

Voihan kissan pissat sentään mitä söpönassuja ne olivatkaan, nimittäin meidän Eppusen pennut. Käytiin niitä katsomassa maanantaina. Ihan säälittävän pieniä puolenkilon rääpäleitä honteloine jalkoineen hyö olivat yhä, mutta kyllä niillä silti jo ihan kissat elkeet löytyi. Vaaviaitauksessa hyppelehdittiin, painittiin, kiljuttiin ja mauttiin, pötköteltiin, venyteltiin ja söpösteltiin, kuin aika kissat konsanaan.

Samaan aikaan tuntui ihanalta hypistellä pikku kissaliineja, mutta toisaalta aivan kamalalta: näistä söpönaamareista yksikään ei ole tulossa meille asumaan! Voi surkeus! Olisin ihan valmis ottamaan meille kolmannenkin kissan, mutta ei meilläa taida olla tilaa kahdelle uudelle vauvalle joulukuussa. Uskallan epäillä, että näille meijän isoille poitsulle on muutenkin ihan tarpeeks iso shokki, että joutuvat jakamaan kainalosta tilaansa tän meidän tulevan ihmisvaavin kanssa. Onneksi meillä on täällä kaksi isoa syliä, johon kaikki mahtuu ihan varmasti.

Donsfinx on rotuna niin sylirakas kyllä, etten toista näin hellyydenkipeää rotua tiedäkään. Jos teillä jollain siellä ruutujen toisella puolen on sfinxin mentävä aukko kainalossa ja aito kiinnostus rotua kohtaan kannattaa vierailla näiden palleroitten kasvattajan sivuilla täällä ja kysellä pennuista ja rodusta ylipäätänsä. Myös mulle voi esittää kysymyksi nahkakatteihin liittyen kommenttiboxiin tai sähköpostilla.

Ja saanen esitellä herrasväki nahkapylleröt:

Myö osataan lekotella missä vaan!

Eihän noi Jarkon kädet mitkää pienimmät ole, mutta silti kattokaa mikä rääpäle tuo katti <3

Eppu ja Lemppu #1

Olen piirtänyt Suomen Rex-kissayhdistys ry:n jäsenlehteen rex-uutisiin sarjakuvia tässä nyt viime aikoina ja viime numerossa oli ihan ensimmäin strippi, jossa seikkaili MEIDÄN omat ihana kissapojat. Ajattelin, että teitäkin saattaisi huvittaa nähdä näitä, joten linkkaan nämä lehden ilmestymisen jälkeen tästä lähtien myös tänne. Olkaapas hyvät! Klikkaamalla isommaksi, niin ei tarvi tihrustaa.

ps. Viesti lukijalle Heli Koo, huutelin sulle tonne aiempaan postaukseen, että linkkaa sun blogi kiitos, heh.

Villapaitaa karvattomalle katille

Oon nyt syksyn myötä päässyt vähän taas kutomisen makuun kuten eilinen postaus jo kertoikin. Viikko sitten viikonloppuna kudoin Leonille tämmösen super pehmukan villapaidan. Leon vaikuttaa itse oikeen tyytyväiseltä paitaansa ja köllötteleekin nyt usein sängyssään selällään pitkänä, kun on niin lämmin, ettei tarvi käpertyä ees pikku kerälle.

Leonille tohtiikin jo tämmösiä neuloa kun sen ei enää pitäisi kasvaa niin hirmusti. Eppu saa toistaiseksi tyytyä flecetakin hihasta leikattuun paitaan, kun on niin kovassa kasvuiässä vielä.

Aika hyvin kyllä onnistuin tuon tekemään ja vielä ihan omasta päästä! Nuo pikku hihat tein lapasen peukalokiilaa hyödyntäen ja muuten vaan sitten leventelin vähän siihen malliin kun tuo meidän röllykän  muodokas vartalo menee. Rintakehään tuli villasukan kantapäätä muistuttava osio. Olihan se vähän arpapeliä, kun tuota ei voinut edes sovittaa välissä kun työssä oli tietysti kasa puikkoja kiinni. Mutta ihans opiva on!

Eppu tuli taloon!

Noniin, nyt on kauan odotettu Eppu peppu kotiutunut ja onhan se nyt vaan yksi tän planeetan suloisimmista eläväisistä! Eppu on valloittanut ihan täysin mun ja Jarkon sydämet ja myös Leon suhtautuu yllättävän hyvin uuteen sohvan valloittajaan. Vito taas tuskin on huomaavinaan koko kattia, että yllättävän kivuttomasti tämä perheen tassukkaiden tutustuttaminen on mennyt. Toki Leonista voi havaita, että onhan se mustis, jos pikku katti on sylissä, mutta on meillä tänä aamuna jo kirmailtu yhdessä. Ihanaa, että menee näin kivasti tämä kotiutuminen, kun täytyy tunnustaa, että kyllä mua jännitti miten Leon tulee suhtautumaan uuteen kattiin.

Ihan hassua miten Leonista tuli kerta heitolla ihan hirmusen iso kissa. Se on ollut kuitenki meidän perheen pikkanen sylikatti tähän asti.

Tässä muutama kuva pikku hepusta päikkäreitten jälkeen: