Sivut

29.12.2013

metsäisää

Joulukuu ja metsässä vihertää kuin uuteen kevääseen uskoen, lukuunottamatta jonkun hupsukan tonttusen metsäkuuseen ripustelemia kirkkaanpunaisia joulupalloja. Käytiin aamupäivällä vaunulenkillä metsässä ja vaikka ilma oli kerrassaan lempeä ja aurinkokin vilautti itseään pilven takaa, niin ei tuo vaan mieltä ylennä, ettei pihalla ole hitustakaan lunta. Ainoa hyvä puoli lumettomuudessa on kenties se, että tuohon meidän takapihalta alkavaan mettään ylipäätänsä vielä pääsee lenkille. Lenkkipolut kun on talvella ainoastaan hiihtäjien käytössä.

Joulu mennä vilahti ja saatiin käytännöllisiä ihania lahjoja, kuten pieni imuri (kissanhiekat tutiskaa, täältä tulee Manna!), vaaville vaatteita, leluja ja lahjakortti lastenvaateliikkeeseen, saatiin herkkusia ja mitä vielä. Ainiin kaverilta sain Anselmi - nimisen vinkkupullon, hehe. Jarkko kullalata toivoin Leathermania ja sen myös sain ihanalla omistuskirjoituksella kaiverrettuna. Nyt pääsee Anna Manna näpertämään ja askartelemaan entistäkin paremmin. Olen itseasiassa jo aloittanut näpertelyn, koska blogissa on starttaamassa uusi projekti ensi vuodelle. Tälle prokkikselle tulee oma välilehti ja kaikkea. Pääsette seuraamaan sieltä projektin etenemistä. Esittelen projektin pian, olkaa kuulolla.

Ei muuta kun rauhaisaa sunnuntai-iltaa kaikille!











24.12.2013

Rauhallista Joulua kaikki!

Uutistoimisto Anselmi haluaa toivottaa ystävilleen ja tuttavilleen erittäin ihanaista rauhallista joulua!





23.12.2013

Joulu-Jännät

Huomenna se olis jouluaatto, ihanata! Joulu on sellasta tunteilun ja herkistymisen aikaa. Lapsena jouluaatonaatto oli niin jännittävä päivä, että hyvä kun housuissa pysyi! Nukkumaanmeno oli ihan tuskaa, kun oli niin into piukkana, ettei unen päästä meinannu saada kiinni.
Mulla on yksi hassu lapsuusmuisto aaton aaton illalta. Muistan ihan selkeän kuvan päässäni, että olen ensimmäisessä lapsuuden kodissa käymässä veljen kanssa nukkumaan ja mua käy itkettämään. Äiti koittaa kysyä, että mitä sä laps rakas nyt itket, niin vastaan vaan äitille, että kun huomenna on joulu. Äiti on ihan ymmällään, että miks ihmeessä se itkettää, että eikö se ole kiva juttu. Minä en itkultani saa sanotuksi, että itken juurikin ilosta ja jännityksestä. En muista sainko sanottua sitä ollenkaan (muistatkos mami näitä traagisia tapahtumia, heh?), vai ymmärsinkö edes mitä oli ilosta itkeminen. Kyllä voi lapsen mieli ja joulufiilistely olla ihan omaa luokkaansa, heh. Odotan innolla sitä aikaa kun parin vuoden päästä pääsee seuraamaan tuon oman jälkeläisen joulutärinöitä.

Luulen että nyt jos ensi yönä meillä valvotaan, ei se kenties johdu aaton jännityksestä, vaan en kiistä, etteikö jouluaatto yhä saa piskuisen jännäperhosen lepattelemaan omassakin mahassa.













19.12.2013

Joulukissat

Meidän joulukissat halusi toivottaa teille  hyvää joulun aikaa näin muutamalla joulurauhaisella valokuvalla:







18.12.2013

Paketti poikineen

Ihanata, jouluun on enää viikko! Lahjojen paketoinnin alottelin jo ennen synnytystä (ah kerrankin hyvissä ajoin onneksi!), vaan muutamia lahjoja on vielä hankkimati. Huomenna olis tarkotus lähteä näiden kolmen tontun voimin ne viimisetkin ostamaan. Jos vaikka illalla sitte laitan pojat sohvalle köllöttelemään kahdestaan ja itse otan kupposen glögiä ja pistän paketoiden. Sen tietää ketkä kaksi viiksekästä nahkapyllyä menee ihan hurmioon kun mami kaivaa esille lahjanarut ja paperit. Onko muilla kissallisilla yhtä paketointifanaattista väkeä siel?

 Tänä vuonna meidän paketit pukeutuu omppuun ja raitaa






13.12.2013

Natural Born Mama

Mietin tossa päivällä, että enpä olis uskonut kolme vuotta sitten, jos joku olis kristallipallon kanssa tullut sanomaan, että kolmen vuoden päästä istut sohvalla, luet vauvalehteä jonka kestotilaaja olet ja nitkuttelet puikoilla ihanaa pörröpipoa kaksvee kummitytölle joululauluja hyräillen. Ja kaiken lisäksi kirjoitat siitä blogiisi, jonka pitäisi olla kaikkea muuta kun höpsähtänyt mammablogi (ei mitään en tunnusta, pelkkä mammablogi tämä ei ole, hehe).

Hetken mietin näin, kunnes aloin oikeen totuuteen miettimään. Mitä hemmettiä mä ajattelen, todellakin olisin uskonut! Olen kaiketi aina tiennyt haluavani lapsia ja aina tullut toimeen lasten kanssa ihan todella hyvin. Päiväkodin tätinä olin vuoden päivät ja rakastin työtäni ja niitä pikku räkisnenuja itkuraivareineen ja ainaisine aamupuurotaisteiluineen päivineen. Rakastan kummityttöjäni ja heidän ihania viliskantti veljiään. Olen myös 12-vuotiaana tullut isosiskoksi ja elänyt maailman onnellisimman myöhäisen lapsuuden pientä vauvaa äitylin apuna hoitaen. Muistan kuin eilisen kun Antton oli oppinut kävelemään sillä välin, kun olin kaksi viikkoa Saksassa ja pikku-ukko tepasteli suoraan mun syliin istumaan ja tuossa tuokiossa vaaleilla ihanilla kesähousuillani oli vaipasta lempeästi turahtaneet kakat. Silloin ei ehkä naurattanut ihan hirveästi, mutta nyt naurattaa.

Sanokaa vaan, että nyt se on mennyt totaalisen sekasin niistä imetyshormooneista, vaan kyllä se niin on, että mä olen seonnut jo kauan kauan sitten, olen natural born mami! Tuo mun pikku västäräkkini on vaan tuonut nyt tän kaiken esiin eri tavalla.

Vaan älkää huoliko, koitan pitää nämä mun rakkaudenjulistukset kurissa ja kirjoittaa edelleen myös kaikesta muusta. Heittäkää kommenttiboxiin vaikka toiveaiheita niin ei mee ihan vauvaamiseks, hehe. Mukavaa viikonloppua!








11.12.2013

Laulavat etelän hetelmät

Tossa aiemmassa postauksessa sivusinkin jo aihetta, kuinka mua suuresti liikututtaa Hartwall Jaffan uusi joulumainoskamppis. Eritoten herkistymään saa se eneimmäinen, jossa pikku hedelmäiset laulaa kuorossa Sylvian joululaulua (joka on toinen mun lempi joululauluista). Jos olen jollain ihmeen konstilla onnistunut pidättelemään itkun pienen appelsiinin soolon yli, niin viimeistään siinä vaiheessa kun vielä pienempi lime astelee ruutuun ja meinaa kompastua kaulahuiviinsa on itkuun pärskähdys taattu! Voiko olla liikuttavampaa ja haikeampaa mainosta!

Tuumasinkin Jarkolle, että mainoksen takaa löytyvä mainostiimi on lähtenyt melko rohkealle linjalle, tekemällä perus kynttilätunnelmointimassasta erottuvaa mainosta, joka on mielestäni enemmän jopa surullinen kuin joulun ilosanomaa julistava. Osu ja upposi, nimittäin suomalaiseen sielunmaisemaani ja varmasti myös monen muun katsojan. Ja vielä enemmän osu ja upposi, kun näin toisen mainoksen, joka taas on iloinen ja kepeä. Parina nämä ei jätä oloa turhan haikeaksi vaan luo juuri sen ihanan joulun liikuttavan iloisen tunnelman, mistä ainakin mun joulussa on kyse: Ensin aamulla kyynelehditään ihanille jouluperinteille aina lumiukosta joulupuuroon, päivällä syödään hyvän mielen jouluateria ja hiljennytään haudoilla. Illalla sitten ilakoidaan lahjojen ja yhdessäolon parissa. Juuri tästä joulussa on kyse. Ja koska onnistuneesta markkinoinnista tässäkin mainosparissa on lopulta kyse, saatetaan meilläkin juoda jouluna Jaffaa!

Täältä pääset lataamaan mainosten laulut kännykkään soittoääneksi: KLIK





9.12.2013

Pööö-pöö-Pöllerööö!

Lupasin aiemmin (joskus tosi paljon aimmein) esitellä täällä mun virkkailuja ja muita käsitöitä, joita kovasti raskausaikana vauvaa varten ahersin. Nyt olisi vuorossa pöllöset, joita kolmin kappalein kerkesin väkertämään. Googlailin netistä pöllöleluja, jonka jälkeen nämä syntyikin ihan itsestään aivojen syövereistä. Hirmuinen määrä ihanan värisiä puuvillalankoja toimi inspiraation lähteenä. Malleina nämä on super helppo toteuttaa, joten vikkeläsormisimmat voi tästä napata idean ja pistää koukulla koreasti, niin kerkiää vielä lahjaksi vaikka pukin konttiin!

Jokaisen pällön nokassa ja siivissä tai korvissa on sisällä isot kulkuset, jotka helisee kivasti pöllöä heilutellessa. En tajunnut laittaa kuvaan mitään mistä näkisi mittakaavan, mutta kooltaan isoin pöllöskä on 20 cm korkea. Nämä kivat pehmoset valvovat (ja nukkuvat) meidän vaavin unta pinnasängyn nurkassa.

Onko teillä kivoja virkkuuohjeita korvan takana lelujen virkkaukseen (tai oikeestaan mihin vaan). Voisin aherrella lisää kun sellainen hetki koittaa. Saa vinkata!


8.12.2013

Paketti etuajassa

Täällä on kiirettä pidellyt oppiessa ja opetellessa uutta pienen miehen kanssa. Joka päivä on uusi pieni härdelli, vaikka hirmu hyvin meillä pyyhkiikin. Sujuvasti taittuu niin vaipparallit, kun tissittelymambotkin, joskin välillä kumpikin tuntuu vaativan vähintään kymmenen kättä ja akrobaatin ammattitutkinnon! Lähes yhtä usein kuitenkin yllätyn, kuinka multa ihmeen kaupalla tuntuis löytyvän ne kaikki kymmenen kättä: sujuvasti huomaan samanaikaisesti hyssyttävän vaaviskaa uneen ja lappaavani toisella kädella tunti sitten jäähtynyttä ruokaa naamarin. Kolmas käsi kirjoittaa kauppalistaa, ettei tällä baby brainilla mikään unohtuisi (ja kuitenkin unohtuu) ja neljäs käsi kutittelee Jarkon poskea yritäessäni ruoka suussa sopertaa, miten onnellinen olen tän ihanan hääräyksen keskellä. Tunteet menee sellasta vuoristorataa, että lintsin puinen virkaveli jää kakkoseksi mennen tullen ja itkeä tihrustan joka kerta kun telkassa näkyy Jaffan Sylvian Joululaulua veisaava hdelmäkuoro. Kuulostaa varmaan ihan tutulta monille teille lukijoille.

Uskomatonta että "Steffe", kuten tällä hetkellä häntä kotona kutsutaan, on ollut ensi yönä jo kaksi viikkoa täällä ilahduttamassa meitä. Tänään se tuntuu entistäkin kummemmalta, sillä tänään hänen oli "virallisesti" määrä saapua. Laskettu aika oli siis 8.12. 2013. Vaan koska pienellä on kaikki kunnossa, olen vain onnellinen, että saatiin piei varaslähtö Steffen kanssa elämiseen. Synnytyskään ei kerinnyt alkaa pelottamaan, kun se alkoi iha yllättäen. Sen pitempää synnytystarinaa en teille tänne kertoile, tämä kun ei varsinaiseti ole mikään vauvablogi. Faktat voin kertoa, että 12 tuntia kärvisteltiin kotona supistuksia, jonka jälkeen itse synnytys laitoksella kesti yhdeksän tuntia. Melkonen oli rupeama ja ihan hirvittävän rankka kokemus, mutta kyllä lupasin kätilölle tulla toistekin, sen verran mahtava tämä palkinto siitä kaikesta rutistamisesta heh.

 

1.12.2013

Oi jouluradio!

Näin se on taas täällä, vuoden viimeinen kuukausi, kenties yksi ihanimmista, joulukuu! Se tarkoittaa myös sitä että Jouluradio on taas auki ja ilahduttaa meitä joulusekoajia vallan suunnattomasti koko kuun kaiken moisilla joululauluilla.

Jouluradion nettisivuilla kerrotaan näin:

Jouluradio on kanavaperhe: nettisivujemme kautta voit kuunnella pääkanavan lisäksi viittä erilaista joulumusiikkikanavaa.
Pikku jouluradio soi lapsille ja lapsenmielisille.
Julradion tarjoaa suomenruotsalaista ja skandinaavista joululauluperinnettä.
Kauneimmat joululaulut -kanavalla kuullaan rakastetuimmat joululaulut.
X-mas -kanavalla kuullaan kevyen musiikin jouluhelmet.
Rouhea joulu -kanava soittaa rokahtavimmat joulukappaleet sekä pilke silmäkulmassa tehdyt versiot.
Ei muuta kun nautiskelemaan pala sitä itselle mieleisintä joulutunnelmaa, nyt kun täällä etelässäkin on lunta.