Kipin kapin

Noniin tänään se päivä taas koitti, että pitihän se luunsa raahata sitten Ikeaan! Oon juossut ympäri kyliä siis aamu kahdeksasta ja aika lailla vasta pari tuntia sitten pääsin kotiin kunnolla.

Ikeastahan piti käydä hakemassa vähän tykötarpeita uuteen kotiin aina roskiskiskoista vessapaperirullatelineeseen. Isoin sijoitus oli mun uusi työpöytä, mutta kaikki muu oli enemmän tai vähemmän aika pientä tarpeellista tavaraa tai sitten sisustushommia. Kehyksiä ja sen sellaista.

Nauratti vähän toi mun eräsonnustautuminen (huomaa peilistä heijastuva mini kånken), vaikka onhan toi Ikea sellainenkin tavarapaljouden viidakko, että kyllä siel pitääkin olla varusteet kunnossa, että selviää siitä maratoonista. Ja kyllä tollai hyvä hengittävä takki ja joustavat housut osottautu erittäin käyttis matskuks siinä vaiheessa ku puskettiin kaksistaan Jarkon kanssa meidän uutta aiemmin viime viikolla hankittua sänkyä rappukäytävässä kakkoskerrokseen. Olisitte kuullu sen voivottelun määrän "ei oo näin pientä ihmistä tarkotettu näin isojen tavaroiden kantamiseen!" No mutta oon ylpeä miten hyvin oon jaksanut kantaa. Painavin osa mun töpistettä laatikkoineen paino 62 kiloa. En siis suinkaan ole mikään tumput suorassa seisoja tyyppiä, vaikka välillä (lue: aina) onkin kiva esittää, että kauppakassi on niin hirveen painava, että Jarkon on vaan ihan pakko kantaa se.

Vaan voin kertoa, että näin häsläys päivän päätteeksi vielä dancebody tunnin vetäneenä, olen sekä henkisesti ja fyysisesti tosi pahasti ton sängyn tarpeessa, joten nyt good night!

Erä Anselmi

Aamupalaks keksiä, nam!