Piirustelua ja pikku pakkasta

Tänään on ollut oikein mukava päivä. Oltiin kahveella siellä appilassa ja voi pojat taas oli niin herkkuja tarjottavia notta! Muuten tää päivä onkin sujunut ilman mitään ihmeempiä hötkyilyjä. Piirtämistä ja vähän päikkäröintiä. Ihanaa, kun saa vähän näitä tämän viikon massiivisia univelkoja kuittaukseen. Raappana (Lahen oma kotipoika) laulaa biisissään “Kun uni ei tuu" musta ihan mahtavasti, että “Idiootti ei unta rakasta, ei pidä kuoleman serkkupojasta”. Uni on kyllä niin nannaa. Tää pöhö fiilis taas päikkäreitten jälkeen ei oo ihan niin nannaa, kun jatkuu koko illan.
Vaan hei tässä muuten tulee muutamat kuvat mun piirustusvälineistäni. Jos jotain vaikka kiinnostaa millasia on hyvät tussit niin tällaset mä olen havainnut kovassa käytössä tosi käyttökelpoisiksi. Etenkin noi tummemman harmaat Staedtlerin tussit on todella hyviä, joskin hintaakin on sit se reilu kolme euroa per kynä ja yks kynä kestää tässä kulutuksessa hyvin rajallisen ajan. Nyt jatkan hetken duunailua ennen kun taas pääsee nukkumaan, heh.

Tussia on siinä monenlaista!

Voi tämä ei valitettavasti ole mun duunipiirros, ois ihana piirtää pipopäisiä eläimiä :)

Pitää olla kokoa moneen lähtöön!

Välissä käytiin Viton kanssa vähän pihamaalla haistelemassa uudet viestit.

Minnuu ei piätä palele!

Oli kerran OnniManni

Tässä se nyt tulee, eli OnniManni piponi, jonka Leon aiemmassa postauksessani oli valloittanut pesäkseen!
Olen testannut OnniMannia jo pariin otteeseen hyytävissä Suomen syysolosuhteissa ja täytynee sanoa, että on se vaan lämmin pipa. Tiivis virkkuukäsiala ja 90% villasta valmistettu Novitan ihanan paksu lanka takaavat sen, että päätä ei palele vaikka tuuli vihmoisi ja taivaalta sataisi jäätyneitä mummeleita. Jos joku oman OnniMannin päähänsä halajaa, voisi (mikäli sitä varsinaista leipäduunia ei pukkaa liikaa) mulla joululomalla olla aikaa antaa kyytiä virkkuukoukulle kunhan hinnasta sovitaan. Lankaa löytyy punaisena ja sinisenä ja nappitoivomuksia saa esittää niissä rajoissa, että napit on kierrätysmateriaalia, eli Kontin tuunaustorin antia.

Pipoa talven varalle

Tein tuossa yksi ilta aivan ihanan lämpöisen pipon...itselleni. Vaan se ei sitten erään pienen ja lämpimästä tykkäävän herran mielestä mennytkään niin:

Tuo pipo on 90% villaa joka takaa kyllä ettei piätä palele. Tykkään panostaa langoissa aitoihin matskuihin, synteetisten sijaan, niillä kun ei oikein ole mitään lämpöarvoa. Virkkasin siihen korvaläpätkin ja annoin nimeksi Onnimanni. Pitänee laittaa kuvaa tästä siinä varsinaisessa käyttömuodossa jokin päivä!

Luokkakaveri sanoi että Leon näyttää tässä kuvassa ihan joulukinkulta...no ei voi kyllä kiistääkään, heh!