Nyt tule iloisia eläinuutisia niillekin, jotka ei mun elämän menoa facebookin kautta pääse seurailemaan: Meille tulee viikonloppuna pieni kissan pentu! Jarkon kanssa tuossa muutamat viikot sitten laitettiin varaukseen aivan ihana pienen pieni kissapoitsu ja ei mikä tahansa poitsu vaan aivan vallattoman suloinen ja erikoinen karvaton kissa rodultansa Don sfinx!
Täältä voitte käydä kurkkaamassa vähän faktaa rodusta, jos nimi kuulostaa ihan vieraalta.
Ollaan tässä viime viikot hoidettu kotia kuntoon niin, että tänne on pienen kissuuden hyvä kotiutua. On kiipeilypuuta ja kissatunnelia, hiekka-astiaa ja kantokoppaa. Ollaan myös valmisteltu tuota meidän vanhaa herraa Vitoa uuteen tulokkaaseen, antamalla sille erityisen paljon huomiota. Ei tule raukalle mitenkään mustasukkaisuuksia, kun huomaa, että rapsutuksia riittää kummallekin tassukkaalle yhtä lailla.
Olen elellyt viimeiset viikot ihan hurjassa onnellisuuskuplassa, vaikka töitä on ollut vähän liikaakin ja sen myötä melkoinen stressi (pitäähän sitä takoa niin maan pe…perusteellisesti kun rauta on kuumaa). Kyllä tuollaisen eläinvaavin odottaminen saapuvaksi vaan heittää niitä perhosia mahaan ihan joka päivä. Jarkolla varmaan alkaa jo palamaan käpy mun kanssa, kun toitotan kuin onnellinen olen ja pyörittelen kaiken maailman huopapalloja käsissäni jatkuvasti (täällä on lähtenyt käyntiin oikein kissanlelutehdas, voin tehdä ohjepostauksen jos kiinnostusta piisaa? Hanna Mimi vois tykätä näistä). Oli oikein ”järkytys” yksi päivä huomata kuinka hurjan kivasti kaikki tässä nyt tällä hetkellä on. Olen saanut onnea osakseni ihan kahmalokaupalla tänä syksynä. Kummityttöäkin haluaisin taas jo pian tapaamaan, niin suuren osan sydämestä se pikkuinen tuhisija ensitapaamisella nappasi! Harmi, ettei asuta samassa kaupungissa, muutenhan olisin harvase päivä sitä pientä rinsessaa ihastelemassa. Että hyvin menee mutta menköön!
Oppariasiatkin alkaa luistamaan, kun sain eräältä kirjailijalta alustavan tekstin, josta nyt sitten aion tehdä kuvituksen. Eli lastenkirjan kuvitus ja taitto on kai nyt sitten virallisesti tämän graahvikko kuvittajan opinnäytetyön aihe! Multa ne ei jännät paikat elämästä tällä hetkellä nyt lopu. Ensi viikon perjantaina on aiheseminaari ja siitä se rutistus sitten ihan virallisesti lähtee käyntiin tavoitteena paperit käteen ensi keväänä. Hurjaa! Mihin tämä neljä vuotta nyt näin on luiskahtanut! Tästä postauksesta tuli nyt just tällaisen vähän ärsyttävän onnellisen ihmisen hypetystä ja ihmettelyä, mutta lienee tämä kivempaa luettavaa kuin hirmunen valitus. Ja hei jotta saadaan sokeria vähän lisään tähän tekstin loppuun, niin muistutanpa teitä kaikkia ihania, että JOULU on ihan pian ja sepäs vasta ihanaa onkin! Kuukauden päästä on jo lupa tehdä pipareita (joo mulla on virallinen lupa leipoa marraskuussa ekat piparit, ettäs tiedätte!) Sitä ja kaikkea muuta ihanaa odotellessa (laske monta kertaa kirjoitin tähän postaukseen sanan ihana!)
Tässä pari kuvaa pienestä katti matikaisestamme, jotka kasvattaja Linda meille lähetti. Ovat siis hänen ottamiaan.
