Näppis sauhuaa ja sivut täyttyy

Täällä ollaan kuulkaas kirjoiteltu opparia nyt viime päivät melko ahkerasti ja nyt alkaa jo tuntumaan, että kyllä tästä vielä hyvä tulee. Koko ajan on enemmän ja enemmän asiaa “paperilla” ja homma etenee. Olen lukenut paljon kuvituksen teoriaa ja lasten suhteesta kuvakirjaan ja niin imelältä kun se kuulostaakin, niin jo nyt tuntuu, että olen oppinut aivan hirmuisen paljon tästä.  Lisäksi olen niin innostunut lukemastani, että jauhan aiheesta kaikille kuulolla oleville ja kohta olen varmaan “se opparista seonnut naisihminen”. No ehkä mä sentään kerkiän harrastamaan muutakin elämää tässä sivussa, etten ihan sekoa. Ja pitää noita töitäkin kuitenkin aina välissä edistää, niin en ehkä täysin menetä vielä järkeäni ja sydäntäni tälle niin innoittavalle kuvitukselle. Mutta koska nyt koko postaus käsittelee kerran oppariani, niin haluan jakaa teillekin tähän mennessä ihanimman lukemani katkelman aiheesta:

“Joskus tuntuu, että arvostan kuvakirjaa liiaksikin, jopa niin paljon, että pelkään sen voimaa ja mahdollisuuksia muokata pienen lapsen maailmankuva. Minäkinkö olen sitä muokkaamassa? Omieni lisäksi vielä muidenkin lasten? Eihän se ole kuin pienen pieni hetki, se hetki, jolloin lapsi ja aikuinen ovat kuvakirjan ääressä. 
Millainen hetki se onkaan.”


Markus Majaluoma
kuvittaja
Tutkiva katse kuvakirjaan

Opparihikoulua pupumaakareitten parissa

Tässä teille toka maistiainen mun oppariluonnoksista. Mitäs tykkäätte pikku kaneista? Näitä on kyllä oikeasti tosi mukava piirrellä ja kiva kokeilla nyt vähän eri tekniikoita. Vielä vaan kun ois jotenkin lepposammin aikaa, vaan kun ei ole niin nyt tarvii jo toimia aika "raivolla". Vaan luulen, että olen löytänyt aika kivan tekniikan. Ja tosiaan tämä nyt ei ole lähimainkaan valmis, mutta luonnos kuitenkin jo hyvään suuntaan. Kirjallistakin pitäisi ahkerammin kirjoittaa. Hiuh. On tämä kuulkaas melkoinen rutitus!
Mutta nyt tämä likka unohtaa työt  muutamaks tunniks ja suuntaa suihkuun ja illalla leffaan likkojen kera! Kiva ilta tiedossa siis. Hyvää viikonloppua myös teille arvon lukijat.


(PS. Jos tämä on uutistoimisto ja kerron uutisia joita te luette, niin silloinhan te olette uutisten lukijoita :D! Mitäs siihen sanotte, hehe)

Kiireistä muuttelua ja oppari popparia

Täällä ollaan siis oltu tää päivä käytännössä kokonaan kiinni muutossa ja huhhuti huijakkaa se vaatii kyllä veronsa. Siispä väsyneiden sekavien sepostusten sijaan tarjoilen verkkokalvoillenne opparia varten tekemäni luonnoksen. Mitäs tykkäätte?

Oon voimissain!

Onpas ollut työteliäs viikko. Hirveesti oon saanut aikaseksi. Paljon paljon kuvia, yhden seminaaripresentaation, vähän nettisivuikoneita, kilpailukutsun taiton ja kuvituksen...sitten olen viellä kerinnyt mm haaveilemaan, jumppailemaan, hupsuttelemaan, pusuttelemaan, murehtimaan ja ulkoilemaan. Näin kevään ensimmäisen ampparinkin ja pelkäsin sitä (miten ne pelottaakin niin hirmusti näin keväisin, ennen kun kerkiää tottumaan).

Ihanan lämmintäkin on ollut viime päivinä. En ole vaan ihan liikaa kerinnyt nauttimaan noista mahti-ilmoista, mutta jos sitä vappuna tulis vaikka pyörähettyä pihamaallakin. Ollaan menossa äiteen luo grillailemaan maanantaina, nami nam! 

Niin mulla on ensi viikon lauantaina opparin väliseminaari ja se on aika jänskää. Meidän luokkalaisista nyt keväällä valmistuu ihan huikeat kolme ihmistä (yhdestätoista). Tämä ei-ajallaan valmistuminen on ihan yleinen ilmiö tuolla meillä päin, kun moni työllistyy jo kouluaikana, niin sitten jää oppari helposti roikkumaan. Onhan siellä paljon kyllä ihan sellaista yleistä “elämäntaparoikkumistakin”. Itse en kyllä ajatellut venyttää opiskeluja yhtään pidempään kuin syksyyn, vaikka syy nyt onkin parempi kuin monella muulla roikkujalla. Teen tässä opparia koko ajan töiden ohella. Onhan se vähän rankkaa välillä ja näkyy esim naaman muuntumisessa pandamaiseen sävyyn, mutta kesäaurinko tulee ja korjaa tämän ongelman.

Musta on tullut oikea multitaskingin mestari tässä pienessä kiireessä. Tällä viikolla olen tehnyt töitä esim autossa ja z-junassa. Läppäri vaan syliin niin kyllä siinä syntyy yhet opparisemmat kätevästi! Junassa törmäsin serkkuuni ja naurahdinkin hänelle että mitäs tykkäät mun pop-up officesta! Hehe. Eli jos näette vähän räjähtäneen näkösen naisihmisen jossain nurkassa läppäri sylissä ja papereita ympärillä hujan hajan niin se olen vain minä.

Kiireestä huolimatta tällä viikolla on tapahtunut hurjasti kaikkea kivaa. Olin keskiviikkona luokkakaverini Tean, hänen miehensä ja yhden kolmannen osapuolen Lahteen avaaman sarjakuvakaupan Kultaisen Apinan avajaisissa. Ihan hurjan ihana kauppa tuossa Puistokatu 7:ssä. Sarjakuvien lisäksi putiikki myy....no kaikkea aivan ihanaa! menkää ihmeessä kurkkaamaan to-la. Nettikauppakin on kuulemma tulossa. Teen tästä varmasti postauksen lähiaikoina.

Vaan nyt taidan hypätä tonne sohvan nurkkaan nauttimaan ansaitun lasin valkkaria! Nämä on niitä elämän pieniä iloja!

Kissatouhuja

Tänään rakas kissani Leon on ollut oikein super suloinen. Facebookkasin läppäri sylissä sohvalla, niin tuo höpsö änki läppärin alle, kun se pohja on tietysti lämmin. Ja kun tuo mötkö ei ole enää mikään pikku kisu vaan iso kun mikä. Komia poika.
Tänään olikin ihan viimeiset lukkarissa lukevat opiskelupäivät mun amk opintourallani. Huh, ihan hullua. Sit olis enää oppari ja yks yrityskurssi, jonka senkin saatan joutua tekemään verkkokurssina. Mihin nää kaikki opintopisteet on vaan ropissu, kun tuntuu, että vasta mä alotin ja nyt niitä on jo about 230...huh. Mutta nyt nukkumaan, että jaksaa huomenna herätä aamulla UIMAAN ja sit töihin. Jee.

Vangitsin Leonin syvimmän olemuksen tänään luennolla tämmöseen piirusteluun

Aihesemmat otettu haltuun!

Meillä oli eilen koulussa seminaaripäivä ja minun kohdalla se tarkoitti sitä, että puntin tutinaa tällä erää aiheutti ”vain” aiheseminaari. Selvällä suomen kielellä tämä tarkoittaa sitä, että minun piti esitellä opinnäytetyöaiheeni opettajille ja kanssaopiskelijoille. Oli melko jännää, mutta koska aiheeni otettiin hyvin vastaan tutinat loppui lyhyeen. Opettajanikin sanoi, että hän näkee minut tulevaisuudessa lastenkirjojen kuvittajana ja on tyytyväinen kuinka me opiskelijat osataan ajatella ammatilliset tekemisemme loppuun asti aina valmiiksi tuotteeksi.Tuli hyvä ja varma mieli. Tästä on hyvä lähteä eteenpäin työstämään opparia. Laitan semmani materiaalit tähän kuvina, niin voitte työkin rakkaat lukijat kurkata opparini aiheen ja tavoitteet. Ja saa kommentoida ja linkata ideoita tai jos on mielessä hyvää lähdemateriaalia niin kirjojen nimet tai linkit tuonne kommenttikenttään vaan! Ihan varmana laitan tänne teille näytille myös luonnoksia ja muuta mutinaa tässä prosessin aikana, niin pääsette seuraamaan koko hommaa mukanani alusta loppuun. Kiva kun olette mukana! Nyt mukavaa lauantai-iltaa. Täällä sitä vietetään jalat ja tassut pitkänä sohvalla!

(Klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi niin näkyy ne tekstitkin helpommin)

Käpälämäärän lisäystä

Nyt tule iloisia eläinuutisia niillekin, jotka ei mun elämän menoa facebookin kautta pääse seurailemaan: Meille tulee viikonloppuna pieni kissan pentu! Jarkon kanssa tuossa muutamat viikot sitten laitettiin varaukseen aivan ihana pienen pieni kissapoitsu ja ei mikä tahansa poitsu vaan aivan vallattoman suloinen ja erikoinen karvaton kissa rodultansa Don sfinx! Täältä voitte käydä kurkkaamassa vähän faktaa rodusta, jos nimi kuulostaa ihan vieraalta.

Ollaan tässä viime viikot hoidettu kotia kuntoon niin, että tänne on pienen kissuuden hyvä kotiutua. On kiipeilypuuta ja kissatunnelia, hiekka-astiaa ja kantokoppaa. Ollaan myös valmisteltu tuota meidän vanhaa herraa Vitoa uuteen tulokkaaseen, antamalla sille erityisen paljon huomiota. Ei tule raukalle mitenkään mustasukkaisuuksia, kun huomaa, että rapsutuksia riittää kummallekin tassukkaalle yhtä lailla.

Olen elellyt viimeiset viikot ihan hurjassa onnellisuuskuplassa, vaikka töitä on ollut vähän liikaakin ja sen myötä melkoinen stressi (pitäähän sitä takoa niin maan pe…perusteellisesti kun rauta on kuumaa). Kyllä tuollaisen eläinvaavin odottaminen saapuvaksi vaan heittää niitä perhosia mahaan ihan joka päivä. Jarkolla varmaan alkaa jo palamaan käpy mun kanssa, kun toitotan kuin onnellinen olen ja pyörittelen kaiken maailman huopapalloja käsissäni jatkuvasti (täällä on lähtenyt käyntiin oikein kissanlelutehdas, voin tehdä ohjepostauksen jos kiinnostusta piisaa? Hanna Mimi vois tykätä näistä). Oli oikein ”järkytys” yksi päivä huomata kuinka hurjan kivasti kaikki tässä nyt tällä hetkellä on. Olen saanut onnea osakseni ihan kahmalokaupalla tänä syksynä. Kummityttöäkin haluaisin taas jo pian tapaamaan, niin suuren osan sydämestä se pikkuinen tuhisija ensitapaamisella nappasi! Harmi, ettei asuta samassa kaupungissa, muutenhan olisin harvase päivä sitä pientä rinsessaa ihastelemassa.  Että hyvin menee mutta menköön!

Oppariasiatkin alkaa luistamaan, kun sain eräältä kirjailijalta alustavan tekstin, josta nyt sitten aion tehdä kuvituksen. Eli lastenkirjan kuvitus ja taitto on kai nyt sitten virallisesti tämän graahvikko kuvittajan opinnäytetyön aihe! Multa ne ei jännät paikat elämästä tällä hetkellä nyt lopu. Ensi viikon perjantaina on aiheseminaari ja siitä se rutistus sitten ihan virallisesti lähtee käyntiin tavoitteena paperit käteen ensi keväänä. Hurjaa! Mihin tämä neljä vuotta nyt näin on luiskahtanut! Tästä postauksesta tuli nyt just tällaisen vähän ärsyttävän onnellisen ihmisen hypetystä ja ihmettelyä, mutta lienee tämä kivempaa luettavaa kuin hirmunen valitus.  Ja hei jotta saadaan sokeria vähän lisään tähän tekstin loppuun, niin muistutanpa teitä kaikkia ihania, että JOULU on ihan pian ja sepäs vasta ihanaa onkin! Kuukauden päästä on jo lupa tehdä pipareita (joo mulla on virallinen lupa leipoa marraskuussa ekat piparit, ettäs tiedätte!) Sitä ja kaikkea muuta ihanaa odotellessa (laske monta kertaa kirjoitin tähän postaukseen sanan ihana!)

Tässä pari kuvaa pienestä katti matikaisestamme, jotka kasvattaja Linda meille lähetti. Ovat siis hänen ottamiaan.