Ystävä minussa

Hyvää ystävänpäivää te kaikki Uutistoimiston ystävät!
Mieltä lämmittää suuresti, että kuljette mukana näinäkin aikoina kun kiirettä pukkaa niin, että blogin päivittely on hiljaisempaa. Kiitos siitä ystävät!

Olen viime aikoina pohtinut ystävyyttä todella paljon. Ystävyys on ollut itseasiassa enemmän läsnä kuin aikoihin viimisen vuoden aikana:

Syksyllä sain olla mukana saattelemassa ystävää avioliiton autuaaseen satamaan ja siinä kiireessä se ystävyys menikin kaiken edelle kun häitä hiki hatussa puuhattiin. Onneksi minä taisin olla pahempi stressaaja kuin morsio itse, niin ystävyys ei joutunut kovin kovalle koetukselle.
Olen myös joutunut olemaan huolissani toisen ystävän puolesta. Tämän asian tiimoilta onkin tullut käytyä läpi monenmoisia fiiliksiä aina pelosta huolen kautta totaaliseen voimattomuuteen. Vaikka parhaani teen auttaakseni, niin tuntuu etten vain pysty auttamaan. Enkä tässä tapauksessa pystykään vielä muuten kuin olemalla tukena ja siinä sivussa hellästi potkimaan persuksiin, jotta saataisiin muutosta parempaan aikaseksi. Kengän kärjet alkaa jo kulumaan, mutta eiköhän se tästä vielä iloksi muutu.
Olen myös kaivannut montaa kaukana olevaa ystävää. Mielipolo suhailee ikävissään ympäri Suomen aina Belgian kautta Intiaan asti. Ystävät tekee tästä maailmasta niin kovin suuren.

Vaan yhtä ystävää olen laiminlyönyt talven aikana aivan liikaa. Itseäni! Tajusin sen tuossa muutama viikko sitten kun yöllä silmät ristissä tein töitä ja vihdoin nukkumaan mennessä, en enää tiennyt olenko hereillä vai untenmailla jo. Ymmärsin, että nyt olisi aika ottaa stoppi tähän itsensä kurjuuttamiseen. Instagram -seuraajani näkikin jo, mitä tästä öisestä "heräämisestä" seurasi: Hyväviikko!
Hyväviikko piti sisällään hyvää oloa kuten hauskan aamupalan joka aamu, hyvät yöunet, liikuntaa, ystäviä, kampaajalla käyntiä, nauramista, pulkkalenkkejä, suukottelua, kutittelua, kauniita asioita ja hyviä löytöjä, kaikkea mistä hyvä olo kumpuaa! Ja se oli menestys, olo on ollut paljon parempi, vaikka hyväviikon jälkeen onkin taas välillä lipsahtanut yötyön puolelle, mutta kokonaisuudessaan osaan taas olla paremmin itseni ystävä ja jaksan paremmin. Jos kaikki älyäisi olla itsensä edes toiseksi parhaita ystäviä, niin monen olo olisi parempi. Haastan teidät ystäväiseni nyt viettämään omaa hyväviikkoa ja jos ig löytyy, niin laittakaa kuvia #hyväviikko ja tägäilkää mua, niin näen miten hyvä lähtee kulkemaan omia polkujaan eteenpäin täältä.

Annoin aamulla Jarkolle ystävänpäivälahjaksi jättiläismäisen nougat -pötkön, josta luonnollisesti vaadin lahjoitusta myös parhaalle ystävälleni itselleni! Nams!

Tässä muutamia kuvia mun insta-tilin hyväviikosta:

Ja palkinto menee....MINULLE!

Tän likan viikonloppu meni aika lailla koko kevään teemaa noudattaen eli töitä paiskiessa. Eipä sitä kerinnyt juuri muuta edes tekemään. Kun katson kevättä taakse päin niin voin todeta, että oon mä ollut kyllä aika hurjan ahkera. Koulut ja työt kaikki oon hoitanut todella kunnialla läpi vaikka niitä on ollu aivan hirveästi! Välillä on kyllä yöunet ja suhteet kärsinyt, mutta on niitä pystynyt sitten paikkailemaan aina jossain välissä kaiken moisilla keinoilla.

Mutta kun ihminen on super ahkera niin sehän ansaitsee palkinnon eikö? Olenkin tänään palkinnut itseni oikein mojovasti; menin ja ostin nimittäin piiiitkään haaveilemani iPhonen! Nyt on tämä mimmi sitten omppuilija henkeen ja vereen, hehe. Näin ensi puraisulta puhelin vaikuttaa täydelliseltä. Pitää antaa teille syväluotaavampaa käyttäjäkokemusanalyysiä kun olen tuota jonnin verran käyttänyt ja saanut siihen siten parempaa otetta. Ihana se on!

Vaan kaikkihan tietää, että ruoka se vasta ihana palkinto onkin ja jos sen saa nauttia viellä hyvässä seurassa, niin mikäs sen parempaa. Ei ois voinut paremmin sattua, että juuri tälle maanantaille saatiin Jarkkiksen kanssa “illalliskutsu” ystävältäni Raisalta ja mieheltään Sampalta. Pakko sanoa, että tuli kyllä niin tarpeeseen. Raisa ja Samppa oli loihtinut meille aivan ihanaa lohta ja uutta pottua. Koska isäntä pari kokkasi meille ruuat niin me oltiin luvattu pitää huoli jälkkäripolitiikasta. Minäpä sitten otin ja pyöräytin tänä aamuna mustikkapiirakan ja se myö sitten vietiin viellä paketti vanililjajäätelöä kyljessään “illallisille” (illallinen on ehkä liian muodollinen sana tälle meidän kavereiden kesken kanssa syöpöttelylle). Oli aivan ihana ruoka kokonaisuus ja juttua riitti. Kiitos Raisa ja Samppa! Sovittiin, että otetaan tämä ehdottomasti toistekin uusiksi niin että myö kokataan. Tästä voisi mun puolesta tulla vaikka kiva tapa!

Tässä vähän todistusmateriaalia mun palkitsemispäivästä:

Siinä se nyt on vihdoin!

ja niin pinkkinä, että hirvittää :D

Näin oli meillä pöytää koreana <3

Kyllä täytyy sanoa, että on se lohi ja uudet perunat vaan niin kesäruokaa!

Kokkihan se siinä itse

Kukkeli kuu heu salaatti!

Syntisen helppo mustikkapiirakka

Nami nam <3

Nyt juhlitaan niitä tärkeimpiä!

Hyvää ystävänpäivää kaikki Uutistoimisto Anselmin ystävät! Tänään on se virallinen päivä, kun kaikki ajattelee ystäviä lämmöllä, lähettelee kortteja ja antaa omille kultamussukoilleen suukkoja ja suklaata. Moni kritisoi ystävänpäivää, että eikö ystävää pitäisi arvostaa ja muistaa vuoden jokaisena päivänä, eikä vain 14. helmikuuta. Mielestäni nuo ihmiset on ihan höpöjä. Tottakai ystäviä arvostetaan 365 päivää vuodessa, mutta tämä on se päivä kun ystäviä suoraan sanottuna juhlistetaan! Eikö totta?

Mutta koska haasteen tiimoilta pohdiskelin jo ystävyyttä tekstissäni "Ystävät kalliit ja rakkaat" , en aio nyt alkaa toistamaan itseäni vaan toivotan vaan erittäin ihanaa ystävänpäivää kaikille ystäville!

Muistattehan, että kaikki ystävätkin saavat osallistua pieneen arvontaani TÄÄLLÄ.

Ystävät kalliit ja rakkaat

Kolmannen haastepäivän aiheena oli ystäväni ja sehän on vallan ihana aihe! Mulle on nimittäin siunaantunut elämääni niin ihania ihmisiä, ettei aina edes oikein tiedä mistä ihmeestä nämä kaikki ihanuudet on elämääni kertynyt. Moni ystävistäni onkin tullut lähipiiriini aika uskomattomia reittejä. Mä vaan olen vähän yltiösosiaalinen tyllerö, niin sitten kun kohdalle sattuu toinen samanlainen, niin ystävystyminen tapahtuu tosi luonnostaan ajasta ja paikasta riippumatta.

Ystävien kanssa eläminen ei kuitenkaan ole aina ihan pelkkää ihanuutta ja ruusuilla tanssimista, vaan joskus tulee yhteiselle reitille niitä vastaisiakin tuulia. Mun kohdalla tällaisia isompia myräköitä on purjeeseen sattunut kaksin kappalein. Toisesta selvittiin ihan puhumalla ja ajan kanssa, koska kyseessä oli kuitenkin todella rakas ja tärkeä ystävä, joka nyt vaan vähän seilasi omassakin elämässään, mutta toinen tapaus ei sitten mennytkään ihan niin hyvin.  Tämä niin sanottu ystävä paljastui kyllä niin karmaisevaksi tapaukseksi, että koin paremmaksi vaihtoehdoksi nostaa kytkintä ja hyvin lujaa. Tollasten ihmissuhteiden jälkeen sitä vaan entistä enemmän rakastaa niitä oikeita ystäviään ja ymmärtää niiden arvon.

Toinen asia mikä helposti vaikuttaa ystävyyssuhteisiin on seurustelu. Mikä siinä onkin, että usein seurustelun alkuvaiheessa sitä on niin vaaleanpunaiset rillit nenulla, ettei edes näe, kuinka unohtaa vain totaalisesti antaa aikaa tarpeeksi myös niille ystäville. Edellisen suhteeni aikana minulle meinasi vähän käydä näin, ja suhteen päätyttyä ymmärsin laiminlyöneeni monia ystävyyssuhteita pahemman kerran . Toisaalta mun kaverit on siitä ihania, että ne muistaa kyllä pitää ääntä itsestään ja vaatia seuraa, jos vaikka meinaan vajota liikaa työn pariin.  Ja täytyy sanoa, että  olen kyllä viihtynyt Jarkon kaveriporukassa niin hyvin, että tällä suhteella on ollut kyllä pelkästään ystäväsaldoa lisäävä vaikutus.

Ajatelkaa, että ison osan ystävistäni olen tuntenut jo yli 20 vuotta…Aika hurjaa. Mutta on kyllä ihanaa, että nuo ystävät ovat oikeasti jakanut koko elämän ilot ja surut. Sitten on ystäviä, jotka olen tuntenut vasta vähän aikaa mutta ajatukset synkkaa niin hyvin yhteen, että tuntuu kun oltaisiin tunnettu aina.  Joidenkin ystävien kanssa nähdään suunnilleen kerran vuodessa mutta silti tapaamiset on aina yhtä ihania ja aitoja.

Tänäänkin olen touhunnut paljon ystävien rakkaiden kanssa: meidän luokan tyttöjen kanssa oltiin katsomassa Leijonakuningas 3D:nä ja oli aivan ihana ja liikuttava ja ah, täydellinen (tippahan siinä tuli linssiin moneen otteeseen). Leffan jälkeen taas lähdinkin mun Janetin ja Raisan kanssa reggaeton tunnille tanssahtelemaan ja sielläkin meillä oli vaan ihan todella kivaa. Tällaset päivät ovat todella antoisia, kun saa tavata paljon hyviä tyyppejä ja imeä niistä itseensä sitä hyvää mieltä.

Eikä pidä unohtaa myös mun kirjeystäviä! Harrastan perinteistä etanapostittelua ja mulla onkin kirjekavereita seitsemän kappaletta. Tästä voisin joskus tehdä ihan oman postauksen.

Vaan nyt alkaa juttua olemaan sen verran kasassa, että on aika kiittää ystäviä rakkaita olemassaolostanne! Olette aiheena niin monimuotoinen, että voisin jauhaa teistä vaikka kymmenen postauksen verran. Olette tärkeitä.

Ystävät, heittäkääppä joku ystävällinen kommentti kommenttikentään ;).

Ystäviä Leijonakuninkaan tapaan <3