Ystävät kalliit ja rakkaat

Kolmannen haastepäivän aiheena oli ystäväni ja sehän on vallan ihana aihe! Mulle on nimittäin siunaantunut elämääni niin ihania ihmisiä, ettei aina edes oikein tiedä mistä ihmeestä nämä kaikki ihanuudet on elämääni kertynyt. Moni ystävistäni onkin tullut lähipiiriini aika uskomattomia reittejä. Mä vaan olen vähän yltiösosiaalinen tyllerö, niin sitten kun kohdalle sattuu toinen samanlainen, niin ystävystyminen tapahtuu tosi luonnostaan ajasta ja paikasta riippumatta.

Ystävien kanssa eläminen ei kuitenkaan ole aina ihan pelkkää ihanuutta ja ruusuilla tanssimista, vaan joskus tulee yhteiselle reitille niitä vastaisiakin tuulia. Mun kohdalla tällaisia isompia myräköitä on purjeeseen sattunut kaksin kappalein. Toisesta selvittiin ihan puhumalla ja ajan kanssa, koska kyseessä oli kuitenkin todella rakas ja tärkeä ystävä, joka nyt vaan vähän seilasi omassakin elämässään, mutta toinen tapaus ei sitten mennytkään ihan niin hyvin.  Tämä niin sanottu ystävä paljastui kyllä niin karmaisevaksi tapaukseksi, että koin paremmaksi vaihtoehdoksi nostaa kytkintä ja hyvin lujaa. Tollasten ihmissuhteiden jälkeen sitä vaan entistä enemmän rakastaa niitä oikeita ystäviään ja ymmärtää niiden arvon.

Toinen asia mikä helposti vaikuttaa ystävyyssuhteisiin on seurustelu. Mikä siinä onkin, että usein seurustelun alkuvaiheessa sitä on niin vaaleanpunaiset rillit nenulla, ettei edes näe, kuinka unohtaa vain totaalisesti antaa aikaa tarpeeksi myös niille ystäville. Edellisen suhteeni aikana minulle meinasi vähän käydä näin, ja suhteen päätyttyä ymmärsin laiminlyöneeni monia ystävyyssuhteita pahemman kerran . Toisaalta mun kaverit on siitä ihania, että ne muistaa kyllä pitää ääntä itsestään ja vaatia seuraa, jos vaikka meinaan vajota liikaa työn pariin.  Ja täytyy sanoa, että  olen kyllä viihtynyt Jarkon kaveriporukassa niin hyvin, että tällä suhteella on ollut kyllä pelkästään ystäväsaldoa lisäävä vaikutus.

Ajatelkaa, että ison osan ystävistäni olen tuntenut jo yli 20 vuotta…Aika hurjaa. Mutta on kyllä ihanaa, että nuo ystävät ovat oikeasti jakanut koko elämän ilot ja surut. Sitten on ystäviä, jotka olen tuntenut vasta vähän aikaa mutta ajatukset synkkaa niin hyvin yhteen, että tuntuu kun oltaisiin tunnettu aina.  Joidenkin ystävien kanssa nähdään suunnilleen kerran vuodessa mutta silti tapaamiset on aina yhtä ihania ja aitoja.

Tänäänkin olen touhunnut paljon ystävien rakkaiden kanssa: meidän luokan tyttöjen kanssa oltiin katsomassa Leijonakuningas 3D:nä ja oli aivan ihana ja liikuttava ja ah, täydellinen (tippahan siinä tuli linssiin moneen otteeseen). Leffan jälkeen taas lähdinkin mun Janetin ja Raisan kanssa reggaeton tunnille tanssahtelemaan ja sielläkin meillä oli vaan ihan todella kivaa. Tällaset päivät ovat todella antoisia, kun saa tavata paljon hyviä tyyppejä ja imeä niistä itseensä sitä hyvää mieltä.

Eikä pidä unohtaa myös mun kirjeystäviä! Harrastan perinteistä etanapostittelua ja mulla onkin kirjekavereita seitsemän kappaletta. Tästä voisin joskus tehdä ihan oman postauksen.

Vaan nyt alkaa juttua olemaan sen verran kasassa, että on aika kiittää ystäviä rakkaita olemassaolostanne! Olette aiheena niin monimuotoinen, että voisin jauhaa teistä vaikka kymmenen postauksen verran. Olette tärkeitä.

Ystävät, heittäkääppä joku ystävällinen kommentti kommenttikentään ;).

Ystäviä Leijonakuninkaan tapaan <3