Sivut

19.4.2017

Testi-ihmiset

Heipparallaa!
Kevät etenee, lumet alkaa olla muisto vain (varokkin takatalvi jos rynnit tänne Lahen perukoillekin) ja mulla alkaa kevään ensishokki helpottaa. Arki on rullaillut kiireen ympärillä ja ollaan puuhailtu poikien kanssa perus juttuja. Toki otettiin myös kunnon oksutautirupeama kevään kunniaksi, mutta sitä hirvitystä en jaksa enää edes muistella hyh.

Meilläpä on Otson kanssa pieni testi meneillään. Päästiin nimittäin ystäväni, kosmetiikkabloggaaja Kaisulin (Seamese Lipstick) testiryhmään kokeilemaan erilaisia rasvoja taistelussa vaippaihottumaa vastaan. Testissä on mukana muutamat muut vaippaikäiset äiteineen ja pointtina on testata viittä eri rasvaa "sokkona" ja lopussa saadaan sitten tietää mitä tuotteita ollaan käytetty. Ollaan nyt muutamat viikot testailtu rasvanäytteitä ja oma suosikki on jo löytynyt. Kirjoitan testin lopussa blogiin näistä arvostelun ja julkistan suosikkini. Hauskintahan tässä on se, että ollaan testin kautta löydetty tuote, joka tuntuisi parhaiten toimivan, sillon kun vaippa pistää pikku kannikat punoittamaan. Voispa kaikki valinnat oman kosmetiikkakulutuksen suhteen tehdä näin eri vaihtoehtoja samaan aikaan testaamalla!

Nämä söpöt testipurkit koko köörille on muuten sponsoroinut www.pakkaustukku.fi.

Ps. Herra testimies on oppinut kävelemään kävelykärryllä hirmusta kyytiä ja osoittelee pyytämällä kattolamppuja. En kestä että mun vauva huristaa kovaa kyytiä kohti taaperoikää!





18.3.2017

Väsyttää

Kuten aiemminkin olen blogissa tuumaillut (täällä esim. KLIK) on tämä kevät kaikessa yltiöpäisessä valoisuudessaan mulle jotenkin raskasta aikaa. Koitan parhaani elellä, liikkua ja syödä niin, että olo olisi normaali, muttajotenkin se kevät taas pääsi vähän niskan päälle mokoma.


Tuntuu että ei oikein jaksa tarttua mihinkään samalla innolla kuin vielä ennen joulua...




Aurinko paljastaa pölyn ihan kaikkialla...



Tuntuu että vyötäröllä on sata makkaraa jotka näkyvät joka vaatteessa, vaikka olen juuri onnistunut tiputtamaan alkuvuodesta kuusi kiloa ja siten mammakilot miinukselle...



Ja sosiaaliset tilanteet ahdistaa helposti...




Vaan onneksi tämä on jälleen kerran ohimenevää. Pian lumet on muisto vain ja meikälikka pyyhältää uudella pyörällä pitkin maita ja mantuja. Ai että miten poltteleekaan tuo mintun värinen ihanuus tuolla parvekkeella, että pääsisi ihan oikeasti ajamaan. Testannuthan olen sen tietty jo. Ja nythän ollaan jo ihan voiton puolella tässä keväässä, että sen puoleen ei enää tarvi pitkään kärvistellä.

Joku voisi väittää että musta ei kyllä ulospäin huomaa, että olisin jotenkin erityisen väsynyt (jos kymmentä haukotusta tunnissa ei lasketa) ja monen mittapuulla olen kyllä varmasti super aikaansaava nytkin, mutta kyse ei olekaan tuloksesta vaan olosta. Olen innostuva ja puuhasteleva luonne ja jos innostun normaalin  "ihan sikasuperpaljon" sijaan vain jonkin verran uusista ideoista ja juituista, on se iso muutos mun mielentilassa.  Rakastan innostumista ja intoilua, niin tää vähempi innostuneisuus on mulle ihan tylsää hehe. Mutta nyt kuittaamaan univelkaa äkkiä. Kivaa viikonloppua kaikille!

22.2.2017

Kasi

Otso on viikonloppuna kahdeksan kuukautta ja mitäs hän jo osaa:

  • ryömiä 
  • syödä sormin ja syödä lusikasta
  • nousta tukea vasten polvilleen
  • löytää ja nyhtää äitin pienimmänkin hiustupsun jos se on unohtunut ponnarista
  • "leikkiä" jo hienosti leluilla
  • nauraa käkättää hassuttelulle (etenkin veikan)
  • matkia äitiä esim pään heiluttelussa (tää on meidän yhteinen leikki)
  • jumpata unissaan (tää on ihan uskomaton taito, aatella jos itsekin osais, kyl olis timmissä kunnossa)
  • peruuttaa kontillaan (mitä sitä suotta mennä eteenpäin kun voi pakittaa)
  • istua aika kivasti pienellä huojumis- ja horjumisvarauksella
  • löytää joka ikisen koiranluun ja maistella, mitä koira ei itsekään enää löytäisi
  • laskea jos jonkin näköisiä ääniä kiljahduksista kikatuksen kautta erilaisiin murinoihin 
  • valloittaa hymyllään ja hymykuopallaan ihan joka ikisen naapurin mummon, myös sen joka ei pettymystään peitellyt, kun kuuli että tämä toinenkin lapsi on poika

Kuvan Playtray ansaitsee erityismaininnan: ostin sen alennuksella MaxPlay:stä ja se on ollut kyllä ihan pelastus syömähetkiin ja onnistuupa siinä leikkiminenkin. Meillä oli ennestään Stokken triptrap syöttötuolina, joten nyt ei tarvinut siirrellä pöytää niin, että toinen poitsu mahtuisi toiseen päähän istumaan, vaan triptrap ja playtray yhdessä muodostaa Otsolle ihan oman pienen syömäpisteen, jonka saan taas ihan viereeni pöydän ääreen. Kätevää. Tämän saa vielä super helposti irrotettua ja huuhdeltua suihkun alla. Ken onkaan tämän kehittänyt asnaisitsisi kyllä lämpimän kiitoksen :)!



14.1.2017

Unikarhu kainalossa

Blogiyhteistyö

Tämä tässä on unikarhu eli Whisbear. Ehkä maailman söpöin lelu, mutta ei anneta ulkomuodon hämätä, se on nimittäin kaikkea muuta kuin pelkkä suloinen unikaveri. Tutustuin unikarhuun somessa ja olen niin iloinen, että minulle auksei juuri nyt mahdollisuus päästä tetsaamaan unikarhua Otson kanssa. 

Ollaan nimittäin tuon puolivuotiaan herran kanssa juuri siinä pisteessä, mistä neuvolan tädit aina pelottelee nukahtamishommien suhteen: pikkumies nukahtaa vain ja ainoastaan tissin avulla tai rattaisiin. Ei siis ikinä silittelemällä sänkyyn ja äärimmäisen harvoin hytkyttelemällä syliin (ja silloinkin on vedetty napa ihan täyteen maitoa pariin kertaan jo).

Olin jo muutamat viikot kypsytellyt ajatusta, että alettaisiin opettelemaan syönnin jälkeen sänkyyn nukahtamista Otson kanssa ja kun puolivuotisneuvolassa neuvolan täti väläytti sanaparin "lempeä unikoulu" ja "tassuttelu" alkoi nämä uniasiat pyöriä enemmänkin päässä.

Enpä siis olisi parempaan saumaan voinut tutustua myös unikarhuun. Unikarhu on älykäs unilelu, jonka sisälle on piilotettu äänisydän. Sydän humisee 40 minuuttia putkeen pehmeää huminaansa, jonka aikana vauvan pitäisi nukahtaa syvään uneen. Tämän jälkeen tuo fiksu nalle jatkaa valmiustilassa ja jos vauva herää itkemään yöllä, kiirehtii nalle jatkamaan huminaansa vielä 20 minuuttia lisää. Ääni on lempeä ja tasainen, eikä siten häiritse yöllä aikuisenkaan korvaa yhtään. Äänenvoimakkuutta pystyy kyllä myös säätämään.

Ollaan nyt muutamat yöt testattu ja tutustuttu unikarhuun ihan rauhassa. Ei siis olla vielä aloitettu silittelynukuttamista saatika tassuttelua, mutta ajattelin edetä ihan rauhallisesti kohti kokonaisia yöunia ja itsenäistä nukahtamista. Väitän että humina kyllä rauhoittaa pientä miestä ja hän nukahtaa nopeammin sen avulla. Yöheräämisiin se ei vielä tehoa, mutta kunhan yötissittelystä päästäisiin edes osin eroon, niin uskon että nallen humina saattaa riittää uudelleen nukahtamiseen. Kerron kyllä sitten kun siihen asti nallen testailussa päästään.

Täytyy vielä kertoa, että nalle on ollut myös isoveikalle tosi kiva kaveri. Siinä missä äiti hoitaa pikkuveikkaa, haluaa isoveikka laittaa nallen sen omaan "makuupussiin" ja sylitettä nallen hyristessä tyytyväisenä. Äsken vein unikarhun isoveikalle sänkyyn, jotta tämä rauhottuisi päiväunille. Tuo kolme vee kun on alkanut skippailemaan päikkäreitä ja onkin sitten illalla ihan yliväsynyt riiviö. 

Ja hei nyt arvon herrasväki seuraa ilouutinen kaikille instagramin käyttäjille: uutistoimiston instagramissa (@uutistoimistoanselmi) alkaa nyt arvonta, jossa on mahis voittaa tällainen ihana nalle. Laitan kuvan sinne ihan just kohta, eli meeppä äkkiä katsomaan osallistumisohjeet.

Hyrisyttävän kivaa viikonloppua kaikille!

Unikarhu facessa KLIK
Unikarhun nettisivut ja nettikauppa KLIK

Haluan vielä korostaa, että olen todella tarkka mitä otan blogiini testaukseen ja en ikinä suosittelisi mitään mistä en itse olisi innoissani. Tämä nallekuoma saa minulta kyllä tähän mennessä lämpimät suositukset. Ihana nalle. Ja kuulinpa että unikarhua on käytetty myös isompien erityislasten kanssa rauhoittamaan ja tuomaan turvaa - ihan mieletön juttu minusta. Uskon vahvasti, ettemme vielä edes tiedä mihin kaikkeen unikarhu pystyisikään ja siksi haluankin kiittää Unikarhu Oy:tä että saan olla mukana nallen Suomen (ja maailman) valloituksessa. Kiitos.

Tässä muutamia kuvia kun Otso karhunpoika tutustuu uuteen karhukaveriinsa:





suukko!


Hyrinäsydän piiloutuu helposti karhun sisään ja on turvallinen


Rapisevat kintut olikin aivan super kiva juttu Otsosta
Karhun oma säilytyspussi taipuu makuupussiksi käden käänteessä.


5.1.2017

Äiti kysyy Niila vastaa

Jokunen aika sitten somessa pyöri tällainen haastattelujuttu, missä äiti saa haastatella lastaan. Päätettiin Niilan kanssa toteuttaa tää nyt iltapuuhana ja katsokaas miten meiltä sujui:

1. Mitä äitisi aina sanoo sinulle? 
N:Riehumiset pois.
(Jep, näin on hehe.)

2. Mikä tekee äidin onnelliseksi?
N:Ihanaa! En mä muista.
(No kaikki ihanapa juuri :D)

3. Mikä tekee surulliseksi? 
Itkeminen.
(Äläs nyt, kyllä täällä ilostakin itketään harvase päivä kunnon hormoonihuuruissa!)

4. Miten äiti saa sinut nauramaan?
Kutittamalla. 
(Jep, näin hauska mutsi mä vissiin oon haha. Yritän kyllä aina parhaani hassutella, mutten ole selvästi tehnyt tarpeeksi mieleenpainuvia höpsöttelyperformansseja)

5. Millainen äitisi oli lapsena?
Tällainen (osoittaa itseään)
(Niila on ikäsekseen iso, reipas, touhukas ja äänekäs, kun taas minä olin kolmevuotiaana normaalikokoinen, ujo, rauhallinen ja hiljainen. Kyllä ihan samikset ollaan :D hihih).

6. Kuinka vanha äitisi on? 
Äitin ikänen (ja näyttää sormilla että neljä)
(Äitit on äitin ikäsiä, näin on :)!)

7. Kuinka pitkä äitisi on? 
Näin pitkä! (nousee itse varpaille)
(mun lapsi hahmottaa selvästi näitä juttuja nyt visuaalisuuden kautta :D)

8. Mikä on äitisi lempi puuhaa? 
Leikkiminen ja muovailuvahoilla tekeminen.
(Muovailu on kyllä yks lempparipuuhia Niilan kanssa ♡ )

9. Mitä äitisi tekee, kun et ole itse paikalla? 
Piirtää. 
(Hauskaa että tää on jäänyt mieleen, että äiti usein piirtää)

10. Missä äitisi on tosi hyvä? 
En mä oikeen muista... Jutska juttuja tekemään!
(Jutskajutut on mun spesiaali alaa!)

11. Missä äitisi ei ole kovin hyvä? 
Riehumisessa.
(Joo mä jätän sen näitten perheen asiantuntijoitten hommaks.)

12. Mitä äitisi tekee työkseen? 
Piirtää juttuja.
( äitin muru tietää ♡)

13. Mitä sinä ja äitisi teette yhdessä? 
Tanssitaan!
(jep, meil on välillä sellasetki iltabileet että :D)

14. Mitä samaa on sinussa ja äidissäsi? 
Kuunteleppas mun asiat. En mä osaa sanoa!
(Minähän kuuntelen)

15. Mitä eroa teissä on? 
No sä oot äiti ja minä oon Niila.
(mitäpä sitä hiuksia halkomaan)

16. Mistä tiedät että äitisi rakastaa sinua? 
Mä tiedän myös iskästä. Halii, suukottaa ja sanoo heippaliini.
(aww  ♡)

17. Mikä on äitisi lempipaikka, minne mennä? 
Uimahalli!
(vastaukseen saattaa inasen vaikuttaa, että tultiin juuri uimahallista. Ihan pikkariikkisen vain.)

Loppu. Kiitos, ku vastailit. 
Ole hyvä! Nyt mä alotan sahaamisen!







1.1.2017

Hernepussihengailua

Täällä vuosi vaihtui rauhaisasti kotona lasten kanssa ja Otson toinen kummisetä meidän vieraana. Otso on ollut kuumeessa (joskin tänään jo parempaan päin) niin ulkonakin käytiin vain pyörähtämässä vartin verran katsomassa kaupungin Suomi 100v. juhlatulitus.

Onneksi bongasin instagramista kuvan hernepusseista ja siitä inspiroituneena alettiin Niilan kanssa hernepussihommiin. Ei mennhyt kun hujaus ja kymmenen hernepussia vanhoista tilkuista oli valmiina ja pelit pystyssä. Niila oli aivan intona kun kilpaa heitettiin pusseja koriin koko jengi. Välillä ne kaikista yksinkertaisimmat jutut on niitä parhaita. Huomenna aamulla onkin kiva jatkaa kisailua - ilman sitä päänsärkyä heh ;).

Oikein mahtavaa uutta vuotta kaikille! En malta odottaa mitä se tuo tullessaan!