Sivut

22.1.2015

Keväisin se valo

Tähän aikaan vuodesta, kun takana on mielettömän pitkä pimeä sitä huomaa jo kaipaavansa valoa. Haaveilee kesäpäivistä, kun voi köllötellä auringossa ja tuuli kutkuttelee selkäkuoppaa. Näin se menee aina. Syksyn pimeyden turruttamana unelmoi keskikesän valosta, vaan ei muistakaan enää niitä raastavan kirkkaita pakkaspäiviä, joita tässä tammi-helmikuussa on luvassa varmasti useita. Niitä, jotka paistaa niin kirkkaasti, että olo itsellä on kalpea ja nuhjuinen, koti näyttää pölyiseltä ja talven möyrimältä kaamospesältä. Vaikka aurinko kuinka ihanasti hellisi poskia, on se noin suurena annoksena jotenkin aivan liikaa vielä henkisessä hämärässä hipsivälle sielupololle. Huokaan helpotuksesta kun illan hämärä tekee tuloaan ja voi taas hetkeksi käpertyä siniseen suojaan, jossa ei näy liiemmin pölyt eikä silmäpussit. Tammikuu onkin yleensä ottaen ollut allekirjoittaneelle se vuoden vaikein.

Viime vuonna tähän aikaan olin pienen vauvan hormoonihuuruisessa sumussa vaeltava äiti ja tammikuu meni nopeasti ja kepeästi. Tänä vuonna huomaan jo toista ääntä kellossa. Olen ollut todella väsynyt ennätyspiemän syksyn jälkeen ja huomaan, että olo todella on nuhjuinen. Muutamana päivänä on oikein ahdistanut katsoa peiliin, kun takaisin toljottaa kaamean flunssan jälkeinen kalvakka naamanpuolisko mustilla silmän alusilla, joita kauhistuisi jo pandakin. Onneksi en ole yhtään sellaista "kurjuuden maksimointi" -tyyppiä, enkä jää olooni makaamaan vaan, puuhastelen ja urheilen pahimmat turhautumat pois. Lohdun tähän nuhrupulmaan tuo kaksi ajatusta: a) tämä on sangen nopeasti ohimenevä vaihe ja pian nautin jo ulkona heräävästä keväästä. b) en todella ole ainoa, kelle kevät tekee tämän olon.

Tutkin aihetta hieman internetin ihmemaasta ja hakutuloksien määrästä päätellen en todellakaan ole yksin surumielisten kevätfiilisteni kanssa. Hakusanalla "kevätmasennus" löytyi paljon tietoa niin kevätväsymyksestä, kuin sen pahemmasta muodostaan kevätmasennuksesta. Löysin jopa tekstejä, joissa kerrottiin, että keväällä tehdää eniten itsemurhia. Kevätmasennukseen kuulemma harvemmin sairastuvat ne ihmiset, jotka taas kärsivät kaamosmasennuksesta. Heille lisääntyvä valo on lohdun lähde, siinä missä kevätmasennusta poteva ahdistuu sisäisen käppyräisyyden ja ulkona ilakoivan upean valon kontrastista. Todella mielenkiintoista luettavaa ja tuo lohtua ja ymmärrystä omaan nuhjuoloon.
Kyllä tästä taas selvitään, kun antaa armoa omalle peilikuvatukselle ja marssii kauppaan ostamaan vaikka uuden keväthuulipunan.

Onko lukijoissa kevätkäppyröitä, vai onko se syystuulet kun mieltä kaihertavat? Vai oletko kenties sitä tyyppiä, joka syksyllä älyää ottaa äkkilähdön etelään ja keväällä skimbailee Levillä ja antaa lumen heijastaman valon paahtaa iloiset rusketusrajat naamaan?



[Kevään valo - PMMP]

Toivoin ettei se enää tuu vuosi tuskin umpeutuu
Liian nopeaan unohtuu keväällä se valo
Joillekin se ei mitään tee kiva kun päivä pitenee
Töihin lähdön taas valaisee keväällä se valo

Ja vaikka on pahaa alussa on aina pahaa
me lisää otetaan

Kohtahan se kotiin tulee sitä ennen lähen menee
Vapaaks yhtä aikaa pääsee keväällä se valo
Siitähän se kai sekoaa puukot pitää piiloon laittaa
Ikkunassa lian paljastaa keväällä se valo

Ja vaikka on pahaa alussa on aina pahaa
me lisää otetaan
Ja vaikka on hyvää lopulta on liian hyvää
me muille jätetään

Tädit laskee taulukoissaan kadonneet, pudonneet tai kuolleet
Täällä huudellaan mitä ne Tesoman tytöt on taas tehneet
Elämä on kylmä kylpy Ikuiset sydämen jääriitteet
Ei ne sulakaan vaikka upottaa
vaikka kadottaa päänsä liimapussiin pakoon

Minuutti tai pari menee en haluu että kukaan näkee
Mennään ennen kuin se tulee keväällä se valo
Siitähän se kai sekoaa puukot pitää piiloon laittaa
Ikkunassa lian paljastaa keväällä se valo

Ja vaikka on pahaa alussa on aina pahaa
me lisää otetaan
Ja vaikka on hyvää lopulta on liian hyvää
me muille jätetään

Meillä paistelee iltapäivällä olkkariin jo aurinko. Onneksi ostin uuden maton, niin heti on kivempaa.

Kissat kyllä jo odottaa, että tulee kunnon porotukset ja päsee sohvalle naatiskelemaan auringosta.

21.1.2015

Elämän aakkoset

"No  hei vaan hei taas te liikenteen pikku jukuripäät", aloitti mun autokoulun teoriamaikka aina tuntinsa. Kerrassaan leppoisa ja kiva mies, mutta niin lempeä ja rauhallinen ääni, että oli todella vaikeeta pysyä hereillä.

Mutta nyt haluisin kertoa teille taas hieman luovuuslaboratoriosta. Kirjoitan tätä tekstiä kaksi tuntia kotiutumiseni jälkeen (te saatte lukea tämän vasta huomenna) ja olen taas vaihteeksi niin innoissani, etten pysty vielä ajattelemaankaan nukkumista vaikka kello kolkuttelee jo puoltayötä. Saatiin viime kerralla tehtäväksi laatia lista oman elämän aakkosista ja tänään käytiin niitä läpi. Olihan hauskaa, jännittävää ja innostavaa! Kosteilta silmäkulmiltakaan ei säästytty, kun oikein availtiin niitä muistojen saloja. Mahtavaa myös huomata miten eri tavalla ihmiset aakkosensa koosti, millaisia sanoja putkahti esiin ja mitä olisi voinut kuvitella jonkun sanovan, tai mitä samoja sanoja listoista löytyi. Jotkut sanat saivat uuden merkityksen, toiset taas kaarrettiin kiertoilmaisuin.

Erinäisistä sanoista saatiin todella meheviä keskusteluja aikaseksi ja perus parituntinen venähtikin taas kolmeen. Paljon puhutti esimerkiksi sanat tylsyys ja turhuus. Kuinka olisi hyvä opetella olemaan tylsistynyt. Elämä on nykyään niin tehokasta, ettei tylsyydelle tai turhan toimittamiselle ole sijaa. Tästä päästiin myös ajatukseen että tylsyys ja turhuus on kovin subjektiivisia asioita. Moni voisi pitää meidänkin labraa täysin turhana tai tylsänä toimintana, mutta väitän että meistä jokaiselle se on monellakin tapaa erittäin merkityksellistä ja jännittävää.

Tuikkis totesi illan loppusuoralla jotenkin hauskasti, että "niin voihan sen illan näinkin viettää, aakkosia luetellen". Aloin illalla kotona miettimään, että olen kyllä niin etuoikeutettu ja onnekas kun todella voin viettää illan aakkosia luetellen, ihmisten seurassa, jotka ovat vähintään yhtä mukana kuin minä. Ja joiden seurassa ei tarvi yhtään stressata niitä "pieruajatuksiakaan". Kaikki ajatukset saa vain tulla hyvällä flowlla. Olen tavallaan hieman haikeana niiden ihmisten puolesta kenenen tietäisin rakastavan tätä harrastusta, muttei (vielä) ole mahdollisuutta siihen. Toivon niin sydämeni pohjasta, että tämä on vasta jäävuoren huippu ja luovuuslaboratoriosta paljastuu koko sen suuri ja mahtava kapasiteetti kaiken kansan saataville tulevaisuudessa. Siihen asti olen vain hyvin hyvin iloinen, että itse saan kiipeillä siellä huipulla uusia kulmia valloittaen.

Tässä vielä mun aakkoset sen kummemmin niitä avaamatta:

// A:aamu // B:bossu // C:cd // D:duuni // E:eläimet // F:Fazer // G:GoGo // H:hengitys // I:innostus // J:Jarkko // K:kynät // L:lapset // M:mielikuvitus // N:Niila // O:oma koti // P:pohdiskelu // Q:Queen // R:retket // S:saari // T:taide // U:Uutistoimisto // V:vesi // W:Wacom // X: x-kromosomi // Y:ystävät // Z:Zoo // Ä:äiti // Ö:öiset ideat //




15.1.2015

Ei terve!

Terve vaan teille taas ja huh mikä flunssa tossa selätettiin koko perhe. Minä joka en ikinä ole kipeenä, olen nyt ollu parin kuukauden sisään kaksi kertaa ihan turskamanaattina sohvan pohjalla kun kuumetta pukkaa. Huh huijakkaa. Tänään on olo ollut jo ihan ok ja uskalsin jopa pyörähtää kaupoilla etsimässä Jakkerille synttärilahjan, mutta kyllä sitä yhä keuhkot pihalle köhiessään huomaa, ettei ihan täydessä iskussa ole. Inhottavaa kun nyt polttelisi jo niin kovasti lähteä salille ja vaikka minne, vaan parempi varmaan, että antaa nyt muutamat päivät yskänkin laantua ja lähtee sitten varovasti kokeilemaan miten kunto kantaa hikihommissa.

Vaan kyllä täytyy sanoa, että jos sitä sinkkuaikoina surkutteli, että mikään ei oo kurjempaa kun yksin sairastaminen niin, nyt kaikki te jotka tätäkin postausta siellä nokat tukossa yksin punkan keskellä luette, tässä tulee juuri teille lohdun sanoja: mikään ei oo karmeampaa kuin kovassa kuumeessa potea vielä huonoa omaatuntoa siitä, ettet pääse ipanaisen kanssa ulos saatika jaksa leikkiä yhen yhtä leikkiä. Siltikin joudut pakon edessä juoksemaan valtoimenaan kirmailevan maantiekiitäjän (siltä toi haperoisesti hoiperteleva taapero siinä kuumeessa tuntui) perässä kuumehorkassa täristen ja muutenkin hoitamaan kaikki äitiysvelvotteet. Tai odottakas on, yksi on vielä pahempi: edellä mainitun lisäksi pahempaa on se jos puoliso on vielä karmeammassa kuumehorkassa ja säälit ja kiroat vuoron perää tuota pahaa oloaan nurisevaa ihmisrauniota. Voi kyllä siinä naista siepataan.

Vaan nyt kun koko remmi aletaan olemaan terveidenkirjoissa niin kylläpä arki tuntuukin kivan kepeältä, yksi koetus voitettu jippia jea. Sitä Niilan päiväkodin alottamista ja miljoonan uuden pöpön kohtaamista odotellen...kääk! Nyt suuntaamaan päätä tyynyseen. Yöksi ja aamuksi luvattu lumimyräkkää ajakaahan aamulla varoen duuniin!




6.1.2015

Keltainen ilopallero

Noniin täältä pesee nimittäin sitä lupaamani laihisrapsaa. Kerroin loppukesästä täällä, että nyt alkaa tämän mimmin olemus kaventumaan ja mieli kevenemään ja niinhän siinä on sitten käynytkin. Projektin aikana paino on tippunut tasaista tahtia sellaisen 7kiloa (kävi jo 8kg:ssa, mutta joulu teki tehtävänsä mur) ja peffan ympärys kaventunut 10cm.

Nyt olen vuoden alusta jatkanut hyvin alkanutta matkaa entistä kovemmalla innolla, nappasin nimittäin vuoden jäsenyyden Lahteen avattuun uuteen GoGo Express -kuntosaliin. Se on osoittautunut oikein mainioksi päätökseksi ja salille näin kuudenteen päivään mennessä olen kerinnyt jo kolme kertaa. Todella toimiva ja kiva sali - must say!

Kävin ennen Niilan syntymää vain naisille suunnatulla salilla ja se oli silloin oikein hyvä ratkasu, mutta pakko sanoa, että kyllä noi äijät tuo tohonkin hommaan sellasta kunnon tekemisen meininkiä. Kiva kun salilla vähän kolisee ja rytisee ku levypainot laulaa! Tottahan toki tytötkin osaa niitä painoja kolistella, mut naisten salilla musta se meininki noin yleisesti oli paljon varovaisempaa ja rauhallisempaa. Javielä kun tuo mun oma ukko kultakin lähti salihommiin mun kanssa, niin mikäs sen kivempaa ku reenin lomassa vilkuilla omaa komistusta vääntämässä miehekkäästi rautahommia - tykkään!

Salin vastapainona tulee käytyä uimassa ja lenkeillä. Monipuolisuus on kuitenkin liikunnassakin kaiken a ja o. Vähän vaan jännittää, että alkaako paino jumittamaan tai jopa nousemaan näin alkuun kun salitreenin on alottanut pitkän tauon jälkeen Jos näin käy niin siitä tarvii vaan zempata itsensä yli ilman ahdistumisia. Isommat lihakset kuluttaa kumminkin enemmän energiaa ja siten se painokin taas kääntyy laskuun.

Ruuan kanssa olen ollut vuoden alusta taas kivasti skarppina, vähentänyt turhia hiilareita ja keskittynyt, että päivän proteiinitarve täyttyisi edes likimain, jos ei nyt ihan täydellisesti. Ruokarytmikin on alkanut rullaamaan suht kivasti (säännällinen syöminen on aina ollut mulle vaikee juttu). Viikonloppuna oltiin ystävän synttäreitä juhlimassa ja sekin hoidettiin tämän likan osalta ihan autolla, koska en viitsinyt heti heittää ihan plörinäks hyvin alkanutta viikkoa hörppimällä koko iltaa sokerisidukoita. Pepsi maxilla ja vedellä paineltiin pitkin Lahen "mestoja" ja olihan hauska ilta!

Kyllä mä luulen että näillä eväillä tässä hommassa ei voi kuin onnistua. Te rakkaat lukijat voitte zempata ja pitää mun motivaatiota yllä vaatimalla vähän useammin näitä välirapsoja. Oisko joka kuun ekalla viikolla hyvä? Onkos lukijoissa nyt uuden vuoden kunniaksi jonkin sorttisia laihiksia tms alottaneita? Kaikki parhaat ja huonoimmatkin vinkit voi jakaa mulle ja muille lukijoille kommenttiboxiin! Tässä pari höpsöä kuvaa mun rungosta todisteeksi yllämainitusta.