Keväisin se valo

Tähän aikaan vuodesta, kun takana on mielettömän pitkä pimeä sitä huomaa jo kaipaavansa valoa. Haaveilee kesäpäivistä, kun voi köllötellä auringossa ja tuuli kutkuttelee selkäkuoppaa. Näin se menee aina. Syksyn pimeyden turruttamana unelmoi keskikesän valosta, vaan ei muistakaan enää niitä raastavan kirkkaita pakkaspäiviä, joita tässä tammi-helmikuussa on luvassa varmasti useita. Niitä, jotka paistaa niin kirkkaasti, että olo itsellä on kalpea ja nuhjuinen, koti näyttää pölyiseltä ja talven möyrimältä kaamospesältä. Vaikka aurinko kuinka ihanasti hellisi poskia, on se noin suurena annoksena jotenkin aivan liikaa vielä henkisessä hämärässä hipsivälle sielupololle. Huokaan helpotuksesta kun illan hämärä tekee tuloaan ja voi taas hetkeksi käpertyä siniseen suojaan, jossa ei näy liiemmin pölyt eikä silmäpussit. Tammikuu onkin yleensä ottaen ollut allekirjoittaneelle se vuoden vaikein.

Viime vuonna tähän aikaan olin pienen vauvan hormoonihuuruisessa sumussa vaeltava äiti ja tammikuu meni nopeasti ja kepeästi. Tänä vuonna huomaan jo toista ääntä kellossa. Olen ollut todella väsynyt ennätyspiemän syksyn jälkeen ja huomaan, että olo todella on nuhjuinen. Muutamana päivänä on oikein ahdistanut katsoa peiliin, kun takaisin toljottaa kaamean flunssan jälkeinen kalvakka naamanpuolisko mustilla silmän alusilla, joita kauhistuisi jo pandakin. Onneksi en ole yhtään sellaista "kurjuuden maksimointi" -tyyppiä, enkä jää olooni makaamaan vaan, puuhastelen ja urheilen pahimmat turhautumat pois. Lohdun tähän nuhrupulmaan tuo kaksi ajatusta: a) tämä on sangen nopeasti ohimenevä vaihe ja pian nautin jo ulkona heräävästä keväästä. b) en todella ole ainoa, kelle kevät tekee tämän olon.

Tutkin aihetta hieman internetin ihmemaasta ja hakutuloksien määrästä päätellen en todellakaan ole yksin surumielisten kevätfiilisteni kanssa. Hakusanalla "kevätmasennus" löytyi paljon tietoa niin kevätväsymyksestä, kuin sen pahemmasta muodostaan kevätmasennuksesta. Löysin jopa tekstejä, joissa kerrottiin, että keväällä tehdää eniten itsemurhia. Kevätmasennukseen kuulemma harvemmin sairastuvat ne ihmiset, jotka taas kärsivät kaamosmasennuksesta. Heille lisääntyvä valo on lohdun lähde, siinä missä kevätmasennusta poteva ahdistuu sisäisen käppyräisyyden ja ulkona ilakoivan upean valon kontrastista. Todella mielenkiintoista luettavaa ja tuo lohtua ja ymmärrystä omaan nuhjuoloon.
Kyllä tästä taas selvitään, kun antaa armoa omalle peilikuvatukselle ja marssii kauppaan ostamaan vaikka uuden keväthuulipunan.

Onko lukijoissa kevätkäppyröitä, vai onko se syystuulet kun mieltä kaihertavat? Vai oletko kenties sitä tyyppiä, joka syksyllä älyää ottaa äkkilähdön etelään ja keväällä skimbailee Levillä ja antaa lumen heijastaman valon paahtaa iloiset rusketusrajat naamaan?



[Kevään valo - PMMP]

Toivoin ettei se enää tuu vuosi tuskin umpeutuu
Liian nopeaan unohtuu keväällä se valo
Joillekin se ei mitään tee kiva kun päivä pitenee
Töihin lähdön taas valaisee keväällä se valo

Ja vaikka on pahaa alussa on aina pahaa
me lisää otetaan

Kohtahan se kotiin tulee sitä ennen lähen menee
Vapaaks yhtä aikaa pääsee keväällä se valo
Siitähän se kai sekoaa puukot pitää piiloon laittaa
Ikkunassa lian paljastaa keväällä se valo

Ja vaikka on pahaa alussa on aina pahaa
me lisää otetaan
Ja vaikka on hyvää lopulta on liian hyvää
me muille jätetään

Tädit laskee taulukoissaan kadonneet, pudonneet tai kuolleet
Täällä huudellaan mitä ne Tesoman tytöt on taas tehneet
Elämä on kylmä kylpy Ikuiset sydämen jääriitteet
Ei ne sulakaan vaikka upottaa
vaikka kadottaa päänsä liimapussiin pakoon

Minuutti tai pari menee en haluu että kukaan näkee
Mennään ennen kuin se tulee keväällä se valo
Siitähän se kai sekoaa puukot pitää piiloon laittaa
Ikkunassa lian paljastaa keväällä se valo

Ja vaikka on pahaa alussa on aina pahaa
me lisää otetaan
Ja vaikka on hyvää lopulta on liian hyvää
me muille jätetään

Meillä paistelee iltapäivällä olkkariin jo aurinko. Onneksi ostin uuden maton, niin heti on kivempaa.

Kissat kyllä jo odottaa, että tulee kunnon porotukset ja päsee sohvalle naatiskelemaan auringosta.