Ei terve!

Terve vaan teille taas ja huh mikä flunssa tossa selätettiin koko perhe. Minä joka en ikinä ole kipeenä, olen nyt ollu parin kuukauden sisään kaksi kertaa ihan turskamanaattina sohvan pohjalla kun kuumetta pukkaa. Huh huijakkaa. Tänään on olo ollut jo ihan ok ja uskalsin jopa pyörähtää kaupoilla etsimässä Jakkerille synttärilahjan, mutta kyllä sitä yhä keuhkot pihalle köhiessään huomaa, ettei ihan täydessä iskussa ole. Inhottavaa kun nyt polttelisi jo niin kovasti lähteä salille ja vaikka minne, vaan parempi varmaan, että antaa nyt muutamat päivät yskänkin laantua ja lähtee sitten varovasti kokeilemaan miten kunto kantaa hikihommissa.

Vaan kyllä täytyy sanoa, että jos sitä sinkkuaikoina surkutteli, että mikään ei oo kurjempaa kun yksin sairastaminen niin, nyt kaikki te jotka tätäkin postausta siellä nokat tukossa yksin punkan keskellä luette, tässä tulee juuri teille lohdun sanoja: mikään ei oo karmeampaa kuin kovassa kuumeessa potea vielä huonoa omaatuntoa siitä, ettet pääse ipanaisen kanssa ulos saatika jaksa leikkiä yhen yhtä leikkiä. Siltikin joudut pakon edessä juoksemaan valtoimenaan kirmailevan maantiekiitäjän (siltä toi haperoisesti hoiperteleva taapero siinä kuumeessa tuntui) perässä kuumehorkassa täristen ja muutenkin hoitamaan kaikki äitiysvelvotteet. Tai odottakas on, yksi on vielä pahempi: edellä mainitun lisäksi pahempaa on se jos puoliso on vielä karmeammassa kuumehorkassa ja säälit ja kiroat vuoron perää tuota pahaa oloaan nurisevaa ihmisrauniota. Voi kyllä siinä naista siepataan.

Vaan nyt kun koko remmi aletaan olemaan terveidenkirjoissa niin kylläpä arki tuntuukin kivan kepeältä, yksi koetus voitettu jippia jea. Sitä Niilan päiväkodin alottamista ja miljoonan uuden pöpön kohtaamista odotellen...kääk! Nyt suuntaamaan päätä tyynyseen. Yöksi ja aamuksi luvattu lumimyräkkää ajakaahan aamulla varoen duuniin!