Sivut

30.4.2014

Hyvvee Vappuuu!

Uutistoimisto toivottaa kaikille mitä ihanaisinta vappua! Täällä aletaan nyt maistelemaan ihan ihka ensimmäisiä itse tekemiäni munkkeja (no äiti autto kyllä hehe).





26.4.2014

Juoksua ja ystävyyttä

Oon nyt viikon verran harrastanut niinkin perinteistä urheilulajia kuin hölkkää/juoksua. Mikäs tuol on hölkötellessä kun ilma on ollut erittäin upea ja luonto herää kivasti eloon vehka kerrallan. En oo ikinä kokenut olevani mikään juoksija, mutta nyt on vissiin planeetat jotenkin kohillaan kun tämä flikka on alkanut oikeen tavoitteellisesti köpöttelemään ympäri Saksalan mettiä.

Ja arvaahan sen että tämänkin rupeaman takana on, ketkäs muutkaan kuin ystävät! Ilmottauduttiin jo tammikuussa nimittäin veljeni avokin kanssa väriestejuoksuun, joka on elokuun lopussa. Lilli heitti mulle haasteen ja siitäpä ei vaan voinut kieltäytyä (kiitos Lilli). No mun parit mammakaverit sitten taas sai mut ilmottautumaan vielä toiseenkin tapahtumaan ja senpä myötä muhun voi törmätä myös Hämeenlinnan nicerunissa kesäkuun alussa.Wuhuu!

Sen lisäksi, että ystävä sai tämän maman juoksutossuun vipinää, niin ystävien avustuksella tämä tulee varmasti säilymään harrastuslistallani pidempäänkin. Olen tutustunut paremmin yhteen äiti-ihmiseen tästä naapurustosta ja yhdessä ollaan nyt hiki hatussa tuolla köpötetty menemään. Kummasti motivoi liikkeelle, kun kännykkään piippaa viestiä harvase ilta että nyt menoks - no mikä jottei! Myös mammakaverit zemppaa ihan parhailla punanaamakuvilla. Ei siinä vaan pysty itse jäämään löhöilemään kotiin, kun näkee että toisetkin siellä treenaa kesäkuun alkua varten, hehe.

Ja ei pidä unohtaa karvaista siskoani Mangoa, joka vasta kelpo lenkkikaveri onkin. Käytiin pikku lenkki keskiviikkona Mangiksen kanssa heittämässä ja täytyy kyllä sanoa, että siinä on niin kelpo lenkkikoira, ettei paremmasta väliä. Täytyy alkaa tekemään enemmänkin näitä vaihtareita äitini kanssa, että mummo hoitaa Niilaa ja mami lenkittää Mangoa ja itseään!

Onkos sielä lukijoissa juoksutapahtumiin osallistujia, kenties jopa Hämeenlinnan Niceruniin tai Lahden Väriestejuoksuun osallistujia?



25.4.2014

Viisi kuukautta vilahti!

Niila pieni on opetellut elon taitoja kanssamme tänään jo viisi kuukautta ja paljon ollaan siinä ajassa keritty oppimaan koko perhe. Koska rakastan listoja saatte pienen taitolistan, mitä kaikkea pikku N jo mm osaa:
  • maiskuttaa maissinaksua ja irvistellä soseille
  • kikattaa suureen ääneen
  • karjua kuin t-rex
  • kujertaa kuin torilla tepastelevat pulut
  • kääntyä selältä mahalleen niin monta kertaa päivässä, että äiti saa hikihatussa olla kääntämässä takas päin
  • jumpata unissaan, ilman että itse herää (kuin kätevää kun itsekin osais!)
  • Tarttua leluihin ja pamautella niillä itseä otsaan/suuhun/silmään
  • sukeltaa vauvauinnissa 
  • yllättää joka päivä uusilla tempuilla
Ei muuta kun oppivaista viikonloppua kaikille!








24.4.2014

pienet pääsiäisterkut

Pääsiäinen tuli ja meni ja meillä se tarkoitti aikaa perheen kesken ja mahtavassa kelissä ulkoilua. Kerrassaan herkkua, kun ei tarvi enää hukuttautua nuttuihin ja pipoihin, vaan voi lähteä keveissä vaatteissa lenkkipolkuja kollaamaan.

Pääsiäinen näkyi myös nukkisharrastuksessani, osallistuin nukkekotiharrastussivulla facebookissa pääsisäisswappiin, jossa vaihdettiin porukan kesken pienet pääsiäisyllätykset. Itse askaroin muille osallistujille tällaiset setit. Näitä tuli yhteensä kuusi. Melkoinen näprääminen mutta kivaa oli! Sain myös vastalahjana aivan ihania pieniä pääsiäsikanoja ja virpomisvitsoja ym ihanaa, joilla toivon mukaan ensi vuonna koristelen täysin valmiin Mannalan! Jarkko on maanantaihin asti lomalla niin varmana jonain päivänä saan tässä edistellä hieman mannala projektia, niin pääsette taas kurkkaamaan sinnekin!

Nyt lähdetään Niilan kanssa iltapuuhiin. Oltiin tänään koko perheen voimin kevätretkellä Helsingissä niin uni maistuu aikasin niin pienille kuin suurillekin.




15.4.2014

Ah, ihana kiire!

Töitä paiskiessa sitä kuvitteli, että elämän hektisyys jotenkin rauhoittuisi vauvan myötä. Voin kertoa että ei ole rauhoittunut. Välillä saa oikein pistää parastaan, että kerkiää syömään ruuan ennen kun Niila hermostuu ja suihkussakäymisetkin pitää hoitaa apinaa esittäen, että pikku herra viihtyy katsomossa, jos mielin käydä suihkussa Jarkon työpäivän aikana. Revetä saa ihan tosissaan kahteen paikkan, kun kotia pitäisi siivota samalla kun pikku herra jo komentaakin, että pötyä pöytään mutsi.

Samassa rykäisyssä ovat muuttuneet myös asioiden tärkeysjärjestys. Siinä missä ennen luin sängyssä intohimolla blogeja yömyöhään, nykyään painan mieluummin pään tyynyyn viimeistään 23:30. Ja entisen super sosiaalisen muden viikon kohokohta on Niilan vauvauinti. Saattaa jonkun korvaan kuulostaa tylsältä, mutta oikeesti lauantai on meillä niin ihana päivä useimmiten perheen kesken, että olen aina onnesta soikeana kun päästään polskuttelemaan. Paljon me toki kyllä kyläilläänkin ja tavataan ihmisiä vielä kun Niilan kanssa on helpo kulkea.

Olen kyllä myös miettinyt, että olen ihminen joka rakastaa jonkinlaista kiirettä ja tekemisen meininkiä. Niila on tänäänkin nukkunut päiväunia enemmän ja vähemmän yhteensä nelisen tuntia. Siinä ajassahan kerkeisi kiireettömästi lukemaan puoli kirjaa, juomaan pannullisen teetä tai vaikka nukkumaan. No mitä tein minä. Vääntelin kuvaa koneella, virkkasin kuin viimeistä päivää, söin ja katsoin samalla Nymfit tallennuksesta ja vähän taas virkkasin, pesin pyykkiä ja ihastelin nukkuvaa lastani. Eli se taidankin olla myös minä, joka tämän hurjan kiireen itselleni rakennan. Tälläkin hetkellä mulla on kolme eri käsitöprokkista työn alla plus nukkekodit, haha.

Luulen että tämä pakonomainen tarve tehdä on osittain myös peruja siitä ihan hurjasta työtahdista, johon kerkesin ennen raskautta tottua. Tekeminen on jo lihasmuistissa. Mutta pakko sanoa, että nautin ihan hurjasti niin äitiyden tuomasta kiireestä kuin näistä monista käsityöprojekteista, joita päästäni tursuaa enemmän kuin kädet kerkiää väkertämään. On mukavaa kun oikeasti saan luoda ja tehdä nyt myös kaikkea sitä, mitä en työpäiviini saanut mahdutettua. Niilalla on tätä menoa vuoden iässä huoneellinen leluja ja viiden lapsen pipot ja sukat kun mami vähän virkkaa ja neuloo hehe.

Kiireisen mamin kaveri on myös instagram, jonne kuvailen puuhailuja pitkin päivää. Mulla on tässä nyt pian kahden viikon ajan ollut kiva tapa laittaa instaan jokin pikku piirrustus hyvänyön toivotukseeksi. Ne ja muut kuvat löydät joko instagramista tai tuosta oikealta ->

Näitä postauksen viimeisiä sanoja kirjoittaessa kuulenkin jo Niilan kutsun joka epäilemättä sanoo "äiti tuu antaa iltatissiä" hehe. Palataan taas asiaan!

♥:Anna

13.4.2014

Vastustamattomat tassukat ja nassukat!

Meidän Epusta tuli taas tuossa muutamat viikot sitten isipappa toiseen otteeseen ja käytiin tämän viikon tiistaina taas katsomassa vauveleita kasvattajan luona. Voi hyvät hyssykät miten suloisia hyö ovatkaan! Karmeeta käydä katsomassa tällaisia söpöisyyksiä, ilman että niistä yksikään olisi meille tulossa. Sanoin leikillä (ja kuitenkin puoli tosissani) Jarkolle, että mulla olis just yhden eläimen mentävä aukko nyt sydämessä kun Vito rakas on poissa.

Siitäkin huolimatta nyt ei valitettavasti kuitenkaan ole se paras hetki ottaa uutta riehukallea meille kun Niila makoilee vielä paljon leikkimatolla lattialla ja on siten aika tulilinjalla jos pentukissa tulisi näitä meidän kahta isompaa vielä entisestään villiinnyttämään. No haaveilla saa aina.

Tässä teillekin parit ihanat haavekuvat...Ne on niin söpököitä etten kestä!



6.4.2014

Kalamiehen toveri

Tällä erää esittelenkin teille vähän erilaisemman asian, mitä Uutistoimistossa ollaan tavallisesti totuttu näkemään. Minähän en nimittäin ole lain tämän huushollin ainoa himonäpertäjä, vaan näpräyskunkun tittelistä kanssani ahkeraan kisaa tuo oma ukko kultani.

Kuten moni lukija tietääkin, Jaggeri on vannoutunut kalamies ja lajinsa on perhokalastus. Perhokalastuksessa tarvitaan erinäisistä karvoista ja muista materiaaleista valmistettuja, ötököitä jäljitteleviä perhoja, joita tuo näppäräsormi sitten illat pääksytysten sitoo. Ette uskokaan kuinka hauskan näköistä se on kun raavas mies istuu hiiren hiljaa keskittyen näpertämässä pienen pientä perhoa riemunkirjavan matskukeitaan keskellä. Jarkolla on työhuoneessaan (tai mieshuoneessaan, kuten itse sitä kutsuu) oma nurkkaus ko harrastukselle.

Viime aikoina Jaggerssoni onkin viihtynyt erityisen ahkeraan perhopöytänsä ääressä, onhan kalastuskausi juuri startannut ja kesän Lapin reissu kalakerhon kanssa lähestyy hurjaa kyytiä.

Perhojen sitominen on niin haastava taitolaji, että mulla meni todella pahasti sormi suuhun kun ekan ja toistaiseksi vikan kerran kyseistä lajia kokeilin. En vaan pysty käsittämään miten ton äijän körilään kaksi kertaa mun käsien kokoset käpälät pystyy näpertämään toinen toistaan kauniimpia (ja välillä ötökkäkammoisen ihmispolon mielestä karmaisevia) 10 millin pituisia pikku perholiineja. Ihan mieletön taito ja keskittymiskykyä harjaannuttava laji kyllä!

 Onko lukijoissa muita kesällä kalaleskiviikonloppuja viettäviä poloisia, hehe?

Tässä tulee Jarkon ottamia kuvia noista kammottavista kaunokaisista:










2.4.2014

Hiushommiksi

Voi Uutistoimisto on ollut hyvin hiljainen viimisen viikon. Koiruuden hyvästely otti tosi koville ja teiltä tulikin ihan mahtavan ihania zemppauksia mulle, kiitos niistä jokaiselle muistaneelle. Loppuviikko meni itseni kiireisenä pitäessä ystävien seurassa ja pahin suru on nyt jo taittunut isoon ikävään. Kevättä kohti paremmin mielin.

Mutta nyt haluisin kirjotella teille keveämistä asioista. Nyt tulee nimittäin mainio tukkasuositus!
Ostin tuossa jokunen viikko sitten uuden kuivashamppoon ja koska mun luottokuivis oli lopussa ja tarve suorastaan huutava, oli mun pakko ihan kannikkatuntumalla valita hyllystä joku uusi kokeiluun. Kannatti! Löysin nimittäin ehdottomasti uuden suosikki kuiviksen. Uusi ihana tuoksu ja ah täydellinen koostumus mun raskaille hiuksilleni. Kaikki tämä löytyi Batiste merkkisestä kuivashamppoosta. Koostumus tekee hiuksista kivan ilmavan ja oikeasti puhtaan näköisen ja tuntuisen. Pahinkin rasvaletti saa tällä kyytiä niin että tukka tutisee! Boonuksena on herkullisen retro visuaalinen ilme. Tämä loistotuote löytyi Sokoksen kampaamo-osastolta, mutta myöhemmin löysin koko joukon eri tuoksuilla höystettyjä saman tuoteperheen kuiviksia Kickistä. Seuraavana kokeiluun ehdottomasti tuo kirsikka. Sarjasta löytyy kuivashamppis myös tummille hiuksille.

Toinen suositus on lähinnä panosta vai pihistä -osastoa ja tällä erää osuu kohtaan pihistä. Ostin säästöpäissäni nimittäin Rainbown hiusvahaa ja ha! taas kannatti! Tökötti on mielestäni aivan samaa kamaa kun viisi kertaa kalliimpi täysin identtisessä purkissa oleva kampaamotuote. Tuoksu ja koostumuskin täsmää aika lailla. Hintaa purkilla muistaakseni alle kolme euroa ja löytyy s-marketin hyllystä. Tällä saa tosi hyvin tällaisen lyhyemmän tukan pörrölle.

Nämä kaksi putelia on kyllä tän mutsin arjen pelastus kun aikaa ei ole ja hiukset olis silti kiva pitää nättinä. Mukavaa keskiviikkoa kaikki! Postaustahti kiihtyköön taas ennalleen ja Instagramissa (tuossa oikealla palkissa) --> löytyy kuvia meidän arkipuuhista paljon.