Kalamiehen toveri

Tällä erää esittelenkin teille vähän erilaisemman asian, mitä Uutistoimistossa ollaan tavallisesti totuttu näkemään. Minähän en nimittäin ole lain tämän huushollin ainoa himonäpertäjä, vaan näpräyskunkun tittelistä kanssani ahkeraan kisaa tuo oma ukko kultani.

Kuten moni lukija tietääkin, Jaggeri on vannoutunut kalamies ja lajinsa on perhokalastus. Perhokalastuksessa tarvitaan erinäisistä karvoista ja muista materiaaleista valmistettuja, ötököitä jäljitteleviä perhoja, joita tuo näppäräsormi sitten illat pääksytysten sitoo. Ette uskokaan kuinka hauskan näköistä se on kun raavas mies istuu hiiren hiljaa keskittyen näpertämässä pienen pientä perhoa riemunkirjavan matskukeitaan keskellä. Jarkolla on työhuoneessaan (tai mieshuoneessaan, kuten itse sitä kutsuu) oma nurkkaus ko harrastukselle.

Viime aikoina Jaggerssoni onkin viihtynyt erityisen ahkeraan perhopöytänsä ääressä, onhan kalastuskausi juuri startannut ja kesän Lapin reissu kalakerhon kanssa lähestyy hurjaa kyytiä.

Perhojen sitominen on niin haastava taitolaji, että mulla meni todella pahasti sormi suuhun kun ekan ja toistaiseksi vikan kerran kyseistä lajia kokeilin. En vaan pysty käsittämään miten ton äijän körilään kaksi kertaa mun käsien kokoset käpälät pystyy näpertämään toinen toistaan kauniimpia (ja välillä ötökkäkammoisen ihmispolon mielestä karmaisevia) 10 millin pituisia pikku perholiineja. Ihan mieletön taito ja keskittymiskykyä harjaannuttava laji kyllä!

 Onko lukijoissa muita kesällä kalaleskiviikonloppuja viettäviä poloisia, hehe?

Tässä tulee Jarkon ottamia kuvia noista kammottavista kaunokaisista: