Ah, ihana kiire!

Töitä paiskiessa sitä kuvitteli, että elämän hektisyys jotenkin rauhoittuisi vauvan myötä. Voin kertoa että ei ole rauhoittunut. Välillä saa oikein pistää parastaan, että kerkiää syömään ruuan ennen kun Niila hermostuu ja suihkussakäymisetkin pitää hoitaa apinaa esittäen, että pikku herra viihtyy katsomossa, jos mielin käydä suihkussa Jarkon työpäivän aikana. Revetä saa ihan tosissaan kahteen paikkan, kun kotia pitäisi siivota samalla kun pikku herra jo komentaakin, että pötyä pöytään mutsi.

Samassa rykäisyssä ovat muuttuneet myös asioiden tärkeysjärjestys. Siinä missä ennen luin sängyssä intohimolla blogeja yömyöhään, nykyään painan mieluummin pään tyynyyn viimeistään 23:30. Ja entisen super sosiaalisen muden viikon kohokohta on Niilan vauvauinti. Saattaa jonkun korvaan kuulostaa tylsältä, mutta oikeesti lauantai on meillä niin ihana päivä useimmiten perheen kesken, että olen aina onnesta soikeana kun päästään polskuttelemaan. Paljon me toki kyllä kyläilläänkin ja tavataan ihmisiä vielä kun Niilan kanssa on helpo kulkea.

Olen kyllä myös miettinyt, että olen ihminen joka rakastaa jonkinlaista kiirettä ja tekemisen meininkiä. Niila on tänäänkin nukkunut päiväunia enemmän ja vähemmän yhteensä nelisen tuntia. Siinä ajassahan kerkeisi kiireettömästi lukemaan puoli kirjaa, juomaan pannullisen teetä tai vaikka nukkumaan. No mitä tein minä. Vääntelin kuvaa koneella, virkkasin kuin viimeistä päivää, söin ja katsoin samalla Nymfit tallennuksesta ja vähän taas virkkasin, pesin pyykkiä ja ihastelin nukkuvaa lastani. Eli se taidankin olla myös minä, joka tämän hurjan kiireen itselleni rakennan. Tälläkin hetkellä mulla on kolme eri käsitöprokkista työn alla plus nukkekodit, haha.

Luulen että tämä pakonomainen tarve tehdä on osittain myös peruja siitä ihan hurjasta työtahdista, johon kerkesin ennen raskautta tottua. Tekeminen on jo lihasmuistissa. Mutta pakko sanoa, että nautin ihan hurjasti niin äitiyden tuomasta kiireestä kuin näistä monista käsityöprojekteista, joita päästäni tursuaa enemmän kuin kädet kerkiää väkertämään. On mukavaa kun oikeasti saan luoda ja tehdä nyt myös kaikkea sitä, mitä en työpäiviini saanut mahdutettua. Niilalla on tätä menoa vuoden iässä huoneellinen leluja ja viiden lapsen pipot ja sukat kun mami vähän virkkaa ja neuloo hehe.

Kiireisen mamin kaveri on myös instagram, jonne kuvailen puuhailuja pitkin päivää. Mulla on tässä nyt pian kahden viikon ajan ollut kiva tapa laittaa instaan jokin pikku piirrustus hyvänyön toivotukseeksi. Ne ja muut kuvat löydät joko instagramista tai tuosta oikealta ->

Näitä postauksen viimeisiä sanoja kirjoittaessa kuulenkin jo Niilan kutsun joka epäilemättä sanoo "äiti tuu antaa iltatissiä" hehe. Palataan taas asiaan!

♥:Anna