Tassutellen

Oon ollut niin reippaana likkana kaiken muun suhteen koko loppu ja alkuviikon, etten oo edes tänne kerinnyt raapustamaan. Viikonloppuna tuli tehtyä töitä, mutta myös sukuloitua. Käytiin Jarkkiksen mummolassa ja vanhemmilla. Tapasin pitkästä aikaa maailman ihanimman kummityttöni ja tämän isoveikan. Ovat kyllä niin suloisia muksuja, että sydän pakahtuu.

Viikonloppuna olikin aivan ihana aurinkoinen ilma ja usko siihen, että kevät vielä koittaa alkoi kytemään sisuksissa. No tänään tuota uskoa on koeteltu aika lujaa lumimyräkän toimesta, kun viiman ja sohjon halki aurasin reittiäni äidin luo, vaan minä en lannistu. Teen kohta vaikka jonkun kevättanssin, jos ei muu auta! 

Jos ei taivaalla olla nähty aurinkoa, niin mun naamalla ainakin paistoi sellainen, kun tein kaiken maailman tarvittavia hakemuksia NewYorkin matkaa varten eilen. Perustin myös matkakansion, jossa on printattuna lentoliput ja muut. Passikin siellä köllöttää hyvässä tallessa, sai taas nauraa sille omalle passikuvalle, miten ne onkaan aina niin jäätäviä?! Niin siis niille, joille en ole vielä kertonut, niin myö lähdetään luokan kanssa viikoksi Nykiin 20.3. eli ihan pian! Nyt alkaa jännittämään. Pitää ahkeroida nyt töitä, niin sitten kerkiää lomailemaan hitusen. Lento on suora, mutta silti saan istumalihaksiani turruttaa lentsikan penkeillä yhdeksisen tuntia suuntaansa. En ole koskaan ollut noin pitkällä lennolla. Saas nähdä kuin pahasti mun polvet tykkää kyttyrää, kun nuo tuppaa vihottelemaan jo pidemmissä leffoissakin. 

Vanhuus ei tule yksin... vaan ihan älyttömän varmasti! Mulla on reilun viikon päästä synttärit. Tänä vuonna en aatellu ottaa samanlaisia ikäkriisejä kun vuosi sitten (niistä voit lukea täältä). Valmistuminen on ihan nurkan takana, mulla on ihana kihlattu ja ihana kummilapsi, kissankin menin hommmaamaan ja duunijutut luistaa, mikäs tässä on “vanhetessa” (niin kauan kun ikä alkaa kakkosella ei oo paineita!), vaikka omaa autoa, palkallisia lomia, häitä ja taloa ei vieläkään ole, hyvä se on olla jotain mistä haaveilla.

Hassua, että mun vanhenemiseen liittyvät ressit ei oo koskaan liittynyt ulkonäöllisiin juttuihin. En omista yhtään ryyppy/selluliittivoidetta ja enpä oo kauheesti pelännyt minkään roikkumisia. Kun syö hyvin ja jaksaa harrastaa liikuntaa niin luonto hoitaa kyllä meikän parasta ennen päivän pois näköpiiristä.

Jottei mene liian vakavaksi niin ryppyjään ylpeästi kantava Leon Shamrock Don Amen esittää teille nyt sulokkuutensa salaisuuden, tassuttelujumpan (sori blogger tekee näistä super huono laatuisia, seuraavat lupaan laittaa paremmalla ajalla youtuben kautta):