Imaginarium

Haastepäivä järjestyksessään viides sellainen toi mukanaan aiheen “lempi paikka”. Tämän määrittäminen oli mulle kohtuu helppoa, vaikka onkin olemassa lukuisia paikkoja, joissa viihdyn niin hyvin, että en luopuisi niistä ilman taistelua. Näitä ovat esimerkiksi Jarkkiksen kainalo, sohvan nurkka, sataman mummokahvila (kahvila Kariranta), mun oma huone työvarusteineen, ihanat kesämökit (appivanhempien mökkisaari ja meidän suvun pieni saari <3), Radiomäen lenkkipolut, kuntosali jne jne. Yksi paikka on kuitenkin sellainen, mitä ilman en uskoisi pärjääväni järin hyvin: mun mielikuvitus. Olen juuri niitä ihmisiä, jotka ei koskaan lakkaa haaveilemasta. Kehittelen omassa Manna-Landiassa tälle elämälle mitä uskomattomampia käänteitä ja saan niistä välillä tappavan tylsään arkeen hirmusti boostia.

Aina ei tietenkään vilkkaasta mielikuvituksesta ole juurikaan iloa. Jarkko on saanut tuta tämän nahoissaan, kun katsottiin sellaista sarjaa kun American Horror Story ja se oli niin hyytävän kamala, etten ole uskaltanut katsoa edes viimeisiä jaksoja siitä. Itse katselukokemuksen aikana tuntemani pelko on sitä kivaa pelkoa, vaan sen jälkeen rakas mielikuvitukseni alkaa värittelemään tarinaa omassa arjessani ja lopputuloksena on se, että Jarkko joutuu odottelemaan oven takana kokoajan puhellen mulle mukavia kun käyn vessassa, heh. Eli ei kauhua mulle thanks. Niin ja tää vaan pahenee vanhetessa!

Mun tulevassa/olevassa ammatissani sen sijaan rikas mielikuvitus on suorastaan siunaus ja välttämätön ominaisuus kuvittajan uralla leipänsä tienaamiseen. Ihmiset usein kysyy multa mistä saan ideani kuviin, niin vastaus kuuluu, että hyvin pitkälti ammennan aivoituksia (etenkin luonnoskirjani matskua, johon ei ulkopuoliset ihmiset pääse vaikuttamaan) ihan takaraivon sopukoista. Sieltä ne vaan tulloo, että tukka tutisee.

Mielikuvitus on myös ihana paikka jossa, voit olla mitä vaan! Mielikuvitusharjoitteet ovatkin auttaneet myös allekirjoittanutta monessa hankalassa tilanteessa ja kohtaamisessa. Jos jokin asia oikein suututtaa ja ärsyttää, mutta tilanne huomioon ottaen on parempi pitää mutinat mahassa, voi aina kaivaa esiin ne henkiset katanat ja vetasta parit Kill Bill tyyliset taisteluliikkeet ja ärsytyksen lähde onkin nätisti siivuina ja voit jatkaa rauhassa asian hoitamista. Tästä oli paljon hyötyä, kun olin pari vuotta sitten vielä töissä Kotipizzalla ja paikalle sattui niitä “aasiakkaita” (täällä niitä on enemmänkin, varoituksena: erittäin addiktoivaa luettavaa KLIKKA).

Mielikuvituksekasta viikonloppua!
Ps. Anopille synttärionnittelut täältäkin :)!