Hei Helzinki!

Tässä viime aikoina on tullut käytyä Helsingissä varmaan enemmän kun ikänä ja mikäs siinä kun junamatka kestää tunnin Z:lla lepposasti körötellen. Tällä erää matka olikin melko puhtaasti duunimatka. Poikkesin kuitenkin ennen paltsua Kiasmaan katsomaan tai paremminkin kuulemaan ja elämöimään teoksen Korppiparvi - The Murder Of Crows. Pakko sanoa, että enpä ole mitään vastaavaa ennen kokenut. Ihan mielettömän hieno äänipläjäys joka sai ihan fyysisiä tuntemuksia aikaan. Siinä vaiheessa kun jättiaallot vyöryy äänimassana sua kohti, ei ole kaiketi muuta kuin luonnollista että tulee tunne, että on pakko pidättää hengitystä ja painaa päätä kohti polvia. Miten tämä kaikki sitten saadaan aikaan? No näyttelyyn ollaan rakennettu 98 kaijuttimen ja 20 vahvarin voimin äänet jotka ympäröi...kuulomoa? 30 minuuttia mahtavuutta. Mutta lisää infoa löydätte TÄÄLTÄ.

Muuten Helsinki olikin taas oma kiireinen itsensä. Toisinaan mulle tulee etenkin talviaikaan tunne, että liiankin kiireinen. Ihmiset poukkoilee sohjossa ja törmäillee. Lahen tyttö tarvii vähän enemmän tilaa ympärilleen, heh. Kesällä kyllä rakastun Helsinkiin aina uudestaan ja uudestaan. Saiskohan Helsingistä “kesämökkejä”? Siirtolapuutarhasta oma pikku mökki Annalle kiitos.

Oletteko muuten huomanneet että VR:n penkkien kuosissa on edestakaisin kulkevia nuolia, kuten junat...melko nokkelaa. Joskus tätä meidän luokan likkojen kanssa pohdittiin.

Hyvää viikonloppua kaikki!