Kahvii en juo mutta laukkuja rakastan

Tänään esittelenkin teille mun uuden ihanan hupsun rakkauslaukun. Sain nimittäin taannoin mun kälyn mummolta hänen itse tekemänsä ihanan korilaukun. Laukku on tehty punomalla ja ompelemalla kahvipaketeista. Täydellinen ekoveska siis ja sopii mun semisti hipahtavaan kettutyttötyyliin täydellisesti. Olen ollut tosta kassista niin riemuissani mm koska:

• se on täydellisen kokoinen
• se on niin kestävä, että siinä voi kantaa kauppaostoksia kätevästi
• se on avoin, joten sieltä löytää helposti ja hetkessä mitä tarvii
• tavarat on pengottavissa yhdellä kädellä helposti samalla kun toisella kädellä pidän Niilaa
• tällaista samanlaista kassia ei muilla olekaan! 

 

Jos joku teistä luulee vielä että kahvikassit on joku 90-luvun mummukoitten yksinoikeus, niin no way, tää on niin uusi musta sanokaa mun sanoneen, heh. Oottakaas vaan kun pääsen kesällä pakkaamaan tonne piknikeväät ja lähden Niilan kanssa puistoon säväyttämään!

Eli isot kiitokset Tuula kun mulle tällaisen teit ♥!

Vaan kertokaahan parahiset lukijat, mitä tunteita herättää kunnon käsintehty kahvikassi?

Ystävälliset lihaheposet

Noniin nyt se olisi aika julistaa Uutistoimiston Ystävänpäiväarvonta! Arvonta alkaa nyt ja päättyy 9.2. Näin ollen saan arvontavoitot postiin niin, että ehtivät ystävänpäiväksi perille.

Tällä erää arvontapalkintona on omaa tuotantoani olevat "lihahepo" kaulakorut. Voittopaketissa tulee kaksi korua, eli yksi sinulle ja yksi ystävällesi. 

Arvontaan pääset osallistumaan kirjoittamalla kommenttiboksiin ajatuksen ystävyydestä tai kelle ystävälle korun haluaisit antaa ja sähköpostiosoitteesi. Haastakaa toki ystävännekin osallistumaan ja moninkertaistakaa voittomahdollisuus.

Olen itse ihan rakastunut tähän kivaan väriläikkään ja usein pidänkin pientä lihahepoa kaulassa.

Onnea kaikille arvontaan!

Virtaavaa kuvavirtaa

Hei kaikki yökyöpelit, täällä Uutistoimisto uutisoi mobiilisti pinnasängyn viereltä. Halusin tulla huikkaamaan, että Uutistoimisto löytyy nyt myös instagramista. Vaikka aiemmin manasin ko palvelun alimpaan ties minne, sen tekijänoikeushässäköiden takia, tuntuu se nyt vaan bloginkin kannalta tärkeältä väylältä välittää teille kuulumisia postauksien välillä. Nyt mun ei enää tarvitse tunkea twitterfeediä täyteen kuvia, kun niille on ihan oma kanavansa.

Uutistoimiston Instagram-tili löytyy täältä.

Sinne tulee paaaljon kuvia meidän päivän puuhailuista. Tervetuloa seuraamaan. 

Huomenna julkaistaan Uutistoimiston ystävänpäiväarvonta. Voit voittaa kivan pienen jutun itselle ja ystävälle ystävänpäiväksi, olkaahan kuulolla siis!

Somemaisteri Anselmi toivottaa hyvää yötä!

Tammikuuu-uu-uu

Tammikuu toi sitten oikeen todellisen talvenkin meille tänne Lahteen. Ihan mukavaa. Nyt on luvannut vielä hitusen leudompia pakkasia, niin pääsee tuon jälkeläisenkin kanssa ulkoilemaan, ilman että tarvii kärsiä tuoreen mutsin "mitä ihmettä mä laitan tolle lapselle päälle, ettei se vaan jäädy"- hermoromahduksista. En ole itsekään mikään megapakkasten ystävä, vaan pakko sanoa, että luonto on nyt niin upeassa talvipuvussa, että eihän tuota kauneutta voi kun huokaillen ihastella.

Ihastelu helpottuu kummasti asiakkaalta joululahjaksi saamani pipo ja kaulahuivi päällä. Nyt ei tätä mimmiskää palele! Joskin näytän toi pipo päässä hieman Putouksen Jäbäleissonilta haha! Graafikkohan olen jo valmiiksi, niin nyt tarvii vissiin taas alkaa "creaa ihan huikeit idiksii!" että pystyn lunastamaan tuon pipon tuoman imagon hehe.

Mukavaa viikon keskiosaa kaikille!

N niin kuin oma nöpönenänen

Meillä oli pienen kultasemme ristiäiset sunnuntaina ja kaikki meni ihan nappiin. Tarjoomiset riitti ja sai paljon kehuja, niitä väännettiinkin talkoovoimin koko viikko. Noiden jalkapiparien väkertäminen oli kyllä hurjan hauskaa. Näpertelin niitä 50 kpl parina iltana ihan huomaamati. Ihmiset viihtyi juhlissa mainiosti ja ennen kaikkea itse juhlamies oli hienosti koko juhlan ajan. Pienet rääkäisyt kasteen aikana ja thats it. Muuten hän nukkui ja seurusteli kiltisti milloin kenenkin sylissä tyytyväisenä tuhisten.

Poikamme sai nimekseen Niila Eliel ♥ ja ette arvaakaan miten mukavaa häntä on nyt kutsua ihan tuolla omalla nimellään. Huh mikä helpotus. Ei tarvi enää pitää salaisuutta. Seuraavan muksun kohdalla harkitsen kyllä tarkkaan lähdenkö samaan salaisuusleikkiin uudelleen, sen verran vaikeaa se oli pitää nimi salassa, heh!

Juhlapaikkana toimi Renkomäen seurakuntakoti, jota en voi muuta kuin suositella. Ihan hurjan kaunis paikka ja kerrassaan toimiva tila tuollaisille 20 hengen juhlille (varmaan isommillekin menisi hyvin).

Lahjaksi Niila pieni sai läheisiltä vaikka miten kivoja lahjoja aina taiteellisesta kummilusikasta laskettelumonoihin! Täällä meillä päin oli aikoinaan laskettelukeskus nimeltä Tiirismaa, jossa mun isukki oli rinnepäällikkönä ja se ansiosta minäkin olen suksilla rinteeseen päässyt/joutunut jo kolmevuotiaana. Taitaa meidän poika mennä nyt sitten samoja suksenjälkiä kun äitinsä. Saa kyllä lahjan antaja eli Niilan vaari entisenä laskettelunopettajana tulla kyllä tätäkin ohjastamaan ihan itse, kun mami katsoo kauhulla vierestä.

Näistä juhlista jäi niin hyvä ja onnellinen olo, että tätä kuvakoostetta tehdessäkin oli hymy korvissa ja tippa linssissä. Ihana päivä!

Jääkukkia ja lumioksia

Uskomattoman kauniita kylmiä päiviä on tämä viikko pitänyt sisällään. Pakkanen on maalaillut parvekelasit täyteen jääkukkia ja talvipäivän aurinko kummasti piristää unista mamia. Tekee mieli sisustaa ja koristaa. 

Jäisissä koristelutunnelmissa täällä ollaankin oltu, kun vaavin ristiäiset lähestyy. Talvijuhlat vaatii talvikoristuksen, joten olen omin kätösin täällä väkerrellyt talvioksia pöytäkoristeiksi perus kukkakimppujen sijaan. Kävin noukkimassa oksat tuosta lähimetästä ja sidoin nipuiksi ja spraymaalasin valkoseksi. Noihin tulee vielä lisää kristalleja ja turkoosista tyllistä nauhat. Valmiit tuotokset näette sitten ristiäiskuvista. Ristiäiset on tulevana sunnuntaina ja hommaa riittää!

Meillä kun kaivaa askartelulaatikot esiin, niin eräät kaksi nahkapyllykkää on kyllä heti paikalla ja istumassa laatikoiden päällä. Mikähän ihme siinä on että noi laatikot niin viehättää kissoja. Ikuinen mysteeri!

Pala ystävyyttä.

Mulla ja ystävälläni Raisalla on näin vuoden alussa molempien synttäreiden tienoolla ollut tapana ostaa yhdessä nomination koruihin palaset. Tässä kuitataan ikään kuin synttärilahjat ja molemmille jää aina uusi kiva muisto rannekkeeseen siitä, että näin me ollaan yhdessä vanhettu taas vuosi. Ollaan kuitenkin tunnettu eskarista asti, niin onhan meillä tätä yhteistä matkaa jo takana yli 20 vuotta. Ollaan todella läheisiä ja olinkin muutama vuosi sitten Raisan kaasona ja Raisasta tulee meidän vaavin kummitäti.

Torstaina ollaan menossa yhdessä kaupungille ja taas uudet palaset ostamaan. Viime vuonna ostettiin molemmat tuollaiset symppikset muumihahmot ja sitä edellisenä nuo koirantassut. Tykkään ihan hirveästi näistä nomination koruista, vaan usein ne jakaa mielipiteitä paljonkin. Mitäs te lukijat tykkääte?