Luukku 1: Korttijuttuja

Elämä Uutistoimiston  kulisseissa on ollut viime viikot sangen kiireistä, mutta hyvää on kannattanut odottaa sillä nyt starttaa jälleen Uutistoimiston jo lähes legendaarinen joulukalenteri! Mukana tulee olemaan jälleen pari arvontaa, lahjavinkkejä, DIY -juttuja jouluun ja sitä meikäläisen aivan varmasti tän korttelin kiihkeintä joulun fanitusta. Vaan ennen kaikkea eniten kiitosta kalenterin myötä aina tulee siitä, että postaus tulee takuu varmasti joka ikinen päivä aina jouluun asti. Ette arvaa miten paljon mieltä lämmittää, että siellä ruutujen toisessa päässä on ihmisiä, ketkä näitä mun höpötyksiä ja innostumisia hirmusti kaipailee. Kiitos teille. Teidän ansiosta Uutistoimisto kahlaa läpi näiden ruuhkavuosien ja on ja pysyy!

Vaan mitä se eka luukku pitääkään sisällään, se tulee tässä:

Lupasin aiemmin minun ja äidin uusimman värityskirjan esittelyn yhteydessä (täällä), että esittelen myös saman sarjan väritettävät joulukortit. Tässä sitä esittelyä tulee. Eli kyseessä on kahdeksan kortin setti. Kortit ovat A5 kokoisia ja todella laadukkaalle korttikartongille suomessa painettuja. Kussakin kortissa on erilainen jouluaiheinen värityskuva, puolet minun ja puolet äitini kuvittamia. 
Ajatus väritettävän kortin takana on luoda uudenlainen tapa tehdä itse persoonalliset joulukortit loihtimalla annettu kuva henkiin uniikilla värityksellä. Vaan samaan aikaan itse värityspuuhat rauhoittaa värittäjän mieltä ja siten heittää joulustressit kummasti miinuksen puolelle. Mikäs tämän parempi tapa virittäytyä joulutunnelmaan. 

Olen tosi innoissani näistä niiden monipuolisuuden takia. Itse saattaisin lähettää kortin myös värittämättömänä ja antaa siten kirjaimellisesti palan joulurauhaa saajalle. Tämä on ikään kuin pieni vastaisku koko ajan kiihtyvälle joulusuorittamiselle ja kiireelle. 

Ja miksi nyt on aivan täydellinen hetki esitellä nämä kortit blogissa. No ennen kaikkea siksi, että nyt alkaa olemaan joulukorttien kulta-aika, vaan myös sen takia että Positiivareilla on menossa kamppis: Kun ostaa Aikuisten värityskirja: Ystävyyden lämpöä -kirjan Positiivareiden verkkopuodista ajalla 9.11.-15.12.2015, niin saa lahjaksi nämä värityskortit! Eli värityskirja joululahjaksi jollekin ihanalle, vaikka omalle äitylille ja kortit sitten omaan käyttöön.

Näitä kortteja oli kyllä todella hauska piirtää ja tän likan työhuoneessa yksi kuvittajan planttu veisasikin vissiin koko syyskuun joululauluja, vahva varaslähtö on siis otettu näihin puuhin. 

Tässä pari kuvaa, kuvat kaikista korteista löytyy positiivareitten puodista.

Rakkautta

Jälleen ei pysty käsittämään tätä maailmaa. Rakastavia ajatuksia kohti Pariisia täältä ja rakkautta ihmisten keskuuteen sinne jokaiselle, joka tätä lukee. Pelottavaa odottaa mitä kaikkea tästä seuraa ja millainen maailma on sitten kun tuo lapsi rakkaani on siinä isässä, että joutuu kohtaamaan todellisen maailman ilman äidin siipien suojaa. Voisinpa suojella sitä aina kaikelta. Mutta en mene syvemmälle synkkiin ajatuksiin. 

Hyvää yötä ja parempaa huomenta.

Valosäiliö

Marraskuu, harmaata ja pimeää. Luihin ja ytimiin (jopa tämän vararavintokerroksen läpi) puskeva viima ja tuhnusade joka nuolee naaman kylmällä kielellään. Sellainen se marraskuu on. Mutta onneksi oltiin Jarkon kanssa viisaita ja laitettiin lokakuussa aurinkoa talteen. Nyt siitä saa sitten naatiskella. Koska ollaan vielä sangen mukavaa väkeä, niin jaetaan se nyt myös teille.

Alkusyksyn sää olikin tänä vuonna poikkeuksellisen kaunis ja lämmin, etten sanoisi ihan lepposa! Lenkkeiltiin koko perheen voimin paljon tuossa lähimetsässä ja radan varressa kulkevalla suloisella omakotitaloalueella. Vanhat koivut näyttää kuin olisivat tulessa ilta-auringossa ja muutenkin kummallakin lenkkireitillä tunnelma on satumainen.

Ihanaa on löytää ripaus jotain spesiaalia ihan tavallisista arjen hetkistä, kun tajuaa vaan vähän katsahataa ympärilleen.

Kas tässä olkaa hyvät, pala syysaurinkoa.

Arvonnan voittaja ja Aslan kuulumisia

No mutta nyt koittaa se onnellinen hetki, että on aika julistaa värityskirja-arvonnan voittaja! Suoritin arvonnan random.orgin avulla ja sieltähän arpoutui onnen numero neljä! Zädää Voittaja on siis tässä:

Onnea tuhannesti JennaM! Laittelen sulle vielä sähköpostia asian tiimoilta, niin saadaan kirja tällä viikolla postiin. Sivu täynnä eläimiä olisikin oikein hauska aihe myös piirtää. Jospa pääsisin tämän toteuttamaan jossain projektissa. Kiitos myös kaikille muille osallistujille, teiltä irtosi aivan loisto ideoita. Ja ne ketä onni ei nyt potkaissut tällä erää, mutta kirjan halajatte, niin sitähän voi tilata täältä: PUOTI Linkistä löytyy pienet kuvat kirjan värityskuvista.

Ja tähän loppuun heitän teille pari kuvaa Asla murusesta, joka on nyt 4kk. Hän on kasvanut ihan kauheasti, mutta on silti kyllä yhä alle neljän kilon kirpppu. Asla on ollut meillä nyt kaksi kuukautta ja hän on istunut perheeseen kuin nenä päähän. Aivan mahtava ilo- ja energiapakkaus. Ollaan käyty Korkeavireen pentukurssia, opittu todella paljon uutta ja retkeilty viikottain metsässä ja vaikka mitä. Ei tästä juuri muuta ole ollut kun aivan hirmusti iloa. Sisäsiiti hän ei ihan vielä ole, mutta suunta on oikea siinäkin puuhassa. Kerrassaan mahtava pieni ilopilleri heeler.

Nyt lähdenkin Asla ja kissat kainalossa sohvalle möllöttämään. Hyvää yötä!

Väritysjuttuja ja Arvonta

Tässä se nyt vihdoin olisi esittelyssä: mun ja äidin yhdessä kuvittama aikuisten värityskirja Positiivareille, joka on sarjassaan kolmas. Kirjan teema on Ystävyyden lämpöä ja kuva-aiheet kulkevat ystävyyden ja vuodenkierron ympärillä (kaikki kuvat voit käydä kurkkaamassa täältä). Projektina tämä oli taas hyvin antoisa ja intensiivinen. Näin yksityiskohtaisia kuvia piirtäessä sitä todella uppoutuu työhönsä. 

Nyt joku teistä onnekkaista voi voittaa tällaisen kirjan, nimittäin tästä starttaa arvonta!

Arvontaan osallistut kun toimit seuraavien kohtien mukaisesti:

Jätä kommenttiboksiin kommentti, jossa lukee... 

a) nimi tai nimemrkki

b) sähköpostiosoite

c) mikä olisi juuri sun unelmien värityskuva?

Arvonta päättyy tämän viikon sunnuntaina siispä osallistukaapa äkkiä. Onnea kaikille arvontaan!

Ja jos arpaonni ei suosi tai et malta odottaa arpomista, niin voit käydä tilaamassa oman värityskirjan Positiivareitten sivulta täältä. Sieltä löytyvät myös väritettävät joulukortit, jotka ovat myös minun ja äitini käsiäalaa. Niiden kuvittamisesta kerron teille myös lähipäivinä lisää täällä blogin puolella.

Tässä muutamat kuvat:

Positiivareitten värityskirjoissa on superkätevä kierreselkä, joka helpottaa värittämistä missä vaan!

Mua instagramissa seuraavat ovat ehkä nähneetkin jo, että olen alkanut tekemään myös väritysvinkkejä. Seuraava vinkki ilmestyy pian! Jos sulla ei ole omaa ig-tiliä voi seurailla mun kuvia tuosta oikealta sivupalkin ig-galleriasta. Tässä kuitenkin vinkki numero1:

Kukkuu kello on elämysten aika!

Pääsin tällä viikolla astumaan sangen jännittävään maailmaan, hyvin etuoikeutetun ihmisen pääsylipulla. Pääsin nähkääs katsomaan Kukkuu kello on kuusi -nimisen  nukketeatteriesityksen ennakkonäytöstä. Nukkeateatterin eläväksi herättää kahden hengen tiimi, Hormihaikara, ilokseni saan kutsua heitä ystävikseni.

Laitan teille tähän suoran lainauksen Hormihaikaran nettisivulta, sillä kukas siitä esityksestä paremmin kertoisi kuin esitysryhmä itse:

"Nukketeatteriesitys kertoo Käen kiireisestä ja aikataulutetusta elämästä kellossa. Mitä tapahtuu, kun Käki saa tärkeän kutsun? Minkä salaisuuden Käki on jättänyt kertomatta ystävilleen? Millainen on hyvä ystävä? Tarina johdattaa katsojan mystiseen metsään, jossa todella on kello, eikä mikä tahansa kello, vaan käkikello. Kellon sisällä on kotikoloja, joissa kolme ystävystä asustavat ainutlaatuisen kellon samalla näyttäessä aikaa. Näytelmän seikkailijoina ovat Mustikala Onkeroinen, Liiskanen ja Käki Huuhkajanpoika. Entä kuka ihme on Tikka Tarkkatikki? Saavatko kaikki postinsa? Kuinka paljon kasvulannoitetta on liikaa? Puhkeaako Jaakko kukkaan? Kukkuu kukkuu kello on kuusi on näytelmä Käestä, ajasta ja ystävyydestä. 

Esitys käsittelee uusien asioiden pelkoa, kiirettä ja kiireettömyyttä, ja ennen kaikkea ystävyyttä, joka kysyy kekseliäisyyttä tiukan paikan tullen. Esitys tapahtuu yhden lavaste-elementin sisällä ja ympärillä. Näytelmä on niin sanottu yhdenmiehen esitys lisäkäsillä. Kaksi nukettajaa, yksi näyttelijä. Esityksen jälkeen katsojat voivat esittää kysymyksiä esityksestä ja nukketeatterin toteutuksesta sekä kurkistaa lavasteisiin. "

Viimeisimmät nukketeatterikokemukseni sijoittuvat kaikki jonnekin lapsuuden neonkirjaviin vuosiin, jolloin lama-ajan lastenohjelmat, kuten Pikkukakkosen "Seitsemän palaa" (ei tainnu olla ohjelman oikea nimi) oli tosi hyvää viihdettä (kuka muu muistaa yhä sen tunnarin?) pienen ihmisen mielestä, enhän tiennyt paremmasta. En kuuna kuun valkeana olisi osannut kuvitella tällaista nukketeatteria, mitä tällä viikolla koin. Tavallaan mikään ei kyllä luovuudessa yllätä, kun tiesin kyseessä olevan juuri näiden ystävieni projekti, mutta silti. Itse "teatterimasiina", jos sellainen nimitys tälle riemukkaalle upeudelle nyt minulta suodaan, oli jo niin kaunis ja viimeistelty (mutta kierrätysmatskuista valmistettu!), että olisin voinut ihastella pelkästään sitä yhden näytöksen verran. Mutta sen lisäksi itse tarina ihastutti minua suuresti. 

Oli jännittävää, miten hahmot rakentuivat ja vähitellen paljastivat itsestään enemmän. Aluksi hyvin hassut ja oudot hahmot kasvoivat näytöksen aikana tutuiksi ja niin inhimillisiksi, että hyvä, etten mennyt näytöksen jälkeen niitä kättelemään ja taputtelemaan olalle. Hahmot eivät myöskään yhtään kompastele lasten tarinoissa melko helposti tavattavaan mielikuvituksen puutteeseen tai lasten aliarviointiin (joissa kissa on Viiru ja koira on Laikku), vaan hahmot ovat nimiä, puhetyylejä, elämäntapoja ja jopa perhesuhteita myöten viety erittäin pitkälle. Sen lisäksi, että tällainen luovuuden runsaus kutkuttelee lapsen mielikuvitusta, takaa se aikuisellekin ehdottomasti riittävästi virikettä, jotta mielenkiinto pysyy tarinassa. Sitä suoraansanoen janoaa kuulla miten kaikki päättyy tai mikä Mustikala on oikein miehiään.
  
Esityksen jälkeen ainoa asia mikä oikein harmitti oli se, ettei Niila sangen eläväisenä lapsena jaksa istua aloillaan vielä katsomassa teatteria (voit lukea meidän ensimmäisen teatterikokemuksen täältä). Niin mielelläni hänelle tämän värielämyksen olisin suonut. No kivaa se oli kokea tämä elämys ihan ylhäisen itsenäisestikin.

Mutta hei nyt on asia onneksi niin, että kaikki te ketkä kynnelle kykenette, pystytte menemään katsomaan tätä ihastuttavaa teatteria marraskuussa Lahden Pikkuteatterille. Kukkuu kello on kuusi on nimittäin osa Taskufestaria. Taskufestarin koko ohjelman näet täältä, siellä on paljon muutakin mielenkiintoista niin lapsille kuin aikuisille. Mukava huomata, että syksyn raskain ja pimein kuukausi tuokin tullessaan ilottelua kansalle. 

Tässä muutamat kuvat näytöksestä kaikkea paljastamatta. 

Rakas blogi hunningolla

Nyt on päässyt Uutistoimisto tosi pahasti taas pölyttymään, ellette sitten satu seuraamaan mua instagramissa (@uutistoimistoanselmi) tai snapchatissa (mannaelisa), joissa höpöttelen ja kuvaan paljonkin, koska ne on niin nopeat ja vaivattomat kanavat viestiä kiireenkin keskellä.

Mutta parempi se on vaan raivata nyt todella kiireistä työpöytää sen verran auki, että saadaan heräteltyä henkiin tämäkin blogi loppuvuoden hulinoita varten. Luvassa on nimittäin kaikkea vallan mukavaa, kuten inspiroivaa ja visuaalista silmää kutkuttelevaa nukketeatteria, uunituoreen värityskirjamme esittelyä ja yhden värityskirjan arvonta, sekä tietysti jo perinteeksi muodostunut Uutistoimiston Joulukalenteri ja joulukorttiarvonta! Huisin jännää eikös!

Töitä on tosiaan nyt riittänyt ihan kiireeksi saakka, joka sinällään on ihan positiivinen ongelma. Ei vaan meinaa sitten rahkeet riittää enää mihinkään ylimääräiseen koneella istuskeluun. Mulla on ollut viime aikoina paljon mm kirja- ja esitetaittoa, mutta myös sitten erinäisiä kuvitusprojekteja, joista massiivisimpana tuo aikuistenvärityskirjan kuvitus yhdessä äitini kanssa.
Meneillään olevia projekteja en luonnollisesti voi teille vielä esitellä, mutta tässä pari kuvaa, jotka olen päässyt tekemään.


Tässä on Herra Puukengän ja Neiti Räsytmaton blogin uusi banneri, jonka olen suunnitellut. Siitä tuli itsenikin mielestä vallan mainio ja heidän näköinen. Tavallaan todella juuri tätä päivää, mutta samalla melko ajaton ja avaruudellinen.

 Teen myös paljon muuta kuvitusta ja tässä yksi kuvituksistani syyskuun Vinkki -lehteen

vaan pysykäähän kuulolla ihmiset, sillä tästä alkakoon Uutistoimiston vauhtiviikot ja luvassa on yllämainittujen lisäksi paljon muuta kivaa.


Hyvää yötä!

Anna