Duunii somessa

No nyt se on tämäkin asia nähty, että Anna Mannan kuvituksia löytyy facebookissa ihan asiakkaan toimesta. Hauskaa kerrakseen. Olen tehnyt kuvituksia rajatieto.org sivustolle ja nyt he halusivat facebookkiin sivustolleen coverphoton ja minä tein työtä käskettyä. Alla näette kuvakaappauksen kyseiseltä feisbuukkisivulta. Olen mie aiemmin tehnyt nettisivuille bannereita, jotka johtaa asiakkaan facebooksivuille, mutta että ihan suoraan facebookkiin kamaa, niin se on kyllä ihan uutta. Näen kyllä että tämä ´some` (sosiaalinen media) on tulevaisuudessa kuvittajillekin ehdottomasti hyvä mahdollisuus työn saralla. Ettäs tiiätte. Mutta nyt jatkan hieman vielä muita töitä näin lauantai-illan ratoksi. Menee aika nopeammin, että saan sen mun oman kalamiehen sieltä kotiin. Ciao!

Päivän pikapostaus!

Well hellou! Täällä sitä kuulkaas ollaan kalaleskenä kotona. Käytiin sentään tuon toisen kalalesken Jennin kanssa katsomassa leffassa The Avengers 3D:nä ja voin sanoa että oli ihan turkasen hyvä pätkä. Hurja äxönpätkähän se oli mutta sellainen minun mieleen. Paljon sankareita ja komee pahis, mitä muuta voi leffalta pyytää, hehe. Marvel ei vaan jätä kylmäks ketään. Katsokaas tästä traileria tyypit, niin tiedätte mistä puhelen:

Haravoita, saksia ja mailoja.

Tässä tulloo Anselmin uutisia tälle daagenille:

URHEILU
Ihan ekana saanen sanoa, että huh huh olihan jännä lätkämatsi. Kissa meinas saada sydänhalvauksen kun raukka nukkui ja purisi Jarkkiksen sylissä niin sitten tuli tuo kolmas maali ja Jarkko karjaisi kun leijona konsanaan. Leon raukka ampaisi mua kohti turvaan. Mutta huh, jatkossa ollaan, hyvä SUOMI!

KOTIMAA
Mökkeilykausi on nurkan takana ja on aika pistää mökit kesäkuntoon.  Myö pyyhkästiin Jarkon kanssa meidän sukumökin kevättalkoisiin tänään heti aamuvarhain ja kappas siel ollutkaan muita kun myö viellä silloin. No kyllä sinne muitakin sitten alkoi valumaan pikkuhiljaa ja pian haravat lauloi ympäri saarta (meidän mökki on maailman suloisin pieni saari). Olikin kyllä ihanaa haravoida oikeen totuuteen. Se on jotenkin niin ihanan terapeuttista puuhaa, kun rapsii vaan menemään rempsein rantein. Haluisin niin kovasti jo sen oman talon ja pihan, missä ois vaikka mitä kuopsuteltavaa, nypittävää ja hoidettavaa. Mun sisällä asuu niin paha viherpeukalo, että se ei pysy kohta enää aisoissa ja saatan löytää itseni salaa kuokkimasta jonku pahaa aavistamattoman mummelin pihalla viellä joku päivä. Onneks kaveri pyys mua apuun istuttelee vehkoja niiden pihaan, niin pitää mennä sinne leikkii kotihortonomia.

SÄÄ
Tultiinkin ihan niin sanotusti kreivin aikaan kotiin, kun taivas repes ja vettä alkoi sataa ihan kaatamalla. Ihana sateen tuoksu onkin nyt ollut ja on paljon helpompi hengittää (mulla ei allergisella ihmisellä on ollu hirveitä allergiaoireita tänä keväänä). Olen seuraillut koko illan netin ukkostutkaa, kun semmonen ukkosen tuntu on nyt ollut kyllä ilmassa ja mun päässä. Jos se sieltä pienet väläytykset heittäis.

Ostin huoltsikalta ihanan tyttöiset näppylähanskat, ettei kädet menis ihan rikki haravoinnista
ja soutamisesta. Kostea ilma taas pitää huolen siitä, että mun hiukset ovat lähinnä mallia
Armi Kuusela...graah. 

KULTTUURI


Eilen löysin netistä sattumalta aivan ihanan jutun, eli kuvittaja/graafikko Klaus Haapaniemen kuosein varustetut Fiskarsin sakset! Näitä on kokonainen sarja ihania erilaisia saksiloita! Jos haluat lukea niistä ja herra Haapaniemestä lisää, niin täältä löytyy infoa.  Pakko ehkä jossain vaiheessa tommoset jotku kivat ostella mun työpöydän iloksi. Mitkä olis sun lempparit näistä?

Kuva Fiskars

Hemmetin hyvä päivä!

Kävin tänään taas pikku palaverissa Helsingissä ja ihan Itäkeskuskessa asti tällä erää. Paltsu meni hyvin ja hommat selkeyty. Sain samalla reissulla myös viime kesänä ja syksynä tekemiäni materiaaleja omaan näytekansioon. Kiva kun saa taittoduuneistakin ihan painetut tuotteet, niin voi vaikka valokuvata portfoliota varten. Opparin kun saan valmiiksi niin lienee taas aika vähän alkaa promoomaan itseään, niin näitä duuneja riittää sitten jatkossakin ahkeralle graafikolle.

Pyörähdin siinä nyt sitten kauppakeskus Itiksessäkin. Musta on jotenkin ihan hupsua, että se nimi on oikeasti muutettu Itikseksi. Sen jälkeen näinkin jo hyvän ystäväni Hannun ja käytiin syömässä lounasta  ravintola Vltavassa. Tarjolla kasvisvaihtoehtona tänään oli vuohenjuustopiirakkaa ja salaattia, niin otettiinpa sitten sellaiset. Oli ihan turkasen hyvää ja voin muutenkin suositella ko paikan lounasta kyllä teille hyvät lukijat.  Kaikki vaihtoehdot vakuuttivat mut ja alkusalaatti oli erittäin freesiä ja makoisaa. Pitää joskus käydä testaamassa ihan ruokalistaakin tuolla kyllä, sekin näyttää niin hyvältä. Kerrassaan kiva tunnelma ja mukava palvelualtis, iloinen henkilökunta. Naurettiin Hannun kanssa tuolle nimelle, että miten ihmeessä tuo Vltava pitäisi lausua?! Kavereitten kesken valtava! Mutta nyt kotona guugle mulle ystävällisesti kertoikin, että kyseessähän on Tsekkiläinen rafla ja Vltava on Tsekin pisin joki! Kaikkea sitä oppiikin.

Sitten köröttelinkin jo Z:lla takaisin kotia kohti. Oli muuten taas niin uskomatonta väkeä junassa, että mietin vaan, mistä nuo ihmiset oikeen on tälle planeetalle pompsahtanut. Helsinkiin päin mennessä eteeni änkäisi luisen hanurinsa super kuiva keski-ikäinen nörttimies, farkut kiskottuna pitkälle kainaloihin. Vaunussa oli myös toistakymmentä muuta paikkaa vapaana (laskin), mutta herran oli ihan pakko änkäistä siihen mun eteen istumaan, niin että sainkin sitten koko matkan taiteilla ettei reisilläni keikkuva läppärini osu hänen polviinsa siinä junan poukkoillessa. No tämä sinällään ei viellä saanut mua ärsyyntymään vallan paljon, olihan mulla kiva päivä tulossa. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun se tilastotiedettä kirjastaan innolla tankkaava äijä alkoi järsimään kynsiään, niin että nakerrus porautui korvakäytävää pitkin aina takaraivoon asti, teki mun todella pahasti mieli läväyttää sitä sormille (vähintään) sillä sen raamatun paksuisella nörttiopuksellaan. Huh, että teki pahaa. No siitä selvittiin. Takaspäin tullessa mut saartoi viiden noin 14-vuotiaan teinarilikan lauma, joista yks oli liikuttavan huolissaan häiritseekö sen riehuva kaveri kanssamatkustajia. Teki mieli sanoa sille, että riehukaa vaikka Helsingistä Rovaniemelle, mua ei haittaa ollenkaan kuhan ette järsi kynsiä ja siinä samalla puolta sormenpäätä tulehduksiin. No oli se silti ihan kiva, että nekin jäi Mäntsälän kohalla pois.

Illalla käytiin äiteen luona syömässä porukalla. Velipoika ja oli tyttiksensä kanssa myös mukana. Oli leppoisaa ja mamman patojen ääressä on aina kiva käydä.
Että ei ihme, kun on tänään ollut oikeen hymypäivä. Ja hei mikä parasta, kirjotin junassa melkeen yhen A4 kamaa mun opparin kirjalliseen! Tällä fiiliksellä huomiseen.

Yritin hymyillä nätisti, mutta aurinko häikäsi :

NYCin tulkkari conssit jalassa metroillessa <3. Turkasen hyvät jalassa.

Helsingin metrot on jotenkin niin ihanan retroja

Duunipäivän helpottimet

Tuntuuko että välillä duuni ei vaan luista ja kaikki on jotenki niin hankalasti kun vaan voi olla? Noita päiviä riittää itse kullakin, mutta onneksi on olemassa pieniä kikkakolmosia joiden avulla työpäivät saattaa olla hieman luistavampia. Mun duunipäivää helpottaa kummasti monen moiset pienet asiat ja haluankin nyt esitellä niitä tässä kuvien avulla:

D-vitamiini!! Ilman tätä en pääse pimeän aikaan sängystä ylös. Kummasti auttaa jaksamaan.
Eli tätä syön syyskuusta toukokuuhun joka päivä. Myös maskotti didoni Artturi zemppaa duuniin.

Mäkki. Toimii graafisten ohjelmistojen kanssa vaan niin paljion paremmin kun saman hintaiset pc:t, ei vaan voi minkään! En kyllä enää osais varmaan PC:tä käyttääkkään, niin pahasti oon mäkkihörhöytyny, hehe.

Mäkin doc, eli tuo palkki näytön alareunassa, jossa kaikki mulle tärkeät ohjelmistot nätissä rivissä (tässä ne neljä tärkeintä melkeen). Doc myös katoaa näkyvistä ja tulee näkyviin kun hiiren vie näytön alareunaan, eli pystyn pomppimaan super nopeasti ja helposti ohjelmasta toiseen, ilman että mikään kuvake silti vie tilaa näytöllä.

Hyvä musiikki!! Tämä on ihan ehdoton työpäivän vaiuhdittaja. Kivan musan tahtiin kuvatkin syntyy rytmikkäästi.

Wacom. En enää kyllä pärjäis ilman tätä, että ehkä tuota pelkkää wacomia ei voi luokitella työtä helpottavaksi välineeksi vaan ihan juurikin työn elinehdoksi. Mutta sen sijaan tuo puuvillahanska on pieni näppärä juttu, mikä helpottaa kummasti taas tuon wacomin käyttöä, kun käsi luistaa sutjakasti. Se onkin tuolta äiteeltä napattu loisto idis!

Koko PS CS5:n paras työkalu, jolla pystyy säätämään hahmojen asentoja niin pienissä kun isommissakin asento-ongelmissa, ilman että tarvii piirtää koko hahmoa uudestaan. Tämä on pelastanut niin monta kuvaa. 

Festarilippua ja tärkeää asiaa

Ai että, minä likka kävin Hansun kanssa tänään ostamassa kesän ekat (ja todnäk vikat, nyyh) festariliput, jee! Lähdetään kolmen rokkilikan voimin starttaamaan kesäkausi Kivenlahti Rockiin kahdeksi päiväksi, Espooseen kesäkuun toka viikonloppu. Ihan mahtavaa! Mukana menossa siis Anna, Hanna ja Janet. Tästä tulee varmaan ihan mahtava reissu, satoi tai paistoi. Sen verran on loistavat esiintyjät. Kiva festaroida ekaa kertaa ihan tyttöporukalla (sori pojat, mut te jäätte nyt kotiin). Liput oli sen verran edulliset ottaen huomioon vielä tuon loisto esiintyjäkaartin, että tähän tilaisuuteen ei voinut olla tarttumatta. Enää muutama viikko ja sitten rokkistellaan. Onko kukaan lukijoista menossa ko festarille?

Mutta niin, mulla olis nyt hyvän asian puolesta tässä vähän vakavampaakin sanottavaa. Nimittäin nyt ollaan pistetty pystyyn Kansalaisaloite turkistarhauksen kieltämiseksi Suomessa ja siihen kerätään nimiä. Nimiä tarvitaan 50 000, jotta asia on otettava eduskunnassa käsittelyyn. Aloitteen voit allekirjoittaa joko kotona ja postittaa sen tai sitten käydä kaupunkisi keräilypisteessä paikan päällä allekirjoittamassa. Molempiin vaihtoehtoihin löydät lisäinfoa TÄÄLTÄ. Ja jos nyt mietit, että se viherpiiperö Anselmi siellä taas vaahtoaa, niin käyppä sitten vaikka kurkkaamassa täältä vähän faktaa aiheesta ja tuomitse tai ole tuomitsematta vasta sitten tämä mun “hörhöily”.
Eli nyt jotta kaikki karvaiset eläimet saisi pitää ne karvansa ja henkensä, niin olisi melko suotavaa, että vaivaudut tekemään pienen askeleen tämän asian puolesta. Sitäpaitsi  kaikille lahtelaisille tämä on nyt oiva tilaisuus käydä samalla tutustumassa meidän pieneen Maatilapuotiin - Kyllä Huomiselle, jossa toinen Lahden nimienkeräilypisteistä sijaitsee! Käy kurkkaamassa puodin nettisivut täällä.

Ja jotta saadaan homma vielä eteenpäin haastan kaikki bloggaavat kanssasiskoni linkkaamaan myös aloitteen blogiinsa! Meidän panosta tarvitaan beibit.

Ettei nyt mee ihan paasaamiseksi niin loppukevennyksenä kerron kuinka tuossa äsken Jarkolle vähän naureskelin, kun aloitteen facebook sivulla joku oli kirjoittanut, että “meidän perheessä vain kissoilla on turkki!” niin mun olisi hirveästi tehnyt mieli kirjoittaa sinne, että meilläpä ei ole edes kissalla! Hahahah, tiedän todella huono vitsi.

Anselmi kiittää ja kuittaa ja painelee itse allekirjoittamaan aloitteen.

Elämäni monet äidit

Nytpä minä jälkikasvuston edustaja haluan toivotella aivan ihanaista äitienpäivää kaikille äityleille, jotka olette meistä jälkikasvuistanne kasvattanut kunnon kansalaisia hellällä kurilla ja nuhteella. Kiitos siitä!
Mietin tuossa aamulla että kuinka monta äitiä mun elämän kulkuun oikeastaan onkaan vaikuttamassa aktiivisesti ja tulin seuraavaan tulokseen:

Ensisijaisesti elämääni kosketuksissa oleva äiti on tietysti tuo oma lempeä äityliinini parhain, jonka kanssa soitellaan ja naputellaan ihan päivittäin. Näin ollen äiti on se erittäin tärkeä äiti elämässäni.  Mutta koska asiat on aina monen osan ketjuja voidaan todeta, että omaa äitiäni ei olisi ilman äidin äitiä, eli mummoa! Mummonkin kanssa ollaan ihan viikottain yhteyksissä ja mummuska seuraileekin tätä blogipahasta aktiivisesti välillä jättäen kivoja kommenttejakin. Siinä on elämässäni siis jo kaksi erittäin tärkeää äitiä.

Sitten lähipiiriini on viimisen parin vuoden aikana astunut muitakin äitejä, joista ensimmäisenä mainittakoon Jarkkiksen äiti, eli anoppi. Ilman tuota iloista äityliä, ei mulla olisi noin kelpo miekkosta rinnallani. Englannin kielessä anoppiahan kutsutaankin äidiksi sanoilla "mother-in-law”, mikä on minusta jotenkin ihanampi, perhekeskeisempi lähestymistapa tähän asiaan. Jarkkiksen mukana elämääni on tullut vielä muitakin ihania äitejä, nimittäin pirtsakka mummo ja Jarkon sisko, joka taas on ihanaisen kummityttöni äippä! Voinpa siis sanoa, että melkoisella kelpo äitien liudalla on tämä likka siunattu!

Hyvää äitienpäivää myös kaikille ystäville rakkaille ja teille muillekin lukijoille, jotka ovat äideiksi jo päässeet! Erityisesti niille, jotka tänään viettävät ihan ensimmäistä äitsikkäpäiväänsä!

Tässä pari kuvaa meidän äitienpäivälahjojen paketoinnista ynnä muusta aiheeseen liittyvästä:

Mulla oli taas oma pieni paketointiassistentti. Virkkasin mummolle pienen jumppapallon.

Äitylille ostettiin pieni peltinen lentskarikaruselli, joka oli Leonin mielestä ihan tylsä lahja yksin...

Siksi hän ehdottikin, että paketoin myös hänet lahjaan mukaan!

Lopulta ihme kyllä paketeista tuli oikein sievät ja nätit!

Näitä kelpaa hymy suussa lähteäkin viemään äitille ja mummolaan.