Sairastastuvan puuhia

* Sisältää Camalaa mainostusta *

Meille iski eilen yllättäen yhden pikku-ukkelin tainnuttava kova kuume. Niila parka oli aamuyöstä kuin kekäle. Kuume nousi jo niin kovaksi, että piti aamuyöstä kolistella lääkeaapille. Itse olisin tuossa jamassa jo aivan raato, vaan mitä vielä, vartti lääkinnästä ja jätkä on kuin entistä ehompi turbodiiseli! Sama kuvio toistui pitkin päivää: aina kun lääke lakkasi vaikuttamasta ja kuume nousi pilviin, niin pikku äijä hyytyy. Sitten lääkettä napaan ja kohta taas loikitaan kuin aropupu ympäri olohuonetta vailla huolen häivää. Tänään on ollut jo hitusen parempi päivä.

Tällaisessa tilanteessa on äitimamman luovuus koetuksella, kun pitäisi keksiä tekemistä, jota voi puuhastella ihan rauhakseen köllötellen. Saisi pöpöt paremmin kyytiä, kun tuo pieni malttais lepäillä. 

No yksi hyvä puuha kipeilevän ibanan kanssa on lorupussilla loruttelu ja sellainen meiltä löytyykin ihan omasta takaa: keväällä Camalan ensimmäisien tuotteiden joukossa päivän valon näki nimittäin tämä Camala Cacara sarjan Lorupussi, joka onkin melkonen väripommi. Niila tykkää loruttelusta todella paljon ja jos keskittyminen loruun loppuu, niin aina voidaan tutkia kuvia ja keksiä niistä lennossa uusia tarinoita. Pussissa on 30 lorukorttia, joten lorut ja kuvat ei isommallakaan porukalla lopu ihan heti kesken. 

Jotta ei nyt kuitenkaan menis ihan vaan meidän oman tuotteen hehkuttamiseksi (vaikka tästä äärimmäisen iloinen ja ylpeä olenkin) niin linkkaan tähän teille myös toisen melko hauskan ja eri kulmasta lähestyvän testiarvostelun loruille KLIK.

Ja tokihan haluan teille kertoa, että Lorupussi löytyy meidän verkkiksestä täältä.

Kuka saa kuka saa lorupussiin kurkistaa 

tillin tallin tömpsis!

Kuka saa kuka saa lorupussiin kurkistaa

se taitaa olla Niila!

Listasin syksyn

Heippatirallaa täältä syyshääräilyistä. Ajattelin tästä latasta teille pikku syyskuulumispostauksen.
Ja koska rakastan niitä listoja yhä ja edelleen ja ikuisesti, saatte syyslistoja:

Syksyn uutuuspuuhia:

• Niilan höpötysten aktiivinen kirjanpito (nyt tulee niin helmi materiaalia ihan jatkuvalla syötöllä, näistä vois tehdä oman postauksen)
• äänikirjojen kuuntelu
• vauvauinti Otson kanssa (sukellus sujuu hyvin)
• Camalan uutuustuotteiden fiilistely (www.camala-store.fi, fiilistele säkin)
• maltillinen mammakilojen karistus (pian viisi kiloa lähtenyt, jäljellä pari)

Syksyn pelastuksia:

• metsälenkit Aslan kanssa
• kainalopäikkärit poikien kanssa
• uusi lämmin kevyttoppis
• WhatsApp -tilitykset kaverien kesken
• monen ystävän tapaaminen naamatusten
• se että saa sanottua mitä todella ajattelee
• Jarkon valokuvausinnostus
• uudet ja vanhat mammakaverit (vertaistuki)
• herkkupäivät
• tieto että joulu tulee

Syksyn haasteita:

• Niilan uhmaikä
• Otson yöähinät
• väsyneenä kommunikointi
• vapaa-ajan vähyys
• liikaa tekemistä ja liian vähän aikaa
• venyttelyn muistaminen -> kokovartalojumi
• karkkihimo väsyneenä

Muut JeeJee -jutut:

• I love me -messut perjantaina 
• Kuviksen tytöt saapuu lahteen kuun lopussa
• Lippu Apiksen Jäähallikeikalle on ostettu (sinne mennään jee jee seurassa tietty)
• Jarkon tuleva (i)syysloma ja perheretket
• Niilan synttärijuhlat ja niiden suunnittelu
• Se joulu <3
• Camala Kätevä ja Tekevä -messuilla marraskuun alussa

Lopuksi kuvia vähän eiliseltä iltaretkeltä. Siellä on meneillään Valoviikko, tässä infoa siiyä järjestäjän eli Inspiksen fb-sivuilta:

"Inspis järjestää 14.-21.10. viikon kestävän valotapahtuman Pikku-Vesijärven puistossa.

Luomme puistoon taianomaisen kokonaisuuden yhdistämällä luonnon ja teknologian, valotaiteen ja syksyn pimeyden. Somistamme puiston mm. uv-maalauksin koristelluilla kankailla, värikkäillä valoinstallaatiolla ja jo viimevuodesta tutuilla valokaivoilla.

Käytössämme on myös Lahdessa ennennäkemätön Kinect-laite, joka heijastaa osallistujien siluetit reaaliajassa puistoon. Voit siis myös itse vaikuttaa siihen, mitä kankaillemme heijastuu! Tapahtuma on suunnattu kaikenikäisille ja puisto on avoin kaikille.

Valoshow huipentuu perjantaina 21.10. klo 19:30 UV-salsaan ja klo 20:30 kynttilöiden laskuun Pikku-Vesijärvelle. Valotaide valaisee puiston joka päivä iltaseitsemästä aina auringonnousuun asti.

Inspis toivottaa teidät tervetulleeksi mukaan näkemään ja kokemaan vuoden loistavimman valospektaakkelin!"

Suosittelen todella lämmöllä piipahtamaan paikalla jos kynnelle kykenee!

Party Party Blockparty!

Osallistuttiin Camalan (mikä Camala? -> lue edellinen postaus) kera tuossa reilu viikko sitten Lahti Blockpartyille ja olihan vallan kiva kokemus ja startti Camalan tapahtumataipaleelle. Meillä oli hyvä, tehokas neljän (ja yhen tosi pienen) hengen myyntitiimi paikalla ja päivä sujui mutkattomasti ja iloisesti (no yks "pikku" kaatosade vähän yllätti, mutta selvittiin mitättömän pienillä vahingoilla). Tapahtuma itsessään on kyllä ihan Lahen parhaimmistoa: urbaani, elävä ja eloisa! Lavalla soi koko ajan musiikki ja olipa hauskaa päästä omasta kojusta käsin jammaamaan myös ystäväni Assi Ilonan keikka! Oli ilo ja kunnia päästä mukaan b-partyille. Ensi kertaa odotellessa siis! Kyllä mä vaan viihdyn siellä missä väkeä piisaa. Todella kivaa oli keskustella ihmisten kanssa ja esitellä tuotteita. Jes!

Päätettiinkin tästä erittäin positiivisesta päivästä intautuneena ilmottautua suorilta käsiltä Kätevä & Tekevä -messuille 5.-6.11. 2016 Lahden messuhalliin! Siis tulkaahan kaikki kivat lukijat moikkaamaan jos paikan päälle satutte :)! Ja jos ette satu niin Uutistoimiston some kyllä päivittää fiiliksiä instaan (@uutistoimistoanselmi) ja snapchattiin (mannaelisa) messujen ytimestä.

Tässä parit kuvat meidän pikku kojusta:

Camalaa

Kaikki täällä tietää, että kevääni oli Kiireinen isolla K:lla. Tänään haluan esitellä yhden aika merkittävän osasyyllisen siihen.

Tätä kaikkea on Camala: postikortteja, julisteita, vauvakortteja, lorupusseja, terapiakortteja jne. Camala on myös minun, veljeni ja äitini (kuvittajia ja graafikoita perhe pullollaan siis) perustama tuotemerkki, jonka syntyä ollaan puuhattu töiden ohessa koko kevät porukalla. 

Camalan liekki on kytenyt meidän rintapielissä jo pitkään, mutta nyt se leimahti, niin että asiat lähtivät lopulta rullaamaan sellaisella palolla, että meitä ei pidätellyt enää mikään. Eikä aikaakaan, kun lahtelaisessa kerrostalokolmiossa tuoksui painomuste: ensimmäinen erä terapiakortteja oli juuri saapunut painosta. Ne oli ihanat ja tuntui mielettömältä, että siinä ne nyt köllötti, meidän ensimmäiset oikeat ja kovin tärkeät tuotteet. Kutkuttava ajatus, että joku niitä käyttää työssään, yksi ihmisten auttamiseksi ja toinen luovan työn ohjaukseen. Millaisia tunteita niillä sanotettaisiin tai millaisia tunnelmia niiden inspiroimina tallentuisi taulupohjiin ja muistikirjoihin? Tällaista työtä olen aina halunnut tehdä! Asioita, joilla on merkitys ja vaikutus.

Terapiakorttien jälkeen ollaankin saatu aikaan vaikka ja mitä, avattu verkkokauppa, painettu hulluna lisää tuotteita ja sometettu sormet sauhuten. Vaan keväällä syntyi myös mulle henkilökohtaisesti kaikkein rakkain ja tärkein tuote tähän mennessä: Vauvan vuosi -kortit. Näistä olen haaveillut jo silloin, kun odotin Niilaa, mutta aika ei ollut vielä kypsä. Kun keväällä tartuin toimeen, oli pakka valmis nopeampaa kuin ikinä olisin uskaltanut toivoa, koska olin miettinyt sitä päässäni niin pitkään. Piirsin kynä sauhuten välillä yötä myöten tuon "lapsukaiseni" parissas ja kun kortit vihdoin saapui painosta meinasi itku päästä. Siinä ne nyt oli odottamassa että pieni vauvani syntyisi ja pääsisin häntä kuvaamaan korttien kanssa. Vauvan vuosi -korteissa on ideana kuvata vauva aina kunkin kortin kanssa kaikkina tärkeimpinä virstanpylväinä ja täyttää hetken yksityiskohdat kortin takana oleviin kohtiin. Tämän jälkeen kuvat teetetään ja voidaan arkistoida kuva-albumiin yhdessä korttien kanssa.

Tätä kaikkea on Camala ja tulette kuulemaan siitä paljon lisää ja varmana nakkaan ihan camalalla arvonnallakin piakoin, he he. Tämä oli vaan tällainen alku esittely tai pintaraapaisu. Camala löytyy myös instagramista ja facebookista.

Nyt kuvia:

Kympin poika

Nyt kerron teille pikkuveikasta.

Oltiin Jarkon kanssa heitetty siitä lähtien vitsiä kun plussa tikkuun pärähti, että jahas laskettuaika 9.7. eli juhannuksena ollaan synnytyspuuhissa. Taitaa jälkikasvulla olla yhtä hyvä huumorintaju kuin vanhemmillaan, kun synnytys alkoi torstai-perjantai välisenä yönä ja jatkui yli juhannusaaton. Juhannuspäivänä puolenpäivän pintaan ensikarjaisunsa maailmaan laski kovasti odotettu pikkuveikka. Hän syntyi raskausviikoilla 38+1, täyden kympin poika (isoveikka syntyi 38+0).

Nyt hän on jo viisiviikkoinen tyytyväinen nyssäkkä, joka syö runsaasti ja ei pieruissa pihtaile.
Mainio tapaus kerrassaan. Pelkäsin kovin, että eihän mulle nyt voi sattua toista koliikitonta lasta, mutta sain kuulemma jo huokasta kun kuukausi tuli mittariin ilman super rääkymisiä (HUH!!!). Vaan on nuo yölliset mahanväännöt ja d-vitskuitkut jo tullut näidenkin vähien viikkojen aikana tutuksi, mutta mitä teitä sellaisella jonnin joutavalla tylsistyttämään.

Kerron ennemmin, että muutkin perheenjäsenet ovat ottaneet pikkuveikan vastaan hyvin. Isoveli hoitaa hellästi ja eläimet ovat vallan ihastuneita pieninpään haisuliin. Yksivee koiruutemme Asla luulee kai olevansa varaäiti ja juoksee huonetta ympäri jos vauva itkee. Toinen katti Leon taas on osoittautunut oikein mainioksi avuksi: hän on ilomielin ottanut iltavuoron vauvan vierihoidossa. Samaan aikaan joka ilta Leon hiippailee vauvan viereen nukkumaan lähelle kylkeä, joka mahdollistaa sen, ettei vauva herää vaikka itse nousisin imetyksen jälkeen ylös puuhastelemaan. Kätevää!

Tässä kuva mahasta (ja pari muutakin) kun synnytys oli ollut käynnissä jo noin 12 tuntia. Melkonen rantapallo se olikin!

Aion tehdä lähiaikoina teille hieman erilaisten raskauskuvien postauksen. Mutta ensin väliin jotain muuta, eihän tämä suinkaan ole pelkkä mammablogi. Siispä ensi postaukseen!

Uusi

Heippati hei jälleen ystävät ja kylän miehet! Kuten huomaatte Uutistoimisto on kiireisen kevään aikana möyhinyt syvällä unipölyssä ja elänyt vain instagramissa kuvavälähdyksinä arjestani. Tarkemmin kun mietin, niin koko vuosi 2015 meni blogin kannalta vähän niin ja näin. Tämä kaikki on ollut monen asian summa aina perheasioista kolmen kuukauden infernaaliseen raskauspahoinvointiin ja huimista deadlinekiireistä loputtoman saamattomiin päiväunihetkiin.

Olen tässä blogin suuntia pohtiessani kerinnyt käymään läpi jopa sen aallonpohjan, että lopettaisin blogin kirjoittamisen kokonaan, mutta se ajatus hautautui syvyyksiin lopulta melko nopeastikin, onhan tämäkin tarinanurkka kuitenkin minulle jonkin sortin henkireikä ja ihan hirveän rakas. Kirjoitan teidän lisäksi myös aina itselleni ja olisi jotenkin väärin nyt murtaa näin oiva aivokopan järjestelypaikka, kun sille tarvetta on paljonkin. Lisäksi musta on äärimmäisen kiva kertoa teille tarinoita.

Mutta koska ajatukset nyt ovat ottaneet näinkin radikaaleja suuntia, on mielestäni tämän "uuden alun" oltava jotenkin blogia vavisuttava. Tästä syystä olen muutaman illan ahkeroinut niinkin mukavan asian parissa kuin uusi banneri! Uusin ilmein uuteen aikaan siis. Uusi banneri eroaa täysin vanhasta: siinä missä vanha banneri oli melko seesteinen, on uusi kuin mikäkin viidakko. Olen muutenkin ajatellut, että bannerin ei tarvisi ollakaan ihan näin pysyvää sorttia mitä se on tähän asti ollut. Kerran mulla on taito hyppysissä ja mahis tehdä bannerit itse, niin miksi en vaihtaisi niitä useammin? Nimi pysyy kuitenkin aina samana, niin pöljä nimi kuin blogillani onkin.

Siispä tässä uusi vanha ja uusi banneri:

Mitäs pidätte?
Ei muuta kun lämpimästi tervetuloa uudemman ja ehomman uutistoimiston pariin kaikki uudet ja vanhat lukijat.

ps. Uutuuden tuoksuja nuuhkitaan meillä nyt muutenkin kun perheeseemme syntyi juhannuspäivänä pieni terve poika. Kerron hänestä enemmän seuraavassa postauksessa.

On aika paljastua

Nyt on hyvä hetki paljastua täällä blogissakin mä luulen. Eli luvassa paljastuksia aiheista mistä olen aiemmin blogissa jo vihjaillut. Tänään vuorossa perheasioita. 

Kuten moni ehkä jo kuvastakin arvaa, meille on matkalla kovaa vauhtia hyvin arvokas kuljetus. Hän on Niilan pieni pikkusisarus, joka tämän äidin pallomahan koosta päätellen voi oikein hyvin ja kasvaa hirmu kyytiä. Matka ei ole ollut ihan se helpoin tähän asti. Ensin kärsin reilun kaksi kuukautta aivan karmeasta ympärivuorokautisesta pahoinvoinnista ja sen jälkeen olinkin yli kuukauden kipeänä. Yritä siinä nyt sitten räpistellä vielä työtkin puolikuntoisena ja todella väsyneenä. Mutta kaikesta ollaan nyt selvitty ja flunssakin suurimmalta osalta selätetty! Ja tärkeintähän on tietysti, että pieni on voinut koko ajan hyvin ja kasvanut kuten kuuluukin. Nyt kun raskausviikkoja on 21+2 voin sanoa voivani oikein kivasti. Laskettuaika on siis heinäkuun 9. joten on tässä vajaa puolet matkaa vielä edessä jaettavaksi myös teidän kanssa. 

Olen kyllä todella leppoisa ja lungi raskausihminen, mutta kyllä tää liikutusten määrä vuorokaudessa on jotain niin koomista. Ja ne aiheet! Viime viikon mehevimmät pillitykset sai aikaan tällainen mainos KLIK, koska byäääää ÄIDIT! (ja nyt kun taas katsoin ton mainoksen ni johan täällä jälleen niiskutetaan). No uskoisin, että tästä mun niiskutuksesta ja joskus jopa itkun turahduksista on vähemmän harmia koko lähipiirille, ku kunnon hormoonimuden kiukkupuuskista, mitä se paksukaisena oleminen tuntuu joillain teettävän. 

Tällaista iloista paksueloa siis luvassa blokinkin puolella, mutta myös paljon muuta.

Nyt täytyy vähän valmistella huomista työpäivää ja sitten kiiruhtaa nukkumaan.  

t. maha manna