Kympin poika

Nyt kerron teille pikkuveikasta.

Oltiin Jarkon kanssa heitetty siitä lähtien vitsiä kun plussa tikkuun pärähti, että jahas laskettuaika 9.7. eli juhannuksena ollaan synnytyspuuhissa. Taitaa jälkikasvulla olla yhtä hyvä huumorintaju kuin vanhemmillaan, kun synnytys alkoi torstai-perjantai välisenä yönä ja jatkui yli juhannusaaton. Juhannuspäivänä puolenpäivän pintaan ensikarjaisunsa maailmaan laski kovasti odotettu pikkuveikka. Hän syntyi raskausviikoilla 38+1, täyden kympin poika (isoveikka syntyi 38+0).

Nyt hän on jo viisiviikkoinen tyytyväinen nyssäkkä, joka syö runsaasti ja ei pieruissa pihtaile.
Mainio tapaus kerrassaan. Pelkäsin kovin, että eihän mulle nyt voi sattua toista koliikitonta lasta, mutta sain kuulemma jo huokasta kun kuukausi tuli mittariin ilman super rääkymisiä (HUH!!!). Vaan on nuo yölliset mahanväännöt ja d-vitskuitkut jo tullut näidenkin vähien viikkojen aikana tutuksi, mutta mitä teitä sellaisella jonnin joutavalla tylsistyttämään.

Kerron ennemmin, että muutkin perheenjäsenet ovat ottaneet pikkuveikan vastaan hyvin. Isoveli hoitaa hellästi ja eläimet ovat vallan ihastuneita pieninpään haisuliin. Yksivee koiruutemme Asla luulee kai olevansa varaäiti ja juoksee huonetta ympäri jos vauva itkee. Toinen katti Leon taas on osoittautunut oikein mainioksi avuksi: hän on ilomielin ottanut iltavuoron vauvan vierihoidossa. Samaan aikaan joka ilta Leon hiippailee vauvan viereen nukkumaan lähelle kylkeä, joka mahdollistaa sen, ettei vauva herää vaikka itse nousisin imetyksen jälkeen ylös puuhastelemaan. Kätevää!

Tässä kuva mahasta (ja pari muutakin) kun synnytys oli ollut käynnissä jo noin 12 tuntia. Melkonen rantapallo se olikin!

Aion tehdä lähiaikoina teille hieman erilaisten raskauskuvien postauksen. Mutta ensin väliin jotain muuta, eihän tämä suinkaan ole pelkkä mammablogi. Siispä ensi postaukseen!

Uusi

Heippati hei jälleen ystävät ja kylän miehet! Kuten huomaatte Uutistoimisto on kiireisen kevään aikana möyhinyt syvällä unipölyssä ja elänyt vain instagramissa kuvavälähdyksinä arjestani. Tarkemmin kun mietin, niin koko vuosi 2015 meni blogin kannalta vähän niin ja näin. Tämä kaikki on ollut monen asian summa aina perheasioista kolmen kuukauden infernaaliseen raskauspahoinvointiin ja huimista deadlinekiireistä loputtoman saamattomiin päiväunihetkiin.

Olen tässä blogin suuntia pohtiessani kerinnyt käymään läpi jopa sen aallonpohjan, että lopettaisin blogin kirjoittamisen kokonaan, mutta se ajatus hautautui syvyyksiin lopulta melko nopeastikin, onhan tämäkin tarinanurkka kuitenkin minulle jonkin sortin henkireikä ja ihan hirveän rakas. Kirjoitan teidän lisäksi myös aina itselleni ja olisi jotenkin väärin nyt murtaa näin oiva aivokopan järjestelypaikka, kun sille tarvetta on paljonkin. Lisäksi musta on äärimmäisen kiva kertoa teille tarinoita.

Mutta koska ajatukset nyt ovat ottaneet näinkin radikaaleja suuntia, on mielestäni tämän "uuden alun" oltava jotenkin blogia vavisuttava. Tästä syystä olen muutaman illan ahkeroinut niinkin mukavan asian parissa kuin uusi banneri! Uusin ilmein uuteen aikaan siis. Uusi banneri eroaa täysin vanhasta: siinä missä vanha banneri oli melko seesteinen, on uusi kuin mikäkin viidakko. Olen muutenkin ajatellut, että bannerin ei tarvisi ollakaan ihan näin pysyvää sorttia mitä se on tähän asti ollut. Kerran mulla on taito hyppysissä ja mahis tehdä bannerit itse, niin miksi en vaihtaisi niitä useammin? Nimi pysyy kuitenkin aina samana, niin pöljä nimi kuin blogillani onkin.

Siispä tässä uusi vanha ja uusi banneri:

Mitäs pidätte?
Ei muuta kun lämpimästi tervetuloa uudemman ja ehomman uutistoimiston pariin kaikki uudet ja vanhat lukijat.

ps. Uutuuden tuoksuja nuuhkitaan meillä nyt muutenkin kun perheeseemme syntyi juhannuspäivänä pieni terve poika. Kerron hänestä enemmän seuraavassa postauksessa.

On aika paljastua

Nyt on hyvä hetki paljastua täällä blogissakin mä luulen. Eli luvassa paljastuksia aiheista mistä olen aiemmin blogissa jo vihjaillut. Tänään vuorossa perheasioita. 

Kuten moni ehkä jo kuvastakin arvaa, meille on matkalla kovaa vauhtia hyvin arvokas kuljetus. Hän on Niilan pieni pikkusisarus, joka tämän äidin pallomahan koosta päätellen voi oikein hyvin ja kasvaa hirmu kyytiä. Matka ei ole ollut ihan se helpoin tähän asti. Ensin kärsin reilun kaksi kuukautta aivan karmeasta ympärivuorokautisesta pahoinvoinnista ja sen jälkeen olinkin yli kuukauden kipeänä. Yritä siinä nyt sitten räpistellä vielä työtkin puolikuntoisena ja todella väsyneenä. Mutta kaikesta ollaan nyt selvitty ja flunssakin suurimmalta osalta selätetty! Ja tärkeintähän on tietysti, että pieni on voinut koko ajan hyvin ja kasvanut kuten kuuluukin. Nyt kun raskausviikkoja on 21+2 voin sanoa voivani oikein kivasti. Laskettuaika on siis heinäkuun 9. joten on tässä vajaa puolet matkaa vielä edessä jaettavaksi myös teidän kanssa. 

Olen kyllä todella leppoisa ja lungi raskausihminen, mutta kyllä tää liikutusten määrä vuorokaudessa on jotain niin koomista. Ja ne aiheet! Viime viikon mehevimmät pillitykset sai aikaan tällainen mainos KLIK, koska byäääää ÄIDIT! (ja nyt kun taas katsoin ton mainoksen ni johan täällä jälleen niiskutetaan). No uskoisin, että tästä mun niiskutuksesta ja joskus jopa itkun turahduksista on vähemmän harmia koko lähipiirille, ku kunnon hormoonimuden kiukkupuuskista, mitä se paksukaisena oleminen tuntuu joillain teettävän. 

Tällaista iloista paksueloa siis luvassa blokinkin puolella, mutta myös paljon muuta.

Nyt täytyy vähän valmistella huomista työpäivää ja sitten kiiruhtaa nukkumaan.  

t. maha manna

 

Olis tällai pieni pyyntö...

Ovelasti näkyvänä! (blogiyhteistyö)

BLOGIYHTEISTYÖ

Noniin, lupasin jo hyvä tovi sitten esitellä teille tän talven ehkä kirjaimellisen pelastuksen. Kuten kaikki ovat nahoissaan saanut tuntea sää on Suomen maalla ollut vuoron perään hirveetä pakkasta ja karmeeta loskakeliä ja sadetta. Eilenkin ulkona oli aivan karmaiseva höttökeli, tihkutti jotain ja sumu levisi illan mittaan joka puolella.

Huonon sään lisäksi siellä ulkona vaeltaa erinäistä väkeä mm minä ja Asla. Asla on pieni, musta ja säntäilevä ja mullahan ei muita kun mustia takkeja ole...Niin jos siellä ruudun toisessa päässä on autoilevia ihmisiä alkaa varmasti homman nimi jo hahmottumaan. Voisi kuvitella, ettei meistä näy siinä sumussa muuta kuin huonolla tsägällä välähdys ajovaloissa sitten kun on jo aivan liian myöhäistä, vaan ehei! Me näytään aivan superisti, koska Aslalla on tietty asiaan kuuluvat heijastinvaljaat ja remmi, mutta remmin toisessa päässä se hieno juttu vasta loistaakin: Ovelia heijastinolkavyö! Tää on aivan liian hyvää ollakseen totta ja rakastuin heti kun kuulin näistä ja vieläkin enemmän kun sain Ovelian testaukseen.

Ovelia on siis olan yli heitettävä pieni ja hirveen kivasti istuva vyö (kätevästi säädettävä juuri oikeaan kokoon soljella), jossa on todellä kätevä tasku, joka allekirjottaneen testaamana imee itseensä myös iPhone 6+:n! Tää on ihan täydellinen. Kesällä menee lenkkilaukkuna muuten vaan kännykälle ja avaimille ja talvella toimii siihen kaupan päälle joka suuntaan hyvin näkyvänä heijastimena. Ovelia on mielestäni yhtä tehokas kuin heijastinliivi, mutta on niin tyylikäs, että tämän kanssa voi hilpasta niin lenkkipolulle kuin kaupungillekin. Tästä ei taatusti kukaan idiooteinkaan pysty nyrpistelemään nokkaansa (muistatte varmaan TÄMÄN noloista noloimman tapauksen viime syksyltä, kun äiti oli sanonut lapselleen heijastinliivien olevan noloja).

Tämä ratkaisee myös monen äidin ikuisen ongelman: muksun on lähdössä ulos, mutta mihis ne kännykkä ja avaimet tungetaan? No otappa Ovelia mukaan! Lapsi on turvattu heijastimella ja puhelinkaan ei pääse taskusta tippumaan leikin tiimellyksessä. Tällasen hommaan kyllä heti Niilallekin kun vähän vielä kasvaa.

Oveliaa saa monessa eri värissä ja muutamassa eri kuosissa, joten varmana jokaiselle löytyy mieleinen. Itse kaipasin vähän jotain twistiä niihin pikimustiin vaatteisiini ja valitsin naisellisen kukallisen Ovelian. Se mätsää hienosti niin kesä- kuin talvivaatteisiinkin.

Voin kuvitella että autoilijat tuolla sumun keskellä voi vähän jopa ihmetellä mua ja Aslaa kun Aslan remmissä ja mun takissa roikkuu kummallakin htapsista -heijastimet ja siihen päälle vielä tämä Ovelia, niin mähän olen suoraan sanottuna hämmentävän loistava näky (ks alin kuva) haha! Mutta mitä heijastimiin tulee niin more is more.

Minkä värisen olkavyön sä valitsisit? Puuttuuko valikoimasta joku mieluinen väri? Mitä mieltä olette tästä?

Tässä muutama kuva mun Oveliasta. Lisää kuvia löydät Ovelian nettisivuilta TÄÄLTÄ.

Lopuksi vielä Ovelia in action...ei varmaan tarvi kysyä että toimiiko, hahaha!

And the Winner is...

No nyt on blogiarvonnat arvottu ja voittajat selvillä. Moni tuntui kommenteista päätellen ymmärtäneen, että kaksi settiä menee samalle henkilölle, mutta ei, vaan voittajia on kaksi joista kumpikin saa itselleen heijastimen, avaimenperän ja nappisetin ja sitten vielä toisen nappisetin jollekin ihanalle ystävälle lahjaksi.

Ja nämä kaksi settiä ovat tällä erää voittaneet seuraavat kommentit:

Eli Briksu ja Birgit onnea tuhannesti, laittelen teille sähköpostia niin saadaan setit matkaan.
Lohdutuspalkinnot, eli Rakkautta ilmassa -ystävänpäiväkortit, voitti seuraavat kommentit:

Onnea myös teille, laittelen teillekin s-postit, niin saatte kortit, joko postiin ystävälle tai vaikka pikku tauluksi omalle seinälle.

Kiitos jälleen kerran ihan joka ikiselle ihanalle joka tähänkin arvontaan osallistui. Kiitos kiitos kiitos. Teitä varten täällä ollaan viisi vuotta näppistä nakuteltu. Huikea matka ja jatkukoon vaan!

Ja nyt kuulkaa, mulla tulee teille kevään aikana kerrottavaksi kaksi niin jännittävää isoa asiaa, etten malta edes odottaa. Toisen esittelen jo tällä viikolla ja toinen vartokoon vielä hetken. Pysykää ihmeessä kuulolla, tää tulee niin olemaan mahtava vuosi 2016!

Huomenna esittelyssä myös se paljon jo hehkutettu blogiyhteistyö!

Kumma kanalintu kaakattaa

Olen päässyt taas työhuoneen puolella sukeltamaan niin jännittäviin maailmoihin, että toisinaan on hieman vaikea irtautua työkoneesta takaisin tähän todelliseen maailmaan, kun oikein syvälle uppoutuu työn tuoksinaan. Yksi viimeaikojen mielenkiintoisimmista töistä työpöydälläni on ollut visuaalinen ilme Bravo! - lasten ja nuorten teatterifestarille. Festari koostuu todella mehevän visuaalisen maailman sisältävistä kansainvälisistä näytöksistä, joten se että sain hyvin vapaat kädet tämän visuaalisen ilmeen ideointiin oli lopulta oikein mainio juttu. Pääsin ihan toden teolla revittelemään ja se näkyy kyllä positiiviseti lopputuloksessa.

Luovasta vapaudesta ja näytösten antamasta inspiraatioryöpystä syntyi kerrassaan metka kumma kanalintu pienellä Afrikka tatsilla. Projektissa olen päässyt tekemään alla olevan julisteen lisäksi hyvän liudan eri sovelluksia, mikä on myös ollut todella mielenkiintoista puuhaa. Tällaisissa töissä kiteytyy kaikki mitä työssäni rakastan. Monipuolisuus, luovuus ja uusien sovelluksien (esim monen metrin banderollin toteutus) tuomat haasteet. Ihana työ ja ihana asiakas.

Kaikki pääkaupunkilaiset ja muut kynnelle kykenevät, menkää ihmeessä festaroimaan, luvassa on upeita esityksiä ympäri maailmaa, täältä löytyy lisätietoa itse festarista ja sen sisällöstä TÖÖT.

Ja hei teiltä on tullut ihania kommentteja mun blogiarvontaan. Kiitos! Vaan sunnuntaihin asti on aikaa, eli jos et vielä ole osallistunut niin kipin kapin osallistumaan.