Juhlatyttis

Eilen oli mun veljen tyttiksen Lillin valmistujaisjuhlat ja oltiin siellä Jakkerin kanssa nauttimassa ihan mielettömän ihanaista tarjoiluista ja iloisesta pöhinästä. Hirmu kivat juhlat. Lilli sai ihania lahjoja ja kaikki oli juhlapaikalla laitettu niin nätisti, että.

Yritin itsekin panostaa hieman juhlaeleganssiin ja  lisäsin jo melko perinteiseen otsalettiini muutamat hiushelmet. Tuli heti sellai juhlaisampi fiilis. Siihen velä muut korut niin melko perus "baarivaatteistakin" irtos jo enemmän juhlaa. Lähdin juhlista lähes suoraan salille niin, että kieppasin kotoa vaan salikassin mukaan, niin kerrankin tuli reenattua ees jotenkin sievän näköisenä. Yleensä siitä on nättiys kaukana kun tää laittaa tukan tötterölle ja lähtee au naturellina heittämään kunnon hikitreeniä.
Noi hiushelmet sentään nappasin pukkarissa pois, ne nyt ois jo ollu vähän liikaa.

Tälle päivälle ois vuorossa ihana syvävenyttely, joka alkaa tuossa reilun tunnin päästä. Ihan sellai sunnuntain paras juttu, kun saa aukoa lihaksiaan viiikon rasistuksista.

Oikein mukavaa sunnuntaita ja käykääs vielä viimisetkin osallistumassa Uutistoimiston synttäriarvontaan! Kello 00:00 asti olis mun puolestani aikaa. Blogiarvonta löytyypi täältä.

PMMP:n keikalle ja keikalla!

Oltiin eilen PMMP:n keikalla tyttöporukassa ja olihan taas kerran mahtava keikka. Ihan huikea. PMMP on ehdottomasti tämän maan näyttämötaiteellisin livepändi! Ihan uskomattomia juttuja mitä ne siellä lavalla touhuaa. Pohdittiin Lillin kanssa, että Miran liikkeet ja kroppa näyttää kyllä niin hyvältä, että siellä on zumba otettu haltuun ihan selvästi (itsehän ollaan oikeita zumbahaita nykyään, hehe).

PMMP:n biiseistä tulee usein aluksi jotenkin sellainen iloinen ja hyvä fiilis, mutta kun kuuntelee tarkasti niin viesti onkin todella surullinen. Tommoset syvemmän ymmärtämisen viestit lyriikoissa on ne just mitkä muhun uppoo. Rakastan suomalaista musiikkia suomen kielellä laulettuna!

Mietin myös keikan aikana, että mikä muu Suomalainen poppipändi saa saman setin aikana vetää herkkää ballaadia, hirmusta punkmättöä, kunnon poppista ja päättäväistä rockia...no varmasti mikä vaan saa, mutta eipä Suomessa ole toista pändiä kuka siihen pystyis noin. Eli kiitos ja ylistys.


Tässä tulee sitten muutaman kuvan voimin mun illan eleganssia (huom toppi 2e kirppari <3) ja valitettavan sumeita kuvia keikalta, mutta luulen, että tunnelma välittyy niistä ihan mainiosti (väreistä on vastuussa uskomaton valomies).

Mukavaa viikonloppua!

Nappia & arvontamuistuttelua

Esittelin taannoin blogin joulukalenterissa teille äitylin ihanasta  kaappijoulukalenterista saamani maatuska pussukan (täällä), vaan silloin unohdin totaalisesti esitellä sen sisällön. Lupasin palata asiaan myöhemmin, joten tässä tulee.

Pussukka sisälsälsi joukon mitä hurmaavimpia nappeja ja rullan washi-teippiä. Pussin ulkopuolelle oli kiinnitetty kaksi suloista rintamerkkiä. Ja kaikki nämä, pussi ja sisältö, on hankittu kerrassaan suloisesta Pikku Peikon nettipuodista. Kävin ihastelemassa valikoimaa ja kyllä se vaan niin on että tänne on tehtävä tilaus varmasti pikapuolin! Eli mikäli kukkaro ei just nyt salli totaalista söpöyssekoamista, suosittelen, että välttelet sivua, se aiheutta todella pahaa ostohimoa!

Ps. Muistakaahan kaikki osallistua blogiarvontaani jättämällä kommentti postaukseen, joka löytyy tuosta sivusta pallobanneria painamalla -> aikaa on sunnuntaihin asti ja palkintona ihanat kynsilakat!

Tässä muutamat kuvat ihanuuksista:

Hernekeittopurkkihan ei ole roska.

Kyllä! Tänään onkin taas "pitkästä" aikaa vuorossa vähän DIY kamaa! Mulla on ollut tuolla kaapissa jemmassa yksi tyhjä hernekeittopurkki jo pidemmän aikaa odottamassa sitä oikeaa hetkeä tuunaukselle ja hei nyt sellainen tulla tupsahti eilen ihan yhtäkkiä yllättäen!

Sain inspiksen, että juu, purkki töpötellään vanhaa puhdistussientä käyttäen akryylivärillä ja pinnasta on siten pakko tulla kiva röpelö. Ei muuta kun tuumasta toimeen! Ja voi pojat sitä riemua kun tajusin, että jes tästä tulee vielä paljon siistimpi kun oletin! Töpöttelin muutamat kerrokset maalia huolella ja voila! Pinta on kuin paremmankin sisustustuotteen. Hauskan karhea ja jotenkin nokimainen.

Meinasin teipata tähän ensin raidat sähköteipillä, mutta sitten muistin, että ostin Clas Ohlsonilta syksymmällä aivan ihanaa pitsiteippiä. Sillä sitten kivat pitsiraidat kylkeen ja purkki oli valmis. Näin helppoa sisustushommaa ei vaan voi olla olemassa.  Piti tänään syödä rahkaa hedelmäkoktaililla, että sain uuden ison purkin, jonka voin maalata. Ajattelin, että kokeilisin siihen raidoiksi, joko mustaa sähköteippiä (ois varmaan super siisti kun mattamainen maali ja kiiltävä musta teippi!) tai sitten äityliltä saatu masking teippiä (niitä on pakko saada lisää sen verran ihanaa tavaraa tuntuu olevan). Näytän sitten teillekin mihin päädyin.

Että hop hop purkkeja askartelemaan!

"Sitähän se kaikki on, rakkautta rakkautta vaan!"

Tänään on ollut ihan tavallinen päivä, vaan ah, silti niin kiva sellainen. Ystäväni kävi pienen poikansa kanssa meillä mua ilahduttamassa ja istua jutusteltiin usea tunti ja seurattiin pikku veijarin touhuamista. Katselin siinä kun poika halasi äityliään ihan pienen pienillä ohuilla taaperon käsillä ja mietin, että voiko olla suloisempaa.

Lasten välittäminen on niin avointa ja fyysistä. Eivät epäröi hetkeäkään kaatua äitin syliin ja seuraavassa hetkessä taas juosta temmeltämään pitkin mattoja. Laitoin kaverille viestiä illalla, että olipa ihana katsella, kun työ ootte noin suloisia, johon ystävä vastasi, että niin hän ei tiedä parempaa asiaa kuin äitiys. Ihanasti sanottu. Kuten huomaatte olen tänään jossain ihanuuskuplassa, hehe.

Tänään oon myös duunijutuissa ollu vähän rakkaustunnelmissa. Tuli tehtyä tällainen sydänmalli ja toivotan nyt sen myötä oikein rakkausrikasta viikkoa <3!

Lehtihommia

Oisko tää nyt sit Uutistoimisto Anselmin virallinen lehtikatsaus. Heh. Eli kuten ehkä moni jo arvaakin, aion minäkin erittäin ajankohtaisten asioiden lähettiläänä puhella vähän Hesarin uudesta tabloid olemuksesta.

Lähdin aamulla Helsinkiin junalla taas vähän briiffattavaksi, niin nappasin siinä sitten asemalla vikan Hesarin ärrän telineestä. Ärrän täti ilmoittikin silmät loistaen, että hei tänään on Hesarit mennyt kuin kuumille kiville. Siihenpä totesin, että en epäile hetkeäkään. Tämä taisi olla munkin elämäni ensimmäinen itse ostamani Hesari (meillä on aina luettu Etlaria). Mutta pitihän se nyt saada käteen hypisteltäväks ja ihmeteltäväks, niin tietää sitten mistä taas puolet mun Twitter- seurattavista jauhaa.

Ihan ekana haluan sanoa teille seuraavaa: TAHDON, että Etlarikin siirtyy tabloidiksi. Kiitos.  Toiseksi haluan sanoa, että tuo lehti on ihan hirmu kiva ja nyt sitä on edes jotain mahista lukea myös julkisilla paikoilla. Onko oikeesti ärsyttävämpää yrittää lukea samassa pöydässä istuvan ihmisen kanssa lehteä, niin että molemmat koittaa avata oman lehden siihen sulassa sovussa? Täysi mahdottomuus.

Löysin uudesta Hesarista koon lisäksi paljon hauskoja juttuja. Oli hienosti tehtyä kuvitusta ja hauska käyttöohjeosio (hirmu hyvä kurinpalautus meille jotka alottaa lukemaan lehteä väärästä päästä eli sarjakuvista, hehe). Lehdestä löytyi myös älyttömän typerä Koti Pizzan mainos (terveisiä vastuussa olevalle mainostoimistolle). En käsitä miten noi noiden mainokset voi vaan kamppis toisensa perään olla noin typeriä. Vetää vertoja jo mäkkärin tasan sata kamppikselle. Argh se saa mut repimään hiuksia päästäni. Ja voin kertoa, että ton kokoinen mainospaikka Hesarissa ei ihan kolminumeroisella summalla irtoa. En uskalla edes arvailla kuinka paljon tuo HOK-elannon kansimainos on maksanut.

Vaan kaikista paras juttu lehdessä oli kuitenkin tieto siitä, että Katja Tukiaisen aivan ihana sarjakuvahahmo Kisu alkaa seikkailemaan Hesarin sarjakuvaosiossa sunnuntaisin. Muutenkin sarjakuvan määrää lisätään (oikein!). Siitä asiaa voit lukaista täältä. Tämä on erittäin pätevä syy mulle alkaa dyykkaamaan naapurien hesaria lehtiroskiksesta maanantaisin (naapuri, jos luet, niin tuuppaa vaan ihan rohkeesti se hesari tosta meidän postiluukusta kun oot lukenu, kiitos!)

Eli yhteenvetona koko uudesta tabloidista: Tykkään!

Posti oli Helsingissä ollessani tuonut luukkuumme myös uuden Decon jota aion nyt mennä tuonne sänkyyn ahmimaan. Heij på dig!

ps. Unohdin eilen kalenteripostaukseen linkata, että täältä saa printattua kerrassaan ihanan seinäkalenterin! Blogi on muutenkin suloinen, suosittelen että kurkkaatte.

 

Norsun muisti

Oon joskus blogin ihan alkutaipaleella kirjoittanut muistista..tai no mun kohdalla lähinnä sen puuttumisesta.  Kirjoitin sillon myös listoista. Kuinka teen itselleni usein erinäisille lapuille muistilistoja. No tässä nyt on edetty sen verran kiireisempään suuntaan elämässä, että pelkät laput ei enää riitä.

Haluankin nyt vilauttaa teille mun muistettavien asioiden ja muistojen vaalijat. Tämä pyhä kolmiyhteys on kalenteri, muistilaput ja päiväkirja.

Kalenterin pitää mulla olla ehdottomasti paperinen, jotta pystyn luottamaa siihen, että kaikki tuleva ja mennytkin tieto tapahtumista ja aktiviteeteista pysyy tallessa. En ole ikinä luottanut kännykän kalenteriin, vaikka sen niin hienosti saakin synkattua koneen kanssa. Ehei, silti mennään ihan perinteisellä paperiversiolla. Mulla on  keittiössä myös seinäkalenteri (äitylin <3), johon saatan kirjata vapaa-ajan muistettavia, kuten synttäreitä, keikkoja jne.

Post it noteille kirjaan usein pieniä hoidettavia asioita, jotka eivät ole aikaan sidottuja, mutta ne tarvii silti hoitaa. No tosta lapusta huolimatta unohdin tänään(kin) soittaa hierojalle ja varata ajan, argh. Huomenna muistan!

Päiväkirjan kirjoittelun olen aloittanut taas ihan hiljattain, koska se nyt vaan on ihan fakta, että paljon ihania asioita arjesta unohtuu. Sen huomaa kun lukee vanhoja päiväkirjoja ja saa nauraa maha kippurassa, mitä kaikkea on tullu höpötettyä. Mun teinivuosien päiväkirjat on tosin niin drama queen goes kettutyttö kamaa, et niit ei karmeesti kannata lukeekaan, haha. Yhden pahimman teiniangstipurku -kirjan tuhosinkin tuossa parin kympin korvilla kokonaan, koska kaikki ajatukset ei ehkä ookaan tarkotettu säilytettäväks.

Päiväkirja onkin nuorempana ollut mulle ehkä enemmän sellai kotiterapeutti. Paljon helpompaa oli käsitellä teinivuosien kasvukipuja kun kirjotti niitä päiväkirjalle.

Nykyään taas kirjotan ylös enemmän siltä pohjalta, että tätä fiilistä tai hetkeä en halua unohtaa koskaan.
Eikä ne kaikki silti välttömättä ole iloisia positiivisia juttuja. Saattaa ne olla vaikka pelottavia hetkiä, kun jokin asia elämässä pistää vaan jännittämään ihan hirveästi. Mutta kaiketi silti suurimmaksi osaksi niitä ihan perus arjen hauskoja juttuja, mitä mä pitkälti teillekin tänne kirjottelen.

Mun uusin päiväkirja onkin tollasta mallia blanko ja siihen tulee myös piirreltyä jonkin verran. Tavotteena olis saada tää täyteen vuoden loppuun mennessä. Luulen että onnistuu kyllä helposti.

Onko teillä päiväkirjoja tai jotain omia uusia muisti/muistoapureita