Sivut

12.8.2011

Vegeruokaa A´la Anselmin ja Jarkkiksen koekeittiö

”Meillä on pupun kanssa sopimus, että minä en syö pupun ruokaa, eikä pupu syö minun ruokaa!” Näin lausahti erään ystäväni mies kerran. Minusta tuntuu, että tämä on enemmän sääntö kuin poikkeus perus ”syön rautaa ja paskon kettinkiä”- äijien keskuudessa. Salaatti on pupun ruokaa ja ei sellasta nyt voi syödä.
Itse olen ollut vajaan kaksi vuotta lakto-ovo-vegetaristi, eli kasvissyöjä joka käyttää myös kananmunaa ja maitotuotteita. Kun aloin vegeksi sain jatkuvasti törmätä kovin negatiivisiin asenteisiin ja  ennakkoluuloihin. “En tajua, en kyllä pystyis elää ilman lihaa” “Ethän sä voi saada kaikkia ravintoaineita kun et syö lihaa!” “Mikä hippi susta on oikee tullu?” Yeah right, hirvee viherpiiperö, joka elää aurinkoenergialla, heh.
Minut yllätti suuresti nimenomaan myös tyttöjen asenteet. Monen ajatuksissa lounas ei voi olla täyspainoinen ilman lihaa tai kalaa. Hassua, mutta onhan sitä kyllä itsekin välillä tosi ennakkoluuloinen tuntemattomien asioiden suhteen, sellainen se ihmisluonto vaan on!

Mutta olen kyllä saanut myös aivan mahtavaa palautetta kuten ”toi on niin siistiä, itsekin haluisin kokeilla, mutta ajatus tuntuu vielä jotenki vaikeelta.” Moni on myös ollut aidosti kiinnostunut, että millaisia ruokia yleensä syön. Mun äityli, mummo ja Jarkon perhe mummoineen päivineen myös on loihtinut ihan mua varten aivan ihania ruokia. Erityiskiitoksen loistavasta asenteesta haluaisin kuitenkin tässä välissä ihan mainita rakkaalle poikaystävälleni Jarkolle, jonka asenne vegeilyäni kohtaan on alusta asti ollut aivan mahtava. En unohtaisi ikinä sitä ensimmäistä ruokaa minkä tää näppärä ite mulle kokkaili. Ja ei suotta yks mun lempiruuista ole Jarkon tekemä bataattisosekeitto, se on aivan mielettömän maukasta!  Meillä syödään todella usein ihan pelkästään vegeruokaa ja Jarkko välillä naurahtaakin, että hänestä on tullut mun myötä osa-aika vege. 
Tässä vaiheessa moni on ehkä jo miettinyt, että miksi olen alkanut vegeksi. Uskokaa pois, multa kysytään sitä usein. Vastaus on melko yksinkertainen: mulla on paljon parempi olo kun en syö lihaa. Vatsa pelittää kivasti, iho voi paremmin ja olo on kevyempi. Olen alkanut kiinnittämään paljon enemmän huomiota siihen mitä suuhuni panen, joka taas vaikuttaa hyvin moneen asiaan. Vaikkei minulla tähän lähtökohtaisesti liittynyt mitenkään suuren suuria vahvoja eettisiä ajatuksia, niin onhan se iso bonus, että voi ruokavalinnoillaan vaikuttaa omaan kulutukseensa ja eläimetkin saa mun osaltani jäädä sinne laitumille. Ja niille, jotka luulee, että ihminen on aina ollut lihansyöjä, niin haluan kertoa , että eipä vaan ole. Ihminen on ennen metsästystaidon kehittymistä syönyt marjoja ja muita kasvikunnan antimia ja koska ihminen on on kehityshistoriansa aikana ollut sekaruokainen niin pitkään (1-2 miljoonaa vuotta), niin hänen fysiologiansa on mukautunut lihansyöntiin (Wikipedia kertoo näin). Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö ihminen pärjäisi ilman lihaa.
Vaikka olenkin melko alussa tässä kasvissyöjän urallani niin musta on kehkeytynyt jo melko mehevä vegekokki. Jarkkiksen kanssa me tehdään ihan super hyviä ruokia usein esim soijasta tai tofusta ynnä ihanien vihannesten.
Tässä muutamia kuvia todistusmateriaalina: 








Suo kuokka ja Anna

Olen elellyt tässä viime päivinä niin työntäytteistä graafikonalun elämää, ettei ole yksinkertaisesti ollut virtaa tänne tehdä mitään sen kummempia kirjoituksia. Kiva, että silti jaksatte yhä täällä käydä vakoilemassa, vaikka postausta toisinaan tulee hieman harvemmin. Mä tykkään teistä. Laitan sitten tänne näytille mun tekeleitä, kuhan saan tekijänversioita. Niitä odotellessa voitte ihastella kun käytiin Jarkon ja Anttonin (rakas pikkuveljeni) kanssa Linnaistensuolla.











3.8.2011

Kosketus

Kaikki kynnelle kykenevät katsomaan Nadjan ja Meri-Tuulin duetto!


27.7.2011

Löytöretkien saldoa.

Olen käynyt kesän aikana kaksi kertaa kirpparilla: toisen kerran Porissa ja toisen Lahdessa ja täytyy sanoa, että saalis on ollut aika hemmetin hyvä. Tässä kuvia löydöksistä. Tuo hame ei ollut kirpparilta, mutta se oli muuten vaan ihan uskomaton löytö: viisi euroa Ginatricotista! Ha. Porin löydöistä tästä puuttuu sellainen uskomaton paljettihattu, mutta siitä kuvan lupaan kyllä jossain vaiheessa, on se niin uskomaton!

Hassu koru alle euron (ja huulipuna sokkarilta 5e GOSH)

Ihana norsukaulakoru alle euron

Rusetti 0,80e

Tunika kolme euroa.

Mekkonen neljä euroa

Hame viisi euroa Ginatricot

Kengät kaksi euroa Kontti

Sininen rusetti 0,50euroa

Uskomaton hoitajamerkki viisi euroa (olikohan ne tällaset mitkä anopin
kaapissakin on?)

Kirjateline kaksi euroa. Ostin myös aivan ihanan kirjan Wreck this Journal.
Käyttivät tätä Belgiassa kuulemma mainospuolen oppikirjana!

24.7.2011

Muistoa kunnioittaen.

En edes aio alkaa kirjoittamaan varsinaista mielipidettä tai pohdintaa viime päivinä Norjaa ja koko muuta maailmaa ravisuttaneesta hirmuteosta, tulen siitä niin surulliseksi. Tässä kynttilämme uhrien muistolle.

23.7.2011

Pullopostia nyt ja vuosien takaa

Tulin tänään viettämään lepposaa kotilauantaita ihan kirjaimellisesti lapsuuden kotiini äiteen luo, kun Jarkkis lähti pokain kanssa kalareissulle Lappiin, eikä minuu huvittanu kökkii kotona yksin. Tänään on ollut niin hurja hellepäivä, että oli oikein ihana päästä keskustan seisovan ilman seasta tänne järven äärelle, missä tuuli hiukan jaksaa puhallella.
  Saatiinkin pikkuveljen kanssa helteen kuumentamilla päillämme ihan kuningas idea: Tehdään pulloposti! Kun olin pieni, oli minulla ja ystävälläni Sofilla aina tapana heillä ollessamme tehdä pulloposteja, jotka sitten lähetimme Sofin lapsuuden kodin takapihalla virtaavaa jokea pitkin matkaan. Kyllä pisti väkisinkin hymyilyttämään, kun muistelin niitä kirjeitä mitä me sinne aina raapustettiin! ” Hei olemme kaksi 9-vuotiasta tyttöä täältä joen yläjuoksulta jne ” heh, aivan mahtavaa.  Taidettiin vielä laittaa jotain yhteystietojakin, mutta ei kyllä koskaan saatu vastausta. Ehkä parempi niin.
  Oli melkoisen nostalginen tunne, kun viskasin pullon järveen ja katsoin kuinka se lähti lipumaan kohti ”aavaa ulappaa”. Toivon todella, että se ken sen jonain päivänä löytää, on lapsi, jos ei iältään niin ainakin pieneltä osalta sisintään, sillä silloin tuo antaa suurimman ilon.





siellä se kelluu!


Ja tässä vielä tämän päivän paras kirpparilöytö:
aivan ihana kaulakori alle euron!

Ai onko kuuma?

Jos on kuuma ni kuunteleppa tää biisi: NAKUNA