Pötköt tulloo!

Se on taas se aika vuodesta kun heijastinasiat alkaa olemaan aika must. Aamut hämärtyy ja niin koulu, -päiväkoti, kuin työmatkatkin tarvotaan piaan pilkkosen pimeässä ja silloin on syytä kyllä olla heijastin jos toinenkin, että ne aamusilmillään tihrustelevat autoilijapolot saisi edes pienen mahdollisuuden nähdä hämärässä vaeltavat matkalaiset.

Tästä on näemmä muodostunut jonkin sorttinen perinne, että syksyllä kehitän aina uuden heijastimen. Viime vuonna mulla oli myynnissä Hapsista ja sitä edellisenä vuonna sydämiä ja tänävuonna jotain aivan muuta, nimittäin Pötköt! Pötköt on valmistettu punomalla kestävästä narusta, jossa on mukana heijastinlankaa. Tämä heijastin kestää siis kovempaakin kulutusta mikä on hyvä juttu, sillä se saattaa tässä huushollissa ainakin joutua vauhtitaaperon kurmutukseen tai pienen hauvan naskalihampaisiin. Annoin tuoreelle kummipojalleni Pötköt-heijastimen vaunuheijastimeksi, jossa se tarpeen vaatiessa taipuu kätevästi myös aina mukana kulkevaksi vaunuleluksi.

Aiemmista heijastimistani tuli myös palautetta, että ne eivät sovi oikein miehille. Pötköt vastaa tähänkin haasteeseen ja Pötköt - heijastinta saa myös miehisemmissä väreissä, kuten musta, harmaa, maastonvihreä, sininen jne.

Itselläni roikkuu Aslan kanssa lenkkeillessä Hapsista -heijastin hupun kärjestä selässä ja lyhyempi malli Pötköt -heijastimesta lenkkilaukussa (kuva alempana). Niilalla roikkuu kanssa vk-haalarin hupussa hapsista, mutta rattaisiin laitettiin Pötköt kiinni. Kun Asla tuosta vähän kasvaa alkaa hän käyttämään myös samalla tavalla punottua heijastin remmiä, jonka hänelle tein...tai jos rehellisiä ollaan, niin kerkesin tekemään jo kolme kun en osannut valita vain kahta väriä, ovat niin herkullisia. Voin esitellä nekin pian täällä blogin puolella, niin innoissani niistäkin olen.

Jos sulla pukkaa heijastintarvetta, niin näitähän syntyy mun näpeissä koko ajan lisää, siispä nakkaa sähköpostiin tiedustelua a.polkutie(at)gmail.com. Hinta olis sellainen kuin 8e/ kpl sisältää postit. Voit myös tiedustella omaa väritoivettasi, tässä kun on murto-osa kaikista värivaihtiksista esillä. Myös Hapsista-heijastinta saa yhä tilattua, jos viime vuonna jäit ilman.

Ei muuta kun turvallisia syysmatkoja!

Onni löytyy pienistä asioista, kuten pienistä koirista

Hei vaan hei taas! Kerroin viime postauksessa, että meille on tapahtumassa perheessä jänniä juttuja. No nyt niitä tulee. Meille on nimittäin perheeseen saapunut perjantaina uusi tulokas, pieni Asla tyttö.
Asla on Lancashire Heeler eli kotoisammin heeleri. Hän on pian yhdeksän viikkoa ja sellanen teholyyli, ettei paremmasta väliä.

Lancashire heeler rotuna aiheuttaa lähes kaikissa kysyjissä ihmetystä - ai mikä se on, en ole koskaan kuullut? En ollut minäkään, ennen kuin kahlasin kirjaimellisesti koko Suomen kennelliiton koirarotulistan läpi ja törmäsin tähän perhettään suuresti rakastavaan pieneen tehopakkaukseen. Heeler vaikutti heti aivan täydelliseltä rodulta meidän porukkaan ja siitä se ajatus sitten lähti. Kaikille ketä rotu yhtään enempää kiinnostaa löytyy hyvä tietopaketti täältä KLIK.

Asla on kyllä valloittanut meidän koko perheen suurella rakastavalla ja villillä luonteellaan. En ollut uskoa silmiäni, kun jopa meidän kissat hyväksyi Aslan porukkaan samoin tein. Olikohan pieni paria tuntia kotona vielä ollut, kun sitä jo nukuttiin muina naisina saman torkkupeiton sisällä Leonin kanssa. Epulta otti vähän pidemmän tovin päästää Aslaa metriä lähemmäs, mutta kyllä nekin tänään nukkuivat jo samassa sohvan nurkassa torkkupeitton seassa tuhisten.

Myös Aslan ja Niilan välille syntyi välittömästi kahden hitsin villin yhteisymmärrys. Niila kun tulee päiväkodista, niin Aslan häntä vispaa niin kovasti, että koko pikkuinen koira tanssii sen mukana kuin mikäkin samba senjorita!

Olen ollut viime päivät niin iloinen Aslasta, että naama meinaa alkaa kramppaamaan kaikesta tästä hymyilystä. Kevät oli meillä melko rankka ja siihen päälle kesä niin kiireinen töiden kanssa, että pipoa meinas kiristää ihan toden teolla aina tuohon elokuun loppupuolelle asti, mutta nyt kaikki on saanut jotenkin paremman suunnan kerta heitolla ja elämä alkanut rauhoittua:
Ensin näin kaksi viikkoa sitten pienen rakkaan kummipoikani ensimmäistä kertaa ja hän sai kyllä tädin sydämen läikähtämään toden teolla. Samalla reissulla näin myös mulle niin kovin rakkaat kuviksen likat, joista yhden lapsi kummipoikani siis on. No sitten saapuikin Asla taloon tuoden hymyn kaikkien nassuille. Kirsikkana kakun päällä  Niila aloitti viisipäiväisen päiväkotiviikon nyt syyskuun alusta entisen kolmipäiväisen sijaan. Tämä tarkoittaa sitä, että mulla on kaksi kokonaista työpäivää viikossa enemmän aikaa tehdä töitä päiväsaikaan (ah, ei enää yötöitä! Hallelujah!) ja Niilalla kahtena päivänä lisää temmellystä päikyssä, jossa hän tuntuu viihtyvän ihan hirveän hyvin. Aamuisin Niila luettelee usein jo ennen päiväkotiin pääsyä päikkyamujen nimiä innoissaan. Tuntuu niin hyvältä  kun asiat alkaa taas palaamaan raiteilleen ja elämä ottamaan sellaisen suunnan, mitä siltä olen kaivannut. Vielä kun saan talvella niin hyvin edenneen laihikseni jatkumaan entiseen malliin, niin olen tyytyväinen. Vaan olen kyllä siitäkin jo iloinen, etten ole ottanut yhen yhtä kesäkiloa. Hahaa! Eiköhän toi Asla pistä entisestään vauhtia tän mamin kinttuihin kun tosta vähän kasvaa.

Huh, tulipas tästä nyt pitkä postaus, mutta kun on kerinnyt päivittää blogia niin harvoin, niin kuulumisia kertyy hirveä määrä. Nyt tulette varmasti kuulemaan meistä taas useammin, kun näin iltaisin on joskus aikaa päivittää blogia ainaisen työmaratoonin sijaan. Ihanata. Nyt hyvää yötä ja iloista viikkoa kaikille!

Tässä parit kuvat, joissa Asla enemmän ja vähemmän nukkuu kaikissa. Hän on niin hirveän vauhdikas, ettei oikein tarkkoja kuvia tule neidistä liikkeessä. Tarvii vissiin virittää järeä kalusto, että saadaan kunnon kuvia tytöstä myös leikin tiimellyksessä.

Viikonloppua pukkaa

Se on kuulkaas viikonloppu ihan korvilla, eikä mikä tahansa viikonloppu, vaan kesän ehkä eka ja vika helleviikonloppu! Siitä siis nauttimaan. Itse lähden Seinäjoelle tapaamaan ystäviäni (kuviksen likat kokoontuu jälleen) ja tuoretta kummipoikaa. Minusta tuli siis kesällä kolmannen kerran kummi pienelle ihanalle poikaliinille. Ihanaa päästä nuuskimaan vauvaa.

Mutta näihin kuviin ja tunnemiin Leon ja Eppu toivottaa aurinkoista viikonloppua!

Onkos tullut Joulu näin kesän keskelle?

Jouluhan on jo ihan pian, joten nyt on hyvä aika esitellä teille yks jouluisa juttu eikö, heh.
Osallistuin nimittäin keväällä kuvittajille suunnattuun Postin joulupostimerkkikilpailuun. En sijoittunut vaan, ei haitanne kun "hävisin" tosi hienoille postimerkeille, joista toisen oli tehnyt kuvittaja idolini Sari Airola (merkit näet tästä). Vaikkei voittoa irronnut, niin olen kyllä erittäin tyytyväinen näihin omiinikin, kyllä näitä olisi kehdannut omiin joulukortteihin liimailla.

No ei ihan vielä alotella sentään jouluhommia vaan nautitaan kesästä kun sitä on vielä jäljellä. Mukavaa helleviikkoa kaikille!
 

Katoha kesä!

Täällä ollaan taas alettu pyörittämään arkea niin vauhdilla, ettei paljoo ole kerinnyt työpäivän päälle paikalleen istahtaa. Niilan päiväkoti on alkanut melko mutkattomasti. Nenähän sillä tietty heti niiskaa taas ja aamuisin vielä itkettää ja välillä iltaisinkin kun on niin väsy oudokseltaan päikkyhommista. Pääasia, että päivät ovat sujuneet kuulemma reippaasti laulellen. Kyllä helpottaa äiti polon mieltä kun tietää että toinen viihtyy.

Tällä viikolla ollaan saatu nauttia myös auringosta ja juuri sopivista keleistä. Ihanaa kun illallakin on niin lämmin, että pitkän ja hikisen työpäivän jälkeen voi hilpasta vielä hyväksi toviksi pihalle leikkimään tai lenkkipolulle naapurin kanssa. Kiva että kesä ja lähes hellepäivät nyt lopulta tuli vaikka yleisesti ottaen kannatan vuodenajan mukaista säätä. Elokuussa saa alkaa jo viilenemään, mutta eipä haittaa kyllä yhtään muutamat viikot lämpöä tähän, niin jaksaa sitten taas pitkän pimeän talven.

Tämä kesä kyllä humpsahti ohi niin äkkiä, että ei kerinnyt kissa sanoa vaikkei mitään niin suuria suunnitelmia edes ollut. Olen tehnyt hirmusti töitä ja touhunnut perheen kanssa siellä sun täällä.

Meillä perheessä puhaltaa myös uudet tuulet, jotka syyskuun tullen tuo mukanaan elämäämme jotain hyvin pientä ja jännittävää. Pysykäähän kuulolla niin paljastan hieman tuonnempana, että mitä *salamyhkäistä hihittelyä*.

Nyt oikein mukavaa viikonloppua joka sorkkendeerukselle!

Unelmien Koiramäki

Nyt on sitten vuorossa sitä lupaamaani Koiramäki -rapsaa. Oltiin siis perheretkellä Tampereen suunnilla ja matkamme ensimmäinen etappi oli Särkänniemen Koiramäki. Olen siitä asti haaveillut tuonne Koiramäelle pääsystä kun se pystyyn pistettiin ja nyt vihdoin se haave toteutui vähän kuin sattumalta. Tarkoitus kun oli lähteä vain Nokialle Eedeniin polskimaan, mutta huone vapautuisi vasta illemmalla, niin aamuksi tarvi keksiä puuhaa. Koiramäelle tietty!

Ja vähän jopa ehkä itseäkin naurattaa, mutta taisin olla meidän perheestä eniten innoissaan tuosta paikasta. Niilahan tunnettuun tapaansa on pähkinöissään kaikesta, missä pääsee kirmailemaan ja kiipeilemään, mutta taapero polo ei kyllä tällä erää pärjännyt äidille siinä kisassa. Mun ystävät saattaa tietääkin, että kun mä jostain innostun, niin se tapahtuu isolla I:llä. En ollut pysyä nahoissani ja kierrätinkin pojat kahteen otteeseen Koiramäen ympäri hihkuen ja osoitellen, että "eikä katso nyt tuotakin ja tuolla on Herra Hakkarainen" ja "iiik, Drakkulan linna, emmä kestä!" Jarkolla tais olla vahdittavanaan kaksi lasta sinä hetkenä. Mutta hei minkä sille teet, kun ihan pienestä pitäen olen suuresti ihaillut ja rakastanut Kunnaksen kirjoja ja nyt sain itse hypätä mukaan tarinaan.

Luin netistä että Koiramäellä järjestetään myös Koiramäen Joulu! Aivan ihana ajatus. Että matkaseurahakemuksia voi laittaa mulle tulemaan, hehe!

Joku voisi sanoa, että ei se ole mikään suuri taikka ihmeellinen paikka, mutta minulle se oli mieletön!
Tässä tulee nyt pikkuinen kuvakooste, mutta vain muutamista kohdista , Koiramäki pitää itse nähdä ja kokea.

Kesän syvin olemus

Taas se aika kun olen kotiutunut luovuuslaboratoriosta ja pakko vähän kirjoitella luovan intopiikin vallassa silläkin uhalla, että parempi olis vaan olla nukkumassa jo. Tästä on tullut perinne näemmä.

En ole heinäkuussa hirveemmin kerinnyt pukahtamaan täällä blogin puolella. Toisin kuin ehkä moni kuvittelee, niin kesäkuukaudet ovat meille kuvittajille ja graafikoille usein järin kiireistä aikaa. Kohtalotoverigraafikko Aino blogissaan Visuaalisesti vaativa valotti osuvasti alan työrytmin luonnetta.  Allekirjoitan täysin tuon Ainon pohdinnan, etenkin nuo viimiset aatokset, kuinka aina hetken voi harmittaa, kun muut tuulettaa lomiaan, mutta hetken päästä jo muistatkin, kuinka paras duuni mulla on. Ollaan me vaan kaks hiton onnekasta mimmiä, kun saadaan tehdä työksi juuri sitä mitä rakastetaan.

On mun kesään mahtunut kyllä kaikkea muutakin puuhaa, kuin työt vaikka se virallinen kesäloma aina enemmän ja vähemmän jää uupumaan. Heinäkuun alussa olin monta päivää mökillä Niilan kanssa, kun Jarkko lähti perinteiselle Nimettömän Kalakerhon lapinreissulle. Päivät nautittiin auringosta jumbo sikoja heitellen ja muumilaivaa upotellen, kun taas illalla karattiin itikoilta tupaan tekemään töitä läppärin äärelle ja jutustelemaan perheen kanssa. Sain mä mökkeillä vuorokauden ihan lapsivapaastikin ja täytyy sano, että sekin oli oikein mukavaa vaihtelua.

Mulle muutenkin kesässä on jotenkin tärkeintä se yleiskuva ja tietynlainen huolettomuus. Että koko kesä on tuntunut jotenkin hauskalta ja semmoselta iloiselta ja paineettomalta. Ei niinkään se kuinka monta reissua kerkiän tekemään, monta tapahtumaa kerkiän koluamaan ja että mökillä täytyy käydä vähintään niin ja niin monta kertaa, jotta loma on onnistunut.
Mä olen myös vähän sellainen, että herkästi otan paineita kavereitten näkemisestä. Oon välillä niin kiireinen, että en paljoo arkena kerkiä tapaamaan, kun on työt ja perhe ja salilla ja lenkilläkin tarvis keritä käymään, niin siinä leppoisa lattehetki kaikkien kavereitten kanssa viikoittain ei oikeen meinaa mahtua kuvaan. Kesällä tästäkään ei tarvi ottaa paineta, koska ihmiset on joko

a) itse järkännyt itselleen niin super kiireisen kesän, ettei perus leppostelut mahdu heidänkään arkeen
b) niin kiireettömiä lomaihmisiä, että iltalenkki valoisassa yössä klo 21 tai aamuiset puistotreffit äipän ja taaperon kanssa on ihan sopiva aika tavata.

Parhaat kesät syntyy niin, että suunnitellaan vaan vähän kerrallaan ja jätetään sponttaanille tupsahtamiselle sijaa. Tämä kesä nyt on säiden puolesta ollut niin surkea, että aika vähän onkaan tullut tehtyä tupsahtelua, mutta onhan tässä vielä aikaa. Pieni perheretki oli ainoa asia mikä laitettiin viralliselle kesä todo-listalle ja se buukattiinkin viime viikonlopulle. Käytiin Särkkiksen koiramäellä ja Nokian Eedenissä polskimassa. Oli tosi kiva ja huoleton reissu. Laittelen teille vaikka tällä viikolla pienen kuvareportaasin. Olin nimittäin ikuisena Mauri Kunnas -fanina hiukkasen innoissani siellä koiramäellä.

Tällaisia kesäaatoksia. Ja kuten kuvasta huomaatte, mun mökkeilyviikolla oli mahtavat kelit!