Kissaa ja puteleita banskussa

Nyt kerron teille taas hauskan työjutun. Sain nimittäin kerrassaan mieleisen toimeksiannon tuossa taannoin kun pääsin suunnittelemaan ja kuvittamaan kosmetiikkabloggaaja Kissiksen uuden bannerin. Koko projekti sujui niin mukavan letkeissä tunnelmissa, että näin jälkikäteen oikein hymähdyttää, miten hyvin meillä ajatus luisti Kissiksen kanssa. Olen pitkään seurannut ko blogia, joten tämä työ tuntui senkin puolesta todella kivalta luottamuksen sanalta.
Kissiksen blogi muutti kuun puolessavälissä uudelle kosmetiikkabloggaajien omalle sivustolle, Purkkimafiaan. Käykäähän ihmeessä katsomassa, jos ette ole vielä kerinneet. Purkkimafiasta löytyy toinenkin blogi jossa on mun tekemä banneri, eli Siamese Lipstick.

Vaan tässä kuvakaappaus Kissiksen sivulta, miltäs näyttää arvon tuomaristo?

Ihan helmi helmikuu

Mulla on pitkään ollut tekeillä tällainen helminauhaprojekti ja vihdoin sain sen valmiiksi. Ensimmäiset helmet (nuo virkatut nimittäin) syntyivät jo about vuosi sitten ja muita olen haalinut ja väsäillyt tässä pikku hiljaa. Mikäs sen parempi kuukausi näille valmistua kun kevään ensimerkkejä väläyttelevä helmikuu! Ihan helmet helmikuun keväthelmet sanon minä!
 Näillä saa kyllä tylsempäänkin tanttuun kivaa pientä pilkettä.

Hitsi että tänään onkin jännittävä ilta kun pääsen näkemään kaverin keikan ekaa kertaa livenä. Ihan mahtavaa. Meitä lähtee pieni mutta pippurinen tyttökööri kannustusjoukkoihin lavan eteen heilumaan. Varmana tulee kiva ilta! Instagramin puolelta täältä näette epäilemättä välähdyksiä illasta jo tänään :).

Tästä linkistä pääsette katsomaan kaverini uuden ihanan musavideon, joka saa kyllä kaipaamaan kesää jo melko kovasti. Ja hei jos ootte Lahdessa, niin tulkaapa paikan päälle Vanhaan Mestariin klo 23 alkaa setti ja vapaapääsy! Mua saa myös tulla nykimään hihasta sinne eturiviin :).

Mukavaa viikonloppua kaikille - olkaa onnellisia!

Langan ei niin laiha kettu

Haluan esitellä teille uuden ystävän ja apurin, lanka-assarini nuokkuvan ketun. Hän on lankakulho, jossa lanka pyörii kiltisti kun minä pistän vimmatusti virkaten. Todella hyödyllinen esine kun lattialla pyörii kaksi kissaa ja taapero, jotka kaikki kilpaa riuhtoo kerää kuin mielipuolet. Nyt voin jemmata kulhon viereeni sohvan nurkkaan ja siinä se kiltisti uinuu ja tuhisee lankaa pyöritellen.

Tämä ihanuus on minulle tilauksesta tehty ja sen emo löytyy täältä. Samasta kaupasta löytyy myös niin ihania muita kulhoja ja kuppeja sekä hurmaavia otuksia, että sydän meinaa pakahtua kun niitä katselee. Olkaa siis varovaisia, jos menette kurkkimaan, nämä ihanat vie sydämen!

Ystävä minussa

Hyvää ystävänpäivää te kaikki Uutistoimiston ystävät!
Mieltä lämmittää suuresti, että kuljette mukana näinäkin aikoina kun kiirettä pukkaa niin, että blogin päivittely on hiljaisempaa. Kiitos siitä ystävät!

Olen viime aikoina pohtinut ystävyyttä todella paljon. Ystävyys on ollut itseasiassa enemmän läsnä kuin aikoihin viimisen vuoden aikana:

Syksyllä sain olla mukana saattelemassa ystävää avioliiton autuaaseen satamaan ja siinä kiireessä se ystävyys menikin kaiken edelle kun häitä hiki hatussa puuhattiin. Onneksi minä taisin olla pahempi stressaaja kuin morsio itse, niin ystävyys ei joutunut kovin kovalle koetukselle.
Olen myös joutunut olemaan huolissani toisen ystävän puolesta. Tämän asian tiimoilta onkin tullut käytyä läpi monenmoisia fiiliksiä aina pelosta huolen kautta totaaliseen voimattomuuteen. Vaikka parhaani teen auttaakseni, niin tuntuu etten vain pysty auttamaan. Enkä tässä tapauksessa pystykään vielä muuten kuin olemalla tukena ja siinä sivussa hellästi potkimaan persuksiin, jotta saataisiin muutosta parempaan aikaseksi. Kengän kärjet alkaa jo kulumaan, mutta eiköhän se tästä vielä iloksi muutu.
Olen myös kaivannut montaa kaukana olevaa ystävää. Mielipolo suhailee ikävissään ympäri Suomen aina Belgian kautta Intiaan asti. Ystävät tekee tästä maailmasta niin kovin suuren.

Vaan yhtä ystävää olen laiminlyönyt talven aikana aivan liikaa. Itseäni! Tajusin sen tuossa muutama viikko sitten kun yöllä silmät ristissä tein töitä ja vihdoin nukkumaan mennessä, en enää tiennyt olenko hereillä vai untenmailla jo. Ymmärsin, että nyt olisi aika ottaa stoppi tähän itsensä kurjuuttamiseen. Instagram -seuraajani näkikin jo, mitä tästä öisestä "heräämisestä" seurasi: Hyväviikko!
Hyväviikko piti sisällään hyvää oloa kuten hauskan aamupalan joka aamu, hyvät yöunet, liikuntaa, ystäviä, kampaajalla käyntiä, nauramista, pulkkalenkkejä, suukottelua, kutittelua, kauniita asioita ja hyviä löytöjä, kaikkea mistä hyvä olo kumpuaa! Ja se oli menestys, olo on ollut paljon parempi, vaikka hyväviikon jälkeen onkin taas välillä lipsahtanut yötyön puolelle, mutta kokonaisuudessaan osaan taas olla paremmin itseni ystävä ja jaksan paremmin. Jos kaikki älyäisi olla itsensä edes toiseksi parhaita ystäviä, niin monen olo olisi parempi. Haastan teidät ystäväiseni nyt viettämään omaa hyväviikkoa ja jos ig löytyy, niin laittakaa kuvia #hyväviikko ja tägäilkää mua, niin näen miten hyvä lähtee kulkemaan omia polkujaan eteenpäin täältä.

Annoin aamulla Jarkolle ystävänpäivälahjaksi jättiläismäisen nougat -pötkön, josta luonnollisesti vaadin lahjoitusta myös parhaalle ystävälleni itselleni! Nams!

Tässä muutamia kuvia mun insta-tilin hyväviikosta:

Onnellinen Omppustelusta

Kevätväsymys ja hurja työaalto on melko vapaa-ajan murskaava kombo, siispä täällä on elelety hissun kissun viime aikoina. Vaan nyt on sen verran kivoja uutisia, että ne täytyy kiireestä huolimatta päästä täräyttämään ilmoille. Instagram -seuraajani tästä jo jotain tietääkin, mutta nyt vihdoin pääsen kertomaan tänne blogin puolelle asiasta. Sain nimittäin tuossa loppuvuodesta ihan mahtavan työmahdollisuuden, kun Ikasyr -niminen kangaskauppa netissä halusi sunnittelemani kangaskuosin mallistoonsa. No nyt on Omppustelu saapunut tehtaalta ja minullekin toimitettu siitä hyvä pala ja olen lähes sanaton onnesta ja innosta! Niin kivalta se näyttää ja tuntuu. Mun ihka ensimmäinen kangaskuosini. Huh.

Olen esitellyt kangasta ystäville ja tuttaville ja vastaanotto on ollu mieltä ylentävä! Useampi on sanonut jopa että "pakko saada". Musta on kerrassaan ihana ajatus, että kenties ensi kesänä jossain päin Suomea tepsuttelee pieni tyttö paljain jaloin nurmikolla, mekko päällä jonka helmassa hulmuaa mun omppuset.  Iih, pakahdun onnesta.

Mikäli siellä lukijoissa löytyy ompelutaitoisia ja näpit napsaa omppuja kohti, niin Omppustelu löytyy Ikasyri:n verkkokaupasta täältä. Ja jos ompelette Omppustelusta jotain olisi ihan mahtavaa nähdä siitä kuvia, siispä laittakaa ihmeessä tulemaan a.polkutie (at) gmail.com.

Keväisin se valo

Tähän aikaan vuodesta, kun takana on mielettömän pitkä pimeä sitä huomaa jo kaipaavansa valoa. Haaveilee kesäpäivistä, kun voi köllötellä auringossa ja tuuli kutkuttelee selkäkuoppaa. Näin se menee aina. Syksyn pimeyden turruttamana unelmoi keskikesän valosta, vaan ei muistakaan enää niitä raastavan kirkkaita pakkaspäiviä, joita tässä tammi-helmikuussa on luvassa varmasti useita. Niitä, jotka paistaa niin kirkkaasti, että olo itsellä on kalpea ja nuhjuinen, koti näyttää pölyiseltä ja talven möyrimältä kaamospesältä. Vaikka aurinko kuinka ihanasti hellisi poskia, on se noin suurena annoksena jotenkin aivan liikaa vielä henkisessä hämärässä hipsivälle sielupololle. Huokaan helpotuksesta kun illan hämärä tekee tuloaan ja voi taas hetkeksi käpertyä siniseen suojaan, jossa ei näy liiemmin pölyt eikä silmäpussit. Tammikuu onkin yleensä ottaen ollut allekirjoittaneelle se vuoden vaikein.

Viime vuonna tähän aikaan olin pienen vauvan hormoonihuuruisessa sumussa vaeltava äiti ja tammikuu meni nopeasti ja kepeästi. Tänä vuonna huomaan jo toista ääntä kellossa. Olen ollut todella väsynyt ennätyspiemän syksyn jälkeen ja huomaan, että olo todella on nuhjuinen. Muutamana päivänä on oikein ahdistanut katsoa peiliin, kun takaisin toljottaa kaamean flunssan jälkeinen kalvakka naamanpuolisko mustilla silmän alusilla, joita kauhistuisi jo pandakin. Onneksi en ole yhtään sellaista "kurjuuden maksimointi" -tyyppiä, enkä jää olooni makaamaan vaan, puuhastelen ja urheilen pahimmat turhautumat pois. Lohdun tähän nuhrupulmaan tuo kaksi ajatusta: a) tämä on sangen nopeasti ohimenevä vaihe ja pian nautin jo ulkona heräävästä keväästä. b) en todella ole ainoa, kelle kevät tekee tämän olon.

Tutkin aihetta hieman internetin ihmemaasta ja hakutuloksien määrästä päätellen en todellakaan ole yksin surumielisten kevätfiilisteni kanssa. Hakusanalla "kevätmasennus" löytyi paljon tietoa niin kevätväsymyksestä, kuin sen pahemmasta muodostaan kevätmasennuksesta. Löysin jopa tekstejä, joissa kerrottiin, että keväällä tehdää eniten itsemurhia. Kevätmasennukseen kuulemma harvemmin sairastuvat ne ihmiset, jotka taas kärsivät kaamosmasennuksesta. Heille lisääntyvä valo on lohdun lähde, siinä missä kevätmasennusta poteva ahdistuu sisäisen käppyräisyyden ja ulkona ilakoivan upean valon kontrastista. Todella mielenkiintoista luettavaa ja tuo lohtua ja ymmärrystä omaan nuhjuoloon.
Kyllä tästä taas selvitään, kun antaa armoa omalle peilikuvatukselle ja marssii kauppaan ostamaan vaikka uuden keväthuulipunan.

Onko lukijoissa kevätkäppyröitä, vai onko se syystuulet kun mieltä kaihertavat? Vai oletko kenties sitä tyyppiä, joka syksyllä älyää ottaa äkkilähdön etelään ja keväällä skimbailee Levillä ja antaa lumen heijastaman valon paahtaa iloiset rusketusrajat naamaan?



[Kevään valo - PMMP]

Toivoin ettei se enää tuu vuosi tuskin umpeutuu
Liian nopeaan unohtuu keväällä se valo
Joillekin se ei mitään tee kiva kun päivä pitenee
Töihin lähdön taas valaisee keväällä se valo

Ja vaikka on pahaa alussa on aina pahaa
me lisää otetaan

Kohtahan se kotiin tulee sitä ennen lähen menee
Vapaaks yhtä aikaa pääsee keväällä se valo
Siitähän se kai sekoaa puukot pitää piiloon laittaa
Ikkunassa lian paljastaa keväällä se valo

Ja vaikka on pahaa alussa on aina pahaa
me lisää otetaan
Ja vaikka on hyvää lopulta on liian hyvää
me muille jätetään

Tädit laskee taulukoissaan kadonneet, pudonneet tai kuolleet
Täällä huudellaan mitä ne Tesoman tytöt on taas tehneet
Elämä on kylmä kylpy Ikuiset sydämen jääriitteet
Ei ne sulakaan vaikka upottaa
vaikka kadottaa päänsä liimapussiin pakoon

Minuutti tai pari menee en haluu että kukaan näkee
Mennään ennen kuin se tulee keväällä se valo
Siitähän se kai sekoaa puukot pitää piiloon laittaa
Ikkunassa lian paljastaa keväällä se valo

Ja vaikka on pahaa alussa on aina pahaa
me lisää otetaan
Ja vaikka on hyvää lopulta on liian hyvää
me muille jätetään

Meillä paistelee iltapäivällä olkkariin jo aurinko. Onneksi ostin uuden maton, niin heti on kivempaa.

Kissat kyllä jo odottaa, että tulee kunnon porotukset ja päsee sohvalle naatiskelemaan auringosta.

Elämän aakkoset

"No  hei vaan hei taas te liikenteen pikku jukuripäät", aloitti mun autokoulun teoriamaikka aina tuntinsa. Kerrassaan leppoisa ja kiva mies, mutta niin lempeä ja rauhallinen ääni, että oli todella vaikeeta pysyä hereillä.

Mutta nyt haluisin kertoa teille taas hieman luovuuslaboratoriosta. Kirjoitan tätä tekstiä kaksi tuntia kotiutumiseni jälkeen (te saatte lukea tämän vasta huomenna) ja olen taas vaihteeksi niin innoissani, etten pysty vielä ajattelemaankaan nukkumista vaikka kello kolkuttelee jo puoltayötä. Saatiin viime kerralla tehtäväksi laatia lista oman elämän aakkosista ja tänään käytiin niitä läpi. Olihan hauskaa, jännittävää ja innostavaa! Kosteilta silmäkulmiltakaan ei säästytty, kun oikein availtiin niitä muistojen saloja. Mahtavaa myös huomata miten eri tavalla ihmiset aakkosensa koosti, millaisia sanoja putkahti esiin ja mitä olisi voinut kuvitella jonkun sanovan, tai mitä samoja sanoja listoista löytyi. Jotkut sanat saivat uuden merkityksen, toiset taas kaarrettiin kiertoilmaisuin.

Erinäisistä sanoista saatiin todella meheviä keskusteluja aikaseksi ja perus parituntinen venähtikin taas kolmeen. Paljon puhutti esimerkiksi sanat tylsyys ja turhuus. Kuinka olisi hyvä opetella olemaan tylsistynyt. Elämä on nykyään niin tehokasta, ettei tylsyydelle tai turhan toimittamiselle ole sijaa. Tästä päästiin myös ajatukseen että tylsyys ja turhuus on kovin subjektiivisia asioita. Moni voisi pitää meidänkin labraa täysin turhana tai tylsänä toimintana, mutta väitän että meistä jokaiselle se on monellakin tapaa erittäin merkityksellistä ja jännittävää.

Tuikkis totesi illan loppusuoralla jotenkin hauskasti, että "niin voihan sen illan näinkin viettää, aakkosia luetellen". Aloin illalla kotona miettimään, että olen kyllä niin etuoikeutettu ja onnekas kun todella voin viettää illan aakkosia luetellen, ihmisten seurassa, jotka ovat vähintään yhtä mukana kuin minä. Ja joiden seurassa ei tarvi yhtään stressata niitä "pieruajatuksiakaan". Kaikki ajatukset saa vain tulla hyvällä flowlla. Olen tavallaan hieman haikeana niiden ihmisten puolesta kenenen tietäisin rakastavan tätä harrastusta, muttei (vielä) ole mahdollisuutta siihen. Toivon niin sydämeni pohjasta, että tämä on vasta jäävuoren huippu ja luovuuslaboratoriosta paljastuu koko sen suuri ja mahtava kapasiteetti kaiken kansan saataville tulevaisuudessa. Siihen asti olen vain hyvin hyvin iloinen, että itse saan kiipeillä siellä huipulla uusia kulmia valloittaen.

Tässä vielä mun aakkoset sen kummemmin niitä avaamatta:

// A:aamu // B:bossu // C:cd // D:duuni // E:eläimet // F:Fazer // G:GoGo // H:hengitys // I:innostus // J:Jarkko // K:kynät // L:lapset // M:mielikuvitus // N:Niila // O:oma koti // P:pohdiskelu // Q:Queen // R:retket // S:saari // T:taide // U:Uutistoimisto // V:vesi // W:Wacom // X: x-kromosomi // Y:ystävät // Z:Zoo // Ä:äiti // Ö:öiset ideat //