13.8.2013
12.8.2013
Piirustusta ja ajatusta kropasta.
Tänään piirsin ensimmäisen raskausaiheisen kuvan. Oletan että näitä syntyy kyllä lisää. Raskaana olevat naiset kun mielestäni ovat niin kauniita olentoja. Odotan sitä aikaa kun oma pötsikin on niin iso, että siitä saa oikeasti meheviä kuvia. Sitten kyllä kamera laulaa.
On muuten erikoista, miten olen eniten sinut kroppani kanssa pitkään aikaan ulkonäöllisesti, mutta samalla mun on ollut kamalan vaikea myöntää itselle, etten enää jaksa ja pysty liikkumaan samalla tavalla kuin ennen. Ulkonäöllisesti olen siis hyväksynyt todella kivasti oman kropan muutokset, mutta tämä fyysinen puoli raahaa perässä. Pää ymmärtää järjellä, että tottakai kroppa hidastaa tahtia, jotta pienellä ihmisen alulla olisi turvallista kasvaa, mutta sitten se innokas jumppaaja mun pään sisällä on samalla pettynyt, kun zumban jälkeen ei enää tunnukaan ihanan bailanneelta, vaan lähinnä läähätyttää ja kiristää. No tänään kuuntelin sitä järki-Annaa ja jätin menemättä zumbaan ja sen sijaan heitin ystävän kanssa pienet salireenit kevein painoin. Ajattelinkin kokeilla seuraavaksi kuntosali ja uimahalli yhdistelmää ja kroppaa kuunnellen mennä niillä niin pitkälle syksyyn kun pystyy. Tarkoitus olisi ilmottautua myös mammajoogaan.
Kaikki mammalukijat, vinkkejä hyvistä mammaliikuntamuodoista otetaan vastaan!
On muuten erikoista, miten olen eniten sinut kroppani kanssa pitkään aikaan ulkonäöllisesti, mutta samalla mun on ollut kamalan vaikea myöntää itselle, etten enää jaksa ja pysty liikkumaan samalla tavalla kuin ennen. Ulkonäöllisesti olen siis hyväksynyt todella kivasti oman kropan muutokset, mutta tämä fyysinen puoli raahaa perässä. Pää ymmärtää järjellä, että tottakai kroppa hidastaa tahtia, jotta pienellä ihmisen alulla olisi turvallista kasvaa, mutta sitten se innokas jumppaaja mun pään sisällä on samalla pettynyt, kun zumban jälkeen ei enää tunnukaan ihanan bailanneelta, vaan lähinnä läähätyttää ja kiristää. No tänään kuuntelin sitä järki-Annaa ja jätin menemättä zumbaan ja sen sijaan heitin ystävän kanssa pienet salireenit kevein painoin. Ajattelinkin kokeilla seuraavaksi kuntosali ja uimahalli yhdistelmää ja kroppaa kuunnellen mennä niillä niin pitkälle syksyyn kun pystyy. Tarkoitus olisi ilmottautua myös mammajoogaan.
Kaikki mammalukijat, vinkkejä hyvistä mammaliikuntamuodoista otetaan vastaan!
11.8.2013
Juhlia ja ajatuksia elämästä
Heippis ja hyvvee synnuntaita!
Täällä on taas juhlittu ja isosti! Tällä erää mun isukin lapsuudenkodin sadan vuoden ikää nimittäin. Kyseessä oli siis enemmän ja vähemmän sukujuhlat ja todella mukavat juhlat olikin. Tarjoomiset, puitteet ja kaikki oli (once again) todella hyvin suunniteltu. Isäntäväki alkaa olla jo kuulu näistä todella mukavista "kesteistään".
Juhlien pukukoodi oli "menneet vuosikymmenet ja itsehän olin valinnut pukuni teemaksi 50-luvun.
Omalla kameralla ei ollut "päästävarpaisiin kuvaa" musta, mutta saan varmaan muiden vieraiden kuvia, niin ei jäänyt tämä fiftarimama kokonaan ikuistamatta. Kännykällä kotona napattu räpsy löytyy blogin facebooksivulta.
Ja osa teistä varmaan jo huomasikin, että sen tukka on kynitty. Heh kyllä näin pääsi käymään. Mun piti kasvattaa häätukkaa, mutta tän vauva-asian myötä on yhä enemmän kiteytynyt ajatus, että elämä on juuri tässä ja nyt, eikä siellä täydellisessä tulevaisuudessa jotka kohti kokoajan pyritään. Mun lempi tukkka on aina kuitenkin ollut tämä hieman poikamainen lyhyt, niin tuli tunne, että miksi kasvattaisin hiuksia yhtä ainoaa päivää varten jossain tulevaisuudessa, kun voin nauttia lempitukasta 365 päivää vuodessa. Eikö ole aika avartava ajatus kun jostain se päähän napsahtaa? Kaksi pientä suurta sanaa "tässä & nyt". Mutta juu lopputulos näkyy tuossa alempana. Pistän teille tarkemman esittelyn tulevalla viikolla uudesta mallista.
Pidemmittä puheitta tässä juhlahumustelua:
Täällä on taas juhlittu ja isosti! Tällä erää mun isukin lapsuudenkodin sadan vuoden ikää nimittäin. Kyseessä oli siis enemmän ja vähemmän sukujuhlat ja todella mukavat juhlat olikin. Tarjoomiset, puitteet ja kaikki oli (once again) todella hyvin suunniteltu. Isäntäväki alkaa olla jo kuulu näistä todella mukavista "kesteistään".
Juhlien pukukoodi oli "menneet vuosikymmenet ja itsehän olin valinnut pukuni teemaksi 50-luvun.
Omalla kameralla ei ollut "päästävarpaisiin kuvaa" musta, mutta saan varmaan muiden vieraiden kuvia, niin ei jäänyt tämä fiftarimama kokonaan ikuistamatta. Kännykällä kotona napattu räpsy löytyy blogin facebooksivulta.
Ja osa teistä varmaan jo huomasikin, että sen tukka on kynitty. Heh kyllä näin pääsi käymään. Mun piti kasvattaa häätukkaa, mutta tän vauva-asian myötä on yhä enemmän kiteytynyt ajatus, että elämä on juuri tässä ja nyt, eikä siellä täydellisessä tulevaisuudessa jotka kohti kokoajan pyritään. Mun lempi tukkka on aina kuitenkin ollut tämä hieman poikamainen lyhyt, niin tuli tunne, että miksi kasvattaisin hiuksia yhtä ainoaa päivää varten jossain tulevaisuudessa, kun voin nauttia lempitukasta 365 päivää vuodessa. Eikö ole aika avartava ajatus kun jostain se päähän napsahtaa? Kaksi pientä suurta sanaa "tässä & nyt". Mutta juu lopputulos näkyy tuossa alempana. Pistän teille tarkemman esittelyn tulevalla viikolla uudesta mallista.
Pidemmittä puheitta tässä juhlahumustelua:
 |
| Mun sedän tekemää pullaa ja tädin tekemää kakkua, kyllä suku osaa! Nams! |
 |
| Jarkolla on mun Costo Jair-hattu ja ai että kun on passeli ton komiaan kalloon tuo hattu. |
 |
| Näin paukkuu henkselit velipojan ja Jarkon toimesta. |
 |
| Puutarhaan oltiin pystytetty valtava juhlateltta ja elokuun pimeneviä iltoja valaisi kivasti lyhdyt. |
 |
| Nams! |
 |
| Suomineito Lilli |
6.8.2013
Pistetään juhlaksi
Tässäpä tulloo kuvakooste pikkuveljen rippijuhlista reilun viikon takaa. Varoituksensana lienee tässä vaiheessa enää turha, herkut on jo nähty ja nyt himottaa sitten kakut ja pullat, hehe. Pahoittelut! Vaan ihan oikein että teillä muillakin naikkosilla tulee kaiken maailman herkkuhimot kun kauppa on jo kiinni, tarvi olla yksin näiden "ongelmien" kanssa, hehe.
 |
| Mango ei olis voinut paljoo kiltimpi juhlavieras olla. Aivan ihana hauva! |
 |
| Jarkon ja mun tekemä juustokakku. Näitä oli toinenkin, mutta siitä ei tullut kuvaa. |
 |
| Pikkuveljen kummitädin kasvispiirakka oli aivan älyttömän hyvää. |
 |
| Äiti oli laittanut pöydän todella kauniiksi |
 |
| Ja tässä se nuori ja komee rippimies. Voi aikoja, vastahan se oli vaippaikänen ja opetteli kävelemään! |
 |
| Tämä taas oli sukulaisrouvan tekemä kakku ja upean ulkonäkönsä lisäksi vei kielen mennessään! |
 |
| Napattiin vähän tällasta rippikuvan tynkää. |
 |
| Voileipäkakut kaikessa komeudessaan. |
4.8.2013
Retkeillen, letkeillen
Eilinen päivä oli yksi tän kesän vapaapäivistä onnistunein. Heti aamusta lähtien luvassa oli nimittäin retkeilyä luonnon helmassa, upeasta kesäpäivästä nauttien. Kaikki tämä tapahtui tietysti personal erämieheni Jarkon opastuksella.
Retkipäivä Starttasi Nurkarilta (mikä se sellainen paikan nimi oikeen on, hehe) jokivarressa käppäillen. Ihmeteltiin upeana pauhaavaa koskea ja kesätuulessa huminoitaan hyräilevää metsikköä. Nauroin Jarkolle huvittuneena, kun päässäni alkoi yhtäkkiä soimaan Finlandia-hymni, että nyt ollaan kyllä isänmaallisissa maisemissa, kun näinkin "hilpeät" kipaleet pyörii päässä.
Nukarilta mentiin pienen ruokatankkauksen kautta Hollolan kirkonkylälle mato-ongelle ja mukana oli tietysti niin eväät kuin muutkin onkitarpeet. Saatiin narrattua ylös muutamat kalaset, joista isoin oli kiistatta mun lahna. Jokainen näistä koukkuun napanneista poloista selvisi säikähdyksellä ja pääsi takaisin järveen. Mielestäni juuri oikea tapa kuluttaa paahtavaa hellepäivää on laiturin nokassa kököttäen. Onkiminen kun on sangen jännittävää puuhaa!
Siinä se päivä sitten hurahtikin huomaamatta ja oli aika lähteä kotiin päin iloisin mielin saunomispuuhiin. Näin sitä aina sattumalta huomaa, että onni piilee hyvin yksinkertaisissa asioissa.
Leppoisaa sunnntai-iltaa!
Retkipäivä Starttasi Nurkarilta (mikä se sellainen paikan nimi oikeen on, hehe) jokivarressa käppäillen. Ihmeteltiin upeana pauhaavaa koskea ja kesätuulessa huminoitaan hyräilevää metsikköä. Nauroin Jarkolle huvittuneena, kun päässäni alkoi yhtäkkiä soimaan Finlandia-hymni, että nyt ollaan kyllä isänmaallisissa maisemissa, kun näinkin "hilpeät" kipaleet pyörii päässä.
Nukarilta mentiin pienen ruokatankkauksen kautta Hollolan kirkonkylälle mato-ongelle ja mukana oli tietysti niin eväät kuin muutkin onkitarpeet. Saatiin narrattua ylös muutamat kalaset, joista isoin oli kiistatta mun lahna. Jokainen näistä koukkuun napanneista poloista selvisi säikähdyksellä ja pääsi takaisin järveen. Mielestäni juuri oikea tapa kuluttaa paahtavaa hellepäivää on laiturin nokassa kököttäen. Onkiminen kun on sangen jännittävää puuhaa!
Siinä se päivä sitten hurahtikin huomaamatta ja oli aika lähteä kotiin päin iloisin mielin saunomispuuhiin. Näin sitä aina sattumalta huomaa, että onni piilee hyvin yksinkertaisissa asioissa.
Leppoisaa sunnntai-iltaa!
2.8.2013
Se olis arvonnan paikka!
Kuten aiemmin vauvauutisen yhteydessä lupasin, järjestäisin nyt taas teille parahimmat lukijani pienen arvonnan! Olen viime aikoina kunnostautunut näpertelyn saralla ja olenkin täysin hullaantunut tällaisten kangaspäälysteisten nappien tekemiseen. Näitä on syntynyt jo monen moisia ja taustaan olen kiinnittänyt niin magneetteja kuin rintaneulojakin.
Nyt olisi teillä mahis saada näistä jokunen omaksenne. Arvon kolme nappisettiä kussakin neljä nappia 1 rintaneula ja 3 magneettia.
Osallistua voit seuraavalla tavalla:
Jätä kommenttiboksiin kilpailuaikana kommentti jossa kerrot seuraavat asiat:
- nimimerkki
- sähköposti, josta sinut tavoitan jos voitat
- mikä napeista on absoluuttisesti ihanin
Näillä tiedoilla saat yhden arvan. Toisen arvan saat jos linkität kilpailun omaan blogiisi. Linkkaa blogisi tällöin myös kommenttiboxiin, niin minäkin nään teidän lukijoiden blogeja.
Ei muuta kun arpaonnea kaikille!
Laula Rauli, laula!
Käytiin eilen Jarkon kanssa ravitsemassa kulttuurinälkää Pesäkallion Kesäteatterilla ja katsomassa näytelmä Raitilla – Rauli Badding, jota niin moni olikin meille jo kehunut. Ja eipä turhaan ollut kehunutkaan! Esityksen jälkeen oli niin monitunteikas olo, että harvoin esimerkiksi leffateatterissa saa tällaisia viboja aikaan.
Satu Säävälän ja Väinö Wecktrömin käsikirjoitus kaikkine laulukohtauksineen oli kerrassaan upea ja tarina kulki eteenpäin säännöstellen sopivassa määrin naurua ja liikutuksen kyyneliä. Joissain kohtauksissa oli vaikea jopa erottaa näitä kahta toisistaan, kun lavan etuosassa tapahtuu hulvattomuuksia siinä missä taaempana kulkee surullisen sävelen tahtiin hautajaissaattue.
Näyttelijäkaarti ja roolitukset olivat menneet nekin vähintään nappiinsa ja taitavia laulajia ei lavalta puuttunut. Koko esityksen ajan en lakannut ihmettelemästä kuinka pääroolin Badding, eli näyttelijä Väinö Weckström niin taitavasti loi yhä uudelleen ja uudellen uskomattoman Rauli-illuusion eteemme. Äänen sävyt, eleet ilmeet ja se laulu. Huhhuti huijakkaa mikä veto sanon minä. Erittäin paljon nauruhermoja kutkutti myös M.A. Nummisen hahmo, joka kaikessa koomisuudessaan oli sekin pelottavan hyvä imitaatio alkuperäisestä.
Tarina itsessään on niin riipaiseva herkän ihmisen nousu ja tuho, ettei tuota tosiaan kyyneleittä katso.
Käsikirjoitus olikin mielestäni saanut vangittua juuri oikean määrän tragedian aineksia itseensä, eikä lähtenyt suomileffojen tyyliin mässäilemään ihmispolon inhorealistisella surkeudella, vaan surulliset kohtalot kuvattiin viimeistä hengenvetoa myöten herkästi.
Ainoa asia mikä koko kokemuksessa jäi harmittamaan oli oikeastaan se, että kävin katsomassa tämän vasta nyt, kun esityksiä on jäljellä enää tämä viikko. Näin ollen en mitenkään saa kaikkia niitä ihmisiä tuota katsomaan kenen sen soisin mielelleen nauttivan (eli ihan joka ikisen). Esitys on ollut niin suosittu, että eilinenkin näytös oli tupaten täyteen loppuun myyty. Jos kuitenkin tohdit koittaa onneasi, niin lippujen varaamisesta ja esitysaikataulusta löytyy tietoa täältä.
Kiitos Pesäkallion lahjakas väki! Anna kuittaa.
ps. uutinen: parahimmat lukijani, olkaapa kuulolla arvonta julistetaan tänään.
Satu Säävälän ja Väinö Wecktrömin käsikirjoitus kaikkine laulukohtauksineen oli kerrassaan upea ja tarina kulki eteenpäin säännöstellen sopivassa määrin naurua ja liikutuksen kyyneliä. Joissain kohtauksissa oli vaikea jopa erottaa näitä kahta toisistaan, kun lavan etuosassa tapahtuu hulvattomuuksia siinä missä taaempana kulkee surullisen sävelen tahtiin hautajaissaattue.
Näyttelijäkaarti ja roolitukset olivat menneet nekin vähintään nappiinsa ja taitavia laulajia ei lavalta puuttunut. Koko esityksen ajan en lakannut ihmettelemästä kuinka pääroolin Badding, eli näyttelijä Väinö Weckström niin taitavasti loi yhä uudelleen ja uudellen uskomattoman Rauli-illuusion eteemme. Äänen sävyt, eleet ilmeet ja se laulu. Huhhuti huijakkaa mikä veto sanon minä. Erittäin paljon nauruhermoja kutkutti myös M.A. Nummisen hahmo, joka kaikessa koomisuudessaan oli sekin pelottavan hyvä imitaatio alkuperäisestä.
Tarina itsessään on niin riipaiseva herkän ihmisen nousu ja tuho, ettei tuota tosiaan kyyneleittä katso.
Käsikirjoitus olikin mielestäni saanut vangittua juuri oikean määrän tragedian aineksia itseensä, eikä lähtenyt suomileffojen tyyliin mässäilemään ihmispolon inhorealistisella surkeudella, vaan surulliset kohtalot kuvattiin viimeistä hengenvetoa myöten herkästi.
Ainoa asia mikä koko kokemuksessa jäi harmittamaan oli oikeastaan se, että kävin katsomassa tämän vasta nyt, kun esityksiä on jäljellä enää tämä viikko. Näin ollen en mitenkään saa kaikkia niitä ihmisiä tuota katsomaan kenen sen soisin mielelleen nauttivan (eli ihan joka ikisen). Esitys on ollut niin suosittu, että eilinenkin näytös oli tupaten täyteen loppuun myyty. Jos kuitenkin tohdit koittaa onneasi, niin lippujen varaamisesta ja esitysaikataulusta löytyy tietoa täältä.
Kiitos Pesäkallion lahjakas väki! Anna kuittaa.
ps. uutinen: parahimmat lukijani, olkaapa kuulolla arvonta julistetaan tänään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)