Sivut

7.9.2011

Tyttöstelyä mökkitunnelmissa







Tässä tulee kuvakooste tyttöjen mökkiviikonlopusta, johon siis sisältyi myös tutustumista Vääksyyn kaikkine mukavuuksineen. Kuvat eivät ole aikajärjestyksessä. Mietinpä vain kuinka moni voi sanoa, että mulla on maailman paras viiden flikan porukka, jonka kanssa jutut jatkuu aina siihen mihin ne viimeksi jäi, vaikka tapaamisen välissä oli aikaa vuosi? Eikä tarvi pelätä, että tää homma joskus kuihtusi kasaan, me tytöt ollaan aina ja ikuisesti kuviksen tytöt!


Espen kanssa muikeena Kunkun terdellä.

Näin glamouria se on kun nämä tytöt lähtee Vääksyyn.

Marianne esitteli kameralle Espen synttärilahjaa.

Vääksyn kovimmat kettutytöt!

Vääksyn kanavankupeessa on Ravintola Kanavan Kunkku, jonka yhteydessä on myös
aivan ihana sisustusliike. Käytiin tyttöjen kanssa ihastelemassa kaikkea nättiä.

Espe ja Kunkku. Kunkun löydät netistä osoitteesta:
http://www.kanavankunkku.com/

Loppuillasta arvauspeli oli jo melko hilpeetä puuhaa!

Maria nättimys sopi kyllä tuohon kauppaan kun nukke nukkekotiin.

Pitihän sitä tytöille esitellä Belgian Herkut. Ens kerralla ku tulee ikävä
Antwerpeniin, suuntaan Vääksyyn!

Suosittelen kaikille lämmöllä arvauspeliä! Tarvitaan vaan paperia,
kynä, teippiä ja muutama julkkiksen nimi!

Löysin sukulaisen Kontista ja päätimme antaa sen myös Espelle synttärilahjaksi.
Espe kiittää tästä infernaalista ääntä pitävästä pöllöstä, ole hyvä!

Tässä syksyn hämärtyviin tyttöjeniltoihin loisto vinkki: kynttilällä paistettuja
vaahtokarkkeja! Ihanaa ja maukasta.

Kuviksen tytöt syö aina hyvin ja maukkaasti kun porukalla jossain ollaan. Nam!

Takuuvarmat syksynmerkit on punaposkiset ruusunmarjat!

Sauruskin sen tietää, että  Caipiroska on kiva lisä möksäjuominkeihin!

Ei mikä tahansa mökkireissu

Lupasin aiemmin niitä kuvareportaaseja mökkiviikonlopuista kun molemmat on suoritettu. Molemmat viikonloput olivat aivan mahtavat ja ikimuistoiset joskin hyvin eri tavalla. No tässä tulee nyt kuvia mökkiviikonlopusta Jarkkiksen kanssa. Lupasin myös että tulee ehkä jotain yllättävää, niin tässä tulee sitäkin sitten kerta heitolla. Antaa kuvien ja kuvatekstien puhua!

Näin hyvät oli näkymät meikällä!

Löysin kylän hupsuimman portin ja kuten huomaatte säät kyllä suosi näitä.

Jarkkis senkun souteli tyyntä veden pintaa. Mökkisaari häämöttääkin taustalla.

Pitihän sitä paikallisessa käydä yksillä!

Naatiskeltiin olosta ihan kahestaan mökillä. Oli mahtavaa.

Punatukka veneellä keikkuvi

Viikonlopun kruunasi tällai pieni sormusasia <3

1.9.2011

Kun saapuu syyyyyyys!

Hei syyskuu ja tervetuloa! Olenkin jo hieman sinua odotellut, joten mukavaa kun saavuit.

Nyt ne varmaan jo siellä kuumeisesti miettii, että onko toi sekaisin, mutta en ole. Kesäni oli aivan mahtava: harjoittelu mainostoimisto Vincigatesissa meni todella mukavasti,  vapaa viikonloput ja illat teki kesän vietosta ikimuistoisen kaikkine tapahtumineen ja olenpa saanut myös oman alan hommia, kuten kuvituksia ja taittoja enemmän kuin koskaan aiemmin (siis nämä harjoittelun ulkopuolella ihan omia juttuja). Kaiken kukkuraksi kesä huipentui ja huipentuu kahteen mökkiviikonloppuun, joista ensimmäinen vietettiin Jarkon kanssa kahdestaan heidän vanhempien mökillä ja toinen tullaan viettämään mun tyttötiimin kanssa ensi viikonloppuna Essin vanhempien mökillä. Kummastakin mökkiviikonlopusta saatte tarkemman kuvareportaasin jahka tuo toinenkin viikonloppu ensin tulee vietettyä. Saattaapa olla ehkä jotain yllättävääkin tiedossa, ken tietää! 
Käytiinpä sitten eilen vielä Tallinnassakin velipoikani Antin ja serkkuni Tommin kera. Oli aivan hurjan hauskaa ja myö kolme nauraa käkätettiin enemmän kun hetkeen, oikeen sillä tavalla sydämen pohjasta. Nauraminen tekee kyllä ihmiselle niin hyvää. Täytyy sanoa, että Tallinna taas kerran hieman yllätti minut ihanuudellaan. Se on todella kaunis kaupunki kuhan satamasta malttaa kävellä vähän syvemmälle keskustaan ohi SuperAlkojen ja muiden viinamarkettien. Myö tehtiinkin oikein ihana kävelyretki vanhaan kaupunkiin ja jotenkin mieleeni tulvahti kovasti Belgian muistot. Rakennukset kaikissa väreissään ja suloiset pienet kadut muistuttivat minua hurjan paljon Antwerpenin vanhasta kaupungista. Tuli aika kova ikävä mun Belgian kotiin.
Kierreltiin ja kaarreltiin siis ympäri Tallinnaa ja hieman ostosteltiinkin. Löysin itselleni käsityöläistorilta aivan ihanan mustapunaisen ponchon, jonka aion ottaa mökille nyt mukaan ja kääriytyä siihen syysiltoja tyttöjen kanssa viettelemään.
Poikien ostokset painottuivat lähinnä tuohon alkomahooliin ja namiskuukkeliin laivalta. Itsekin ostin vähän lonkeroa. On se vaan niin paljon halvempaa!
Tämän kaiken kivan jälkeen olen kuitenkin erittäin valmis pimeneviin syysiltoihin Jarkko kullan kainalossa ja ah saan laittaa villasukat jalkaan ja muutenkin tuntuu että syksysin vaatekaappi tuplaantuu, kun voi taas käyttää lömpöisiä vaatteita. 
Tässä saatte vähän kuvamatskua reissusta ja ihan ensimmäisenä kuva mun uudesta syksytukasta:


syötii poikain kaa vähän namii salaa.


Tässä esittäytyy komiat pojat, veljeni Antti ja serkkuni Tommi

Pistin kokoajan pojat poseeraamaan eri kohteissa

Lisää näitä.



Oli hymy herkässä tällä maatuskalla

...ja pusukin

Mitä tohon ilmeesee nyt sanois Tommi...

Ihanat pienet katuset kivetyksineen vei sydämeni
takaisin Belgiaan.

Kauniit oli näkymät ylhäältä.

Oli siel sitten myös Shrek

Tervetuloa syksy, I´m ready!

Mysteeri

Käytiin myös pizzalla, nam nam

Pieni nokipoika ja joku patsas..eiku...heh.

Löydettiin sattumalta Pohjoismainen fashion illustration näyttely! Oli hieno.

Mahtavia töitä oli paljon...

Vaan parhaita oli Laura Laineen (mun kuvittaja idoli)
aivan käsittämättömän upeat työt!!

Lopuks viel kärry täyteen mehuu ja kotiin päin!



12.8.2011

Vegeruokaa A´la Anselmin ja Jarkkiksen koekeittiö

”Meillä on pupun kanssa sopimus, että minä en syö pupun ruokaa, eikä pupu syö minun ruokaa!” Näin lausahti erään ystäväni mies kerran. Minusta tuntuu, että tämä on enemmän sääntö kuin poikkeus perus ”syön rautaa ja paskon kettinkiä”- äijien keskuudessa. Salaatti on pupun ruokaa ja ei sellasta nyt voi syödä.
Itse olen ollut vajaan kaksi vuotta lakto-ovo-vegetaristi, eli kasvissyöjä joka käyttää myös kananmunaa ja maitotuotteita. Kun aloin vegeksi sain jatkuvasti törmätä kovin negatiivisiin asenteisiin ja  ennakkoluuloihin. “En tajua, en kyllä pystyis elää ilman lihaa” “Ethän sä voi saada kaikkia ravintoaineita kun et syö lihaa!” “Mikä hippi susta on oikee tullu?” Yeah right, hirvee viherpiiperö, joka elää aurinkoenergialla, heh.
Minut yllätti suuresti nimenomaan myös tyttöjen asenteet. Monen ajatuksissa lounas ei voi olla täyspainoinen ilman lihaa tai kalaa. Hassua, mutta onhan sitä kyllä itsekin välillä tosi ennakkoluuloinen tuntemattomien asioiden suhteen, sellainen se ihmisluonto vaan on!

Mutta olen kyllä saanut myös aivan mahtavaa palautetta kuten ”toi on niin siistiä, itsekin haluisin kokeilla, mutta ajatus tuntuu vielä jotenki vaikeelta.” Moni on myös ollut aidosti kiinnostunut, että millaisia ruokia yleensä syön. Mun äityli, mummo ja Jarkon perhe mummoineen päivineen myös on loihtinut ihan mua varten aivan ihania ruokia. Erityiskiitoksen loistavasta asenteesta haluaisin kuitenkin tässä välissä ihan mainita rakkaalle poikaystävälleni Jarkolle, jonka asenne vegeilyäni kohtaan on alusta asti ollut aivan mahtava. En unohtaisi ikinä sitä ensimmäistä ruokaa minkä tää näppärä ite mulle kokkaili. Ja ei suotta yks mun lempiruuista ole Jarkon tekemä bataattisosekeitto, se on aivan mielettömän maukasta!  Meillä syödään todella usein ihan pelkästään vegeruokaa ja Jarkko välillä naurahtaakin, että hänestä on tullut mun myötä osa-aika vege. 
Tässä vaiheessa moni on ehkä jo miettinyt, että miksi olen alkanut vegeksi. Uskokaa pois, multa kysytään sitä usein. Vastaus on melko yksinkertainen: mulla on paljon parempi olo kun en syö lihaa. Vatsa pelittää kivasti, iho voi paremmin ja olo on kevyempi. Olen alkanut kiinnittämään paljon enemmän huomiota siihen mitä suuhuni panen, joka taas vaikuttaa hyvin moneen asiaan. Vaikkei minulla tähän lähtökohtaisesti liittynyt mitenkään suuren suuria vahvoja eettisiä ajatuksia, niin onhan se iso bonus, että voi ruokavalinnoillaan vaikuttaa omaan kulutukseensa ja eläimetkin saa mun osaltani jäädä sinne laitumille. Ja niille, jotka luulee, että ihminen on aina ollut lihansyöjä, niin haluan kertoa , että eipä vaan ole. Ihminen on ennen metsästystaidon kehittymistä syönyt marjoja ja muita kasvikunnan antimia ja koska ihminen on on kehityshistoriansa aikana ollut sekaruokainen niin pitkään (1-2 miljoonaa vuotta), niin hänen fysiologiansa on mukautunut lihansyöntiin (Wikipedia kertoo näin). Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö ihminen pärjäisi ilman lihaa.
Vaikka olenkin melko alussa tässä kasvissyöjän urallani niin musta on kehkeytynyt jo melko mehevä vegekokki. Jarkkiksen kanssa me tehdään ihan super hyviä ruokia usein esim soijasta tai tofusta ynnä ihanien vihannesten.
Tässä muutamia kuvia todistusmateriaalina: 








Suo kuokka ja Anna

Olen elellyt tässä viime päivinä niin työntäytteistä graafikonalun elämää, ettei ole yksinkertaisesti ollut virtaa tänne tehdä mitään sen kummempia kirjoituksia. Kiva, että silti jaksatte yhä täällä käydä vakoilemassa, vaikka postausta toisinaan tulee hieman harvemmin. Mä tykkään teistä. Laitan sitten tänne näytille mun tekeleitä, kuhan saan tekijänversioita. Niitä odotellessa voitte ihastella kun käytiin Jarkon ja Anttonin (rakas pikkuveljeni) kanssa Linnaistensuolla.











3.8.2011

Kosketus

Kaikki kynnelle kykenevät katsomaan Nadjan ja Meri-Tuulin duetto!