Feel Berlin!

Noniin se olis ihmiset rakkaat sellainen homma, että tää mimmi lähtee muutaman tunnin päästä Berliiniin! Jännittää, hirvittää, riemastuttaa, kutkuttaa ja vähän itkettääkin. En ole viikonloppua pidempää aikaa ollut Niilasta erossa aiemmin. Nyt ollaan reissussa maanantaihin asti ja maanantainakin olen kotona vasta niin, että Niila pikku lintusein on jo nukkumassa. Hurjaa!
Mutta on kyllä niin upea reissu tulossa, että ei parane surkutella nyt yhtään.

Mukaan lähtee paras reissuseura, eli jo useamman reissun nähnyt kolmen muijan matkatiimi: Minä, Janet ja Raisa.Tällä erää vapaalle taskupaikalle lähtee mukaan myös matkustamisesta kiinnostunut nautaeläin Hertta! Voit seurata meidän ja Hertan kommelluksia Berliinissä instagramista tai jos et siellä vielä ole, niin mun instagram -kuvat näkyy tossa oikeella sivupalkissa. Siihen niitä päivittyy sitä mukaa kun uusia lisään. Eli kurkkikaapas sitä. Kuvat saa klikkaamalla isommaksi.

Berliinissä tapaamme myös jälleen mun maailman ihanimman "belgia siskon" Hannan ja miehensä Anskun. Ihan uskomatonta, mutta oltiin buukattu kumpainenkin Berliinin reissut samalle ajalle ihan sattumalta. Ihan paras juttu!

Vaan nyt on mentävä höyryymään vielä noitten matkatavaroitten pariin, siispä hyvää reissua mulle ja ihanaa loppuviikkoa teille kaikille!

Tässä meidän matkabiisi: Feel Berlin!

Päiväkotituulet

On ollut tosi jännä viikko. On ollut uusia jänniä töitä ja jälleen hykerryttävä ja innostuttava luovuuslabra, vaan yksi asia on kyllä ollut vahvasti päälimmäisenä, nimittäin se Niilan päiväkodin aloitus.

Maanaina oltiin siis tutustumassa muutama tunti yhdessä, mutta koska kaikki meni tosi hyvin päätettiin yhdessä Niilan hoitotädin kanssa, että tiistaina mami saa lähtee pakertamaan duunia heti ja Niila jää tätien kanssa syömään aamupuurot. Kotiin haetaan sitten klo 14:30 välipalan jälkeen.

Tiistai sitten koitti ja aamulla selvästi jännitys alkoi hiipimään mahanpohjaan. Sinne myö saapasteltiin päiväkodille. Eteisessä riisuttiin ulkovaatteet ja tehtiin muuta valmistelut. Sitten pitikin mennä jo viemään Niila leikkihuoneeseen. Pakko tunnustaa että tässä vaiheessa kyllä jännitti kovin.

Nyt se olisi sitten edessä, että Niila, joka ei juuri muuaalla ole ollut vielä hoidossa kuin mummolassa ja Mirkku murusella, jää sinne koko päiväksi vieraitten ihmisten kanssa. Vein Niilan muitten lasten sekaan ja nopeasti halasin ja kerroin, että äiti menee töihin ja tulee päivällä. Näin olin sen etukäteen suunnitellut. Niila alkoi karjumaan kuin pieni hyena. Minä päättäväisesti pysyin suunnitelmassa ja livahdin kiireen vilkkaa eteiseen, vaan erehdyin katsomaan taakseni: siellä se äitin pieni pikkulintu katsoi mua vedet silmissä ja karjui hoitajan sylissä. Pakko sanoa, että ulos kun pääsin niin kyllä siinä kyyneltä silmään pukkasi (mutta hei en sentään vollottanut suureen ääneen kuten kaverit oli pelotellut). Harmittaahan se nähdä että omalla pienellä on paha mieli. Mutta ei auttanut kun mennä kotiin tekemään töitä.

Kotona työhuoneessa istuin teekuppi kädessä. Olo oli pöllämystynyt. Mitä tapahtuu. Tässäkö sitä ollaan ja ihan luvan kanssa ja rauhassa sais töitä tehdä. Jokin hassu rentous laskeutui mieleeni. Jotenkin tiesin, että Niilalla on kaikki päikyssä ihan loistavasti, on se sen verran...no Niila! Sellainen rohkea tättärä. Starttasin duunit ja sain niitä tehtyä hurjan tehokaasti. Ihan kuin koko 1,5 vuoden kotiäippäily olisin kerännyt näppeihin jotain malttamatonta työbuustia ja hommat vaan soljui eteenpäin, siitäkin huolimatta että facebook ahkerasti muistutteli olemassaolostaan koko päivän. Tosi hyvä fiilis jäi ekan työpäivän jälkeen ja tuli tunne, että hitsi tähänhän vois taas tottua, työläisen elämään. Vaan myönnettäköön, että olin kyllä jo 14:15 päikyn ruokalassa silittelemässä välipalaksi rahkaa ja omenapiirakkaa maiskuttelevan pikkuiseni pitkiä kutreja.

Niilan päivä oli mennyt mallikkaasti. Itkut itkettiin aamulla, mutta muu päivä oli mennyt iloisesti puuhastellen, hyvin syöden ja sikeästi ennätyspäikkäreitä nukkuen. Olin ehkä maailman onnellisin äiti. Keskiviikko sujui aivan samalla kaavalla, joskin aamulla itku ei enää äitiä niin pahasti riipaissut, koska osasin erottaa siitä jo Niilalle tyypillistä komennusta, eikä niinkään lohdutonta hätää. Itku loppui jo kun pääsin eteisen oven taa.

Voiko tämä tosiaan mennä meillä kummallakin näin helposti? Koska tällä hetkellä tuntuu, että vaikka tulis mitä huonoja aamuja tai kokonaisa päiviä, niin ollaan kumpikin kokonaisuudessaan tosi sinut tän uuden tilanteen kanssa. Niilalla on hauskaa kun elämään putkahti kertaheitolla kymmenen uutta kaveria ja jänniä päiväpuuhia, uusia turvallisia aikuisia ja uusia elämyksiä. Miksi ihmeessä äitinä tästä olisin jotenkin haikeana tai surullinen.

Se on tietysti otettava huomioon, että olen siitä onnekas ihmishupsu, että rakastan työtäni, enkä ole missään vaiheessa kokonaan työelämästä poistunutkaan. Ymmärrän, että tämä päivähoitokokemus voi jollekin toiselle olla miljoona kertaa rankempi, jos työ mihin pitäisi palata muistuttaa enemmän pakkotyöleiriä, kun sitä omaa unelmaduunia. Mulla taas tämä kevät on ollut jos muutenkin, niin myös työn puolesta aika rankka. Työmäärä on ollut melkoinen ja se ylimääräinen aika, jota arjesta ei löydy on töihin otettu sitten yöunista. Pitkään jatuvat olemattomat yöunet ja jonkin sorttisesta esiuhmasta pullikoiva taapero, ei ole mikään kevyt taakka kantaa. Mikään työ ei ole ollut näin rankka kun tämä yötyö ja kotiäiti kombo ja mäkin olen kyllä melkosiakin duuneja vääntäny elämäni aikana. Mutta kyllä kannatti vähän venyä ja kiltisti vaan jonotella päikkypaikkaa. Nyt saatiin Niila niin ihanaan päiväkotiryhmään meidän lähipäikkyyn, että kaikki se yöraatamisen aiheuttama otsasuonen kiristys on ollut sen arvoista. Nyt ollaan vaan onnellisia ja katsotaan mitä tuleva viikko päikkypojan kanssa tuo tullessaan. Tuli mitä tuli me ollaan siihen nyt valmiita. Ja ainiin sain päiväkodista ison kirjekuoren jossa lukee ”Onnea Niilan äidille” . Sunnuntaina sitten kurkataan mitä se mun pieni lintu on äitille askarrellut. Pakahdun rakkaudesta.

 ♥: Anna

Oho sehän on Vappu!

Vappu tuli tänä vuonna kovin yllättäen, eikä meillä ole edes mitään varsinaisia vappusuunnitelmia. Olin jo aikaa sitten päättänyt että menen 30.4 Wöyhin keikalle, kun kerrankin tulevat Lahteen. No noin viikko sitten tajusin että kyseinen päivähän on Vappu-aatto. Ihan kiva, että on siis nyt vähän  jotain vappuohjelmaa muka. Niila boy menee mummolaan nukkumaan, kun äiti mamma ja isimies käy kuuntelemassa livemusaa. Siitä onkin jo tovi kun olen viimeksi keikalla ollut. Vähän jopa jännittää.

Mulla on työhommia niin paljon, että muuten vappu menee enemmän ja vähemmän tehokkaissa merkeissä. Yksi urakka olisi myös nyt hoidettavana pikimmiten, nimittäin Niilan vaatteiden nimikointi! Instagramissa Uutistoimistoa seuraavat tietääkin jo, että Niila sai päiväkotipaikan ihan tuosta naapurista!! Olen niin iloinen (vielä en ole ainakaan älynnyt alkaa murehtimaan), ei enää hirmuisen pitkiä yötyörupeamia ja Niilalle paaaljon ikäistään seuraa, ihanaa! Mutta koska keikkailta lähestyy täytyy nyt kirmata suihkuun. Oikein ihanaa vappua kaikille, missä sitä vietättekään!

Huomenta!

Noniin nyt on asiat niin, että Uutistoimiston on taas aika hieman herätä ja se tapahtukoon heti huomenna, tänään sataa ja on harmaata ja kissat näyttää mallia miten tänään toimitaan, mutta heti huomenna olkoon päivä uusi ja täälläkin taas alkaa tapahtumaan asioita. Olen erittäin iloinen, että olette jaksaneet pysyä matkassa tämänkin hiljaiselon läpi. Elämä vaan on ihmeellinen asia ja toisinaan se pysäyttää.

♥: Anna

Sillä Sisu!

Sanotaanko nyt vaikka näin, että ei haittais vaikka kävisitte vähän äänestämässä mun Graniitti Sisua vähän ylemmäs, heh. Kuun loppuun aikaa saada Graniitti top kymppiin. Apua tarvitaan ja jokainen ääni olis nyt tarpeellinen. Dänks dänks tyypit! Ois vaan niin hienoo ku ois kätösessä ihan ite suunniteltu Sisu- aski.

Tässä linkki äänestykseen: KLIK

Pieni hetki

Hei rakkaat lukijat. Halusin vain kertoa teille, että blogi saattaa olla hieman hiljainen tovin
henkilökohtaisista syistä, mutta täällä me yhä ollaa ja palataan vielä aktiivisempaan aikaan.
Laitan teille tähän muutamat arkikuvat katseltavaksi sillä välin.

♥: Anna

Fifty shades of Pink

Tällä kertaa aion tarinoida teille viime viikonlopun tyttöjenillasta. Olin nimittäin ystäväni tyttöisillä synttäreillä, jopa samassa rakennuksessa kuin pari viikkoa sitten kukkakekkereillä, mutta tällä erää hyvin erilaisten asioiden parissa. Kyseessä oli siis uudessa lahtelaisessa Boutique Mollyssä järjestetty naisten erotiikkatuotteiden esittelyilta synttäritunnelmalla höystettynä. Siinä meitä oli 14 leidiä kaiken kaikkiaan istumassa puolikaaressa kuuntelemassa ja kikattelemassa kuin Iitu, toinen Mollyn yrittäjistä esitteli kaikkea aina makeista vartalokastikkeista erinäisiin pupun, kolibrin ja avaruussukkulan muotoisiin "välineisiin".

Esittely oli rennon rempseä ja juhlaseura parin kuplajuoman vauhdittamana oikein iloista ja riemu raikasi kyllä varmasti ihan käytävään asti. Mahtavaa oli huomata miten avoimin mielin mimmit heitteli kysymyksiä ja hurttiakin huumoria, vaikka moni seurueesta saattoi tuntea vain itse päivänsankarin. Kukaan ei ollut tullut kauhistelemaan tai pyörittelemään silmiään ja esittelyn jälkeen alkoikin monen kännykät laulamaan tekstareita kotopuoleen, että kuinkas paljon sitä rahaa olikaan lupa tänään tuhlata.

Itse esittely oli riittävän huumoripitoinen, mutta kumminkin Mollyn tyyliin söpö ja sievä: Iitu otti aina jonkun tuotteen esille, kertoi miten se pelittää ja mahdolliset aiempien asiakkaitten suositukset ja pisti kiertämään. Siinä sitä istuttiin kuin kanat orrella ihmettelemässä muni... siis tuotteita. Synttärisankarimme oli hoitanut tarjoilupöytään ihanat herkkuset ja ilta kuluikin hujauksessa!

Mollystä siirryttiin Lahden yöelämään, jossa meno jatkui riehakkaana. Oli kyllä sangen virkistävä ilta täynnä naurua monen uuden hauskan naisen seurassa. Kiitos siis kaikki te rohkeet ja rokkaavat mahti mimmit! Voin suositella Boutique Mollya ehdottomasti esim polttari-, synttäri- tai tyttöjeniltapaikaksi. Esittely on ilmainen, jos koko porukan ostokset ylittää yhteensä 200 euroa. Ja sehän ylittyi meillä ainakin ihan hujauksessa.

Suosittelen myös Mollyssä pistäytymistä kaikille, ketkä kynnelle kykenee. Putiikki on niin soma pieni soppi täynnä pinkkejä vempeleitä, meikkejä, pitsiunelmia ja vaikka mitä, että kynnys tupsahtaa sisään on todella matala. Kauppa on siis kaikkea muuta kuin ne epäilyttävät erotiikkaliikket, joiden härskejä näyteikkunoita ei viitsi liiemmin edes vilkaista. Molly on raikas, söpö, asiallinen ja iloinen kaikenlaisten ja kokoisten, näköisten sekä ikäisten naisten liike. FB-sivuillaan Boutique Molly kertoo olevansa "Naisten alus- ja roolivaate, erotiikka- ja hupitavaraliike".

Mollyllä ei vielä ainakaan ole nettikauppaa, mutta hei kyllä tänne kannattaa ajaa vaikka vähän kauempaakin! Kuulin tarinan että vanhempi rouva oli ottanut asiakseen tulla oikein toisesta kaupungista bussilla paikalle, kun oli lukenut Mollystä lehdestä. Putiikki saikin paljon positiivista julkisuutta, kun Finnvera ei myöntänyt heille rahoitusta vedoten eettisiin arvoihin. Käsittämätöntä. Täältä voit lukea enemmän siitä.

Postaus ei siis ole blogiyhteistyö, en hyödy tästä rahallisesti itse, olen vain niin iloinen, että Lahdessa todella pärjää tällainen ihana naistenliike ja rohkea naisyrittäminen! Olé!

Pakko oli nappaa sovituskoppiselfiet rekvisiittoineen! Mollysta saa myös ihan mahtavia naamiaisasuja joka lähöön!

Ostin itselleni näitä ihania meikkejä ja niistä on tulossa oma postaus myöhemmin, olehan kuulolla!

Käsittämätöntä miten söpöjä ja nättejä nämäkin kaikki paketit ja itse tuotteet ovat!

Mollyyn on rantautunut jo ekat pinup- henkiset biksut korkeilla alaosilla - pu pu pi duu! - sanon minä!