Köpöti köp!

Kertoilin aiemmin, että olen alkanut harrastamaan juoksemista enemmän ja vähemmän tavoitteena usseemman kilometrin matkat ok vauhdilla. Olin tuossa alkuviikosta Hämeenlinnassa vähän kirmailemassa NiceRun tapahtumassa ja olihan kliffaa!
Meillä oli mitä mainioin kuuden loppuvuodesta synnyttäneen mamman tiimi ja kaikki päästiin kunnialla maaliin (mun aika oli reilut 40min), vaikka vettä satoi ja silmiä kirveli, kiitos sateessa levinneet ripsarit. Vaan se ei tän mimmiskän menoa haitannut. Kuusi kilsaa pistettiin jalalla koreasti eteenpäin ja maalissa fiilis oli mahtava siitäkin huolimatta, että olemukseni muistutti lähinnä uitettua piskiä ja maaliviivalla juoksioita oli vastaanottamassa neljä kappaletta Skandinaavista Hunksin lihaa.

Joku varmaan tuumailee, että eihän kuusi kilometriä juosten oo matka eikä mikään, vaan on se mulle aika hyvä saavutus, kun vasta kaksi kuukautta sitten lähdin ekaa kertaa juoksupoluille treenaamaan ja puolivuotta sitten muistutin viellä rantapalloa pötsitin kanssa.

Juoksun jälkeen vietettiin aika hätäinen vilustumisvaaralla höystetty piknik, mutta onneksi mammajoukon hurtti huumori lämmitti mieltä. Ihan mahti tapahtuma ja seuraavana on vuorossa elokuun lopussa Lahden Väriestejuoksu, ellei joku sitten yllytä mua tässä välissä kirmailemaan jonnekin muuaallekin. Omat kotikatujen köpötysharjotukset jatkuu luonnollisesti läpi kesän ja alennusmyyntien ykkössaaliskandidaatti onkin uudet juoksukengät.

Onkos lukijoissa ketään, joka oli mukana tuolla Hämptonissa juoksemassa?

Kaiken maailman kotkotuksia

Heippati hei ja hellehiki!

Taas on mahtunut viime viikkoihin paljon kaiken näköistä. Oli mun mummon 80v juhlat, jossa Niila suvun nuorimpana edusti hienosti. Ihanat juhlat olikin! Ollaan tavattu ystäviä, notkuttu kaikkien Niilan kummien kanssa, nautittu auringosta, ihmetelty enomiehen kissanpentua ja kirmailtu karkuun sadetta. On kerrassaan hämmentävää viettää tällaista lapsekasta kesää pois tietokoneen ja työpöydän ääreltä, vapaasti ulkona luuhaten. Kerrassaan on ihanata. Vaikka oon mä joskus sunnuntaisin tehnyt jo vähän töitäkin (työmyyrä mikä työmyyrä).

Vauvauintikin loppui tältä keväältä pari viikkoa sitten ja päätettiin, että pidetään lauantait tästä eteenpäin omatoimipuuhailupäivinä perheen kesken, kunnes uinnit taas elokuussa jatkuu. Koska Niilaa on alkanut ihan hurjasti kiinnostamaan kaikki eläimet, niin tästä inspiroituneena lähdettiin viime lauantaina piipahtamaan Heinolan lintutalolla. Kyllä siinä oli pienellä ihmisellä silmät ymmyrkäisenä, kun kaksi papukaijaa kaakatti ihan nokan edessä. Ja pääsipä siinä kohelluksessa pieni säikähdysitkukin, kun toinen noista kahdesta Ara-papukaijasta päätti rääkästä oikeen kunnon aarian noitaäänellään.
Valkoinen Kakadu oli paljon kivempi kaveri ihan pimeine tansseineen ja kotkotuksineen. Petolintuosastosta ei vielä Niilalle liiemmin iloa ollut, kun huuhkajat ja muut kottaraiset ovat maastopuvuissaan niin vaikeasti huomattavia. Ensi kesänä sitten niitä ihastelemaan. Suosittelen kyllä kaikille lämmöllä tuota lintutaloa jos Heinolassa päin tulee liikuttua. Sisäänpääsy on ilmainen paikka on melko mukavasti auki. Lisää infoa täältä.

Rasteilla loikkien

Kyllä se on vaan sellanen homma, että kun taloon tulee vauva niin moni asia muuttuu ihan hurjasti.
Vaan aina ei ehkä itsekään usko mitä kaikkea se voikaan muuttaa. Tänään nimittäin löysin itseni rämpimässä Niila kantoliinassa pitkin mettiä suunnistamassa kahden mammakaverin ja heidän lapsien kanssa. Siellä me mentiin pienet ja suuret kaikki yhessä koossa urhoollisesti eteenpäin rastilta rastille. Ihan hurjan hauskaa hommaa ja sääkin oli mitä mainioin. Hyvin jakso suunnistaa illalla kun aamu oltiin käytetty tehokkaasti grillaten ja hyppien trampalla.

Niila sai ensimmäisestä suunnistuksestaan todisteeksi nimensä oikeen viralliselle suunnistuslistalle tänne. Kannustan ehdottomasti kaikkia muitakin vauvakkaita kokeilemaan vaan rohkeasti kaikkea touhua vauvan kanssa. Saattaa yllättää itsensä, kuinka hauskaa sitä voikaan olla.
Touhukasta loppuviikkoa kaikille!

Asennot haltuun

Nyt kun kesä tulla päräytti tänne Pohjolaankin, niin Leon "Aurinkokuningas" DonAmen halusi tässä esitellä teille parhaat aringonottoasennot. Tänään on roikottanut vettä taivaan täydeltä, mutta huomenna taas paistelee, siispä olkaa hyvä:

Rapisevaa iloa

Olen päässyt tässä askarteluvimmassani mulle hieman harmaalle alueelle, eli ompeluun. En ole ikinä ollut mikään "kaavoihin kangistuja", vaan sovellellen menen ja teen ja tämä pätee ihan kirjaimellisesti mun ompelutyyliinkin. Eli en kyllä edelleenkään pysty koneella tuottamaan mitään kovin vaativaa ja kaavoja vaativaa, mutta näistä uusista tuotoksistani olen kyllä ylpeä.

Kehittelin Niilalle ja kahdelle kaverilleen (samanikäiset vaavikset) tällaiset rapisevat hypistelylelut. Ompelin siis tuollaisen nätin kankaan sisään muovia ja sujautin koko hommelin puupallon läpi, solmut kumpaankin päähän ja boom! lelu on valmis! Kangasosa rapisee kivasti ja puupalloa voi vaikka vähän maiskauttaa. Tää on Niilalla ollut ihan hitti ja sain kaveriltakin jo palautetta että hyvin toimii.

No lähipiiriin on tulossa myös vähän erilainen vauva, nimittäin meidän Eppu kissan pennuista yksi muuttaa mun veljelle tuossa viikon päästä. Päätinpä tehdä pikku kattimatikaisellekin oman rapisevan lelusen, jolla sitten Anna täti aikoo häntä mennä leikittämään, jahka pieni on kotiutunut rauhassa. Lelussa on täysin sama periaate, kuin vauvaleluissa, vaan hieman pienemmässä mittakaavassa ja pallon tilalla onkin naru, josta lelua voi kissalle roikotella.

Näitä on helppo tehdä ja ilo on iso niin kissoilla kuin muksuilla. Siispä kaikki kynnelle kykenevät signerit laulamaan!

Köpö köpö köpötys

Köpöttelin viikonloppuna vaunujen kanssa tuossa meidän lähimetikössä ja kylläpä siellä nyt on ihanata kun puiden alla lepuuttelee kuin pitsiliinana valkovuokkoja pilvin pimein! Luonto on muutenkin nyt jotenkin ihan kunnolla puhkeamassa eloon, kiitos näiden harmaiden sadepäivien ja auringonpilkahdusten vuorottelun. Viikonlopuksi onkin luvattu lämmintä ja mikäs sen mukavampaa, kun me ollaan lähdössä mökille. Ihanaa, kesä voi alkaa mun puolesta just nyt.

Eilen viettelin ensimmäistä omaa äitienpäiväa ja kerrassaan kelpo päivä olikin. Niila ja Jarkko hemmotteli mamia hyvällä ruualla ja mahdollisuudella nukkua, niin mitäpä sitä äiti-ihminen muuta kaipaiskaan.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikki, mä lähden vetasee vartin juoksutreenin ja sit zumbaamaan. Ai garambaa!

Leppostellen

Sunnuntait on leppostelun kulta-aikaa! Herättiin tänään ysin pintaan ja käytiin heti ensitöikseen kaik yhes koos aamulenkillä vaunujen kera. Lenkin jälkeen ollaankin sitten vaan lepposteltu. Niila on ottanut painia uuden Lamaze musiikkimustekalansa kanssa, joka voitettiin Oo sielä Jossain Mun -blogin arvonnasta. Kannattaapi kurkata tuo blogi, jos näitä vauva-arjen saloja jaksaa enemmänkin tarkastella, blogissa kun esiintyy usein Niilan ikäinen söpö pikku J!

Niila on kuluneen viikon aikana äkännyt varpaansa oikeen toden teolla ja sehän tarkoittaa vaan sitä, että sukkia saa olla vaihtamassa jatkuvasti, kun herra on läyskyttänyt pikku suullaan edelliset kuolasta ihan märäksi. Hauskaa miten sitä riemua riittääkin kaiken uuden oppimisesta yllin kyllin.

Myös kissat on alkaneet kiinnostamaan Niilaa enemmän ja kenties kissatkin hieman kiinnostuneet Niilasta. Onneksi meidän nakukatit pääsevät tarvittaessa karkuun omaan rauhaansa. Sitä odotellessa, että äiti polo ei saa hetken rauhaa, kun pieni herra N alkaa kiipeämään kissojen perään.

Nyt oikein mukavaa sunnuntaita ja muistakaa leppostella!